Kielimuuri, psyykkiset ongelmat, suomalaisen koulutuksen puute ja verkostot uudessa maassa. Nämä ovat vain muutamia niistä esteistä, jotka Suomeen muuttaneiden on voitettava sopeutuakseen yhteiskuntaan, löytääkseen työpaikan tai opiskelupaikan. Joskus on vaikea edes ottaa ensimmäistä askelta oikeaan suuntaan, koska ei tiedetä, mikä suunta on oikea.
KAVA-koulutus suunniteltiin näiden ongelmien osittaiseksi ratkaisuksi. KAVA on koulutusohjelma maahanmuuttajille, joilla on korkeakoulutusta ja työkokemusta omalta alaltaan kotimaassaan, ja jotka haluavat löytää töitä Suomesta omalta erikoisalaltaan. Kaksivuotisen KAVA-koulutuksen osallistujat kertoivat tässä artikkelissa vaikeuksistaan ja keinoistaan niiden voittamiseksi.
”Olen kuullut, mitä sanon väärin” – Kielimuuria on vaikea ylittää
”Suurin pelko on, että he eivät ota minua, vaan suomalainen työnhakija koska hän opiskeli täällä, hänellä on paikallinen tutkintotodistus, hänellä on ihana suomen kieli, hänellä on paljon tuttuja, millä on väliä. Ja lähetän 50 ansioluetteloani, mutta ne eivät edes vastaa minulle”, Irina Kotova, 60, kuvailee ajatuksiaan maahanmuuttajien vakiotilanteesta Suomessa.
Irina tuli Venäjältä neljä vuotta sitten, hänen miehensä löysi työpaikan Joensuusta. Irinalla on harvinainen ammatti: hän on säveltäjä. Työn löytäminen erikoisalalta Suomessa ei ole helppoa. Siksi Kotova on opetellut Suomea neljä vuotta, ja tänä vuonna hän pääsi korkeakoulutetuille maahanmuuttajille tarkoitettuun KAVA-koulutukseen. Irina Kotova uskoo, että mitä koulutetumpi ihminen on, sitä vaikeampaa hänen on aloittaa uusi elämä uudessa maassa. Varsinkin, jos ihminen ei osaa kieltä täydellisesti.
”Tunnen ne, jotka tulivat tänne ilman koulutusta, menivät töihin autokorjaamoon, osasivat kaksi tai kolme sanaa, mutta eivät epäröineet puhua lainkaan ja alkoivat puhua melko nopeasti! Kyllä, tämä henkilö ei osannut kirjoittaa suomeksi, ei osannut lukea monimutkaista artikkelia, ei osannut kielioppia, vaan kommunikoi rauhallisesti työkavereiden kanssa. Ja korkeakoulutetuilla on jonkinlainen pelko, että he eivät ymmärrä kysymystä, eivät pysty vastaamaan. Ja mitä koulutetumpi ihminen on, sitä voimakkaampi on pelko”, Irina Kotova uskoo.
Irina opiskeli useilla suomen kielen kursseilla TE-toimistoista käsin, mutta vasta KAVAssa hän alkoi puhua suomea itsevarmasti.
”KAVAssa on paljon oppitunteja, kun osallistujat keskustelivat pienryhmissä jostakin aiheesta. Sitten opettajat kuuntelivat tarkkaavaisesti ja antoivat myös paljon tehtäviä, kun piti kertoa paljon ja kirjoittaa – se auttoi”, Irina Kotova uskoo.
Kotovan sanat saavat vahvistusta muilta KAVA-koulutuksen osallistujilta.
”Pelkäsin puhua. Kuulin itseni sanovan vääriä asioita, mutta en voinut tehdä mitään, eli tämä luontainen analyyttinen osa mielestäni vain katosi. Mutta KAVAssa meillä oli erinomaiset opettajat – he korjasivat, tukivat”, muistelee Ljudmila Tiilikainen, 52.
Näin sanoo myös toinen vuoden 2021 koulutukseen osallistunut Viola Khaletskaja. Viola on asunut Suomessa yli kuusi vuotta ja kutsuu suomen kielen puhumisen pelkoa suurimmaksi ongelmakseen.
”Minua nolottaa puhua toista kieltä. Vahva jännitys syttyy”, Viola kertoo.
Hän muistuttaa myös, että KAVA-koulutuksessa opettajat toistivat usein, että ennen kaikkea osallistujat ovat asiantuntijoita, oman alansa ammattilaisia, joilla on korkeakoulutusta ja kokemusta. Tätä ei pidä unohtaa, kun aloittaa työelämän uudessa maassa.
