Categories
Pulssi Muut

Pereh­dytys ja yhtei­söl­lisyys monipaik­ka­työssä – uuden työnte­kijän kokemuksia

Ihmisen mieli on mielen­kiin­toinen. Tämä alkuvuosi ja omalta osaltani etenkin tammikuu meni töissä tilin­pää­töksen merkeissä. Nyt kun töiden osalta tilin­pää­tös­ru­tistus alkaa olla ohi, olen alkanut tehdä mitä ilmei­semmin omassa mielessäni tilin­pää­töstä omasta henki­lö­koh­tai­sesta vuodestani 2021.

Vuoteen 2021 itselläni suurimpana asiana sisältyi työpaikan vaihdos. Olen ollut nyt 3,5 kuukautta töissä Kareliassa talous­hal­linnon asian­tun­tijana. Olen huomannut viime päivinä usein mietis­kel­leeni miten asiat ovat sujuneet näiden ensim­mäisten kuukausien aikana.

Pääasial­li­sesti olen pohtinut seuraavia asioita: miten pereh­dytys on sujunut näin korona-aikana, eri toimin­ta­ta­pojen erot aiempiin työpaik­koihin ja onko omassa toimin­nassani tapah­tunut muutoksia.

Korona-aika ja perehdytys

Tämä on minun kolmas työpaikkani korona-aikana ja toinen, missä olen aloit­tanut uutena työnte­kijänä. Monesti olen kuullut kommentin, että harmi, kun olet tämän koronan aikaan joutunut täällä aloit­tamaan. En oikein itse tiedä, mitä mieltä olen tuosta kommen­tista. En koe, että koronalla olisi ollut mitään negatii­vista vaiku­tusta töiden aloit­ta­miseen uudessa työyh­tei­sössä. Nykypäivänä etä- ja hybri­di­työs­kentely on jo uusi normaali ja mielestäni Karelia on mukau­tunut tähän tilan­teeseen erittäin hyvin.

Mistä luulen tämän johtuvan? Henki­lö­kunta on mukau­tu­vainen uusiin toimin­ta­ta­poihin ja muutoksiin liittyen työnte­ke­miseen. Karelia-ammat­ti­kor­kea­koulu työnan­tajana tukee tätä kaikkea tarjoa­malla meille työnte­ki­jöille selkeän monipaik­katyön mallin. Monipaik­katyön periaatteet tukevat myös henki­lö­kunnan hyvin­vointia, kun työntekijä itse saa määrittää tekeekö töitä kotona vai kampuk­sella työteh­tä­västä riippuen. Mikä on kenel­lekin mieluisinta.

Tästä pääsenkin aiheeseen, mihin olen ollut täällä Karelialla erittäin tyyty­väinen uutena, uteliaana ja tiedon­ja­noisena työnte­kijänä. Koronasta huoli­matta koen, että olen saanut täällä Karelialla laaduk­kainta ja katta­vinta pereh­dy­tystä työteh­tä­viini koko työhis­to­riani aikana. Lähes kaikki oppiminen uusiin työteh­täviin on tapah­tunut Teamsin välityk­sellä. Aiemmissa työpai­koissa pereh­dyt­tä­minen on tapah­tunut siten, että istutaan työka­verin kanssa viere­tysten toisen työpis­teellä. Tämä oli se työelämän normaali silloin ennen. Onneksi se ei ole enää!

Teams työn tekemisen tehostajana

Pereh­dyt­tä­minen Teamsissä on mielestäni paljon tehok­kaampaa ja koen, että itsekin olen paremmin päässyt työteh­täviin ja eri ohjel­mis­toihin sisälle sen avulla. Tästä sainkin juuri uuden oival­luksen, että miten viisasta olisikaan joskus nauhoittaa se Teams puhelu, jossa käydään uutta asiaa läpi, sillä siitä olisi hyvä jatkossa katsoa mallia, miten kyseinen asia tehtiinkään.

Ennen töiden alkua hieman jännitin sitä, että miten täällä säilyy yhteys toisiin työnte­ki­jöihin, kun kaikki eivät työskentele fyysi­sesti samassa paikassa. Aiempi kokemus etätyön tekemi­sestä on ollut se, että kontrasti etätyön ja toimis­tolla työsken­telyn välillä on ollut todella suuri. Etätyössä ollessa eletään ihan omassa kuplassa ja työyh­teisön yhtei­söl­lisyys näkyy vain silloin, kun ollaan toimis­tolla. Näihinkin asioihin on varmasti havah­duttu korona-ajan valli­tessa ja kehitetty kullekin työyh­tei­sölle sopivia toimintatapoja.

Etenkin uutena työnte­kijänä aiemmin on tuntunut siltä, että kattavaa apua on saanut vain silloin, kun on oltu fyysi­sesti samassa paikassa. Toisen ollessa etänä ja toisen toimis­tolla asioiden ratko­minen on tuntunut lähinnä säätä­mi­seltä tai ison tulipalon sammut­ta­mi­selta lasil­li­sella vettä. Työnteko ei ole ollut todel­lakaan tehokasta sellaisina päivinä ja onhan se myös syönyt työn mielek­kyyttä. Näissäkin asioissa on varmasti kehitytty ajan kuluessa ja on opittu hyödyn­tämään esimer­kiksi Teamsia tehokkaammin.

Kareliassa tiimin yhtei­söl­lisyys säilyy mielestäni silloinkin, kun tiimin jäsenet tekevät töitä paikasta riippu­matta. Työka­verin saa helposti kiinni Teamsissä, ongelmat tulevat ratko­tuksi tehok­kaasti ja työnteko tuntuu menevän sujuvasti eteenpäin kuin juna kohti määrän­päätään. Mieleeni muistuvat ne ajat, kun olin työhar­joit­te­lussa eräässä tilitoi­mis­tossa ja siellä käytiin aina kurkki­massa toisen työhuoneen ovella, onko toinen vapaana. Jos hän ei sillä hetkellä sattunut olemaan, niin hetken päästä koitti sama vaellus uudestaan toisen luokse. Tietysti nippu papereita kaina­lossa mukana.

Ovathan Teams-puhelut tuohon verrattuna huomat­ta­vasti tehok­kaampia ja järke­vämpiä. Tai Outlook-kalen­teriin varauksen tekeminen jonkin asian katso­mista varten. Työ keskeytyy ihan eri tavalla ja keskey­ty­neeseen työteh­tävään on helpompi palata, jos esimer­kiksi toinen ei vastaa silloin, kun hänelle soittaa. Siinähän sitä jo valmiiksi ollaan tieto­koneen äärellä. Ei tarvitse hyppiä edes takaisin paikasta toiseen.

Kolikolla on aina kääntö­puo­lensa. Kasvok­kaiset kohtaa­miset toisten kanssa ovat vähen­tyneet ja kuulu­misten vaihta­miset käytä­vä­kes­kus­te­luissa ovat minimissään. Mutta onhan se iloinen yllätys, kun huomaat olevasi kauan kaipaamasi työka­verin kanssa samaan aikaan kampuksella!

Muutokset omassa toiminnassa

Suurin muutos omassa toimin­nassani on ollut suhtau­tu­minen etätyöhön. Tämän vuoden alussa kerroin hyvälle ystävälleni, että töiden tekeminen etänä tuntuu minusta nykyisin ihan mukavalta. Ystäväni nauroi suoraan vatsansa pohjasta ja luuli asiaa vitsiksi. Tämä on tosiaan iso muutos minulle, entiselle etätyöahdistujalle.

Mistä tämä muutos sitten johtuu? Tiivis­te­tysti tähän voisi sanoa sen, että kaikki toimii nyt samalla tavalla, teki töitä sitten kotona tai kampuk­sella. Tähän liittyy vahvasti se, mitä aiemmin mainitsin yhtei­söl­li­syyden säily­mi­sestä ja että työka­verin saa yhtä helposti tai jopa helpommin kiinni kuin jos oltaisiin molemmat fyysi­sesti samassa paikassa.

Toinen iso asia, joka tähän muutokseen vaikuttaa on sähköisyys. Meillä on Kareliassa täysin sähköinen kirjanpito. En muista, että olisin tulos­tanut yhtään paperia näiden kolmen kuukauden aikana. Se on todella iso asia! Jokunen aika sitten eräs tuttavani, joka työsken­telee eri alalla kuin minä, mutta toimis­to­työssä hänkin, kertoi että heidän henki­lös­tölle tuli tiedote, jossa heitä pyydettiin kiinnit­tämään erityistä huomiota tulos­ta­miseen ja harkit­semaan sitä tarkkaan. Tämä johtui paperi­teol­li­suuden lakkoi­lusta ja sen vaiku­tuk­sesta kopio­pa­perin toimit­ta­miseen. Viimeistään tuon kuultuani ymmärsin, miten edistyk­sel­linen Karelia on paperit­to­muuden kanssa. Ja miten hyvä asia se on!

