Graagien kartta Kontiolahden ampumahiihtostadionin alueesta

Uuden­lai­nen yhteis­suun­nit­te­lu­malli opis­ke­li­joi­den työelämäprojekteihin

Kare­lian Tule­vai­suu­den työ ESR -hank­keessa kehi­te­tään koulu­tusta ja peda­go­giik­kaa muun muassa kehit­tä­jä­opet­ta­jien avulla. Kehit­tä­jä­opet­ta­jat pääse­vät toteut­ta­maan työelä­män kanssa tehtä­vän projek­tin, jonka toteu­tus­ta­vat liit­ty­vät hank­keen päätee­moi­hin. Yksi kehit­tä­jä­opet­ta­jista, median lehtori Pilvi Dufva, toteutti opis­ke­li­joi­den ja Kontio­lahti Outdoo­rin kanssa työelä­mä­läh­töi­sen projek­tin, joka hyödynsi virtu­aa­liym­pä­ris­töjä sekä tuotan­to­pro­ses­sissa että työn tuotok­sessa. Tässä artik­ke­lissa Pilvi kertoo tarkem­min omasta työelämäprojektistaan.

Keskiössä uudet tekno­lo­giat ja työelämäyhteistyö

Kehit­tä­mis­pro­jek­tini lähti liik­keelle otsi­kolla ”Virtu­aa­li­tek­no­lo­giat: 360-kuvaus ja moni­me­diai­set julkai­sua­lus­tat. Yhteis­suun­nit­te­lu­pro­ses­sin kehit­tä­mi­nen media-alan koulu­tuk­sen projektiopinnoissa.” 

Projek­tilla oli kaksi keskeistä tavoitetta:

  1. Hyödyn­tää uusia tekno­lo­gioita ja virtu­aa­li­sia toimin­taym­pä­ris­töjä sekä tuotan­to­pro­ses­sissa että yhteis­työn tulok­sena synty­vässä tuotannossa.
  2. Kehit­tää työelä­mäyh­teis­työtä media-alan projektiopinnoissa.

Käytän­nössä kehit­tä­mis­pro­jek­tini oli integroitu kolman­nen vuoden media-alan opis­ke­li­joi­den projek­tio­pin­toi­hin. Opin­to­jen konkreet­ti­nen tavoite oli toteut­taa työelä­mä­kump­pa­nin kehit­tä­mis­tar­pei­siin vastaava 360-tekno­lo­giaa hyödyn­tävä moni­me­diai­nen julkaisu inte­rak­tii­vi­sella Thinglink -sovelluksella.

Yhtei­set tavoit­teet ja pelisäännöt

Yhteis­työ työelä­män kanssa on yksi ammat­ti­kor­kea­kou­lun tehtä­vistä ja työelä­män tarpei­den huomioi­mi­nen ja enna­koi­mi­nen opetuk­sen suun­nit­te­lussa on osa arkea. Työhar­joit­telu ja opin­näy­te­työt ovat ylei­sim­mät yhteis­työ­muo­dot. Myös yritys­ten ja muiden toimi­joi­den palve­lu­pyyn­töi­hin vastaa­mi­nen on vakiin­tu­nut toimin­ta­tapa Kare­lian media-alan koulu­tuk­sessa.  Kehit­tä­mis­pro­jek­tissa tavoit­tee­nani oli kehit­tää ja syven­tää tätä yhteis­työtä ja tarjota sekä opis­ke­li­joille että yhteis­työ­kump­pa­nille uuden­lai­nen oppi­mis­mah­dol­li­suus ja -kokemus.

Opin­to­jak­son konkreet­ti­sena tavoit­teena oli toteut­taa työelä­mä­läh­töi­nen tuotanto, jossa molem­mat osapuo­let aidosti hyöty­vät yhteis­työstä ja proses­sista. Perin­tei­sessä palve­lu­pyyn­nössä tuotanto on pitkälti määri­telty valmiiksi työelä­män edus­ta­jan puolelta, mutta yhteis­suun­nit­te­lun ihanuus ja kama­luus on se, ettei proses­sin alussa vielä tiedetä mihin lopulta päädytään.

Ensim­mäi­set isot kysy­myk­set olivat:

  • Millai­nen tuotanto palve­lee molem­pien tarpeita?
  • Millai­sia mahdol­li­suuk­sia yhteis­työ antaa eri osapuolille?

Näihin kysy­myk­siin etsit­tiin vastauk­sia yhdessä. Pohdin­nan ja keskus­te­lu­jen pohjalta nousi­kin esiin useita erilai­sia ideoita ja kehit­tä­mis­tar­peita, joiden ratkai­se­mi­nen nähtiin molem­pia osapuo­lia hyödyt­tä­väksi ja näin myös yhtei­sen panos­tuk­sen arvoi­seksi.  Ymmär­ryk­sen muodos­tut­tua kaik­kien oli helppo moti­voi­tua ja sitou­tua yhtei­seen työs­ken­te­lyyn. Tavoit­teena työs­ken­te­lyssä oli alusta alkaen läpi­nä­ky­vyys, avoi­muus ja päätök­sien teke­mi­nen demo­kraat­ti­sesti yhdessä työelä­män kump­pa­nin, opis­ke­li­joi­den ja opet­ta­jan kanssa.

Projek­tin ja tuotan­non muotoilu

Iso haaste oli muotoilla opin­noista koko­nai­suus, joka on tarpeeksi jous­tava mahdol­lis­taak­seen yhteis­suun­nit­te­lun, mutta tarpeeksi jämäkkä pysyäk­seen aika­tau­lussa ja jolla varmis­te­taan opis­ke­li­joi­den oppi­mis­ta­voit­tei­den saavuttaminen.

Keskei­senä työka­luna muotoi­lussa oli virtu­aa­li­set Miro-pohjat. Ensim­mäi­sessä Miro-pohjassa hahmo­tel­tiin kurssin runko ja rakenne. Sisältö pilkot­tiin eri osa-aluei­siin, joita laajen­net­tiin myöhem­min. Tärkeintä tässä pohjassa oli koko­nai­suu­den aika­tau­lut­ta­mi­nen ja opis­ke­li­joi­den työmää­rän mitoittaminen. 

Tämä ensim­mäi­nen pohja kasvoi ja muuttui paljon matkan varrella. Se toimi erityi­sesti opet­ta­jan ja opis­ke­li­joi­den välillä visua­li­soi­den kurssin ja itse tuotan­non etene­mistä. Varsin­kin tuotan­to­pa­la­ve­reissa Miro-pohjat auttoi­vat virit­täy­ty­mään työn alla olevaan tilan­tee­seen ja hahmot­ta­maan koko­nai­suutta. Opis­ke­li­ja­pa­laut­teessa mainit­tiin myös, että Miron visu­aa­li­set pohjat helpot­ti­vat keskit­ty­mistä ja mahdol­lis­ti­vat opis­ke­li­joille tasa­puo­li­sem­man osallistumisen.

Miroa hyödyn­net­tiin myös tuotan­to­jen sisäl­tö­jen ideoin­nissa ja luovassa suun­nit­te­lussa, jolloin yhtei­set pohjat toimi­vat opis­ke­li­joi­den itse­näi­sen työs­ken­te­lyn runkoina. Miron käytössä yhdis­tyi­kin suora­vii­vai­nen suun­nit­telu ja luovuus, ja ne mahdol­lis­ti­vat hyvin opis­ke­li­joi­den synk­ro­ni­sen ja asynk­ro­ni­sen työskentelyn.

Projek­tin aikana Miro osoit­tau­tui erit­täin tehok­kaaksi ja moni­puo­li­seksi sovel­luk­seksi ja media-alan opis­ke­li­jat ovat otta­neet sen osaksi omaa työs­ken­te­ly­ään muis­sa­kin opin­noissa. Ennen kaikkea Miro-pohjat veivät työs­ken­te­lyä eteen­päin ja auttoi­vat koko­nai­suu­den hahmottamisessa.

Ennalta määri­tel­lyt kontaktipisteet

Enna­kolta projek­tille päätet­tiin viikon tark­kuu­della kuusi työelä­män ja opis­ke­li­joi­den yhteistä kontak­ti­pis­tettä. Näiden kontak­ti­pis­tei­den tehtä­vänä oli aika­tau­lut­ta­mi­nen ja suun­ta­vii­vo­jen luomi­nen etene­mi­selle. Pistei­den määrit­te­lyssä suurin haaste oli pyrkiä pitä­mään prosessi tarpeeksi jous­ta­vana, jotta se mahdol­lis­taa luovuu­den, mutta kuiten­kin tarpeeksi jämäk­känä, jotta tavoit­teet saavu­te­taan aikataulussa.

Mallin kuusi kontak­ti­pis­tettä kulki­vat linjassa vakiin­tu­nei­den media-alan tuotan­to­jen päävai­hei­den ja toimin­ta­mal­lien kanssa:

  1. Aloi­tus­ko­kous ja ideointi
  2. Loca­tion scou­ting eli kuvaus­paik­ko­jen etsintä
  3. Pitc­haus eli ideoi­den esittely
  4. Kuvauk­set
  5. Ensim­mäi­nen luonnoskierros
  6. Palaute

Nämä kontak­ti­pis­teet (kuva 1) toivat yhteen opis­ke­li­jat, työelä­män edus­ta­jat ja opet­ta­jan. Vaikka jokai­selle kontak­ti­pis­teelle oli määri­telty sisältö ja tavoit­teet, tilai­suuk­sissa paino­tet­tiin vuoro­pu­he­lua, ajatus­ten vaihtoa ja uusia näkö­kul­mia. Keskus­tel­lut mahdol­lis­ti­vat­kin uuden­laista ajat­te­lua, pohdin­taa ja oppi­mista kaikille osallistujille.

Kuva 1. Työelä­män ja opis­ke­li­joi­den yhtei­set kontak­ti­pis­teet projek­tin aikana.

Käytän­nössä kontak­ti­pis­teitä oli huomat­ta­vasti enemmän. Tärkeässä roolissa oli opis­ke­li­joi­den suora vuoro­vai­ku­tus työelä­män edus­ta­jien kanssa tuotan­non eri vaiheissa ja sään­nöl­li­set tuotan­to­pa­la­ve­rit opet­ta­jan kanssa. Kaiken kaik­ki­aan vuoro­vai­ku­tus opis­ke­li­joi­den, työelä­män edus­ta­jien ja opet­ta­jan välillä oli moni­puo­lista ja jatku­vaa. Tämä mahdol­listi uuden­laista yhdessä teke­mistä, kump­pa­nuutta ja oppimista.

Tekno­lo­gia edellä puuhun

Kurssin osaa­mis­ta­voit­teissa ja kehit­tä­mis­pro­jek­tini suun­ni­tel­massa maini­taan uudet tekno­lo­giat, erityi­sesti 360-kuvaus ja inte­rak­tii­vi­nen Thinglink -julkai­sua­lusta. Nämä molem­mat tekno­lo­giat olivat opis­ke­li­joille uusia ja näihin pereh­ty­mi­nen aloi­tet­tiin heti kurssin alussa jo ennen varsi­nai­sen työelä­mäyh­teis­työn alkua. Pereh­ty­mi­nen sisälsi tutki­musta tekno­lo­gioi­den sovel­ta­mis­mah­dol­li­suuk­sista ja käytän­nön kokei­lua. Mahdol­li­suuk­sien lisäksi esille nousi nopeasti myös tekno­lo­gioi­den rajoitukset.

