Struk­tu­roitu opetus -meto­diik­kaa sovel­ta­malla tulok­se­kasta etäope­tusta ja -ohjausta

Struk­tu­roitu opetus ja visua­li­sointi. Miten nämä peda­go­gi­set käytän­nöt muun­tui­vat työka­luiksi etäope­tuk­seen ja käytän­nön ohjauk­siin koro­na­ke­väänä ja sen jatkoilla? Miten ne siir­tyi­vät tule­vien fysio­te­ra­pian ammat­ti­lais­ten työka­luiksi käytän­nön tera­pioi­hin? Mitä minulle jäi käteen korona-ajan etäopetuksista?

Lähtö­kohta ja käsitteet

Maalis­kuun 2020 etäope­tus­pommi putosi keskelle kiivainta toisen opetus­jak­son käytän­nön työelä­mäyh­teis­työ­ku­vioi­den aloi­tusta ja hyvin käytän­nön­lä­hei­sen Sovel­tava liikunta ja käytän­nön harjoit­telu -opin­to­jak­son toteu­tusta. Perjan­tain kampus­ko­kouk­sen jälkeen Moodle soi ja paukkui ilta­myö­hään lähi­to­teu­tuk­sen muun­tuessa etäto­teu­tuk­seksi. Yhteis­työ­kump­pa­neille lähti viesti uusin yhteis­työ­ku­vio­eh­do­tuk­sin. Siun soten moniam­ma­til­li­nen sosi­aali- ja vammais­pal­ve­luja tuot­tava Honka­lam­pi­kes­kus suostui muut­tu­neista olosuh­teista huoli­matta ennak­ko­luu­lot­to­masti jatka­maan yhteis­työtä, siitä heille iso kiitos! He uskoi­vat, että fysio­te­ra­peut­tio­pis­ke­li­jat osaavat ohjata erityi­sen tuen tarpeessa olevia (kehi­tys­vam­mai­set, autis­tit ja muut) lähioh­jauk­sen sijaan etäyh­tey­den välityksellä.

Struk­tu­roitu opetus ja visua­li­sointi ovat etäoh­jaus­toi­min­nan suun­nit­te­lun, toteu­tuk­sen ja arvioin­nin peda­go­gi­sia työka­luja. Struk­tu­roitu opetus tarkoit­taa laajasti ymmär­ret­tynä oppijaa tukevaa opetuk­sen ja ohjauk­sen järjes­tel­mäl­listä raken­netta; suun­nit­te­lua, visua­li­soin­tia ja selkeää toteu­tusta (Voppi 2021, Honko­nen ym. 2012, 23). Käytän­nössä struk­tu­roitu opetus on esimer­kiksi aloitus- ja lope­tus­ru­tii­neja, moni­ka­na­vaista vies­tin­tää päivän tai oppi­tun­nin etene­mi­sestä, kuvien ja kuvioi­den käyttöä puheen ja tekstin tukena. Oppi­mi­sym­pä­ris­tön visua­li­sointi toimii tärkeänä element­tinä myös muille kuin erityi­sen tuen tarpeessa oleville. Visua­li­sointi tarkoit­taa tiedon esit­tä­mistä ihmisen omaa ymmär­rystä tuke­vassa muodossa (Kanerva 2016). Etäyh­tey­dellä tapah­tu­vassa opetuk­sessa ja ohjauk­sessa keskit­ty­mis­kyky on kovalla koetuk­sella. Näin struk­tu­roi­dun opetuk­sen peri­aat­tei­den sovel­ta­mi­sesta on hyötyä kaiken­lai­sille oppijoille.

Kitey­te­tyt etäope­tuk­sen ohjeet

Oma etäoh­jaus­taus­tani ulottuu 1990-luvun Pohjois-Norjaan ja tele­ma­tikk-yhteyk­sillä toteu­tet­tuun poti­la­soh­jauk­seen maan suurim­man läänin, Finn­mar­kin, läänin­sai­raa­lan fysio­te­ra­peut­tina ja fysio­te­ra­piao­sas­ton osas­ton­hoi­ta­jana. Sieltä kummun­neen innoi­tuk­sen siivit­tä­mänä tein fysio­te­ra­pian opet­ta­jan peda­go­gii­kan loppu­työni (Pukki 2003) video­neu­vot­te­lun käytöstä opetuk­sessa. Näiden koke­mus­ten pohjalta kitey­tin koro­na­ke­väänä seuraa­van muis­ti­lis­tan itsel­leni ja opiskelijoilleni:

