Categories
Muut Pulssi

Kilpai­levan toiminnan rajat työsuhteessa

Kilpai­le­valla toimin­nalla tarkoi­tetaan yleensä sivutoimen hoita­mista muun kuin oman päätoimen työnan­tajan palve­luk­sessa tai toimi­mista yrittäjänä. Lisäksi kilpai­le­valla toimin­nalla voidaan tarkoittaa myös sitä, että ryhtyy henki­löyhtiön yhtiö­mie­heksi tai osakeyhtiön osakkee­no­mis­ta­jaksi. Toiminta on kilpai­levaa esimer­kiksi silloin, kun se tapahtuu työnan­tajan kanssa samalla toimia­lalla. Tämä artikkeli tarjoaa lyhyen katsauksen kilpai­lu­kiellon sisältöön ja rajoihin. Artik­kelin lopussa on myös arvioitu kilpai­lu­kieltoa ammat­ti­kor­kea­koulun näkökulmasta.

Kilpai­lu­kielto perustuu lakiin

Työnte­kijän lojali­teet­ti­vel­vol­li­suu­desta on säädetty työso­pi­muslain (55/2001) 3:1 §:ssä, jonka mukaan työnte­kijän tulee tehdä työnsä huolel­li­sesti ja työnan­tajan määräyksiä noudattaen. Työnte­kijän on lisäksi vältettävä kaikkea sellaista, mikä on risti­rii­dassa työnte­kijän asemassa olevalta vaadit­tavan menet­telyn kanssa. Lojali­teet­ti­vel­vol­li­suuden on katsottu pitävän sisällään myös velvol­li­suuden välttää kilpai­levaa toimintaa työnan­tajan kanssa (HE 157/2000 vp, 79).

Kilpai­levan toiminnan kiellosta on säädetty tarkemmin työso­pi­muslain 3:3 §:ssä. Säännöksen mukaan ”työntekijä ei saa tehdä toiselle sellaista työtä tai harjoittaa sellaista toimintaa, joka huomioon ottaen työn luonne ja työnte­kijän asema ilmei­sesti vahin­goittaa hänen työnan­ta­jaansa työsuh­teissa nouda­tet­tavan hyvän tavan vastaisena kilpai­lu­tekona”. Kilpai­lu­kieltoa arvioi­dessa huomioidaan työnte­kijän työteh­tävät ja asema työpai­kalla. Mitä korkeam­massa asemassa työntekijä on, sitä tiukemmin voidaan arvioida kilpai­levan toiminnan kieltoa.

Jokainen tapaus arvioitava erikseen

Kilpai­levan toiminnan kielto ei ole täysin ehdoton, vaan sitä on arvioitava tapaus­koh­tai­sesti. Esimer­kiksi osa-aikatyön­te­ki­jällä on yleensä oikeus tehdä töitä myös toiselle työnan­ta­jalle. Samoin työnte­ki­jällä voi olla oikeus käyttää vapaa-aikaansa sivutoimeen tai yrittä­jyyteen. Työnte­kijän tulee ennen sivutoimen tai yritys­toi­minnan aloit­ta­mista arvioida, voiko toiminta selkeästi vahin­goittaa työnan­tajaa. Lisäksi on arvioitava sitä, onko työnte­kijän toiminta hyvän tavan vastaista. Toiminta ei välttä­mättä ole hyvän tavan vastaista esimer­kiksi silloin, kun työnte­kijän yritys­toi­minta on ollut työnan­tajan tiedossa jo työnte­kijän palkkauksen hetkellä. Hyvän tavan vastaisuus ei täyty myöskään silloin, kun työntekijä ja työnantaja ovat työsuhteen aikana sopineet siitä, että työnte­ki­jällä voi olla sivutoimi tai omaa yritys­toi­mintaa. (HE 157/2000 vp, 79.)

Selkeintä kilpaileva toiminta on tilan­teessa, jossa työntekijä tekee töitä päätoimen työnan­ta­jansa kilpai­li­jalle tai harjoittaa omaan lukuunsa samaa toimintaa työnan­tajan kanssa. Korkeimman oikeuden ratkai­sussa KKO 2012:91 autoliikkeen esimies­a­se­massa oleva työntekijä oli ohjeiden vastai­sesti ostanut ja myynyt omaan lukuunsa sellaisia autoja, joita autoliike ei myynyt suoraan asiak­kaille. Kyseessä oli kilpaileva toiminta, joka oikeutti päättämään työnte­kijän työsopimuksen.

Itä-Suomen hovioi­keuden ratkai­sussa 27.9.2018 T 500 työntekijä oli työsken­nellyt koulu­tus­kun­tayh­tymän palve­luk­sessa, ja harjoit­tanut samalla yritys­toi­mintaa osakeyh­tiössä. Työntekijä oli yhtiössä johta­vassa asemassa ja yhtiön toiminta oli merkit­tä­vältä osaltaan perus­tunut työnte­kijän tekemään kehitys­työhön. Yhtiön palvelut perus­tuivat laajasti työnte­kijän koulu­tus­kun­tayh­tymän palve­luk­sessa saamaan tietoon ja osaamiseen. Työntekijä oli käyttänyt yhtiössä myös hyödykseen koulu­tus­kun­tayh­tymän asiakas­suh­teita. Lisäksi työntekijä oli käyttänyt työai­kaansa yritys­toi­minnan hoita­miseen. Koulu­tus­kun­tayh­ty­mälle oli aiheu­tunut yritys­toi­min­nasta vahinkoa, kun työntekijä oli ryhtynyt hyödyn­tämään kuntayh­ty­mässä tehdyn kehitystyön tuloksia omassa yritys­toi­min­nassaan. Tämä esti kuntayh­tymää hyödyn­tä­mästä näitä tuloksia.  Työnte­kijän katsottiin rikkoneen kilpai­levan toiminnan kieltoa. Työntekijä oli lisäksi käyttänyt väärin asemaansa kuntayh­ty­mässä ja rikkonut työso­pi­muk­sesta johtuvia velvoit­teitaan. Työnte­kijän toiminta oli aiheut­tanut niin vakavan luotta­mus­pulan, että työnte­kijän työso­pimus voitiin päättää välit­tö­mästi purkamalla.