Irti tekosyistä

Olen välillä melko itsepäinen ihminen. Siksi minun onkin ollut vaikea myöntää itselleni, että kaikki nämä seuraa­vaksi luette­lemani asiat ovatkin olleet vain tekosyitä itselleni olla tekemättä etätöitä. Asun kerros­ta­lossa ja ei ole erillistä työpis­tettä, joten töitä pitää tehdä keittiön pöydän ääressä. On niin lyhyt työmatka ja etätöissä ollessa ei tule aamulla käytyä ulkona ennen kuin aloittaa työt. Työer­go­nomia on niin huono kotona ja ei ole toista näyttöä. Näiden syiden varjolla olen aiemmin tehnyt ehkä kerran puolessa vuodessa etätöitä.

Nyt teen etätöitä 2-3 päivää viikossa. Juurisyy sille, miksi aiemmin olen vältellyt etätöitä, on ollut se, että aiempien työpaik­kojen prosessit eivät ole tuntuneet niin selkeiltä ja kontrasti etä- ja toimis­to­työs­ken­telyn välillä on ollut suuri, kuten aiemmin mainitsin. Ehkä työnantaja ei ole ollut niissä paikoissa vielä niin valmis kehit­tämään toimivaa monipaik­katyön toimin­ta­mallia. Aika ei ole ollut silloin vielä kypsä muutokselle.

Kareliassa oloni aikana olen etsinyt ja löytänyt itselleni sopivat rutiinit myös kotona työsken­telyyn. Herään aamuisin samaan aikaan riippu­matta siitä, missä teen töitä. Teen kaikki aamuru­tiinit samassa järjes­tyk­sessä ja samalla tavalla joka arkiaamu. Jos olen etäpäi­vällä, käyn kävele­mässä pienen aamukä­velyn ennen kuin aloitan työt keittiön pöydän ääressä. Ja työn teko sujuu yhtä mallik­kaasti ja tehok­kaasti kuin kampuk­sella. Eroa kotona ja kampuk­sella työsken­telyyn ei juurikaan ole. Toki on niitäkin päiviä, kun tuntuu että tarvitsisi suuren­nus­lasin, jotta läppärin näytöltä jotain näkisi. Tuohonkin tunteeseen auttoi suuresti se, kun kävin optikolla ja totesin, että näköhän tässä vain on huonontunut.

Mitä tulee siihen työer­go­no­miaan kotona? Itsepäi­syyden lisäksi olen ihminen, joka haluaa löytää ratkaisun asioihin, joihin minun on mahdol­lista vaikuttaa. Käytetyn näytön mieheni löysi minulle viidellä eurolla Tori.fi:stä. Se on ihan tarpeeksi hyvä tähän elämän hetkeen, vaikka hieman antiik­ki­selta näyttääkin. Keittiön pöydän jalat eivät valitet­ta­vasti ole sähköiset, joten sen korkeutta ei voi säätää. Millä saisi pöytää matalam­maksi tai tuolia korkeam­maksi, jotta ei tarvitse työsken­nellä hartiat korvissa? Olen joskus ostanut tasapai­no­tyynyn ja se on viimeiset viisi vuotta ollut hylättynä kaapin perukoilla. Nytpä sille löytyi taas käyttöä. Sen lisäksi, että sen avulla sain säädettyä työsken­te­ly­kor­keuden itselleni hyväksi, se myös aktivoi keski­var­talon lihaksia ja pitää ruodon ryhdik­käänä. Nerokasta sovel­lettua työergonomiaa.

Tietokone ja näyttö keittiön pöydällä.
Kirjoit­tajan etätyöpiste.

Mitä viivan alle jää?

Näiden pohdin­tojen jälkeen voin hyvällä mielellä todeta, että oman elämäni tulos viime vuoden osalta näyttää kyllä erittäin positii­vi­selta. Kannatti rohkaista itseä ja hakea Karelialle töihin. On tehnyt hyvää muokata omia kokemuksia ja oletta­muksia esimer­kiksi monipaik­ka­työstä. Ja nähdä se mitä muutok­sella voi konkreet­ti­sesti saada aikaan. Olen ollut niin iloinen ja onnel­linen kaikesta tästä hyvästä mitä Karelia on tuonut mukanaan. Mielekkäät työteh­tävät ja innostava ja kannustava työyh­teisö. Toimivat pelit ja vehkeet töiden tekemiseen, missä niitä sitten haluaakaan tehdä.

Koronaankin pätee kaikessa sen kammot­ta­vuu­dessaan mielestäni sanonta: ”ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin”. Korona-aikana tapah­tunut murros työelä­mässä on ollut enemmän kuin terve­tullut, kuten myös muutos omissa ajatuk­sissa monipaik­ka­työtä kohtaan. Oli jo korkea aika tehdä hyppy paperit­tomaan elämään ja ottaa monipaik­ka­työnteon toimin­ta­malli kiinteäksi osaksi työelämää.


Kirjoittaja:

Emmi Sikanen, talous­hal­linnon asian­tuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu