Langat­to­mat tiedon­ke­ruu­jär­jes­tel­mät täyden­tä­vät taloautomaatiota

Auto­maa­tio­jär­jes­tel­mien alku­het­keä etsiessä joudu­taan palaa­maan 1960-luvulle, jolloin digi­taa­li­tek­niikka ja varsin­kin sen mahdol­lis­tama ohjel­moi­tava logiikka, PLC (Program­mable Logic Cont­rol­ler), kehi­tet­tiin ohjaus­jär­jes­tel­mien ytimeksi, älyksi. Tätä kehi­tys­työtä voidaan pitää auto­maa­tio­jär­jes­tel­mien lähtö­lau­kauk­sena ⁽¹⁾.

Järjes­tel­mät olivat pitkään paikal­li­sia ja niiden operointi vaati fyysistä paikal­lao­loa. Käyt­tö­liit­tymä, jos sellai­nen sattui olemaan, sijaitsi usein tekni­sessä tilassa ja sen käyttö vaati järjes­tel­män syväl­listä osaa­mista, joten järjes­tel­män käyt­tä­mi­nen tai muutos­ten teko ei onnis­tu­nut jokai­selta. Yhtey­det ulko­maa­il­maan puut­tui­vat, eivätkä etäseu­ranta tai etähä­ly­tyk­set raken­nus­ten ulko­puo­lelle olleet mahdollisia.

Onneksi tilanne on muut­tu­nut ja nykyi­set taloau­to­maa­tio­jär­jes­tel­mät sisäl­tä­vät stan­dar­di­ra­ja­pin­toja kommu­ni­koin­tia varten ja etäyh­tey­det ja -häly­tyk­set ovat käytän­nössä aina tarjolla. Myöskin valmis­ta­ja­koh­tai­set raja­pin­nat ovat väis­ty­mässä ja stan­dar­doi­dut tavat siirtää vies­tejä ovat hyvin tuet­tuna. Tämä mahdol­lis­taa eri valmis­ta­jien antu­rien, lait­tei­den ja jopa järjes­tel­mien liit­tä­mi­sen toisiinsa, sekä uusien inno­va­tii­vis­ten palve­lu­jen raken­ta­mi­sen taloau­to­maa­tio­jär­jes­tel­mien yläpuolelle.

Pilvi­pal­ve­lut ovat jo nyky­päi­vää myös taloautomaatiossa

Vaikka taloau­to­maa­tio­jär­jes­tel­mät ovat edel­leen paikal­li­sia eli äly sijait­see kohteessa, sijait­see yhä useampi palvelu Inter­ne­tissä tai pilvessä, ja vain palve­lu­jen tarvit­sema tieto tuote­taan paikal­li­sesti. Tämä mahdol­lis­taa paikal­li­sen järjes­tel­män pysy­mi­sen kohtuul­li­sen yksin­ker­tai­sena, edul­li­sena ja help­po­käyt­töi­senä. Pilvi­pal­ve­lussa taas voidaan hyödyn­tää palve­lun­tar­joa­jien dynaa­mi­sia resurs­seja, esimer­kiksi käyttää aina vain tarpeel­li­nen määrä lasken­ta­te­hoa tai tallen­nus­ti­laa tilan­teesta riip­puen, jolloin ylimää­räi­siä palve­lin­kus­tann­nuk­sia ei synny. Myös nyky­ai­kais­ten pilvi­pal­ve­lu­jen koneop­pi­mis- ja teköä­ly­pal­ve­lut ovat käytet­tä­vissä. Kun taloau­to­maa­tio­jär­jes­tel­mien tuot­tama data kootaan keski­te­tysti pilveen, voidaan sitä käyttää huomat­ta­vasti parem­min hyödyksi data-analy­tii­kassa ja teko­ä­lyn lähtö­tie­tona verrat­tuna yhden järjes­tel­män paikal­li­seen käyt­töön. Keski­tetty data, ns. Big Data, mahdol­lis­taa myös esimer­kiksi kohtei­den keski­näi­sen vertai­lun (Bench­mar­king) ⁽²⁾, jolloin pysty­tään puut­tu­maan saman­kal­tais­ten kohtei­den eroa­vai­suuk­siin ja sitä kautta löytä­mään tai enna­koi­maan esimer­kiksi ongel­mia lait­teis­tossa tai jopa raken­teissa. Alla esimerkki erään valmis­ta­jan järjes­tel­män toteu­tuk­sesta (kuva 1).

Raja­pin­toja on avattu laite- ja järjes­tel­mäin­te­graa­tioita varten

Perin­tei­sesti taloau­to­maa­tion antu­roin­nit on tehty analo­gi­silla antu­reilla, joiden liit­ty­mis­ra­ja­pinta on ollut tark­kaan määrätty, kuten esimer­kiksi 0-10v jänni­te­viesti, 4-20mA virta­viesti tai jokin resis­tans­siin liit­tyvä raja­pinta (esim. NTC, PTC tai RTD). Ajan kuluessa digi­taa­li­set anturit ovat saaneet jalan­si­jaa ja viestit kulke­vat bitteinä, eivät analo­gi­sina arvoina, ja yhden arvon sijaan voidaan siirtää useita eri arvoja ja para­met­reja samassa vies­ti­lin­jassa. Digi­taa­li­suus ei tuonut helpo­tusta raja­pin­ta­vii­dak­koon, vaan käytössä on liioit­te­le­matta kymme­niä fyysi­sen tason toteu­tuk­sia, joiden päälle on vielä raken­nettu toinen mokoma kommu­ni­koin­ti­pro­to­kol­lia. Onneksi maailma muuttuu tässä­kin tapauk­sessa ja vieläpä parem­paan suun­taan. Ylei­sesti käytet­ty­jen väylien ja proto­kol­lien lista on kaven­tu­nut ja tuki näille löytyy useim­mista järjes­tel­mistä vakiona. Yleisiä käytössä olevia liityn­töjä ovat esimer­kiksi RS485, M-Bus ja Profi­bus. Nämä edellä maini­tut kuvaa­vat vähin­tään kommu­ni­koin­nin alimman tason, ja päälle tulee mahdol­li­sesti vielä tiedon­siir­to­pro­to­kolla. Taloau­to­maa­tiosta puhut­taessa käyte­tään usein RS485/Modbus (RTU) toteu­tusta. Enene­vässä määrin myös moder­nim­mat ratkai­sut ovat yleis­ty­mässä, kuten esimer­kiksi KNX, BACNet, EtherCAT tai vaik­kapa Modbus TCP, joista osa toimii ylei­sesti tieto­tek­nii­kassa käyte­tyn Ether­net-verkon päällä. Langat­to­muus­kin on tullut liityn­töi­hin mukaan ja esimer­kiksi KNX:stä löytyy myös versio, joka toimii langat­to­masti. Edel­leen käyte­tään myös analo­gi­sia signaa­leja tarpeen mukaan ja ne ovatkin yksi­ker­tai­sia, luotet­ta­via ja edul­li­sia ratkai­suja esimer­kiksi lämpötila-antureissa.

Kun katso­taan taloau­to­maa­tio­jär­jes­tel­mää ns. ylävink­ke­listä, pääs­tään ihan uuteen maail­maan. Järjes­tel­mä­ta­son liityn­nät on yleensä raken­nettu IP-verkon (Inter­net Protocol) päälle ja siellä kommu­ni­kointi tapah­tuu käyt­täen Inter­ne­tin raja­pin­toja, eli puhu­taan API:eista (Applica­tion Program­ming Inter­face). APIt kerto­vat mitä tietoa raja­pin­nan kautta voidaan vaihtaa ja miten se tapah­tuu. Yksi­ker­tai­nen API voi perus­tua vakio­muo­tois­ten vies­tien vaih­toon, eli toinen osapuoli lähet­tää tieto­pyyn­nön (REQUEST) ja toinen osapuoli vastaa siihen (RESPONSE). Todel­li­suu­dessa tähän liittyy vähän enemmän komplek­si­suutta, mutta asiasta kiin­nos­tu­neet voivat lukea lisää vaik­kapa Wiki­pe­diasta.

