Base Camp -hankkeessa on pilotoitu virtuaalihologrammeja ja kehitetty niiden tallennusratkaisuja syksyllä 2021. Tässä artikkelissa pohditaan ratkaisuja pilotissa käytettyjen kameroiden asettamiin rajoituksiin sekä lopputuloksen hyväksyttävyyteen hahmopsykologiaa hyödyntäen.
Nopeat liikkeet hologrammeissa ovat hankalia käsitellä
Virtuaalihologrammien tallennusratkaisussa tallennusalueen koko syvyyssuunnassa (255 cm) on kohtalaisen suppea, joten esiintymisalue on rajattu kameroiden avulla. Kameran syvyysantureiden kohina on sitä suurempi, mitä kauempana esiintyjä on kamerasta. Tämän vuoksi reunoilla sijaitsevien esiintyjien tallenteet eivät ole kaikkein selkeimpiä seurattavia.
Paljon liikkuvat esiintyjät ovat tältä osin haastavia tallentaa, sillä nopeat liikkeet aiheuttavat myös ongelmia kohinanpoistolle. Tämä vaikuttaa hologrammien laatuun. Korkeuskartan resoluutio tosin vaikuttaa myös lopputulokseen, ja kauempaa kuvatut ihmishahmot ovat monelta osin vielä varsin karkeita esityksiä. Tämä tulee ilmi tallennusmenetelmässä erityisesti hologrammia sivusta päin tarkasteltuna.
Tyylikäs musta ei aina erotu edukseen
Lisätyn todellisuuden lasien näyttötekniikan vuoksi tummat pinnat tai vaatteet eivät aina erotu tallenteita toistettaessa selkeästi. Tilannetta pahentaa kuvien projisointi katselualueelle himmeämpänä akun säästämiseksi. Lasien käyttö hämärässä ympäristössä voi pahentaa ongelmaa, kuten osittain on näkyvissä kuvissa 1a ja 1b.
Vähemmän realistinen hologrammi onkin realistista parempi
Kun kyseessä on animoitu ihmishahmo, realistisen lopputuloksen tavoittaminen on hankalaa. Monen asian täytyy osua kohdalleen oikean mielikuvan saavuttamiseksi. Kyseessä niin sanottu tiedostamaton tuntemattoman pelko (Uncanny Valley), joka on jo havaittu robotiikkatutkimuksessa 1970-luvulla. Yksinkertaistettuna voidaan sanoa, että Uncanny Valley -vaikutus syntyy silloin, kun keinotekoisen esityksen lopputulos on realistinen, mutta ei riittävän realistinen. Vastaavia kokemuksia on havaittu myös musiikkiesitysten osalta, joissa esiintyjät ovat olleet hologrammeja.
Etäteknologiakokeilun tavoitetta selitettäessä lähes poikkeuksetta kuulijoiden ensimmäinen mielikuva hologrammeista on Tähtien sota -elokuvien sinertävät, värisevät ja läpikuultavat projektiot.
Populaarikulttuurin kyllästämiä ennakko-oletuksia voi mahdollisesti hyödyntää hologrammitallenteen rajoitusten häivyttämisessä. Hyväksyttävämpi lopputulos voidaan kenties saavuttaa vähentämällä realismia ja muuntamalla visualisoinnin ulkoasua keinotekoisemman näköiseksi. Lähestymistapa vastaa tietyiltä osin tapaa, jolla hahmojen ulkoasun hyväksyttävyysongelmia ratkotaan robotiikan parissa, eli tekemällä ulkoasusta piirroshahmomaisia tai lapsenomaisia (Hanson ym. 2005). Vastaavaa ratkaisua sovelletaan myös VR-vuorovaikutusympäristöissä piirroshahmomaisilla avatareilla.
Toisaalta aiempaa jaettua kokemusta populaarikulttuurin ilmiöissä voidaan lähestyä hahmopsykologian näkökulmasta. Mikäli se ääntelee kuin ankka, liikkuu kuin ankka, ja näyttää ankalta, sen täytyy olla ankka, riippumatta muuten epätäydellisestä havainnosta. Yhdistämällä elokuvissa esiintyvät keskeisimmät hologrammipiirteet virtuaalihologrammin visualisointiin, katsoja mieltää ratkaisun tulevaisuuden teknologian hologrammiksi tai sen kaltaiseksi helpommin, ja voimme luopua visuaalisen realismin tavoittelusta. Jossain mielessä tässä voidaan katsoa olevan kyse sädekehävaikutuksesta, jossa kohteen ominaisuus liittää siihen muitakin myönteisiä piirteitä.
“Hyvä siitä tulloo kun mualattaan” – Juukalainen sanonta
Toisin sanoen siirrymme realismihakuisesta esitystavasta fiktiiviseen esitystapaan värjäämällä hologrammin läpikuultavan siniseksi. Läpikuultavuuden myötä mallin neliöpintojen limittymisessä näkyvät reunukset saadaan hyötykäyttöön. Tällöin ne saavat aikaan “keinotekoisen” vaikutelman ja edelleen siirtävät mielikuvaa realistisen ihmisen havainnoinnista hologrammin havainnointiin, jolloin virheet ja häiriöt ovat hyväksyttävämpiä. Kohteena ei olekaan enää ihminen, vaan esitys ihmisestä.
Sinisävyistä hologrammia on mahdollista hyödyntää myös tilanteissa, joissa lasien tuottama kuva ei muuten erotu taustasta tarpeeksi hyvin esimerkiksi valaistuksen vuoksi. Tummat vaatteet saadaan tällä menetelmällä erottumaan joissain tilanteissa myös tummasta taustasta paremmin. Tosin ratkaisu ei ole yleispätevä – tilanteet voivat kääntyä myös päälaelleen taustan muuttuessa kirkkaammaksi, kuten on havaittavissa kuvista 3a–5b. Kuvissa 3a ja 3b sekä 4a ja 4b sävyttäminen siniseksi ja läpikuultavuus toimivat hologrammin eduksi hämärässä tarkasteluympäristössä. Kuvissa 5a ja 5b puolestaan vaikutus on päinvastainen, ja tummempi hologrammi erottuu paremmin.
Kirjoittaja
Anssi Gröhn, tietojenkäsittelyn lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Base Camp – Opiskelijayrittäjyysalustojen kehittäminen -hanke
Lähteet
Hanson D., Olney A., Prilliman S., Mathews E., Zielke M., Hammons D., Fernandez R. & Stephanou H. 2005. Upending the uncanny valley. Proceedings of the 20th national conference on Artificial intelligence – Volume 4 (AAAI’05). AAAI Press, 1728–1729.
Artikkelikuva: Kuvaaja Photoholgic palvelusta Unsplash