”KAVA auttoi minua avautumaan, koska opettajat antoivat psykologista tukea. KAVAn aikana tulin itsevarmemmaksi, ymmärsin, että kieli on vain työkalu, joka auttaa navigoimaan, lähettämään tietoa, ja tietosi ja kokemuksesi eivät mene minnekään!” sanoo Khaletskaja.
Espanjasta kotoisin oleva KAVA-osallistuja Gonzalo Garcia Rivas kertoo tulleensa Suomeen ensimmäisen kerran yhdeksän vuotta sitten Erasmus-vaihto-ohjelman puitteissa. Samalla hän alkoi opetella suomea. Gonzalo myöntää, että hänen on edelleen helpompi kommunikoida englanniksi. Mutta tänä vuonna KAVAssa hän ei vain alkanut puhua suomea, vaan pääsi harjoittelemaan erikoisalaansa.
”Oman alan harjoitteleminen, oman ammatin kielen oppiminen on hyvin epätavallista, mutta myös siistiä”, Gonzalo sanoo.
Samalla KAVAn opiskelijat totesivat toivovansa enemmän elävää viestintää koulutuksen aikana. Koska osallistujat asuvat eri kaupungeissa – Kuopiossa, Iisalmessa, Joensuussa –, kurssit pidettiin pääosin verkossa, ja kontaktipäiviä järjestettiin kurssin aikana useita kertoja. Osallistujien mukaan verkossa ei ole yhtä hyvä keskustelua kuin lähiopetuksessa.
”Meillä oli kaksi opiskelupäivää viikossa, ne olivat verkossa, haluaisin lisää suomen kielen tunteja ja henkilökohtaisia tapaamisia. Kieli on maahanmuuttajalle ensimmäinen ja tärkein avain työelämään Suomessa”, Syyriasta kotoisin oleva Amal Altattan, 33, sanoo. Hänen päätavoitteensa KAVAssa oli suomen kielen oppiminen. Nyt hän valmistautuu YKI-tenttiin vahvistaakseen koulutuksensa hammaslääkäriksi ja aloittaakseen työskentelyn erikoisalallaan.
”Korosta pääasia ja vahvuudet” – Itsestään kertominen voi olla uutta ja pelottavaa
Vahvuuksistaan, parhaista ominaisuuksistaan ja itsestään kertominen on yksi KAVAn opiskelijoiden tehtävistä heidän opiskeluaikanaan. Kävi ilmi, että tämä tehtävä on melko vaikea.
Nino Gvelesiani muutti Suomeen Georgiasta vuonna 2009. Nino on biokemisti, neurotieteilijä, joka työskenteli neljä vuotta Itä-Suomen yliopistossa englannin kielellä. Sitten tuli pitkä tauko äitiyslomalla.
Tänä vuonna Nino kävi KAVAssa tutustumassa Suomen työelämään. Kielen ohella suurimmaksi ongelmaksi hän mainitsee kyvyttömyyden puhua itsestä: hyveistäsi ja parhaista ominaisuuksistasi.
”Kävi ilmi, että Suomessa on tärkeää näyttää itsensä oikein, omat kiinnostuksen kohteensa. Pitää pystyä sanomaan, mistä tykkää ja mihin pystyy. Ja tätä opetetaan myös koulutuksessa. Se, miten pystyin kertomaan itsestäni alussa ja miten voin kuvitella nyt, ovat aivan eri asioita. Ja olin myös varma, että minulla oli erittäin hyvä CV, mutta siellä oli viisi sivua, ja kun sain opettajien suositukset, oli kaksi arkkia jäljellä. Eli meidät opetettiin korostamaan pääasioita ja korostamaan vahvuuksia”, Nino sanoo.
Myös viime vuoden KAVA-koulutukseen osallistunut Ljudmila Tiilikainen muistelee, ettei voinut pitkään aikaan tehdä video-CV:tä, koska pelkäsi kertoa itsestään.
”Meidän sukupolvemme ei ole tottunut esiintymään lainkaan. Päässäni on aina: Miten voin kertoa itsestäni jotain hyvää, että olen loistava asiantuntija? Siksi minun oli vaikea suorittaa tätä tehtävää koulutuksen aikana, aloitin useita kertoja enkä voinut sanoa mitään, mikään ei toiminut”, Ljudmila Tiilikainen muistelee.
Samalla Ljudmila lisää, että kun hän näytti video-CV:n työharjoittelupaikalla, hänen kollegansa ihmettelivät, miksi häntä ei heti otettu vakituiseen työsopimukseen tällaisella ansioluettelolla.
”Suomi on verkostojen maa” – Mitä tehdä, kun ei tunne ketään?
”Suomi on yhteyksien maa. Tulet etkä tunne ketään. Jos et osaa suomen kieltä, lähetät ansioluettelot satoihin avoimiin työpaikkoihin, mutta vastausta ei tule. Ulkomaalaisen on vaikea sopeutua yhteisöön, löytää ympäristö”, Antonina Kirjanova, 28, sanoo.
Antonina on asunut ja työskennellyt Iisalmen kaupungin taitoluisteluvalmentajana kolme ja puoli vuotta. Hän tuli KAVAan oppiakseen lisää Suomen työllistymisprosessista. Antonina on koulutukseltaan ekonomisti ja haluaisi kokeilla tätä alaa. Maassa asuessaan hän oivalsi, että yhteydet ja suositukset ovat erittäin tärkeitä, kun etsii töitä Suomesta.
”Sinulla täytyy olla yhteyksiä, suosituksia, että tälle henkilölle voidaan soittaa ja pyytää kertomaan sinusta. On tärkeää, että KAVA-opettajat esittelevät osallistujia ihmisille”, Antonina sanoo.
Bangladeshilainen Paul Rodriguez, 31, sanoo myös, ettei tiennyt yhteyksien tärkeydestä etsiessään työtä Suomesta. Hänen henkilökohtainen löytönsä oli ammatillisten kontaktien LinkedIn-verkosto. Ennen KAVAa hän oli vain kuullut tästä sosiaalisesta verkostosta, mutta varsinaisesti hän löysi sen itse vasta opiskeluaikanaan.
”Yksi tehtävistäni opiskeluaikana oli esimerkiksi ammatillisen siteen laajentaminen Suomessa. Opiskeluaikana opin, että yksi tapa on tehdä profiili LinkedInissä. En tiennyt LinkedInin mahdollisuuksista mitään ennen KAVAa. Siitä, miten vakavaa se on täällä ja miten tärkeää se on työnhaussa!” sanoo Paul.
Kenelle kirjoitan, mitä sanon haastattelussa? KAVA lisää tietoa työelämästä
KAVA-koulutukseen osallistuneet huomauttavat myös, että uudesta maasta on vaikea aloittaa työnhakua omin päin tuntematta itse työnhakukulttuuria. Miten tehdä ansioluettelo, miten kirjoittaa kirje työnantajalle, miten valmistautua haastatteluun – kaikki tämä näyttää olevan jotain käsittämätöntä ja pelottavaa.
Veronika Anikina kertoo oppineensa KAVAssa lähes kaikki työelämän osa-alueet Suomessa. Nyt hän tuntee olonsa itsevarmemmaksi.
”He antavat tässä paljon tietoa, joka liittyy esimerkiksi oikeanlaisen sähköpostin kirjoittamiseen työnantajalle ja työhaastatteluun valmistautumiseen. Ja kaikki tämä muodostaa yhden kuvan siitä, miten käyttäytyä, mihin keskittyä etsiessään työtä. Tai ne antavat vinkkejä siitä, miten voittaa jännitys, selviytyä stressistä haastattelun aikana”, Veronika sanoo.
Viime vuonna KAVA-koulutukseen osallistunut Natalia Rybanyuk vahvistaa Veronikan sanat henkilökohtaisella esimerkillä. Hän lähetti viiden vuoden ajan työharjoittelupyynnön yhteen yritykseen, mutta kukaan ei vastannut hänelle. Kuten KAVAssa kävi ilmi, hän yksinkertaisesti kirjoitti väärälle vastaanottajalle.
”Kursseilla sanottiin, että luultavasti vain kirjoitin väärällä tavalla, kirjoitin suoraan osastopäälliköille. Luulen, että sähköpostini putosivat välittömästi roskapostiin. Sitten lähetin HR-osastolle kirjeen – ja sieltä minulle vastattiin heti, Natalia muistelee.
Työelämään tutustuminen Suomessa auttaa tietysti työharjoittelussa. Eikä vain suoraan työntekoon. Paul Rodriguez sanoo hymyillen, että hänelle tärkein löytö oli työtauko. Ennen KAVAa ja työharjoittelua hän ei uskonut, että oikea-aikaisella paussilla olisi niin suurta merkitystä.
”Tajusin, miten tärkeitä tauot ovat työssä! Kun pitää taukoja, lepää, voi tehdä enemmän, keskittyä paremmin”, Paul puhuu.