Mutta mitä API:en kanssa voidaan tehdä, kun puhu­taan taloau­to­maa­tio­jär­jes­tel­mistä? Pilvi­pal­ve­lut ja keski­te­tyt ratkai­sut vaati­vat raken­nus­ten järjes­tel­mien ja pilvi­pal­ve­lu­jen välistä kommu­ni­kaa­tiota, ja tämä on mahdol­lista API:en avulla. Tietoa voidaan siirtää raken­nuk­sista pilveen ja myös toisin päin, eli pilvi­pal­ve­lun analy­tiik­ka­pal­velu voi säätää esimer­kiksi lämmi­tyk­sen tai ilmas­toin­nin toimin­taa käyt­täen hyödyksi taloau­to­maa­tio­jär­jes­tel­män kerää­mää dynaa­mista, eli jatku­van mittauk­sen dataa. Pilvi­pal­velu voi hyödyn­tää myös julki­sesti tarjolla olevaa dataa, kuten esimer­kiksi sääen­nus­teita, joiden avulla enna­kointi voidaan tuoda osaksi lämmi­tyk­sen (tai viilen­nyk­sen) ohjausta. Toinen esimerkki on sähkön SPOT-hinnan seuraa­mi­nen ja sen avulla kulu­tus­huip­pu­jen ajoit­ta­mi­nen hinta­kuop­pien kohdalle, jolloin saadaan kustan­nus­sääs­töjä. Mahdol­li­suuk­sia useam­man data­läh­teen hyödyn­tä­mi­sestä on paljon muita­kin ja uusia tulee koko ajan lisää. Nämäkin edellä maini­tut julki­set datat ovat saata­villa API:n kautta ⁽⁴⁾.

Miten IoT liittyy taloautomaatioon?

Nykyi­sin ei voi olla törmää­mättä termiin IoT (Inter­net of Things). IoT:llä tarkoi­te­taan esinei­den inter­ne­tiä eli käytän­nössä sitä, että kaikki lait­teet jutte­le­vat keske­nään tai niiden olisi ainakin peri­aat­teessa mahdol­lista jutella keske­nään. Lait­tei­den itses­sään ei tarvitse liittyä suoraan Inter­ne­tiin käyt­täen IP-yhteyttä, vaan alim­malla tasolla voi olla muita­kin kommu­ni­koin­ti­ta­poja. Kun nous­taan hierar­kiassa ylös­päin, tullaan jossain vaiheessa tasolle, joka on jo liit­ty­nyt Inter­ne­tiin ja joka mahdol­lis­taa alem­mil­la­kin tasoilla olevien lait­tei­den tiedon­vaih­don verkossa olevien muiden lait­tei­den kanssa.

Nykyi­set IoT-lait­teet ja niiden tieto­lii­ken­neyh­tey­det mahdol­lis­ta­vat erit­täin hyvän ener­gia­te­hok­kuu­den, joka käytän­nössä tarkoit­taa mahdol­li­suutta paris­to­käyt­töi­syy­teen. Paris­to­käyt­töi­syy­destä seuraa muutama posi­tii­vi­nen asia: pieni koko, edul­li­nen hinta, helppo asen­net­ta­vuus ja helppo vaih­det­ta­vuus. Vielä kun paris­ton kestoksi luva­taan monesti useita vuosia, ei huol­let­ta­vuu­teen eli paris­ton­vaih­toon tarvitse laskea kustan­nuk­sia. Miinus­puo­lena on lait­tei­den kerta­käyt­töis­ty­mi­nen, jolloin paris­toja ei vaih­deta, koska on halvem­paa laittaa aina uusi laite edel­li­sen paris­ton tyhjen­nyt­tyä. Onneksi ener­gian­lou­hinta ympä­ris­töstä kehit­tyy kovaa vauhtia, ja jo nykyään mark­ki­noilta löytyy lait­teita, jotka saavat toimin­taan vaadit­ta­van ener­gian esimer­kiksi valais­tuk­sesta ⁽⁵⁾ tai proses­sin tuot­ta­masta lämmöstä ⁽⁶⁾.

IoT-lait­tei­den tieto­lii­ken­neyh­tey­det perus­tu­vat joko lyhyen kanta­man radioi­hin, kuten esimer­kiksi Blue­tooth, ZigBee, Z-Wave ⁽⁷⁾ tai vaik­kapa Wi-Fi tai sitten pitkän kanta­man tekno­lo­gioi­hin kuten 4G/5G, LoraWAN, SigFox tai uusim­mat tulok­kaat NB-IoT ja LTE Cat-M. Viime maini­tut perus­tu­vat ns. kännyk­kä­verk­koi­hin mutta ovat kuiten­kin suun­ni­teltu paris­to­käyt­töi­siin pääte­lait­tei­siin, jolloin pääs­tään paljon pidem­piin paris­ton­kes­toai­koi­hin kuin känny­kän tapauk­sessa. Myös verk­ko­puo­len kehitys tarjoaa katta­vat verkon peit­toa­lu­eet, jolloin IoT-lait­teet toimi­vat myös ruutu­kaa­van ulko­puo­lella. Tällöin niiden käyttö on mahdol­lista hanka­lis­sa­kin kohteissa, kuten kiin­teis­tö­jen tekni­sissä tiloissa sijait­se­vissa etäluet­ta­vissa sähkö- ja vesi­mit­ta­reissa ^{(8, 9)}.

Kun taloau­to­maa­tio­jär­jes­tel­mät on saatu kiinni pilveen ja mukaan IoT-lait­teita, voidaan siirtyä näiden kahden eril­li­sen järjes­tel­män inte­graa­tioon. Mitä hyötyjä IoT:n käyttö tuo nykyi­sen taloau­to­maa­tio­jär­jes­tel­mään? Ensin­nä­kin, langat­to­muus tulee kovalla ryti­nällä ja ainakin sanee­raus­koh­teissa langat­to­muus voi määrit­tää tuleeko raken­nuk­seen mahdol­li­sesti lisää mitta­pis­teitä vai ei. Kaape­loi­tu­jen antu­rei­den asen­ta­mi­nen olemassa olevaan raken­nuk­seen voi olla liian kallista tai jois­sa­kin tapauk­sissa jopa mahdo­tonta, joten langat­to­malla järjes­tel­mällä voidaan taklata tämä ongel­ma­kohta. Lisäksi paris­to­käyt­töi­syys mahdol­lis­taa lait­tei­den asen­ta­mi­sen sinne missä laitetta tarvi­taan, eikä sinne mistä löytyy sähköä. Hinnal­taan edul­li­set lait­teet mahdol­lis­ta­vat myös mitta­pis­tei­den suuren määrän, jolloin raken­nuk­sen toimin­nasta saadaan kattava ja tarkka kuva. Langat­to­muus ja paris­to­käyt­töi­syys tulee eteen myös uudis­koh­teissa, joissa lait­teita tai antu­reita voidaan asentaa raken­tei­den sisään kuten esimer­kiksi seiniin tai vaik­kapa beto­ni­va­lui­hin ⁽¹⁰⁾. Tällöin voidaan aloit­taa raken­nuk­sen laadun- ja kunnon­val­vonta jo raken­ta­mi­sen aikana ja samaa järjes­tel­mää käyt­täen seurata raken­nuk­sen toimi­vuutta läpi koko sen elinkaaren.

IoT-lait­tei­den data on usein saata­villa joko suoraan senso­rin tarjoa­masta raja­pin­nasta, senso­ri­da­tan tiedon­ke­ruu­lait­teesta, josta usein käyte­tään termiä yhdys­käy­tävä (Gateway), tai pilven reunalta API:n kautta. Inte­graa­tio taloau­to­maa­tio­jär­jes­tel­mään voidaan tehdä mistä välistä tahansa. Yleisin tapa on ehkä edel­leen­kin Gateway, joka liittyy taloau­to­maa­tio­jär­jes­tel­mään esimer­kiksi Modbus TCP:llä ja tarjoaa langat­to­man senso­ri­ver­kon datat Modbus-rekis­te­rien kautta. Tällä tavalla ylemmän tason toimin­taa ei tarvitse muuttaa, vaan taloau­to­maa­tio­so­vel­lus toimii kuten aina ennen­kin välit­tä­mättä siitä, ovatko itse anturit kiin­teät vai langat­to­man yhdys­käy­tä­vän perässä. Inte­graa­tio voidaan tehdä myös pilven tasolla, jolloin IoT-järjes­telmä kerää datat omaan pilveen ja tarjoaa ne käytet­tä­väksi API:n kautta taloau­to­maa­tio­jär­jes­tel­män pilvisovellukselle.

Nykyi­set IoT-lait­teet, senso­rit, mittaa­vat hyvin katta­vasti erilai­sia suureita ja määreitä, joita kaikkia ei voida edes kuvi­tel­la­kaan mitat­ta­van perin­tei­sellä taloau­to­maa­tio­jär­jes­tel­män antu­roin­nilla. Esimerk­kinä lämpö­ka­me­ra­ku­vaan perus­tuva henki­lö­mää­rä­las­kuri ⁽¹¹⁾ tai langa­ton mini­ko­koi­nen monian­turi Blue­tooth sensori ⁽¹²⁾.

Digi­taa­li­set kaksoset

Digi­taa­li­nen kakso­nen on nimensä mukai­sesti digi­taa­li­nen ilmen­tymä tai kopio fyysi­sestä objek­tista, tässä tapauk­sessa raken­nuk­sesta. Digi­taa­li­nen kakso­nen voi olla hyvin­kin kattava kopio, tai se voi olla tehty jotakin tiettyä käyt­tö­tar­koi­tusta varten, jolloin siitä voidaan karsia pois kaikki ylimää­räi­nen ja sen käytet­tä­vyys ja visu­aa­li­nen esitys­tapa sopivat juuri tarkoi­tet­tuun käyt­tö­tar­koi­tuk­seen. Jos tarkas­tel­laan raken­nuk­sen digi­taa­lista kaksosta tarkem­min, lähde­tään liik­keelle yleensä raken­nuk­sen 3D-mallista, joka perus­tuu raken­nuk­sen tieto­mal­liin eli BIM:iin (Buil­ding Infor­ma­tion Mode­ling). Malli sisäl­tää yleensä raken­nuk­sen geomet­rian lisäksi paljon muuta­kin suun­nit­telu-, mate­ri­aali-, toteu­tus- ja käyt­tö­tie­toa ja kaikki on tuotu nähtä­ville 3D-näky­mään. Parhaim­mil­laan mallin sisällä voi liikkua VR-lasit päässä ja tarkas­tella mate­ri­aa­leja, värejä ja erilais­ten lait­tei­den tuot­ta­maa dataa. On jopa mahdol­lista sytyt­tää ja sammut­taa valot sekä digi­taa­li­sesta mallista että reaa­li­maa­il­man kakso­sesta samalla kertaa. Tämä malli on tieten­kin hienon näköi­nen ja herät­tää wau-efektin, mutta usein sen käyt­tä­mi­nen todel­li­sissa käyt­tö­ta­pauk­sissa ei olekaan käytän­nöl­listä. Täydel­li­sen mallin sijaan pitää­kin miettiä erilai­sia käyt­tö­ta­pauk­sia ja niihin sovel­tu­via digi­taa­li­sia kakso­sia. Ei siis tehdä yhtä digi­taa­lista kaksosta, joka kattaa kaikki käyt­tö­ta­pauk­set, vaan useampi eril­li­nen käyt­tö­ta­paus­koh­tai­nen digi­taa­li­nen kaksonen.

Otetaan esimer­kiksi tila­va­raus­jär­jes­telmä; varaus­jär­jes­telmä toimis­to­huo­neille ja työpis­teille. Tarvi­taanko tässä tapauk­sessa 3D-näkymää vai riit­täi­sikö ihan perin­tei­nen 2D-kerros­nä­kymä? Uskon että suurin osa käyt­tä­jistä päätyy 2D-näky­mään sen yksin­ker­tai­suu­den ja helpon ymmär­ret­tä­vyy­den takia. Tässä esimerk­kinä pohja­ku­va­kak­so­nen (kuva 2) ⁽¹³⁾.

Käyt­tä­jälle riittää, että pohja­ku­vassa näkyvät vapaat paikat ja niitä pääsee varaa­maan samasta näky­mästä helposti ja nopeasti. Tässä käyt­tö­ta­pauk­sessa 3D-näky­mästä ei ole mitään hyötyä, se vain moni­mut­kais­taa näkymää ja hanka­loit­taa järjes­tel­män rakentamista.

Digi­taa­li­sen kakso­sen tark­kuus riippuu aina sen taus­talla olevan mallin tark­kuu­desta ja kerätyn datan määrästä (ja tark­kuu­desta). Tähän IoT on tuonut helpo­tusta mitta­pis­tei­den lisää­mi­sen help­pou­della sekä uusien mittaus­tyyp­pien kautta. On siis mahdol­lista kerätä hyvin paljon tietoa, jota voidaan käyttää digi­taa­li­sen kakso­sen toteu­tuk­sessa. Esimer­kiksi työpis­tei­den varaus­jär­jes­telmä voidaan toteut­taa hyvin pienillä IoT-lait­teilla, jotka liima­taan työpöy­dän alapin­taan (kuva 3) ja jotka kerto­vat onko työpis­teellä käyt­täjä vai ei ⁽¹⁴⁾.

