Categories
Pulssi Kansainvälisyyttä

KAVAsta KAVAan – maahan­muut­ta­neille suunnatun hankkeen osallis­tu­jasta työntekijäksi

Työelämän asian­tun­ti­ja­teh­täviin valmen­tavaa KAVA-koulu­tusta kansain­vä­li­sille osaajille on järjes­tetty noin kaksi vuotta. Vuosi sitten ensim­mäiset 15 osallis­tujaa valmis­tuivat kolmen korkea­koulun yhtei­sestä KAVA-pilotista. Opiske­lijat olivat eri maista tulleita maahan­muut­tajia, jotka hakivat töitä Suomesta. Tänä kesänä koulu­tuk­sesta valmistuu 10 henkeä lisää. Karelia-amk:n projek­ti­koor­di­naattori ja KAVAn ensim­mäisen vuoden opiskelija Anna Jarovaja kertoo, miten KAVA-koulutus muutti elämän. 

KAVA apuun kielen oppimi­sessa ja työelämään kiinni pääse­mi­sessä 

Olen maahan­muuttaja ja olen asunut Suomessa kohta neljä vuotta, mutta minun ei ole helppoa löytää oman alan töitä. Ammattini on toimittaja, ja tärkein työvä­li­neeni on kieli. Viimeiset 14 vuotta se on ollut venäjän kieli. Niin kauan olen työsken­nellyt journa­lismin parissa. 

Aloitin suomen kielen opiskelun kaksi ja puoli vuotta sitten, kun asuin jo Suomessa. Muuton jälkeen jatkoin töitä venäjän­kie­li­selle medialle etänä: aikaa suomen kielen oppimiseen ei ollut, ja englanti riitti elämässäni. Mutta sitten ymmärsin, että työskentely Venäjän mediassa tuo minulle liikaa stressiä. 30-vuotiaana koin henkistä loppuun­pa­la­mista ja masen­nusta, koska kirjoitin jatku­vasti vaikeista aiheista: ihmisoi­keuksien suoje­lusta, vanki­loista ja kidutuk­sesta, tuomiois­tui­mista ja korruptiosta. 

Aloitin sopeu­tu­mi­sas­keleet Suomessa. Aluksi opiskelin säännöl­li­sillä suomen kielen kursseilla. Mutta puolen vuoden kuluttua korona­virus tuli maailmaan. Tieto säännöistä ja kielio­pista tuli vähitellen, mutta puhe ei paran­tunut – on lähes mahdo­tonta aloittaa puhumaan mitään kieltä ilman keskustelukäytäntöä. 

Aloin etsiä muita tapoja parantaa kieltä. Sitä kautta pääsin opiske­lemaan KAVAan. KAVA on koulutus korkea­kou­lu­te­tuille maahan­muut­ta­jille, jotka haluavat löytää työpaikan Suomesta. KAVA-koulutus on kehitetty ja pilotoitu Karelia- ja Savonia-ammat­ti­kor­kea­kou­lujen ja Itä-Suomen yliopiston yhtei­sessä MOKOMA-hankkeessa. Opiske­luaikana opiske­li­joille kerrotaan suoma­laisen työelämän erityis­piir­teistä, opetetaan suomen kieltä ja autetaan löytämään harjoit­te­lu­paikka ammatin kautta. 

Vertaistuki ja kannustus pitivät motivaa­tiota yllä 

KAVA-kokemus oli minulle hyvin mielen­kiin­toinen ja uusi askel eteenpäin, mutta samalla uskomat­toman vaikea. Oli hetkiä, jolloin tajusin, että aivoni olivat jo oppineet valtavan osan kielestä, että pystyn jo kommu­ni­koimaan ihmisten kanssa, kirjoit­tamaan kirjeen tai vastaamaan puhelimeen. KAVA-koulu­tuk­sella opin puhumaan vahvuuk­sistani, kokosin CV:n suomeksi ja jopa nauhoitin video-CV:n! 

Mutta samaan aikaan heti kun tapasin jonkun, joka puhui liian nopeasti tai puhekie­lellä tai luki jonkin monimut­kaisen tekstin, aloin panikoida ja luovuttaa. Eräänä päivänä huomasin ajatte­levani, että olin täysin luovut­tanut. Itkin mieli­pa­hasta, ajattelin, että en koskaan pysty kirjoit­tamaan niin kuin suoma­laiset kollegani, että minun täytyy vain sietää sitä ja alkaa etsiä itselleni jotain muuta tehtävää tässä elämässä. 

Mutta juuri sillä hetkellä, KAVAn työhar­joit­teluni aikana, sanoma­lehti Karja­lainen julkaisi kolumnini. Kolum­nissa kirjoitin maahan­muut­tajien suomen kielen oppimisen vaikeuk­sista: siitä, kuinka vaikeaa on kokea psyko­lo­gista painetta uudessa maassa, ja tarpeesta aloittaa kaikki alusta. 

Ja sain paljon tukea: kolle­goilta toimi­tuk­sessa, KAVAn osallis­tu­jilta, opetta­jilta. Osallis­tujat kirjoit­tivat minulle, että he kävivät myös nämä vaiheet läpi, että oli normaalia tuntea tämä. Opettajat antoivat ylistys­sanoja. Ohjaajani sanoi minulle: ”Sinun täytyy opiskella pidem­mälle, sinun ei tarvitse luovuttaa. Uskon, että saat hienon uran Suomessa!” Jokainen tulee opiske­lemaan KAVAan eri päämäärin, mutta ilmei­sesti minun oli juuri se: kuulla nämä sanat. 

Kokemus­ker­to­muksia KAVAsta tulossa projektin tiimoilta 

Heti KAVAn jälkeen ymmärsin, että haluan opiskella lisää. Ilmoit­tauduin Karelian korkea­kou­luo­pin­toihin valmen­tavaan koulu­tukseen, jossa opiskelin viimeiset puoli vuotta. Tänä aikana julkaisin useita kolumneja Karja­lai­sessa, hain opiske­lemaan Karelia-ammat­ti­kor­kea­kouluun media-alalle ja tunsin itseni itsevar­mem­maksi. Ja mikä tärkeintä – sain huhtikuun lopussa määrä­ai­kaisen työpaikan KAVAsta! 

Karelian uusien työnte­ki­jöiden pereh­dy­tys­päi­vässä rehtori Petri Raivo puhui muun muassa Karelia-amk:n työstä maahan­muut­tajien kanssa: erilai­sista projek­teista ja koulu­tuk­sesta, siitä, kuinka tärkeä se on Karelialle, Pohjois-Karja­lalle, maalle ja niin edelleen. Istuin ja nyökkäilin, koska ymmärsin, että tämä oli todella tärkeää. Kaikista läsnä­oli­joista olin ainoa, joka ei tiennyt aihetta vain esitelmän tai kirjasen perus­teella vaan omasta kokemuksesta. 

Nyt toimin projek­ti­koor­di­naat­torina ja tehtä­vänäni on kirjoittaa muiden osallis­tujien kerto­muksia ja arvos­teluja opiske­lusta KAVAssa. Pian saat tietää, miten KAVA on muuttanut ja muuttaa muiden maahan­muut­tajien elämää Suomessa. 

Nuorehko tummatukkainen nainen (Anna Jarovaja) retkeilyvarusteissa katsoo kameraan. Taustalla kivikkoista ja metsäistä maisemaa ja muita ihmisiä.

Kirjoittaja 

Anna Jarovaja, projek­ti­koor­di­naattori, Karelia-ammat­ti­kor­kea­koulu (KAVAn ensim­mäisen vuoden opiskelija) 


Artik­ke­likuva: Kuvaaja Vardan Papikyan palve­lusta Unsplash