Lähikuva valkoisesta leluambulanssista, jossa sinisiä ja punaisia yksityiskohtia

Liik­kuva alueel­li­nen ensi­hoi­ta­ja­malli vahvis­taisi kotona asumi­sen tukea

Ikään­ty­vän väestön kotona asumi­sen tuke­mi­sessa tulisi vahvis­taa uuden­laista mallia, jossa kiireet­tö­mät ensi­hoi­to­teh­tä­vät ja päivys­tyk­sel­li­nen sote­hoito hoide­taan vaih­toeh­toi­silla keinoilla. Näitä keinoja voisi olla alueel­li­silla liik­ku­villa yksi­köillä. Liik­ku­vat yksiköt kehit­täi­si­vät ensi­hoi­toon toimin­toja ja palve­lu­mal­leja sekä arvioi­si­vat poti­laan hoidon tarvetta. Jatko­hoito voitai­siin turvata kotona ilman kulje­tusta päivys­tys­pal­ve­lui­hin. Yhte­näi­sen koor­di­noi­mi­sen ja toimin­to­jen yhdis­tä­mi­sen avulla voidaan turvata resurs­sien riit­tä­vyys sekä kustan­nus­te­hok­kuus. YAMK-opin­näy­te­työnä tehdyssä työssä tuotet­tiin ensi­hoi­ta­ja­malli kiireet­tö­mien tehtä­vien hoita­mi­seen Kainuuseen (Koleh­mai­nen 2022). Pohjois-Karja­lassa asiaan on kiin­ni­tetty huomioita AVOT-hank­keen myötä.

Resurs­sien liikut­te­lulla kohti liik­ku­vien yksi­köi­den toimintamallia

Kiireet­tö­mien ensi­hoi­to­teh­tä­vien mallin­nuk­sella on merki­tystä poti­las­läh­töi­sen, poti­las­tur­val­li­sen hoidon saami­sessa ja toteu­tu­mi­sessa. Väes­tö­en­nus­teen mukaan lähes 40 % Kainuun asuk­kaista vuonna 2040 on yli 65-vuotiaita (Kainuun liitto 2022), jolloin kotiin vietä­vien palve­lu­jen tarve tulee lisään­ty­mään laitos­paik­ko­jen vähen­tyessä. Väes­tö­ra­ken­teen huomioon ottaen perin­tei­nen ensi­hoi­to­pal­ve­lui­den malli ei tule­vai­suu­dessa riitä kotiin vietä­vien palve­lui­den tuot­ta­mi­seen. Uudessa mallissa kiireet­tö­mät sote­hoi­don tarpeet ja ensi­hoi­to­teh­tä­vät tulisi yhdis­tää ja hoitaa koko­nai­suu­tena palve­lu­pol­ku­mal­li­sella tavalla tilan­ne­kes­kuk­sen kautta. Uuden­tyyp­pi­nen toteu­tus­malli on tarpeel­li­nen, jotta väestön ikään­tyessä palve­lu­jen saata­vuus, riit­tä­vyys ja saavu­tet­ta­vuus edis­täi­si­vät kansal­li­sen koti­hoi­don tavoit­teen saavut­ta­mista. (Tervey­den ja hyvin­voin­nin laitos 2019.)

Roivai­sen, Hoikan, Ala-Kokon ja Kääriäi­sen (2020) tutki­mus­tu­lok­sien mukaan päivys­tyk­sel­li­nen puhe­lin­neu­vonta tilan­ne­kes­kuk­sessa ja palve­lu­tar­peen arviointi sosi­aali- ja tervey­den­huol­lossa voitai­siin toteut­taa oikea-aikais­ten ja tarpeel­lis­ten resurs­sien kohden­ta­mi­sella. Tilan­ne­kes­kuk­sen kiireet­tö­mät sote­hoi­don tarpeet ja ensi­hoi­to­teh­tä­vät hoidet­tai­siin koko­nai­suu­tena, joten puhe­li­messa suorit­ta­man hoidon tarpeen arviointi vähen­täisi kiireet­tö­miä ensi­hoi­don tehtä­viä ja kuor­mit­ta­vuutta. Roivai­sen ym. (2020) tutki­mus­tu­lok­set voimis­ta­vat käsi­tystä siitä, että kotiin vietä­viä päivys­tyk­sel­li­siä palve­luita tulisi vahvis­taa. Suurim­massa osassa D-kiireel­li­syys­luo­kan tehtä­viä syynä olivat yleis­ti­lan lasku, tuki­ran­ka­pe­räi­set ongel­mat sekä muut määrit­te­le­mät­tö­mät oireet, mukaan lukien mielen­ter­vey­son­gel­mat. Myös sairaan­hoi­ta­jan puhe­li­mitse tekemä hoidon tarpeen arviointi vähen­tää kiireet­tö­miä ensi­hoi­to­teh­tä­viä. (Roivai­nen, Hoikka, Raati­niemi, Ala-Kokko & Kääriäi­nen 2020.)

Koleh­mai­sen (2022) opin­näy­te­työn tulok­sien mukaan Kainuussa kiireet­tö­mien tehtä­vien hoita­mi­seen tarvi­taan kuudesta kahdek­saan yhden hengen alueel­lista yksik­köä, joissa yhdis­te­tään koti­sai­raan­hoi­don ja koti­sai­raala Aliisan resurs­seja. Nämä esite­tyt yksiköt olisi­vat alueel­li­sia liik­ku­via yksi­köitä. Raskun (2022, 9) tuore väitös­kirja tukee edellä mainit­tuja tulok­sia, sillä alue-ensi­hoito voi tuottaa helpo­tusta tervey­den­huol­lon kuor­mi­tuk­seen ja tarjota poti­laan luona ennal­taeh­käi­se­vää hoidon tarpeen tunnistamista.

Siun sotessa toteu­te­tun AVOT-hank­keen myötä pelas­tus­lai­tok­sen ensi­hoi­don yksiköt ja koti­hoito ovat maakun­nal­li­sesti vakiin­nut­ta­neet yhteis­toi­min­tansa ikäih­mis­ten tehos­te­tussa koti­hoi­dossa ja akuut­ti­ti­lan­tei­den hoidossa. Ensi­hoito voi muuan muassa ottaa sydän­fil­min, analy­soida erilai­sia veri­näyt­teitä sekä tarkis­taa taus­ta­tie­toja poti­las­tie­to­jär­jes­tel­mästä poti­laan kotona, jolloin asiak­kaan ei tarvitse vält­tä­mättä lähteä päivys­tys­jo­noon. Tämä osal­taan helpot­taa asiak­kaan palve­lun ohella koti­hoi­don ja päivys­tyk­sen työtaak­kaa. (Jämsén 2018.)

Kotiin vietä­vät päivys­tyk­sel­li­set palve­lut vähen­täi­si­vät kuormitusta 

Tervey­den­huol­lossa tapah­tu­neet toimin­nal­li­set muutok­set, kuten päivys­tys­pal­ve­lui­den keskit­tä­mi­nen, haastaa tervey­den­huol­toa kotiin vietä­vien palve­lui­den kehit­tä­mi­seen ja toimin­to­jen yhdis­tä­mi­seen. Erityi­siä haas­teita Hyrynsalmen–Ristijärven–Paltamon alueella tuot­ta­vat perus­ter­vey­den­huol­lon palve­lui­den saata­vuus: terveys­a­se­mien vastaan­ot­toai­ko­jen saami­nen on rajal­lista, ja kotiin vietä­vät palve­lut kärsi­vät sairaan­hoi­ta­ja­re­surs­sien puut­teesta. Ensi­hoi­don kuor­mi­tuk­sen vähen­tä­mi­seksi kotiin vietä­viä päivys­tyk­sel­li­siä palve­luita tulee kehit­tää ja vahvis­taa vaih­toeh­toi­silla keinoilla, kuten koti­sai­raan­hoi­dol­li­silla alueel­li­silla liik­ku­villa yksi­köillä. (Vrt. Peka­noja, Hoikka, Kyngäs & Elo 2017, 8; Hoikka, Silf­vast & Ala-Kokko 2015,48.)

Koleh­mai­sen (2022) opin­näy­te­työn tulos­ten mukaan palve­lut voisi toteut­taa asia­kas­läh­töi­sesti ja moniam­ma­til­li­sesti sosi­aali- ja tervey­den­huol­lossa, jolloin ensi­hoi­don olisi kehi­tet­tävä toimin­toja ja palve­lu­mal­leja poti­laan hoidon tarpeen arvioin­nin ja jatko­hoi­don turvaa­mi­seksi kotona ilman kulje­tusta päivys­tys­pal­ve­lui­hin Kainuussa. Yhte­näi­sen koor­di­noi­mi­sen ja toimin­to­jen yhdis­tä­mi­sen avulla voidaan kohden­taa resurs­sien riit­tä­vyys, jolloin turva­taan tarpeen mukai­set, oikea- aikai­set ja poti­las­läh­töi­set palve­lu­po­lut kustan­nus­te­hok­kaasti. Hoidon tarpeen arvioin­nin sekä jatko­hoito-ohjei­den ja neuvon­nan avulla yli 40 %:ssa ensi­hoi­to­teh­tä­viä potilas voidaan hoitaa kotiin, mikä vähen­tää päivys­tys- ja ensi­hoi­to­pal­ve­lui­den kuormaa (Paulin, Kurola, Salan­terä, Moen, Gura­gain, Koivisto, Käyhkö, Aalto­nen & Iirola 2020, 13).

Valmen­tava johta­juus hyödyn­tää henki­lös­tön poten­ti­aa­lia ja mahdol­lis­taa työuran kehittymisen

Monissa tutki­muk­sissa valmen­ta­van johta­mi­sen hyödyn­tä­mi­nen osana päivit­täistä kehit­tä­mistä ja toimin­nan tuke­mista koros­tuu. Koleh­mai­sen (2022) ensi­hoi­ta­ja­mal­lissa valmen­tava johta­juus nähdään teoria­tie­toon peila­ten innos­ta­mi­sena avoi­meen vuoro­vai­ku­tuk­seen sekä amma­til­li­sen kasvun ja kehit­tä­mi­sen tuke­mi­seen. Tehtä­viin osal­lis­ta­mi­sen ja niiden siir­tä­mi­sen kautta orga­ni­saa­tion tarpei­den ja toivei­den täyt­tä­mi­seen voidaan ohjata oman alansa asian­tun­ti­joita. Valmen­ta­van johta­mi­sen mahdol­li­suu­det lisää­vät työn merki­tyk­sel­li­syyttä ja turval­li­suutta sekä työn tuot­ta­vuutta työhy­vin­voin­tia paran­ta­malla. (Koleh­mai­nen 2022.)

Koleh­mai­sen ensi­hoi­ta­ja­mal­lissa valmen­ta­van johta­juu­den haas­teet osana kehit­tä­mistä liit­ty­vät erilais­ten persoo­nien ohjaa­mi­seen ja toimin­nan orga­ni­soi­mi­seen. Tutki­mus­tu­lok­sia vahvis­ta­vat Veste­ri­sen (2013) tulok­set valmen­ta­van johta­juu­den merki­tyk­sestä päivit­täi­senä amma­til­li­sen kehit­ty­mi­sen moti­vaat­to­rina, uuden opis­ke­lun ja koulut­tau­tu­mi­sen tukena sekä mahdol­li­suu­tena itse­näi­siin päätök­siin. Työn­te­ki­jöi­den resurs­seja hyödyn­net­tiin ja heidät nähtiin asian­tun­ti­joina ottaen huomioon yksi­löl­li­set valmiu­det työs­ken­te­lyyn ja tehtä­vien dele­goin­tiin, kuten myös tarve saada ohjausta. Haas­teena nähtiin yksi­löl­lis­ten tarpei­den tunnis­ta­mi­nen persoo­nan mukaan. (Koleh­mai­nen 2022.)


Kirjoit­ta­jat 

Marjut Koleh­mai­nen, sairaan­hoi­taja, YAMK 

Pirjo Vesa, yliopet­taja, Karelia-ammattikorkeakoulu


Lähteet 

Hoikka, M., Silf­vast, T. & Ala-Kokko, T. 2015. Ensi­hoi­to­pal­ve­lun kuljet­ta­matta jättä­mi­seen pääty­neet ensi­hoi­to­teh­tä­vät (ns. X-tehtä­vät). Finna­nest 48 (4), 361. http://www.finnanest.fi/files/hoikka_silfvast_alakokko_ensihoitopalvelun_kuljettamatta_jAttAmi-seen_pAAtyneet_ensihoitotehtAvAt__ns._x-tehtAvAt_.pdf. 15.2.2022 

Jämsén, A. (toim.) 2018. Arvo­kasta vanhuutta, turval­lista arkea AVOT-hanke Pohjois-Karja­lassa (2016–2018). Sosi­aali- ja terveys­mi­nis­te­riö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4018-5. 10.5.2022. 

Kainuun liitto 2022. Tieto­pal­ve­lut tilas­toina. Kainuu lukuina: väestö ja muut­to­liike.  https://kainuunliitto.fi/tietopalvelut/tilastot/vaesto-ja-muuttoliike/. 14.3.2022. 

Koleh­mai­nen, M. 2022. Kiireet­tö­mien ensi­hoi­to­teh­tä­vien järjes­tä­mi­sen malli Kainuun sotessa. Karelia-ammat­ti­kor­kea­koulu. Sosi­aali- ja tervey­sa­lan ylempi ammat­ti­kor­kea­kou­lu­tut­kinto, kehit­tä­mi­nen ja johta­mi­nen. Opin­näy­te­työ. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204195407  

Paulin,J., Kurola, J. Salan­terä, S., Moen, H., Gura­gain, N., Koivisto, M., Käyhkö, N., Aalto­nen, V. & Iirola, T. 2020. Chan­ging role of EMS –analy­ses of non-conveyed and conveyed patients in Finland. Scand J Trauma Resusc Emerg Med 28, 45. https://doi.org/10.1186/s13049-020-00741-w. 22.2.2022 

Peka­noja, S., Hoikka, M, Kyngäs, H & Elo, S. 2017. Non-trans­por­ta­tion emer­gency medical service missions – a study based on medical charts and patient ques­tion­nai­res. Acta Anaest­he­sio­lo­gica Scan­di­na­vica 5 (62), 701-708. https://doi.org/10.1111/aas.13071. 3.15.2.2022. 

Rasku, T. 2022. Commu­nity Para­me­dicine: An inte­gra­ted care model in a Primary health care setting. Väitös­kirja. Terveys­tie­tei­den tiede­kunta. Tampe­reen yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2286-1. 14.3.2022. 

Roivai­nen, P., Hoikka, M., Ala-Kokko, T. & Kääriäi­nen, M. 2021. Patient satis­fac­tion with telep­hone care assess­ment among patients with nonur­gent prehos­pi­tal emer­gency care issues: A cross-sectio­nal study. Inter­na­tio­nal Emer­gency Nursing 59, 1–7. https://doi.org/10.1016/j.ienj.2021.101070. 17.2.2022 

Tervey­den ja hyvin­voin­nin laitos. 2019. Muut­tu­vat asumis­pal­ve­lut. Iäkäs ihminen on oman elämänsä paras asian­tun­tija. https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut. 14.2.2021. 

Veste­ri­nen, S 2013. Osas­ton­hoi­ta­jien johta­mis­tyy­lit osana johta­mis­kult­tuu­ria. Oulun Yliopisto. Lääke­tie­teel­li­nen tiede­kunta. Akatee­mi­nen väitös­kirja. http://urn.fi/urn:isbn:9789526201245. 25.2.2021. 


Artik­ke­li­kuva: Kuvaaja Mpho Moja­pelo palve­lusta Unsplash