Ennen IoT-aika­kautta olisi ollut käytän­nössä mahdo­tonta kaape­loida läsnä­oloan­tu­rit jokai­seen työpis­tee­seen, varsin­kin jos kalus­teet ovat nyky­mal­lin mukai­sesti helposti liikuteltavia.

Lopuksi

Digi­ta­li­saa­tion, raken­nus­ten tieto­mal­lin­ta­mi­sen ja digi­taa­lis­ten kaksos­ten ympä­rillä tehdään tällä­kin hetkellä todella paljon kehi­tys­työtä ja kaiken yhteen­so­vit­ta­mi­nen tulee koko ajan helpom­maksi. Myös työka­lut, tekno­lo­giat ja stan­dar­dit kehit­ty­vät koko ajan mahdol­lis­taen yhä moni­puo­li­sem­man raken­ne­tun ympä­ris­tön mallin­ta­mi­sen ja mallien hyödyn­tä­mi­sen raken­nuk­sen elin­kaa­ren aikana sekä helpot­taen esimer­kiksi kiin­teis­tö­huol­lon toimin­taa tarjoa­malla ajan tasalla olevaa tietoa niin raken­nuk­sesta kuin siellä olevasta teknii­kasta ja käyt­tä­jistä. Digi­ta­li­saa­tion kehi­tyk­sen suuntaa on ollut määrit­tä­mässä tekno­lo­gia, mutta onneksi kehi­tyk­sen ajuriksi on pikku­hil­jaa nouse­massa se tärkein eli ihminen, tekno­lo­gian käyttäjä.

---

Kirjoit­taja:

Ossi Laak­ko­nen, projek­ti­pääl­likkö, Karelia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

1. Parr, E. A. (1998). ”Compu­ters and industrial control”. Industrial Control Hand­book. Industrial Press Inc. 
2. Ines Smart Bench­mar­king
   https://www.enerkey.com/fi/tuki/webinaarit/ines-smart-benchmarking/ (Viitattu 16.6.2021)
3. Cave­rion-Smart­View -esite.
   Ladat­ta­vissa https://www.caverion.com/smartview (Viitattu 16.6.2021)
4. Ilma­tie­teen laitok­sen avoin data ja lähde­koodi https://www.ilmatieteenlaitos.fi/avoin-data (Viitattu 17.6.2021)
5. EnOcean multi­sen­sory
   https://www.enocean.com/en/products/multisensor/ (Viitattu 22.6.2021)
6. The Energy Harves­ter – Enabling truly auto­no­mous tempe­ra­ture measu­re­ment
   https://library.e.abb.com/public/2892dac7829141efb8d065f4b1dd2e77/LFT_ENERGY_HARVESTER-EN_B.pdf (Viitattu 22.6.2021)
7. The Funda­men­tals Of Short-Range Wire­less Tech­no­logy https://www.electronicdesign.com/technologies/communications/article/21798230/the-fundamentals-of-shortrange-wireless-technology (Viitattu 16.6.2021)
8. Commu­nica­tion tech­no­lo­gies
   https://www.kamstrup.com/en-en/water-solutions/water-meter-reading/communication-technologies (Viitattu 16.6.2021)
9. NB-IoT ja LTE-M -tekno­lo­gioi­den hyödyt etäluen­nassa
   https://eu.landisgyr.com/blog-fi/nb-iot-ja-lte-m-teknologioiden-hy%C3%B6dyt-et%C3%A4luennassa (Viitattu 22.6.2021)
10. The best conc­rete sensor in 2020
    https://www.giatecscientific.com/education/the-best-concrete-sensors-2020/ (Viitattu 22.6.2021)
11. Portal Beam
    https://kontakt.io/portal-beam/ (Viitattu 16.6.2021)
12. Ruuvi­Tag
    https://ruuvi.com/ruuvitag/ (Viitattu 16.6.2021)
13. Gran­lund – Buil­ding Digital Twins
    https://www.granlundgroup.com/finland/news/building-digital-twins/ (Viitattu 17.6.2021)
14. Empat­hic Buil­ding for smart office https://haltian.com/solutions/empathic-building-for-smart-office/ (Viitattu 17.6.2021)
15. Thing­see PRESENCE
    https://haltian.com/product/thingsee-presence/ (Viitattu 22.6.2021)