  • Tutustu mahdol­li­suuk­sien mukaan asiakkaaseen/ryhmään face-to-face ennen etäoh­jauk­sen aloittamista.
  • Määritä jokai­selle kokoon­tu­mi­selle selkeät tavoit­teet – ja esitä ne.
  • Käytä ohjauk­sessa kuvayhteyttä.
  • Pukeudu ohjauk­seen yksin­ker­tai­sesti – vältä riip­pu­via koruja, raidal­li­sia ja kuvioi­tuja asuja
  • Valitse ohjaus­taus­taksi yksi­vä­ri­nen seinä/kuva.
  • Valitse, jos mahdol­lista, kunin­kaan­si­ni­nen taus­ta­väri (aivot kuor­mit­tu­vat tästä väristä vähiten)
  • Katso suoraan kame­raan, oheis­viesti silmil­läsi ja ilmeilläsi.
  • Tervehdi ja esit­tele aina itsesi.
  • Kehitä aloi­tus­ru­tii­neja, samalle ryhmälle aina sama alku- ja loppu­ru­tiini. Tämä luo tuttuutta ja turvallisuutta.
  • Elehdi hilli­tysti. Ohjaa fyysi­set harjoit­teet huomioi­den infor­ma­tii­vi­sin suunta näytölle.
  • Puhu rauhal­li­sesti, ilmeik­käästi ja selkeällä kielellä. Käytä lyhyitä lauseita. Käytä etenkin fyysi­sissä harjoit­teissa ystä­väl­listä komentomuotoa.
  • Luo rutii­nit vuoro­vai­kut­tei­suu­teen turval­li­suu­den ja osal­li­suu­den lisäämiseksi.

Tuo lista kiteytti huomaa­mat­tani struk­tu­roi­dun opetuk­sen ja selkeän kielen käyt­tä­mi­sen periaatteita.

Aloitus- ja lopetusrutiinit

Toin struk­tu­roi­dun opetuk­sen keinoja etäope­tuk­seen aloit­ta­malla joka kerta etälä­he­tyk­sen samalla tavalla: ”Terveh­dys kaikille! Nosta käsi järjes­tel­män alareu­nasta pystyyn, jos kuulet minua.” Tämä rutiini on seuran­nut minua siitä lähtien kaik­kiin etäope­tus­tuo­kioi­hin. Tuo on sama kuin 70-luvun jump­pao­pen ”asetu riviin vihreälle viivalle”, jolla jokai­nen jump­pa­tunti alkoi struk­tu­roi­dusti. Etäoh­jaus jatkui aina kerto­malla päivän aihe, tavoit­teet ja sisältö. Nämä näkyi­vät aina myös dioina käyte­tyssä järjes­tel­mässä. Sisäl­lön yhtey­dessä kerroin, mitä opetus­tyy­liä tullaan käyt­tä­mään (esim. kertova opetus, pari­työs­ken­tely, dialogi, pien­ryh­mä­työs­ken­tely). Näin muodos­tin niin itsel­leni kuin opis­ke­li­joil­le­kin raamin ja enna­koi­ta­van etene­mis­ta­van etäope­tus­tuo­kioon. Myös lope­tus­ru­tiini toistui saman­kal­tai­sena: palasin alussa esitet­tyi­hin tavoit­tei­siin, kysyin tavoit­tei­den saavut­ta­mi­sesta emoiji palautteen/sanallisen palaut­teen, lopetin kiteyt­täen seuraa­vat väli­teh­tä­vät ja toivot­te­lin puolin ja toisin heipat. Tuttu rutiini lähio­pe­tuk­sesta toimi etäopetuksessakin.