”Unohda saavutuksesi” – Työnhaun esteet ovat monesti psykologisia
Toinen ongelma, jonka ulkomaalaiset kohtaavat etsiessään työtä Suomesta, on psykologinen este. Sen tajuaminen, että uudessa maassa sinun täytyy ”aloittaa tyhjästä” saavuttaaksesi samat asiat kuin kotona, joskus estää maahanmuuttajia ottamasta ensimmäistä askelta.
Denis Parviainen, 36, Venäjältä. Pietarissa, josta hän tuli kaksi vuotta sitten, hän työskenteli suunnitteluinsinöörinä, mutta Suomessa hän päätti vaihtaa ammattia, koska ei ollut psykologisesti valmis kulkemaan samaa urapolkua alallaan.
”Suurin ongelma on unohtaa kaikki saavutukset, jotka olivat kotona ja aloittaa kaikki tyhjästä. Riippumatta siitä, kuka siellä oli: professori, lääkäri, oli monta vuotta kokemusta – kaikki pyyhitään käytännössä nollaan ja sinun täytyy sopeutua uudelleen”, Denis Parviainen sanoo.
Nyt Denisin tavoitteena on löytää Suomesta työpaikka IT-alalta. Hän ei ehtinyt tänä vuonna suorittaa opintoja loppuun KAVAssa, sillä hän vaihtoi TE-toimiston erikoiskursseille. Denis kertoo, että KAVAn koulutuksen aikana järjestäjät kutsuivat paikalle muita maahanmuuttajia, jotka puhuivat siitä, miten he löysivät työpaikan ja tiensä Suomesta. Henkilökohtaisesti tämä antoi Denisille toivoa ja luottamusta siihen, että 30 vuoden jälkeenkin on mahdollista rakentaa uraa vieraassa maassa.
”Tuli vieraita, jotka kertoivat itsestään ja tarinoistaan. Se teki vaikutuksen. Kun kuulee tarinoita positiivisesta kokemuksesta, se on inspiroivaa”, Denis Parviainen sanoo.
Viime vuoden KAVAn osallistuja Natalia Rybanyuk puhuu vastaavista ongelmista. Hän on asunut Suomessa seitsemän vuotta. Kaikki nämä vuodet hän on kärsinyt psykologisista ongelmista, koska koulutus tai työkokemus eivät auttaneet häntä löytämään töitä hänen erikoisalaltaan (insinööri, bioteknologi).
”Kielen lisäksi psyykkiset ongelmat häiritsevät. Henkilö tulee tietoa, kokemusta, hän odottaa löytävänsä tietyn paikan. Ja teoriassa tutkintotodistukseni vahvistetaan Suomessa, mutta käytännössä se ei toimi. Eli vielä pitää ottaa askel, tai jopa kaksi askelta taaksepäin”, Natalia Rybanyuk sanoo.
Natalia Rybanyuk myöntää, että hän sai ensimmäisen kerran työharjoittelupaikan alaltaan opiskeluaikanaan KAVA-koulutuksessa. Myös opettajien tuki auttoi uskomaan itseensä jälleen.
”KAVA on melko tosissaan löytää työharjoittelupaikan: he opettavat, miten tehdä ansioluettelo, miten kirjoittaa kirjeen. Kukaan ei kieltäytynyt auttamasta. Tämä on hyvä juttu”, Natalia sanoo.
KAVAn opettajien tuki on yksi kurssin tärkeä osa-alue. Tämän huomasivat lähes kaikki kaksivuotiseen projektiin osallistuneet. Kaikista ulkomaalaisten kohtaamista vaikeuksista huolimatta Suomessa on niitä, jotka ovat valmiita tukemaan maahanmuuttajia. Ja tämä antaa inspiraatiota ja motivaatiota ulkomaisille asiantuntijoille etsiä itseään uudesta maasta.
”Kun opettajat kertovat, että kaikki järjestyy, se motivoi ja innostaa tekemään jotain. Se on niin hyvä potku alkaa tehdä jotain. Pelkästään tämän tuen takia kannattaa lähteä tähän koulutukseen. Tietää, että ei ole yksin”, Antonina Kirjanova sanoo.
Kirjottaja ja kuvaaja:
Anna Jarovaja, MOKOMA-hankkeen projektikoordinaattori, Karelia-ammattikorkeakoulu
KAVA-koulutus on kehitetty ja pilotoitu Karelia- ja Savonia-ammattikorkeakoulujen ja Itä-Suomen yliopiston yhteisessä MOKOMA-hankkeessa.