Categories
Pulssi Muut

Liike­sa­lai­suudet ja niiden salas­sapito työsuhteessa

Liike­sa­lai­suu­della tarkoi­tetaan sellaista asiaa, jonka salassa pitäminen on yrityk­selle tärkeää. Kyse voi olla talou­del­li­sesta salai­suu­desta, joita ovat esimer­kiksi yrityksen sopimuksiin ja markki­nointiin liittyvät asiat. Kyse voi olla myös tekni­sestä salai­suu­desta, joita ovat esimer­kiksi tiedot yrityksen käyttä­mistä materi­aa­liyh­dis­tel­mistä. (HE 157/2000 vp, 81.)

Työso­pi­muslain (55/2001) 3:4 § kieltää työnte­ki­jältä työnan­tajan liike­sa­lai­suuksien hyödyn­tä­misen tai niiden paljas­ta­misen muille. Kielto on lähtö­koh­tai­sesti voimassa vain työsuhteen ajan, mutta laki kieltää oikeu­det­to­masti hankit­tujen tietojen hyödyn­tä­misen myös työsuhteen päätty­misen jälkeen. Liike­sa­lai­suuden paljas­ta­minen voi johtaa vahin­gon­kor­vaus­vel­vol­li­suuteen, rikosoi­keu­del­liseen vastuuseen ja työsuhteen päättämiseen.

Liike­sa­lai­suuk­sista on säädetty tarkemmin liike­sa­lai­suus­laissa (595/2018). Tässä artik­ke­lissa selvi­tetään lyhyesti, mitä laissa tarkoi­tetaan liike­sa­lai­suu­della ja mitä liike­sa­lai­suuden oikeu­det­to­masta paljas­ta­mi­sesta voi seurata.

Liike­sa­lai­suuden käsite on laaja

Liike­sa­lai­suuslain 2 §:ssä on täsmen­netty, mitä liike­sa­lai­suu­della tarkoi­tetaan. Säännöksen mukaan liike­sa­laisuus tarkoittaa tietoa, joka ei ole kyseessä olevan kaltaista tietoa tavan­omai­sesti käsit­te­le­ville henki­löille yleisesti tunnettua tai saata­villa helposti selville. Määri­telmän mukaan liike­sa­laisuus ei tällöin voi olla sellainen tieto, joka perustuu alan yleiseen koulu­tukseen eikä taito, jonka henkilö on hankkinut osana tavan­omaista työsken­telyä (HE 49/2018 vp, 83).

Tieto voi olla liike­sa­laisuus vain, jos tiedolla on myös talou­del­lista arvoa elinkei­no­toi­min­nassa, ja tiedon haltija on ryhtynyt toimiin tiedon suojaa­mi­seksi. Tiedolla on talou­del­lista arvoa esimer­kiksi silloin, kun tiedon luvaton ilmai­se­minen saattaisi vaikuttaa tiedon haltijan asemaan markki­noilla negatii­vi­sesti. Tällaisia tietoja voivat olla muun muassa tuotteen valmis­tus­tiedot, hinnoit­te­lu­tiedot, kilpailija-analyysit, asiakas­re­kis­terit, tekniset koodit tai liike­toi­min­ta­sel­vi­tykset. (HE 49/2018 vp, 83-84.) Tiedon kuulu­minen liike­sa­lai­suuksien piiriin on kuitenkin aina arvioitava tapauskohtaisesti.

Laki suojaa liikesalaisuuksia

Liike­sa­lai­suuslain 3 §:n mukaan liike­sa­lai­suuden oikeu­deton hankki­minen tai hankki­misen yrittä­minen on kielletty. Säännöksen mukaan oikeu­det­toman hankki­misen tapoja ovat esimer­kiksi luvaton kopiointi ja anasta­minen. Lain 4 §:n mukaan oikeu­det­to­masti hankitun liike­sa­lai­suuden käyttä­minen tai ilmai­se­minen on kielletty. Kielto koskee myös työnte­kijää, joka on saanut tiedon työteh­täviä hoitaessaan. Työnte­kijän osalta kielto on sidottu työsuhteen kestoaikaan, mutta salas­sa­pi­to­vel­vol­li­suutta on mahdol­lista pidentää erikseen sopimalla. (HE 49/2018 vp, 90.)

Liike­sa­lai­suuden ilmai­su­kieltoon on olemassa joitakin poikkeuksia. Työnte­kijän näkökul­masta keskeinen poikkeus on liike­sa­lai­suuslain 6 §:ssä, joka sallii liike­sa­lai­suuden ilmai­se­misen työnte­ki­jöiden edusta­jalle, eli yleensä luotta­mus­mie­helle. Liike­sa­lai­suuden ilmai­se­minen on sallittua, jos luotta­mus­miehen tehtävän hoita­minen sitä välttä­mättä edellyttää. Tällainen tilanne voisi olla esimer­kiksi silloin, kun työnantaja harkitsisi työnte­kijän irtisa­no­mista liike­sa­lai­suuden paljas­ta­misen perus­teella. Tällöin luotta­mus­miehen on välttä­mä­töntä saada tieto liike­sa­lai­suu­desta, jotta hän pystyy arvioimaan irtisa­no­mis­pe­rusteen riittä­vyyttä. (HE 49/2018 vp, 94.)

