Categories
Älykästä tuotantoa Pulssi

Läsnäolon tunne yllätti, kun tiimi­kokous järjes­tettiin virtuaalimaailmassa

Keskustelu siitä, miten ihan taval­liset ihmiset toimivat virtu­aa­li­to­del­li­suu­dessa, yleistyi ryminällä lokakuussa 2021. Facebook ilmoitti tuolloin, että yhtiön uusi nimi on Meta ja sen uusi suunta on virtu­aa­li­to­del­li­suu­dessa. Meta viittaa metaver­sumiin, josta ei ole yksise­lit­teitä määri­telmää. Yksin­ker­tais­te­tusti metaver­sumit ovat erilaisia virtu­aa­liym­pä­ristöjä, joissa voi kohdata muita ihmisiä. Ajatus metaver­sumien yleis­ty­mi­sestä korostaa sitä perus­a­ja­tusta, että jos nykyisin inter­ne­tissä käydään erilai­silla sivus­toilla, tulevai­suu­dessa inter­ne­tissä käydään olemassa erilai­sissa metaversumeissa.

Itse asiassa metaver­sumit eivät ole vain tulevai­suutta, vaan niitä on ollut jo kauan esimer­kiksi erilai­sissa tieto­ko­ne­pe­leissä. Erilaisten virtu­aa­liym­pä­ris­töjen käyttö erilaisiin tarkoi­tuksiin kuitenkin yleistyy. Korona­vi­rus­ti­lanteen aiheuttama ihmisten liikku­misen rajoit­tu­minen on omalta osaltaan kiihdyt­tänyt erilaisten virtu­aa­liym­pä­ris­töissä tapah­tuvien tapaa­misten kokeilua ja käyttöä. Suomessa on ollut viime vuosina yleistä kohdata muita AltspaceVR-virtuaalimaailmassa.

Karelia on mukana Digi2­Market-hankkeessa, jossa etsitään tapoja hyödyntää virtu­aa­li­to­del­li­suutta yritysten liike­toi­min­nassa. Tyypil­liset käyttö­tavat liittyvät usein henki­löstön koulut­ta­miseen ja kehit­tä­miseen, jokapäi­väisen toiminnan resurssien säästä­miseen, tuote- ja palve­lu­ke­hi­tykseen sekä myyntiin ja markki­nointiin. Kaikkiin edellä mainit­tuihin tapauksiin liittyy vahvasti ihmisten kohtaa­minen ja toimi­minen yhdessä virtu­aa­liym­pä­ris­tössä. Sen vuoksi Digi2Marketin projek­ti­tiimi kokeili marras­kuussa metaver­su­missa olemista pitämällä taval­lisen säännöl­lisen tiimi­ko­kouk­sensa virtuaaliympäristössä.

Valittiin tutuin alusta, Altspace

Tiimi­kokous järjes­tettiin tilai­suutta tekni­sesti isännöineen Risto Salmisen AltspaceVR-ohjelman virtu­aa­li­sessa kodissa. Altspace-tapah­tumiin osallis­tu­mi­sesta on aiemmin kerrottu mm. DigIT!-blogissa ja Pulssi-julkai­su­por­taalin edeltä­jässä Vasussa.

Kokoukseen osallistui seitsemän ihmistä, joista osa oli käyttänyt Altspacea aiemmin. Osallis­tu­jille toimi­tettiin ohjeet, joiden avulla pystyi osallis­tumaan Windows-koneella ruudun välityk­sellä. Tähän päädyttiin, koska näin saatiin kaikille yhden­ver­tainen kokemus eikä virtu­aa­li­laseja olisi ollut saata­villa kaikille osallis­tu­jille. Normaalien kokous­val­mis­te­lujen lisäksi Risto Salminen rakensi virtu­aa­liseen kotiinsa mahdol­li­suuden esittää Powerpoint-esitystä.

Avatar-hahmo virtuaalitilassa.
Risto Salminen liitti tilaansa ison selai­nik­kunan, jonka kautta hän pystyi esittämään Power­point-esityksen Google Docsin avulla. Testi­ti­lan­teessa hahmo oli eri näköinen kuin kokouk­sessa, jossa se oli piirteiltään tunnistettavampi.