Etäsi­mula

Yritin toteut­taa heti ensim­mäi­sestä etälä­he­tyk­sestä lähtien loppu­työni oppeja ja viritin kotona työhuo­nee­seeni siniset pella­va­la­ka­nat seinille ja kaap­pien oviin, teip­pa­sin kameran patte­riin (koska tila ei olisi muuten riit­tä­nyt) ja opetin allas­te­ra­piaa uisken­nel­len Hiihto-Hemmon kanssa lattialla. Hiihto-Hemmo oli minun oma SimMan 4G; rauhal­li­nen hiih­to­pu­kui­nen ja tyyny/lakana/pyyhetäytteinen visua­li­soi­jani. Jos olisin vain puhunut opis­ke­li­joille satu­laot­teesta ja lapaot­teesta, suurin osa olisi siir­tä­nyt fokuk­sensa muille kana­ville ollen vain haamuo­pis­ke­li­jana paikalla. Heit­täy­ty­vällä visua­li­soin­nilla sain täyden huomion ja kysy­myk­siä ja komment­teja; keskus­te­lua­kin. Toki valais­tuso­lo­suh­teet eivät olleet ensim­mäi­sissä käytän­nön tera­pia­to­teu­tuk­sien etäope­tuk­sissa opti­maa­li­set, naama paloi ns. puhki. Puoli päätä­kin puuttui aina välillä, kun en muis­ta­nut pitää riit­tä­vää väli­mat­kaa kame­raan. (Kuva 1).

Kirjoittaja tekemässä opetusta verkon kautta, apuna mm. nukke.
Kuva 1. Kirjoit­ta­jan kotis­tu­dio keväällä 2020. 

Kuvien avulla visualisointi

Olen aina ollut kuvien ja kuvioi­den ystävä. Koro­na­ke­väänä pyrin jalos­ta­maan tätä ystä­vyyt­täni tuke­maan moni­ka­na­vaista vies­tin­tää: kuva, teksti ja puhe kerto­vat samaa asiaa. Sadat kuvat aikai­sem­mista opetuk­sis­tani auttoi­vat visua­li­soin­nissa. Kaik­kiin henki­löitä sisäl­tä­viin kuviin minulla on kirjal­li­nen lupa niissä esiin­ty­viltä henki­löiltä. Lupa­lap­puja on vuosien varrella kerty­nyt satoja; pank­ki­boxissa ei ole osak­keita vaan kuvaus­lu­pia! Koro­na­ke­väänä tämä henki­lö­koh­tai­nen kuva­pank­kini pelasti monelta kata­stro­filta käytän­nön fysio­te­ra­pian opetuk­sessa; kun puhuin jostain fysio­te­ra­pia­tek­nii­kasta, siitä oli myös kuva. Toki netti on pullol­laan erilai­sia kuvia ja videoita, mutta oman oppi­ma­te­ri­aa­lin tunte­mi­nen läpi­ko­tai­sin tuo opet­ta­jalle turval­li­suu­den tunteen. Omiin kuviin liit­ty­vät tarinat höys­tä­vät parhaassa tapauk­sessa opetusta ja autta­vat opet­ta­jaa muis­ta­maan, mikä oli juuri tämän sisäl­lön ydin.

Fysio­te­ra­peut­tio­pis­ke­li­jat struk­tu­roi­vat ja visualisoivat

Opis­ke­li­jat valmis­tau­tui­vat asiak­kai­den etäoh­jauk­seen laati­malla liikunta-aamu­päi­vän harjoit­teista struk­tu­roi­dun opetuk­sen mukai­sen kuval­li­sen rasti­pas­sin. Kuva­kom­mu­ni­kaa­tio­ku­via löytyy kehi­tys­vam­ma­lii­ton Papunet (2021) palve­lusta. Passi lähe­tet­tiin Honka­lam­men ohjaa­jille ja opet­ta­jille. He print­ta­si­vat ne jokai­selle osal­lis­tu­jalle. Lähe­tyk­sen aluksi opis­ke­li­jat kertoi­vat, mitä tässä liikunta-aamu­päi­vässä tullaan teke­mään. Sisäl­tö­osiot oli kirjoi­tettu ohjaus­ti­lan valko­tau­lulle. Jokai­nen harjoite näytet­tiin sekä henki­lö­näyt­tönä että kuvana sanal­li­sen instruk­tion lisäksi. Harjoi­te­kuva oli aina sama kuin rasti­pas­sin kuva. Lisäksi opis­ke­li­jat käyt­ti­vät ohjaus­ku­via. Ohjaus­ku­vat oli nekin lähe­tetty etukä­teen sähkö­pos­tilla ohjaa­jille ja opet­ta­jille Honka­lam­melle tuke­maan yksi­löl­listä ohjausta paikan päällä. Jokai­sen harjoit­teen jälkeen opis­ke­li­jat ohja­si­vat osal­lis­tu­jia otta­maan passin esiin ja ruksaa­maan harjoit­teen tehdyksi. Kun koko osio oli tehty, opis­ke­li­jat kysyi­vät palaut­teen ja pyyh­ki­vät sen jälkeen valko­tau­lulta osion tekstin pois. Näin konkre­ti­soi­tiin siir­ty­mistä seuraa­vaan osioon. Ohjaus­tuo­kion lopuksi osal­lis­tu­jat näyt­ti­vät vielä täyte­tyn rasti­pas­sin kame­ralle ja kertoi­vat jokai­nen vuorol­laan koke­muk­sensa joko sanal­li­sesti, kuva­kom­mu­ni­kaa­tiolla tai elekie­lellä. Valko­taulu oli tyhjä mark­kee­ra­ten päät­ty­nyttä ohjaus­tuo­kiota. (Kuva 2).