Työpai­kalla hyvä sopia käytännöistä

Työso­pi­mus­laissa ei ole säädetty sivutoi­mi­lu­vista tai sivutoimi-ilmoi­tuk­sista. Jokai­sella työnpai­kalla olisi hyvä sopia luotta­mus­miehen ja työnan­tajan edustajien välillä käytän­nöistä, joita sivutoimien osalta nouda­tetaan. Näin vältytään epäsel­vyyk­siltä, jotka pahim­millaan voivat johtaa työnte­kijän työso­pi­muksen päättämiseen.

Hyvä esimerkki epäselvien käytän­töjen seurauk­sista sisältyy työtuo­miois­tuimen ratkaisuun TT 2012:157. Siinä työntekijä oli saanut esimie­heltään luvan aloittaa työnan­tajan toimintaan lähei­sesti liittyvän toiminnan. Lupaa ei kuitenkaan oltu kysytty yhtiön johdolta. Esimie­heltä saadun luvan vuoksi yhtiön toimi­tus­joh­ta­jalla ei ollut oikeutta päättää työnte­kijän työso­pi­musta ilman varoi­tuksen antamista. Työnte­kijän lojali­teet­ti­vel­vol­lisuus olisi kuitenkin edellyt­tänyt, että työntekijä olisi kertonut yritys­toi­minnan aloit­ta­mi­sesta oman esimie­hensä lisäksi yhtiön johdolle.

Kilpaileva toiminta ammattikorkeakoulussa

Ammat­ti­kor­kea­kou­lulain (932/2014) 4 §:n mukaan ammat­ti­kor­kea­koulun tehtävä on korkea­kou­luo­pe­tuksen lisäksi ”harjoittaa ammat­ti­kor­kea­kou­luo­pe­tusta palve­levaa sekä työelämää ja alueke­hi­tystä edistävää ja alueen elinkei­no­ra­ken­netta uudis­tavaa sovel­tavaa tutki­mus­toi­mintaa, kehit­tämis- ja innovaa­tio­toi­mintaa sekä taiteel­lista toimintaa.”

Ammat­ti­kor­kea­koulun työntekijä ei voi kilpai­lu­kieltoa rikko­matta ottaa vastaan sivutyötä sellai­selta työnan­ta­jalta, joka hoitaa samoja tehtäviä. Käytän­nössä tämä tarkoittaa ainakin sitä, että ammat­ti­kor­kea­koulun työntekijä ei saa mennä saman­ai­kai­sesti toisen ammat­ti­kor­kea­koulun palve­lukseen. Työntekijä ei voi myöskään mennä sellaisen yrityksen palve­lukseen, joka tarjoaa ammat­ti­kor­kea­koulun kanssa kilpai­levia palveluja. Esimer­kiksi yritys­toi­minnan opettaja ei voi ottaa sivutyötä yritys­val­men­nusta tarjoa­vasta yrityk­sestä, jos myös ammat­ti­kor­kea­koulu tarjoaa yritysvalmennusta.

Vaikeita tulkin­ta­ti­lan­teita voi syntyä tilan­teessa, jossa ammat­ti­kor­kea­koulun työnte­ki­jällä on yritys­toi­mintaa. Yritys­toi­minta voi tarkoittaa toimi­mista yksityis­yrit­täjänä tai merkit­tävänä omistajana olemista yhtiössä. Yleisesti yritys­toi­minta on sallittua ja jokai­sella työnte­ki­jällä on oikeus perustaa yritys. Yrityksen toimin­nassa on kuitenkin vältettävä kilpailua ammat­ti­kor­kea­koulun kanssa. Esimer­kiksi juridiikan opettaja ei voi tarjota oman yrityksen kautta lainsää­dän­tö­kou­lu­tuksia, jos myös ammat­ti­kor­kea­koulu tarjoaa tai tosia­sial­li­sesti voisi tarjota samoja koulu­tuksia. Työntekijä ei myöskään saa yritys­toi­min­nassa käyttää hyväkseen ammat­ti­kor­kea­koulun asiakassuhteita.

Hyviä käytäntöjä Kareliassa

Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lussa työnte­ki­jöiden sivutoimiin liitty­vistä käytän­nöistä on neuvo­teltu henki­löstön edustajien ja työnan­tajan välillä, ja rehtori on hyväk­synyt päivi­tetyt sivutoi­mi­sel­vi­tyksen periaatteet vuonna 2020. Periaat­teiden mukaan ammat­ti­kor­kea­koulu suosit­telee, että työntekijä antaisi selvi­tyksen muusta työsuhteen aikai­sesta toimin­nasta kuten yrittä­jyy­destä. Selvi­tyksen tekeminen on myös työnte­kijän etu. Tekemällä selvi­tyksen, työntekijä voi varmistua siitä, että työnantaja hyväksyy toiminnan.


Kirjoittaja:

Atte Korte, OAJ:n pääluot­ta­musmies, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu

Artik­ke­likuva: Andrea Piacquadio palve­lusta Pexels