April­li­pi­lo­jen histo­ria Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lun kirjastossa

April­li­pi­lo­jen histo­ria on pitkä. Jo muinai­set rooma­lai­set harras­ti­vat sään­nöl­listä vuosit­taista jekut­ta­mista, jolloin he höynäyt­ti­vät toisi­aan juomaan sekä likaista vettä että syömään tönk­kö­suo­lat­tuja kaloja. Rooman valta­kunta oli tunnettu kehit­ty­neistä viemä­röin­ti­jär­jes­tel­mis­tään ja akve­duk­teis­taan, mutta likai­sen veden juomi­nen oli erityi­sesti nuorten miesten tapa koetella rohkeut­taan. Tiedossa olivat myös likai­sen veden juomi­sen seurauk­set ja niitä koetet­tiin ehkäistä syömällä läpi­suo­lat­tua kalaa samaan aikaan. (Journal of April Fool’s Day, 1:2014) Tästä rooma­lais­ten tavasta juontaa juurensa sanonta ”april­lia, april­lia, syö silliä ja juo kura­vettä päälle”.

Ei niin pientä pilaa

Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lun kirjas­ton april­li­pi­lo­jen histo­ria on sekin pitkä. Jo 1800-luvulla silloi­sen Pohiois-Garia­lan korkia­gou­lun yhtey­dessä toimi­neen kansan­kir­jas­ton työn­te­ki­jät piris­ti­vät toisi­aan pilai­le­malla. Hurjim­missa piloissa kirjas­ton tark­kaan valit­tui­hin, sivis­tystä ja valis­tusta käsit­te­le­viin kokoel­miin piilo­tet­tiin rahvaan­omaista ja sivee­töntä kauno­kir­jal­li­suutta. Tämän­tyyp­pi­set pilat tosin lope­tet­tiin pian sen jälkeen, kun eräs kirjas­ton­käyt­täjä pyörtyi järky­tyk­sestä havait­tu­aan Suomen tilas­tol­li­sen käsi­kir­jan vieressä Gustave Flau­ber­tin Rouva Bovaryn. (Joen­suun yliopisto, april­li­pi­lo­jen tutki­muk­sen laitok­sen julkai­suja, 4:1999)

1930-luvulle tultaessa april­li­pi­lat olivat vakiin­tu­neet joka­vuo­ti­seksi perin­teeksi kirjas­toissa ympäri Suomen. Toisi­aan jekut­ti­vat niin työn­te­ki­jät kuin asiak­kaat­kin. Parhaita piloja kirjoi­tet­tiin ylös ja julkais­tiin kirjoina, joita lähe­tet­tiin kauko­lai­noina kirjas­tosta toiseen. Näin kaikki Suomen kirjas­tot pääsi­vät naut­ti­maan saman­lai­sista, laaduk­kaista ja kont­rol­loi­duista piloista ja syrjäi­sin­kään kirjasto ei jäänyt paitsi haus­kuu­desta. (Parhaat april­li­pi­lat 1932-1938, Suomen april­li­pi­lo­jen hyväksymislautakunta)

Totta toinen puoli

Toinen maail­man­sota katkaisi kirjas­to­jen april­li­pi­la­pe­rin­teen pitkäksi aikaa, sota-aikana ei ollut sopivaa pilailla toisten kustan­nuk­sella. Pohjois-Karja­lan ammat­ti­kor­kea­kou­lun histo­riassa ei 1940-luvulta alkaen mainita april­li­pi­loja kertaa­kaan. Vasta korkea­kou­lun nimen­muu­tok­sen jälkeen perin­nettä alet­tiin taas elvyt­tää. Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lun kirjas­tossa april­li­pi­lo­jen kulta-aikaa on ollut­kin 2010-luku. Kare­lian kirjas­ton henki­lö­kunta onkin jymäyt­tä­nyt asiak­kai­taan usealla eri tavalla.

Suureen suosioon nousi esimer­kiksi pila, jossa kirjas­ton kirjat aiot­tiin järjes­tää väri­jär­jes­tyk­seen, jotta ”se pieni punai­nen kirja” olisi helpompi löytää. Eräänä vuonna taas kirjas­toon suun­ni­tel­tiin infra­pu­na­sau­naa ja toisena vuonna kirjas­ton johtaja oli osal­lis­tu­massa Pomo piilossa -ohjel­maan. Hyvä april­li­pila on myös ajan­koh­tai­nen. E-kirjo­jen ja ääni­kir­jo­jen suosion kasvaessa kirjas­to­kin päätti tehdä oman osansa ja lansee­rata viime vuonna tent­ti­kir­jo­jen ääneen­lu­ku­pal­ve­lun. Jotkin pilat puoles­taan eivät ole kestä­neet niin hyvin aikaa. Vielä joitain vuosia sitten lainausau­to­maat­tien sormen­jäl­ki­tun­nis­tus kuulosti pilai­lun arvoi­selta absur­dilta hifi­tek­no­lo­gialta, nyt se voisi olla todellisuutta.

April­li­päi­vänä kannat­taa kuiten­kin muistaa, että mihin­kään luet­tuun ei kannata luottaa ja kaikki 1.4. julkaistu tulee kysee­na­lais­taa. April­li­pi­lan voi myös nauttia drinkin muodossa. Siihen tarvi­taan 4cl kuraa, 8cl vettä ja 1 pieni silli. Ainek­set sekoi­te­taan shake­rissa (myös kannel­li­nen lasi­purkki käy) ja nauti­taan kertakulauksella.


Kirjoit­taja:

Kioton runotar,

aka Noora Kont­turi, tieto­asian­tun­tija, Karelia-ammattikorkeakoulu