Osallis­tu­jille toimi­tettiin seuraavat ohjeet:

  1. Luo AltspaceVR-tili. HUOM! Tarvitset sitä varten Microsoft-tilin. Voit kytkeä tiliin olemassa olevan tai uuden outlook- tai hotmail-sähköpostitilin.
  2. Lataa AltspaceVR-sovellus työko­neelle. Nopeimmin teet sen itse: (Käynnistä-valikko -> Microsoft Store -> Hae ”AltspaceVR” -> Asenna). Voit myös pyytää HelpDeskiä tai Ristoa apuun.
  3. Kirjaudu AltspaceVR-sovel­lukseen.
  4. Etsi kaveriksi ”risalmin” ja lähetä kaveri­pyyntö.  (Main menu -> People -> Friends -> Search)
  5. Kun Risto on hyväk­synyt kaveri­pyynnön, voit siirtyä ”Riston kotiin”, jos hän on kodissaan. (Main menu -> People -> Friends -> Go to User (nuoli­kuvake))

Voit käydä harjoit­te­le­massa liikku­mista ja toimintoja omassa kodissasi. (Main menu -> Discover -> Featured Hub Spaces (Listan ensim­mäinen on oma kotisi) -> Enter).

Kun käyttäjät olivat saapuneet tilaan, menivät ensim­mäiset minuutit totutel­lessa hahmojen liikku­miseen ja muiden hahmojen sijaintiin. Sen jälkeen päästiin viemään noin 1,5-tuntinen kokous läpi kuin kokous tapah­tuisi missä tahansa yhtei­sessä kokoustilassa.

Hahmot olivat todella tunnistettavia

Kokoukseen osallis­tujat loivat itse hahmonsa, ja muiden hahmot olivat hyvin tunnis­tet­tavia ja tuttuja, sillä niiden takana oli tuttuja ihmisiä ja ääniä. Altspacessa hahmoilta puuttuu jalat ja käsivarret, mikä saattoi tuntui oudolta. Virtu­aa­liym­pä­ristö Second Lifea aiemmin käyttänyt Mikko Hyttinen kertoi, että Second Lifeen verrattuna Altspacen ihmis­hahmot olivat yksin­ker­tai­semmin toteu­tettuja. Hän kaipasi vanhan­ai­kaisten hahmojen tilalle parem­pi­laa­tuista ja realis­ti­sempaa grafiikkaa.

Tilana toimi hulppea kodin kaltainen asunto, jonka katto­te­ras­silla sai halutessaan heitellä koripalloa ja ampua ilotu­li­tus­ra­ke­teilla pilven­piir­täjien välissä lente­levää ilmalaivaa (nämä ovat hahmon hallinnan opettelun kannalta yllät­tävän kehit­täviä toimia). Asunnossa oli kaksi isompaa huonetta, joista toisen seinälle oli luotu selai­nikkuna, jossa näkyi päivän kokousa­genda. Tilaan mahtui kaikkien osallis­tujien hahmot melko hyvin ilman, että hahmot menivät liian lähelle toisia hahmoja. Tämä aiheutti tunget­telun tunnetta, joten harkitun sijainnin ottaminen oli jokseenkin selvä toiminta kullekin hahmolle.

Avatar-hahmoja virtuaalitilassa.
Hahmot ottivat tilasta vapaa­va­lin­tai­sesti sellaisen paikan, josta he näkivät puhujan ja esitys­ruudun häirit­se­mättä muita osallistujia.

Se, että hahmot olivat koko kokouksen ajan paikallaan, toisin kuin pelimaa­il­massa, tuntui eräästä osallis­tu­jasta vaikealta. Kun hahmot olivat pitkään paikallaan, niiden päät nyökäh­tivät alas kuin hahmot nukkui­sivat. Se ei tietenkään nosta kokouksen tunnelmaa. Toisaalta jatku­vasti liikkuvat hahmot aiheut­tai­sivat levot­to­muutta ja epäilystä siitä, keskit­ty­vätkö ihmiset siihen, mihin heidän toivot­taisiin keskittyvän.

Tila toimi tällai­sessa käyttö­tar­koi­tuk­sessa hyvin. Sisäti­lassa oli joitain häirit­seviä sivuääniä, kuten katto­tuu­let­timen hurina, joka kuului sitä lähellä oleville hahmoille. Esitys näkyi hyvin, mutta tässä toteu­tus­ta­vassa esittäjänä pystyi olemaan vain yksi henkilö omalta tieto­ko­neeltaan. Iso miinus toteu­tus­ta­vassa oli se, että mac-käyttäjät eivät nähneet esitystä, mutta Altspacessa olisi mahdol­lista esittää esityksiä myös niin, että sisällöt eivät ottaisi kantaa siihen, käyttääkö osallistuja virtu­aa­li­laseja, Macbookia vai Windows-tietokonetta.

Yllät­tävän vahva läsnäolon tuntemus

Kokonai­suutena osallis­tu­jille jäi positii­vinen kokemus. Tilan ympäristö sopi kokoukseen ja antoi enemmän läsnäolon tunnetta kuin pelkkä Teams-palaveri. Tuntui siltä, että oltaisiin yhdessä tilassa.

Hahmot olivat eleet­tömiä, ja osallis­tujat olisivat halunneet nähdä enemmän ilmeitä ja kehon­kieltä. Vaikka esityksen pitäjä saikin kerrottua asiansa selkeästi ja osallis­tujat keskit­tyivät häneen, saattoi osallis­tujien ajatus herpaantua samalla tavoin kuin tutussa Teams-kokouk­sessa. Arvel­tiinkin, vaikuttiko tähän se, että kokoukseen osallis­tuttiin kuulokkeet päässä ruudun takana eikä immer­sii­visten virtu­aa­li­lasien avulla.

Kokemus ei tuntunut kuitenkaan raskaalta, vaikka läsnä­olon­tunne veikin enemmän mukanaan kuin Teams-palaveri. Luureista luopu­minen ja ruudun äärestä poistu­minen tuntuivat vajaan 1,5-2 tunnin jälkeen helpotukselta.

Osallis­tujat kokivat hyvänä, että tilassa pystyi liikkumaan paikasta toiseen, eikä aina tarvinnut katsoa vain esityksen suuntaan. Se jopa paransi esityksen seuraa­mista. Mahdol­lisuus katsella sivulle ja paikan vaihta­minen tekivät jopa esityk­sestä ja puhujasta helposti seurat­tavia. Alusta toki hyvin kokouksen ja ajatusten vaihtoon. Myös ryhmänä toimi­minen ja pienempiin ryhmiin jakau­tu­minen, ehkä jopa yhteisen dokumentin työstä­minen pienissä ryhmissä eri puolilla tilaa, onnis­tuisi käyte­tyssä tilassa hyvin.

Pienryhmiin jakaminen ja ohjaa­minen kiinnostaisi

Toki kokemuk­sessa oli myös hiukan epämu­kavia elementtejä. Hahmojen sijainnin ottaminen siten, ettei ole liikaa kenenkään edessä mutta hyvin kuulta­vissa, vaati hetken. Olohuone, jossa ei istuta tuoleilla ja sohvilla, ei ollut ideaali sisätila sille, että hahmot kokoon­tuvat seinän kokoisen ruudun ääreen. Puheen­vuoron pyytä­minen ja päällekkäin puhuminen eivät olleet läsnä­olo­ko­kouksen tasolla. Lisäksi oli jokseenkin epäluon­nol­lista, että sillä ei ollut väliä, mihin suuntaan puhui, koska ääni kuului hyvin, kunhan etäisyys kuuliaan oli kohtuullinen.

Kokonai­suutena kokous tuntui aidolta. Liitty­minen, käyttä­minen ja käyttäy­ty­minen tuntuivat yksin­ker­tai­selta ainakin tieto­ko­netta käyttäen. Sen vuoksi opetta­jatkin löysivät realis­tisia käyttö­tar­koi­tuksia, jotka saattai­sivat tuntua mukavam­milta ja tulok­sek­kaam­milta kuin nykyiset etätoteutustavat.

Lotta Liljan ja Lasse Okkosen mukaan tämä olisi mukava tapa esimer­kiksi esitellä ryhmä­töitä verkko-opetuk­sessa tai tehdä pienryhmiin jaettua ohjaus­työtä. Yhtä ryhmää voisi pyytää menemään esimer­kiksi parvek­keelle ja toista olohuo­neeseen, ja opettaja itse voisi liikkua ohjaajana ryhmien välillä. Lasse Okkonen löysi käyttö­tar­koi­tuksia myös kokouk­sista, työpa­joista ja hanke­suun­nit­te­lusta, kunhan toteu­tuksen tekninen toimivuus ja kaikkien osallis­tu­minen saadaan varmistettua.


Kirjoit­tajat:

Mikko Hyttinen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu

Lotta Lilja, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu

Lasse Okkonen, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu

Risto Salminen, projek­ti­asian­tuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu