Categories
Muut Pulssi

Kekri – suoma­laisten Halloween

Halloween lienee nykyään tuttu meille kaikille. Kaupat pursuavat pyhäin­päivän aikoihin irvis­täviä kurpitsoja ja ovien takana saattaa väijyä karkkia tai kepposta tarjoava pelot­ta­vaksi naamioitu kulkija. Suomeen juhla on juurtunut, koska sillä on myös kotoinen vastine – kekri. Olemme ikään kuin saaneet oman perin­teemme takaisin, mutta se on kiertänyt Yhdys­valtain rantoja pitkin ja kerännyt mukaansa muokattua perin­nettä. Kekri­pukkien puvut ovat vaihtuneet kaiken­lai­siksi naamiai­sa­suiksi ja nauris­kynt­tilät irvis­te­le­viksi kurpitsalyhdyiksi.

Kekriä eli kansan­omai­silta nimiltään köyriä, köyryä, keyriä tai keuria on aikoinaan vietetty satokauden päätös­juhlana, palve­li­joiden vapaina ja vuoden kalen­te­ri­kiertoa tasaavana jakoaikana. Kekrin kanssa samaan aikaan sijoittuu jakoaika. Se on alun perin liittynyt vuoden vaihtu­miseen, kalen­te­ri­päivien tasaa­miseen aurin­ko­vuoden ja kuuvuoden välillä.

Ruoka­kult­tuurin ja koris­tau­tu­miseen liittyvät tavat ovat varmasti monelle tuttuja, kuten myös muut usein perhe­koh­taiset perinteet. Satokauden päätteeksi on ollut varaa laittaa pöytä koreaksi. Tarjolla oli kekri­lam­masta ja satokauden antimia. Perunoita ja nauriita piti kekrinä välttää, sillä niiden uskottiin aiheut­tavan paiseita ja ajoksia.  Sen sijaan tarjottiin rukiista uutis­puuroa tai talkkunaa.

Monet vanhat kekri­tavat ovat siirtyneet nykyiseen joulun viettoon ja vuoden­vaih­teeseen, kuten runsas syöminen, yöhön valvo­minen, olkiko­risteet ja ennus­tuksien tekeminen. Saman­tyyp­pisiä juhlia ovat Halloweenin lisäksi kelttien Samhain ja meksi­ko­laisten Dia de muertos. Kaikkien näiden juhlien juuret ovat jopa kolmen tuhannen vuoden takaa, ja niissä on hämmäs­tyt­tävän paljon yhteisiä piirteitä, kuten ajanjaksoon kuuluva läheinen yhteys tuonpuo­leiseen, vainajien maailmaan.

Henkien juhla

Nykyajan ihmisille kekri henkien juhlana on saattanut jäädä vieraam­maksi. Tämän myötä siihen liittyvät uskomukset ovat painuneet unholaan, eikä enää olla herkkiä havait­semaan kuoleman jälkei­sestä maail­masta tulevia viestejä. Jos haluat esimer­kiksi saada tietoa kätke­tyistä aarteista, kannattaa pyhäin­päivän yönä istua kolmesti muutetun huoneen katolla. Silloin saatat nimittäin nähdä aarteen sijainnin paljas­tavat aarni­hau­tojen tulet ja rikastua

Kekrin ajalle ominaista on ollut, että silloin edesmenneet pyhimykset ja muut vainajat aktivoi­tuivat. Näitä ei saanut kohdella miten hyvänsä, vaan tiettyjen normien mukaan, jotta henkien suosiol­lisuus varmis­tettiin. Erityi­sesti sauno­miseen ja ruokailuun liittyi tarkkoja sääntöjä. Sauna lämmi­tettiin erityi­sesti oman suvun vainajia, halti­joita ja pyhimyksiä varten. Ensin saunoivat pyhimykset, sitten muut vainajat, vasta niiden jälkeen oli talonväen vuoro. Ihmiset aterioivat henkien saunoessa, ja henget puolestaan nauttivat pöydän heille varatuista antimista talonväen kylpiessä. Näin ajateltiin pyhimysten poistuvan tyytyväisinä.

Ruokaa ei korjattu yöksi pois, vaan sitä jätettiin vaina­jille, tuonpuo­lei­sesta tulleille vieraille nautit­ta­vaksi. Näin varmis­tettiin, että myös he poistuivat, eikä taloon jäänyt rauhat­tomia henkiä mellas­tamaan. Polter­geist ilmiönä ei ole ollut suoma­lai­sel­lekaan kulttuu­rille vieras ilmiö. Liekö se johtunut itsensä kaltoin kohdel­luiksi tunte­vista vaina­jista? Halloween-rekvi­siitta muistuttaa meitä olemaan kekrinä varuillaan.


Kirjoittaja:

Tarja Kupiainen, yliopettaja, matkailu- ja palve­lu­lii­ke­toi­minta, Karelia-ammattikorkeakoulu

Kuva: Monstera palve­lusta Pexels