Kaksi vanhusta puutarhatöissä

Tie onnel­li­seen vanhuu­teen käy luonnon kautta – luon­to­me­ne­tel­mä­osaa­mista ikäih­mis­ten perhehoitoon

Tervey­den­hoi­taja (YAMK) Sanna Kososen ikäosaa­mi­sen kehit­tä­mi­sen ja johta­mi­sen opin­näy­te­työ Luon­to­me­ne­tel­mä­osaa­mi­sen kehit­tä­mi­nen ikäih­mis­ten perhe­hoi­dossa on valittu Kare­lian vuoden 2021 ylemmän ammat­ti­kor­kea­kou­lu­tut­kin­non parhaaksi opin­näy­te­työksi. Tässä artik­ke­lissa Kosonen kertoo opin­näyt­teensä taus­tasta ja tulok­sista sekä perhe­hoi­don ja luonnon tärkey­destä ikäih­mis­ten hyvinvoinnille.

Opin­näy­te­työstä koulu­tus­ko­ko­nai­suu­deksi – parhaat ideat synty­vät metsässä

Opin­näy­te­työ­pro­sessi sai alkunsa kahden minulle tärkeän asian yhdistymisestä.

Tehtä­väni ikäih­mis­ten perhe­hoi­don kehit­tä­jänä ja koulut­ta­jana on ollut elämäni tärkein ja merki­tyk­sel­li­sin työteh­tävä kohta 12 vuoden ajan. Kaiken uuden ja erilai­sen eteen­päin viemi­nen isoissa sote­rat­taissa on ajoit­tain raskasta ja vaati­vaa. Noina hetkinä hakeu­duin yhä vahvem­min luon­toon purka­maan jännit­teitä ja voimaan­tu­maan. Ideoita syntyy metsässä, jossa ajat­telu on aina helpom­paa ja luovempaa.

Opin­näy­te­työni toimek­sian­ta­jana toimi työnan­ta­jani Kiteen Evan­ke­li­nen Kansan­opisto, jossa olen saanut tehdä perhe­hoi­don kehit­tä­mis- ja koulut­ta­mis­työtä kohta 12 vuotta. Työllä on ollut suuri vaiku­tus ikäih­mis­ten perhe­hoi­don kehit­ty­mi­seen niin Pohjois-Karja­lassa kuin myös kansallisesti.

Tämän opin­näy­te­työn pohjalta käyn­nis­tämme parhail­laan koulu­tus­ko­ko­nai­suutta. Opin­näy­te­työn tulok­sia hyödyn­ne­tään koko­nai­suu­den suun­nit­te­lussa. Koulu­tus­ko­ko­nai­suu­della halu­taan tarjota uusia luon­toon pohjau­tu­via mene­tel­miä, joilla voidaan turvata ikäih­mis­ten hyvin­voin­tia kohtaa­malla ikäih­mi­nen koko­nais­val­tai­sem­min. Koulu­tus­ko­ko­nai­suu­dessa huomioi­daan myös hoita­jien omaa hyvin­voin­tia yllä­pi­tä­viä element­tejä, ja se on sovel­let­ta­vissa kaik­keen hoiva- ja hoitotyöhön.

”Ihan taval­lista touhua” – perhe­hoi­ta­jien luon­to­me­ne­tel­mät lisää­vät hyvinvointia

Olen perhe­ko­tien valmen­ta­jana saanut olla mukana kotien synty­pro­ses­seissa. Nähdes­säni kuinka luon­te­vasti perheissä hyödyn­net­tiin erilai­sia luon­toon liit­ty­viä mene­tel­miä ikäih­mis­ten hyvin­voin­nin ja elämän­laa­dun paran­ta­jana, kiin­nos­tuin valta­vasti! Olinhan itsekin koko elämäni ajan hakenut luon­nosta iloa, kauneutta, liikun­taa, lohtua ja metsän antimia.

Perhe­hoi­ta­jat pitivät mene­tel­miä ”ihan taval­li­sina touhuina”. Halusin saattaa heidän taita­vasti käyt­tä­mänsä luon­to­me­ne­tel­mät näky­viin niille kuulu­valla arvolla. Olen saanut todis­taa ikäih­mis­ten koko­nais­val­taista kuntou­tu­mista perhe­hoi­dossa monella tapaa; luon­to­yh­tey­den tuomi­nen näky­miin on ollut yksi tavoit­teis­tani. Luonto ympä­ris­tönä auttaa ikäih­mistä luomaan yhteyttä niin muihin ihmi­siin kuin oman elämän muis­toi­hin, vaikka taus­talla olisi­kin vahvasti muis­tiin vaikut­ta­via tekijöitä.

Lähes kaikilla perhe­hoi­don asuk­kailla on jonki­nas­tei­nen muis­ti­sai­raus. Luonto ja koti asui­nym­pä­ris­tönä autta­vat saavut­ta­maan myös lääk­keet­tö­miä hoito­muo­toja. Kun päivät touhu­taan ja ulkoil­laan, maistuu itse tehty ruoka ja unikin. Vuoro­kausi­rytmi pysyy sään­nöl­li­senä ja niin sanottu levot­to­muus purkau­tuu luon­nol­li­sesti päivän touhuissa. Luonnon ja perhe­hoi­don yhdis­tä­mi­sellä voidaan purkaa vahvo­ja­kin unilää­ki­tyk­siä ja levot­to­muu­teen määrät­tyjä lääki­tyk­siä, jotka jo sinänsä voivat aiheut­taa jalat­to­muutta ja halut­to­muutta osallistua.

Perhe­hoi­dossa ikäih­mi­nen opitaan tunte­maan yksi­lönä, jolla on oman­lai­nen elämän­ta­ri­nansa ja yksi­löl­li­siä tarpeita. Perhe­hoi­dossa syntyy pysyviä ihmis­suh­teita, joissa luot­ta­muk­sel­li­nen suhde pääsee luon­tai­sesti muodos­tu­maan. Tämä myös helpot­taa yhdessä tekemistä.

Oman näköi­nen elämä paran­taa ikäih­mis­ten elämänlaatua

Kun mieli­hy­vän, elämä­ni­lon, käve­ly­ky­vyn sekä sanat­kin menet­tä­nyt ikäih­mi­nen saa oman näköi­sen elämän takai­sin, alkaa tapahtumaan:

Kun on syy alkaa kommu­ni­koi­maan tai käve­le­mään, kuntoutuu.

Kun on mahdol­li­suus saada vielä olla osal­li­sena yhtei­sössä, voimistuu.

Kun on halu kertoa kuun­te­le­valle kuka minä olen ja millai­nen elämän­ta­rina minulla on, palaa­vat sanat.

Kun joku näkee minut koko­nai­sena ihmi­senä, ihmi­sarvo alkaa eheytymään.

Kun saa olla taas tarpeel­li­nen ja merki­tyk­sel­li­nen, elämä­nilo löytyy uudelleen.

Kun pääsen koske­tuk­siin luonnon kanssa, palaa­vat tunteet ja muistot.

Kun saa ihas­tella luonnon kauneutta, mieliala nousee.

Metsässä ei muis­ti­sai­raus­kaan vie arvok­kuutta; siellä muistot autta­vat olemaan osaava ja taitava.

Opin­näy­te­työn tulok­set puhuvat vahvasti luonnon suuresta merki­tyk­sestä ikäih­mis­ten hyvin­voin­nin ja elämän­laa­dun mahdol­lis­ta­jina. Jopa itse­tu­hoi­suutta ja masen­nusta on saatu pois­tet­tua luonnon tarjoa­mien mahdol­li­suuk­sien avulla. Kun entinen kova kala­mies ei ole päässyt vesille vuosi­kym­me­niin tai puutar­han­hoi­taja ei ole päässyt vuosi­kausiin ulos, vaiku­tus mielia­laan on väis­tä­mä­tön. Perhe­hoito voi mahdol­lis­taa tämän­kal­tai­sen tilan­teen para­ne­mi­sen ja paljon enemmänkin.

Luon­to­me­ne­tel­mien hyödyn­tä­mi­sen tutki­mus­tu­lok­sia voidaan sovel­taa kaikissa ikäih­mis­ten palve­luissa moni­puo­li­sena, kuntout­ta­vana ja toimin­ta­ky­kyä lisää­vänä toimin­ta­mal­lina. Perhe­hoi­don toimin­taym­pä­ris­töstä voidaan ammen­taa myös muuta sisäl­töä. Perhe­hoi­don eri toimin­ta­muo­dot mahdol­lis­ta­vat ikäih­mi­sen tuke­mi­sen joko hänen koto­naan tai tarjoa­malla kodin omais­hoi­ta­jan vapai­den ajaksi – jopa pysy­västi. Myös yksi­näi­syys ja turvat­to­muus ovat perhe­hoi­don myöntämisperusteita.

Luonnon ja perhe­hoi­don merki­tystä onnel­li­selle vanhuu­delle ei sovi unohtaa

Luon­to­me­ne­tel­mien ja perhe­hoi­don yhdis­tä­mi­nen tuottaa ikäih­mi­sille laadu­kasta elämää ja hoivaa pienem­millä kustan­nuk­silla kuin ns. tehos­te­tussa hoivassa. Toki tehos­te­tulle hoival­le­kin on paik­kansa ja aikansa, mutta ei liian varhain. Olisi­kin tarpeen kehit­tää kevyem­piä väli­muo­toi­sia palve­luja niin, että tehos­te­tun hoivan tarve siirtyy, tai joiden­kin kohdalla jopa poistuu. Kun ikäih­mi­nen pääsee oikea-aikai­sesti kevyem­män hoivan piiriin, mahdol­lis­tuu toimin­ta­ky­vyn säily­mi­nen kauem­min. Hän ehtii sopeu­tua uuteen kotiin ennen muis­ti­sai­rau­den etene­mistä liian pitkälle, jolloin sopeu­tu­mi­nen ei enää ehkä onnistuisi.

Kun puhumme ikäih­mi­sistä, puhumme myös oman maamme histo­riasta ja yhteis­kun­tamme raken­ta­jista yksi­löinä. Heille luon­nolla ja suoma­lai­sella metsällä on valtava merki­tys. Toivon todella, että omalta osal­taan tämä opin­näyte antaa ajat­te­le­mi­sen aihetta ja kuvaa ikäih­mi­set arvok­kaana yhteis­kun­tamme voima­va­rana, jolla on vielä paljon opetet­ta­vaa ja kerrot­ta­vaa nuorem­mille suku­pol­ville. Harras toiveeni onkin, että luonnon ja perhe­hoi­don merki­tys nähtäi­siin niin suurena kuin se oikeasti on myös kansallisesti.

Ikäih­mi­sillä on oikeus elää vanhuus rikkaana ja onnel­li­sena elämän­vai­heena niin, että päivät täyt­ty­vät elämällä, ja koske­tus omaan elämän­ta­ri­naan säilyy. Meidän nuorem­pien suku­pol­vien tehtävä on löytää keinot mahdol­lis­taa heille yhteys muihin ihmi­siin, omaan elämän­ta­ri­naan, muis­toi­hin ja luontoon.


Kirjoit­taja

Sanna Kosonen, tervey­den­hoi­taja (YAMK)


Artik­ke­li­kuva: Kuvaaja Centre for Ageing Better palve­lusta Pexels