Opiskelijat ohjaavat asiakasta tietokoneen välityksellä.
Kuva 2. Kare­lian opis­ke­li­jat etäohjaajina. 

Fysio­te­ra­peut­tio­pis­ke­li­joi­den koke­muk­sia kevään 2021 Honka­lam­men etäohjauksista

Keväällä 2020 en tajun­nut pyytää kirjal­lista eril­lis­pa­lau­tetta asia­kas­ti­lan­tei­den etäoh­jauk­sista. Sen sijaan ääneen pääse­vät kevään 2021 etäoh­jaa­jat Sovel­ta­van liikun­nan opin­to­jak­solta, joka sekin toteu­tet­tiin työelä­mäyh­teis­työn osalta etänä Honka­lam­pi­kes­kuk­sen kanssa. Litte­roin käsin kirjoi­te­tut palaut­teet, niitä kertyi kaksi sivul­lista, yhteensä 25 komment­tia. Yksi­kään kommen­teista ei ollut negatiivinen.

”Vammaisuus/haasteet eivät ole este onnis­tu­neelle etäoh­jauk­selle tai osal­lis­tu­mi­selle. Jokai­nen pystyy teke­mään jotain, ja fysio­te­ra­peut­teina meidän tehtä­vä­nämme on mahdol­lis­taa se.”

”Myös etäoh­jauk­sessa vuoro­vai­ku­tus on tärkeää; osal­lis­tu­jaa ei vaan jätetä yksin ruudun toiselle puolelle yksin tekemään.”

”Vain taivas (ja tilat) on rajana ohjauk­sen sisäl­lön suun­nit­te­luun. Tekno­lo­gia mahdol­lis­taa paljon. Ohjaus­tila pitää ehdot­to­masti olla siihen käyt­töön suunniteltu.”

”Etäoh­jausta kannat­taa kokeilla, se voi yllät­tää hyvin posi­tii­vi­sesti. Tekni­set haas­teet yhteyk­sissä ovat yleisiä, mutta ne ovat voitettavissa.”

”Ei kannata tarttua siihen, mikä ei ole etäoh­jauk­sessa mahdol­lista, vaan miettiä, mikä on mahdol­lista. Ennak­ko­val­mis­te­luilla ohjat­ta­valle poru­kalle on mahdol­lista hankkia väli­neitä tuokioon, ohjaa­jat voivat tuoda ohjauk­seen videoita, ääntä ja kuvia oman ohjauk­sen lisäksi ja tueksi.”

Niinpä! Tällä asen­teella ja kart­tu­neella etäoh­jaus­ko­ke­muk­sella valmis­tu­vat uuden ajan ammat­ti­lai­set tulevat olemaan hyvässä mark­kina-asemassa tule­vai­suu­den työkentällä.

Korona-ajasta käteen jääneet käytänteet

Opetuk­seni työka­lu­pak­kiin tuli koro­na­ke­vään vaiku­tuk­sesta lisää moni­puo­li­suutta ja itselle uskal­lusta valita erilai­sia toteu­tus­ta­poja opin­to­jak­soille. En enää opeta mitään teoriaa lähio­pe­tuk­sena. Teoria on joko etäope­tuk­sena tai tallen­teina. Lähi­tun­nit ovat työpa­ja­tyyp­pi­siä; konkreet­tista teke­mistä ja vuoro­vai­ku­tusta. Laati­mani muis­ti­lista on edel­leen käytössä, mieles­täni sen asiat pätevät edel­leen. Team­siin muistan silloin tällöin laittaa sen kunin­kaan­si­ni­sen taustan ja poistaa heilu­vat korva­ko­rut ja muut häirit­se­vät elemen­tit etäyh­tey­den ajaksi. Uutena asiana lisäi­sin muis­ti­lis­taan ohjeet: Huomioi taustan ja kohteen kont­rasti. Fokusoi kamera näyt­tä­mään yksi­tyis­koh­taa. Ohjat­ta­van on helpompi hahmot­taa teke­mi­sen ydin, kun yksi­tyis­koh­tien kont­ras­tit ovat selkeät.

Sovel­lettu struk­tu­roitu opetus ja visua­li­sointi säily­vät opetuk­ses­sani. Välillä on raskasta muuttaa virtu­aa­liym­pä­ris­tössä jako­nä­ky­mää tilan­teen mukaan (jaa esit­tä­jän kameraa, jaa galle­ria­näyt­töä, jaa näyttöä, jaa pien­ryh­miin ja niin edel­leen) ja siir­rellä kameraa eri kuva­kul­miin. Olisi niin helppoa vain tuutata yhdellä tavalla koko opetus­tuo­kio läpi. Opis­ke­li­joilta saatu kiitos selkeästä opetuk­sesta auttaa jaksa­maan struk­tu­roin­tia, visua­li­soin­tia ja muita oppi­mista tukevia käytän­teitä. Iso kiitos Kare­lian Help­des­kille tuesta ja väli­neistä! Minun erit­täin varioi­vien opetus­ti­lan­tei­den (allas­te­ra­piasta Green care -luon­to­lii­kun­taan ja anato­mi­aan) vuoksi sain langat­to­man mikin, pitkän kame­ra­kaa­pe­lin ja mini­ka­me­ra­ja­lus­tan. Näiden ja kännyk­kä­ka­me­ran avulla voin toteut­taa etä-/hybri­dio­pe­tuk­seni tehok­kaasti. Jatkossa voisin hankkia koke­muk­sia otsa­ka­me­ran käytöstä, jotta yksi­tyis­koh­tien opet­ta­mi­nen ”käsi­työ­tai­doissa” olisi helpompaa.

Artik­keli on julkaistu ensim­mäi­sen kerran teoksessa:

Igna­tius, M. & Varis, K. (toim.) 2021. Kampuk­selta etätöi­hin – koke­muk­sia opetuk­sesta pande­mia-aikana. Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lun julkai­suja B:75, 6-11. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-275-343-4


Kirjoit­taja:

Anu Pukki, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu


Lähteet:

Honko­nen, E., Pynnö­nen, P. ja Rauda­soja, A. 2012. Onnis­tu­nut opetus – mene­tel­mien kartoi­tus. Haaga-Helia ammat­ti­kor­kea­koulu. https://ameo.fi/wp-content/uploads/2018/02/Onnistunut-opetus-verkkojulkaisu.pdf  28.9.2021.

Kanerva, J. 2016. Tiedon visua­li­sointi – parhaat käytän­nöt. Info­graa­fikko -blogi. https://infograafikko.fi/infografiikka/tiedon-visualisointi-parhaat-kaytannot/  28.9.2021.

Papunet 2021. Selkeää ja saavu­tet­ta­vaa vies­tin­tää.  https://papunet.net/ 28.9.2021.

Pukki, A. 2003. Peda­go­gi­nen ohjaa­mi­nen video­neu­vot­te­lun väli­tyk­sellä. Ohjaa­jien näkö­kul­mia sanat­to­maan vies­tin­tään. Syven­tävä loppu­työ fysio­te­ra­pian opet­ta­jan peda­go­gi­sissa opin­noissa. Ei julkaistu.

Voppi 2021. Oppimis- ja ohjaus­kes­kus Valteri. https://www.voppi.fi/oppimisen-tuki/koritehtavat-1/2-kasitteet/ 28.9.2021.