Tekno­lo­gia nousee helposti itsear­voksi, vaikka sen pitäisi olla apuvä­line, joka palve­lee tarkoi­tusta. Tekno­lo­gi­aan pereh­ty­mi­sen, yhteis­ten kehit­tä­mis­koh­tei­den ja tuotan­non tavoit­tei­den tarken­tu­mi­sen jälkeen havah­dut­tiin tilan­tee­seen, jossa oli kysee­na­lais­tet­tava 360-tekno­lo­gian sovel­tu­vuus tuotan­non toteut­ta­mi­seen. Opis­ke­li­jat löysi­vät useita kekse­liäitä ja luovia tapoja hyödyn­tää 360-tekno­lo­giaa, mutta se ei palvel­lut tätä tarkoi­tusta, eikä autta­nut meitä saavut­ta­maan yhteis­työn loppu­tu­lok­sena toteu­tet­ta­van tuotan­non määri­tel­tyjä tavoitteita.

Tekno­lo­gian kyseen­lais­ta­mi­nen osoitti opis­ke­li­joilta koko­nais­val­taista kriit­tistä ajat­te­lua. Näistä kriit­ti­sistä huomioista keskus­tel­tiin työelä­män edus­ta­jien kanssa ja lopulta päätös rajata 360-tekno­lo­gia tuotan­non ulko­puo­lelle oli helppo ja yksi­mie­li­nen. Tästä muodos­tui­kin erään­lai­nen kään­ne­kohta koko prosessille.

Tulok­sena kaksi inte­rak­tii­vista moni­me­diasta julkaisua

Proses­sin ja yhteis­suun­nit­te­lu­tu­lok­sena syntyi kaksi inte­rak­tii­vista moni­me­diaista julkai­sua työelä­män­edus­ta­jien tarpei­siin. Julkai­sut sisäl­tä­vät grafiik­kaa, videota, valo­ku­via, tekstiä ja link­kejä. Julkai­sut ja näiden tuotan­to­pro­ses­sit vastaa­vat alussa määri­tel­tyi­hin työelä­män­kump­pa­nin kehit­tä­mis­tar­pei­siin ja opis­ke­li­joi­den osaamistavoitteisiin.

Tutustu tuotok­seen klik­kaa­malla alla olevan kartan keltai­sia kuvakkeita:

Projek­tista oppia sekä opis­ke­li­joille että työelä­män edustajille

Työelä­män­edus­ta­jat olivat posi­tii­vi­sesti yllät­ty­neitä, kuinka paljon prosessi opetti heille. Tämä oli heille uuden­lai­nen opis­ke­li­jayh­teis­työn muoto. He olivat erityi­sen vaikut­tu­neita opis­ke­li­joi­den sitou­tu­nei­suu­desta ja asian­tun­ti­juu­desta. Vaiku­tuk­sen teki myös käyte­tyt uudet tekno­lo­giat, joita he suun­nit­te­le­vat otta­vansa käyt­töön myös omassa orga­ni­saa­tios­saan tulevaisuudessa.

Opis­ke­li­joi­den koke­muk­sia reflek­toi­tiin tarkem­min viimei­sessä tuotan­to­pa­la­ve­rissa. Purku­pro­sessi rytmi­tet­tiin kolmeen vaihee­seen, joita työs­tet­tiin yhtei­sessä Miro-pohjassa. Ensim­mäi­sessä vaiheessa jokai­nen reflek­toi yksin ja toisessa työs­ken­nel­tiin pien­ryh­missä. Näiden vaihei­den tavoite oli mahdol­lis­taa jokai­selle aktii­vi­nen osal­lis­tu­mi­nen, työs­ken­te­lyyn osal­lis­tu­mi­nen ja useiden eri näkö­kul­mien esille tuominen. 

Viimei­sessä, kolman­nessa, vaiheessa, tavoit­teena oli synnyt­tää yhtei­sesti hyväk­sytty koonti ja loppu­tu­los.  Tässä Miro-pohja toimi jälleen keskus­te­lun tukena ja loi visu­aa­li­nen jäljen reflek­tio­pro­ses­sista tehden myös palau­te­pro­ses­sin läpi­nä­ky­väksi kaikille osallistujille.

Läpi­nä­ky­vyys ja avoi­muus nousi­vat­kin esille opis­ke­li­ja­pa­laut­teesta. Opis­ke­li­jat kokivat, että heillä oli aito vaiku­tus­mah­dol­li­suus proses­sin eri vaiheissa. Tämä lisäsi moti­vaa­tiota ja vahvisti sitou­tu­mista yhtei­siin tavoit­tei­siin. Oppi­mista tapah­tui proses­sin kaikissa vaiheissa, erityi­sesti sosi­aa­li­sissa konteks­teissa. Yhteis­työ opis­ke­li­joi­den ja työelä­män­edus­ta­jien kanssa synnytti uusia ajatuk­sia, uutta tietoa ja ymmärrystä.

Opis­ke­li­jat myös kokivat, että projekti antoi heille mahdol­li­suu­den jakaa omaa osaa­mis­taan ja asian­tun­ti­juut­taan työelä­män edus­ta­jille. Tämä vahvisti heidän oman amma­til­li­sen itse­tun­non kehit­ty­mistä ja amma­til­lista itse­var­muutta. Tärkeäksi koet­tiin myös, että projek­tin aikana he pystyi­vät vahvis­ta­maan omien työnan­ta­ja­ver­kos­to­jen rakentumista.

Uusi suun­nit­telu- ja tuotan­to­malli käyttöön

Kehit­tä­jä­opet­taja-hake­muk­ses­sani kirjoi­tin, että projek­tin tulok­sena syntyy myös jous­tava, modi­fioi­tava yhteis­suun­nit­telu ja -tuotan­to­malli, jota voidaan sovel­taa opis­ke­li­joi­den työelä­mäyh­teis­työssä toteu­tet­ta­viin projek­tio­pin­toi­hin. Mallin ensim­mäi­nen versio on nyt olemassa ja lähtee toiselle iteroin­ti­kier­rok­selle syksyllä 2022.

Tämän tyyp­pi­nen työs­ken­te­ly­tapa vei itseni osit­tain epämu­ka­vuusa­lu­eelle ja vaati uuden­laista herk­kyyttä, jous­ta­vuutta ja epävar­muu­den sieto­ky­kyä.  Projek­tin suun­nit­te­lussa tasa­pai­noil­tiin media-alan vakiin­tu­nei­den toimin­ta­ta­po­jen ja uuden­lai­sen yhteis­suun­nit­te­lun välillä. Toteu­tuk­sessa oman haas­teensa toi mm. moni­paik­ka­työs­ken­tely ja erilai­set hybri­di­to­teu­tuk­set. Joka tapauk­sessa proses­sin mallin­ta­mi­nen auttoi koko­nai­suu­den hallin­nassa, suurissa linjoissa, ja varmisti jous­ta­vuu­den säily­mi­sen, joka puoles­taan mahdol­listi aidon yhdessä suun­nit­te­lun ja tekemisen.

Tule­vai­suu­den työ hanke on kehit­tä­mis­ko­ko­nai­suus (1.10.2020-31.8.2021), joka muodos­tuu kolmesta osa-alueesta: 1) Tule­vai­suu­den työ (ESR/E­telä-Savon ELY-keskus), 2) Tule­vai­suu­den työ -inves­tointi (EAKR/­Poh­jois-Karja­lan maakun­ta­liitto) ja 3) Kare­lian oma peda­go­gi­nen inves­tointi,). Kehit­tä­mis­ko­ko­nai­suu­den tavoit­teena on kehit­tää opetusta, peda­go­giik­kaa ja Kare­lian oppi­mi­sym­pä­ris­töjä vastaa­maan tule­vai­suu­den työn vaati­muk­sia tiiviissä yhteis­työssä työelä­män kanssa. Kehit­tä­mis­ko­ko­nai­suus pitää sisäl­lään niin fyysis­ten tilojen muutos­työt ja uuden opetus­tek­no­lo­gian hankin­nan kuin opetuk­seen liit­ty­vän peda­go­gi­sen osaa­mi­sen ja yhteis­suun­nit­te­lun kehit­tä­mi­sen. https://tulevaisuudentyo.karelia.fi/


Kirjoit­taja:

Pilvi Dufva, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu