Karelian kirjastoon on perustettu uusi varastokirjojen kokoelma. Tällä hetkellä kokoelmassa on n. 500 nidettä. Vanhimmat kokoelman kirjat ovat 1800-luvun loppupuolelta ja käsittelevät hyvin monipuolisesti eri aihealueita: maataloudesta liiketalouteen, kasvatuksesta kieltenopiskeluun ja kauppakirjeenvaihtoon. Kirjat ovat normaalisti lainattavissa ja niiden laina-aika on neljä viikkoa.
Karelia-amk:n kirjaston historia ulottuu kauas
Kirjastomme on toiminut nykyisissä tiloissaan 10 vuotta, mutta kirjaston historia ulottuu itseasiassa kauemmas kuin ehkä osaamme olettaa, reilun sadan vuoden taakse: Joensuun Rouvasväenyhdistyksen koulun syntyyn 1800-luvun lopulla sekä Joensuun Suomalaisen kauppakoulun perustamiseen 1900-luvun alussa. Pohjois-Karjalan tietopuolinen karjanhoitokoulu perustettiin Hammaslahteen v. 1909. Noissa oppilaitoksissa ei ollut varsinaisia järjestelmällisesti hoidettuja kirjastoja, mutta kirjoja niihin kyllä hankittiin – ja osa niistä löytyy nyt jälleen kirjaston kokoelmasta.
Nykymuotoisen ammattikorkeakoulukirjaston voidaan katsoa alkaneen muotoutua samaan aikaan kuin ensimmäiset ammattikorkeakoulut aloittivat kokeiluna vuonna 1992. Ammattikorkeakoulun omia tietopalvelutoimipisteitä oli tuolloin neljä, lisäksi kirjastopalveluita hankittiin ostopalveluina. Vuosien varrella toimipisteitä on vähennetty ja erilaiset muuttohommat paikasta toiseen ovat tarina sinänsä, mutta tämän artikkelin aiheena ovat vuosikymmenten saatossa muutoissa mukana kulkeneet salaperäiset muuttolaatikot.
Nyt oli oikea aika
Ajantasaisen ja aktiivisesti lainatun kokoelman lisäksi muuttojen yhteydessä on noihin laatikoihin pakattu sekalainen sortimentti eri aihealueiden näkökulmasta säilyttämisen arvoiseksi katsottuja kirjoja. Osa kirjoista oli levännyt toimipisteiden varastoissa vuosikymmeniä jo ennen viimeistä muuttoakin 10 vuotta sitten. Nykyisiin tiloihin muutettaessa laatikot vietiin kirjaston varastoon ja siellä ne saivat olla sinne saakka, kunnes varastoa tarvittiin muuhun käyttöön. Eivät ne laatikot unohduksissa ole olleet, mutta aina ”tärkeämmät asiat” ovat ajaneet niiden avaamisen ohi. Koska kirjoille oli vapautunut tilaa toisaalta kirjastosta, päätimme, että nyt olisi aika katsoa, mitä laatikoista löytyy ja laittaa kirjat varastokokoelmaan asiakkaille lainattaviksi.
Kirjojen käsittelytyö on edennyt ripeään tahtiin, koska päätimme, että emme jää tarkistelemaan kuvailuja emmekä muutenkaan enää arvioimaan niteen kohtaloa siitä, säilytetäänkö se vai ei: Joku on jo aikaisemmin sen tehnyt, ja koska kirja on säilytyslaatikkoon laitettu, kunnioitetaan sitä päätöstä. Jos joku kysyy (ja varmasti kysyy), mitä järkeä tässä hommassa on, vastaan, että ehkä ei mitään. Kirjat eivät ole uniikkeja eivätkä arvokkaita, ne löytyvät kaikki muista kirjastoista tai Varastokirjastosta, ja koska ne sieltä löytyvät, nämä meidän säilyttämämme niteet olisi voitu huoletta laittaa paperinkeräykseen. Tätä työtä on siis tehty enemmän tunteella kuin järjellä ja kunnioituksesta kirjastomme – ja myös ammattikorkeakoulua edeltäneiden oppilaitosten – historiaa kohtaan.
Huumorin käyttäminen sallittu vain hyvällä tyylivaistolla
Niteiden käsittely on ollut mielenkiintoinen matka menneeseen. Vanhimmat nimekkeet ovat 1800-luvun loppupuolelta. Tähän mennessä vanhin laatikoista esiin nostettu nide on ”Miesäänisiä lauluja. 9. wihko” vuodelta 1891. Tiedoksi siis, jos alkaa miesäänisiä laulattamaan, että voi tulla lainaamaan. Osasta kirjoja löytyy kauniilla käsialalla taiten laaditut luettelointikortitkin, esimerkki tästä on Hjalmar Casselin luvalla H. Korkeakosken suomentama teos ”Amerikkalaisia liiketapoja”. Kirjassa kuvataan mm. uudenaikaista ilmiötä, opetuksen antamista kirjevaihdon välityksellä (Cassel 1907, 20), eräänlaista etäopetusta siis.
Ihan liukuhihnatyötä kirjojen käsittely ei ole ollut, sillä niteitä on tullut välillä selailtua ja hymy on noussut huulille monet kerrat. Maailma on muuttunut ja hyvä niin. Paavo Korhosen toimittamassa Tehoa neuvontaan (1960, 48) teoksessa pohditaan, millainen on vanha ja mitä on vanhoillisuus. Erkki Usva & K. E. Kovala (1945, 49-50) käsittelevät huumorin käyttöä kauppakirjeenvaihdossa ja muistuttavat, että huumoria saavat käyttää kirjeissään vain ne, joilla on terve arvostelukyky ja hyvä tyylivaisto. Lisäksi he huomauttavat, että mikäli aikoo kirjoittaa leppoisan leikkisiä kirjeitä, tulee olla itsekin hyväntuulisella ja iloisella mielellä.
Oppitunnit järjestykseen väsyttämisarvojen mukaan
Erkki Mielosen Kirjeoppilaitos Tietomiehessä julkaistut tekstit saavat lukijan kulmakarvat kohoamaan. Hän kuvaa mm. missä ammateissa naiset parhaiten menestyvät (keskukset, luukut, myynti, neuvonta, konttorit, tehtaiden suuret salit) ja määrittelee kutsumuksen määräävän miehen työn sopivaisuuden, kun taas naiselle tärkeitä ovat muut syyt, kuten siisteys, kosketusmahdollisuus toisen ihmisen kanssa ja työn tuottamat haitat kodinhoitoa ajatellen. Hän toteaa myös, että naiset eivät mielellään anna toisten naisten käskeä itseään, vaan tottelevat mieluummin miestä. (1952, 14-15).
Max Oker-Blom korostaa teoksessaan Kouluhygienia (1910, 319-320), että koulussa tulee olla ankara kielto lattialle sylkemisestä ja että jokaisessa luokassa tulee olla tarkoituksenmukainen sylkyastia. Tässä kohtaa voi kyllä todeta, että onneksi ajat ovat muuttuneet! Oker-Blom käsittelee myös eri oppiaineiden väsyttämisarvoja (laskettu käyttäen Griesbach’in estesiometriä), joiden perusteella vaikeimmat asiat voitaisiin sijoittaa siihen aikaan, kun oppilaat ovat virkeimmillään. Latinan väsyttämisarvo on 91, maantieteen 85 ja uskonnon 77; tämä ihan vain vinkiksi lukujärjestyssuunnittelijoille. Kouluhygieniasta puheenollen, Oker-Blom (1910, 297) muistuttaa, että opettajien ja oppilaiden oikeudesta ”suorittaa toimensa ja tehtävänsä” joutumatta altistumaan tarttuville taudeille täytyy pitää huolta.
Tuuletuksen tarpeessa oleville virkavapaata
Tietotekninen kehitys on ollut räjähdysmäinen viimeisten vuosikymmenten aikana, mutta silti perustekniikka on sama: ykkösillä ja nollilla edelleen operoidaan. Suoninen, Puttonen & Laamanen luonnehtivat tietokonetta vuonna 1968: ”Mikäli tietokonetta verrataan ihmiseen, itse kone muodostaa ruumiin, ohjelma aivot tai järjen ja systeemi sielun.” (1968, 20). Ennen ”atk:ta” asiakirjat laadittiin kirjoituskoneilla, ja luonnollisesti laatikoista löytyi myös muutamia oppaita konekirjoitustaitojen harjoittamiseen. Kaikille kirjoituskoneilla joskus treenanneille ovat varmasti tuttuja sormiharjoitusten rallattelut kuten: ”lompakko maanpäällinen naapuri operaatio riippua säppi aapa ampeeri displiini evaporaattori finanssioppi huippu jolppi” (Vaarna 1956).
Kokoelmaan lisättiin myös muutamia kasvatusalan perusteoksia. Toivo Vahervuo käsittelee teoksessaan arvosanojen antamista oppilaille ja toteaa jo heti johdantotekstissä, että ”on opettajia, jotka ovat puoleksi sairaita aina niinä aikoina, jolloin heidän on annettava oppilailleen todistusarvosanat” (1957, 9). Toivottavasti ei nyt sentään enää nykypäivänä asiaa noin hankalaksi koeta.
Aarne Boman käsittelee tutkielmassaan metsäkonduktöörien asemaa ja toimintaa. Hän esittelee v. 1917 tehdyn kiertokyselyn tuloksia. Jäin pohtimaan kirjan nimekettä ”Metsäkonduktöörit”: Junissa on edelleen konduktöörejä, mutta onko heitä ollut metsissäkin? Nimikkeen tausta selviää heti johdannosta, Bomanin mukaan metsäkonduktööri on ”muukalaissyntyinen ja vahvasti vanhennut nimitys” ja hän toivoo sen pian korvautuvan ajanmukaisemmalla ja nuorten metsänhoitajain asemaa paremmin vastaavalla virkanimellä. Myöhemmin Boman pohtii metsäkonduktöörien jatkokoulutusta ja mahdollisuuksia työskennellä erilaisissa olosuhteissa ja toteaa, että ”opinhaluisten sekä tuuletuksen tarpeessa olevien” varalle olisi varattava mahdollisuus saada virkavapautta tai lomaa. (1919, 15, 52).
”Hilda on poissa pahoinvointin takia”
Kirjojen välistä on löytynyt paljon mielenkiintoisia lippuja ja lappuja: kirjanmerkkejä, kauppakuitteja, lehdistä leikattuja sarjakuvia sekä lupalappuja poissaoloja varten. Viimeksi mainittuja on muutamia esillä kirjaston näyttelyvitriinissä. Maatalous ja ravintoaineet -niteeseen (Ollila 1939) on dokumentoitu sen historia: ”Omist. n. v. 60-2002 [omistajan osoite ja puhelinnumero]. Saatu P.K. Uittoyhdistykseltä useiden muiden tavaroiden ohella (isäni oli töissä P.K.U:lla n. v. -25-1963, itse kesinä 15 v. lähtien 1960-67. Itselleni jäi arvokas sarjan osa Metallit ja niiden valmistus ja Vuoriteollisuus, 2 kpl puu- ja sahateollisuutta käsittelevää osaa. Utran osasto, Ammattikorkeakoulu osti 2 osaa siis 40 € hintaan (arveli olevan ehkä liian halvalla) myös nykyinen Järvi-Suomen Uittoyhdistys (Mikkelin konttori) kiinnostui, arvioi 4 osan arvoksi 500 – 1000 mk (liian pitkä matka esti kaupan epäkäytännöllisenä).”. Niin ja vastauksena niille, jotka pohtivat tätä asiaa: Ei, seteleitä ei kirjojen välistä löytynyt ainoatakaan.
Jatkossakin siirrämme varastokokoelmaan niteitä, jotka katsomme säilyttämisen arvoisiksi. Tänä syksynä kokoelmaan on tullut lisäyksiä rehtori Pentti Maljojoen jäämistöstä.
Kirjoittaja:
Jaana Rummukainen, tietoasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
1891. Miesäänisiä lauluja: 9. wihko. Helsingissä: Kansanvalistus-seura.
Boman, A. 1919. Metsäkonduktöörit: Ylimääräisten metsänhoitajain asema ja toiminta : kesällä v. 1917 toimeenpantuun kiertokyselyyn perustuva tilastollinen tutkielma. Helsinki: Suomen metsänhoitoyhdistys.
Cassel, H. & Korkeakoski, H. 1907. Amerikkalaisia liiketapoja. Kuopio: Otava.
Korhonen, P. & Aro, A. 1960. Tehoa neuvontaan. Helsinki: Kirjayhtymä.
Mielonen, E. 1952. Luonneoppi: Kirjeet 1-6. Helsinki: Tietomies.
Oker-Blom, M. 1910. Kouluhygienia: Lääkäreitä ja koulumiehiä varten. Helsinki: Otava.
Ollila, A. J. 1939. Keksintöjen kirja: [9], Maatalous ja ravinto-aineet : maan kuivatus ja vesitys, maatalouskoneet, jauho- ja ryyniteollisuus, leivän valmistus, meijeriteollisuus, metsästys ja kalastus. Porvoo: WSOY.
Suoninen, J., Laamanen, O. & Puttonen, M. 1968. Automaattisen tietojenkäsittelyn perusteet. Kuopio: Puijon kirja.
Usva, E. & Kovala, K. E. 1945. Kauppakirjeenvaihto: Oppikirja kauppaoppilaitoksia ja kirjeenvaihtajia varten. 2. uudistettu p. Helsinki: Otava.
Vaarna, E. 1956. Nykyaikaisen konekirjoituksen oppikirja. Helsinki: Valistus.
Vahervuo, T. 1958. Arvosanojen antaminen. Helsinki: Otava.