Seuraukset liike­sa­lai­suuden paljastamisesta

Työntekijä ei saa työsuhteen kestäessä ilmaista työnan­ta­jansa liike­sa­lai­suuksia. Jos työntekijä rikkoo salas­sa­pi­to­vel­vol­li­suuttaan voi työnan­ta­jalla olla oikeus päättää työnte­kijän työso­pimus irtisa­no­malla työso­pi­muslain 7:2 §:n mukai­sella henkilöön liitty­vällä perus­teella. Etenkin vähäisten rikko­muksien osalta työnte­ki­jälle on kuitenkin ensin annettava varoi­tuk­sella mahdol­lisuus muuttaa toimin­taansa. Törkeim­missä tapauk­sissa työnan­ta­jalla tosin voi olla myös peruste purkaa työnte­kijän työso­pimus päättymään heti työso­pi­muslain 8:1 §:n mukaisesti.

Työnte­kijän vahin­gon­kor­vaus­vel­vol­li­suu­desta säädetään työso­pi­muslain 12:1 §:ssä. Säännöksen mukaan työnte­kijän on korvattava työnan­ta­jalle vahinko, jonka tämä on aiheut­tanut rikko­malla työso­pi­muk­sesta tai laista johtuvia velvoit­teitaan. Vahin­gon­kor­vauksen määrit­te­lyssä nouda­tetaan vahin­gon­kor­vauslain (412/1974) 4:1 §:n mukaisia perus­teita. Korvauksen määrän arvioin­nissa huomiota kiinni­tetään tällöin teon laatuun, aiheu­tetun vahingon suuruuteen, vahingon aiheut­tajan asemaan ja muihin olosuhteisiin.

Rikosoi­keu­del­li­sesta vastuusta säädetään elinkei­no­ri­koksia koske­vassa rikoslain (39/1889) 30 luvussa. Luvun 5 §:n mukaan yritys­sa­lai­suuden rikko­mi­sesta voidaan tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Yritys­sa­lai­suuden rikko­minen on kyseessä esimer­kiksi silloin, jos henkilö ilmaisee tai käyttää oikeu­det­to­masti liike­sa­lai­suutta, jonka on saanut tietoonsa toisen palve­luk­sessa ollessaan. Teko on rangaistava, jos tarkoi­tuksena on hankkia itselleen tai toiselle talou­del­lista hyötyä taikka vahin­goittaa toista. Yrity­sa­lai­suuden rikko­mi­sesta ei kuitenkaan tuomita työnte­kijää, joka on käyttänyt liike­sa­lai­suutta kahden vuoden kulutta palve­lus­suh­teensa päättymisestä.

Korkeimman oikeuden ratkai­sussa KKO 2013:20 A ja B olivat kopioineet työnan­ta­jalleen kuuluvia tiedostoja käytössään olleille kannet­ta­ville tieto­ko­neille ja omille muisti­ti­kuille. Tiedostot sisäl­sivät yli 10 000 erilaista asiakirjaa ja työnan­tajan asiakas­re­kis­terin. Tiedos­tojen kopiointia ei oltu erikseen kielletty, mutta A:n ja B:n työteh­tävät eivät edellyt­täneet laaja­mit­taista kopiointia. Kopioinnin ajankohtana A ja B olivat jo päättäneet siirtyä työnan­tajan kilpai­lijan palve­lukseen. Kopioi­minen oli vaatinut huomat­tavan paljon aikaa, minkä vuoksi kyse ei voinut olla ajatte­le­mat­to­muu­desta. A:n ja B:n tarkoi­tuksena katsottiin olleen työnan­tajan kaupal­listen liike­sa­lai­suuksien luvaton hyödyn­tä­minen heidän uudessa työssään. A:n ja B:n kopioi­mista tiedos­toista ei myöskään ollut hyötyä A:lle ja B:lle itselleen, vaan lähinnä heidän työnan­ta­jansa kilpai­li­joille. Käsillä oli ollut todel­linen vaara tietojen pääty­mi­sestä kilpai­li­joiden haltuun. A ja B tuomittiin yritys­sa­lai­suuden rikko­misen yrityk­sestä kolmen kuukauden ehdol­lisiin vankeusrangaistuksiin.

Lopuksi

Lyhyessä kirjoi­tuk­sessa ei ole mahdol­lista käsitellä tyhjen­tä­västi liike­sa­lai­suuden käsitteen sisältöä tai liike­sa­lai­suuden paljas­ta­mi­sesta aiheu­tuvia seurauksia. Hyvänä nyrkki­sääntönä voidaan kuitenkin pitää sitä, että liike­sa­laisuus voi olla mikä tahansa työnan­ta­jalle kilpai­luetua tuottava tieto, jonka työnantaja on pyrkinyt suojaamaan. Epäsel­vyyksien välttä­mi­seksi työpai­kalla olisi hyvä olla selkeät säännöt ja käytännöt liike­sa­lai­suuksiin liittyen.


Kirjoittaja:

Atte Korte, OAJ:n pääluot­ta­musmies, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu’