Categories
Pulssi Kestävää hyvinvointia

Liisana Ihmemaassa eli opettajan työelä­mä­jak­solla sosiaali- ja tervey­den­huollon yksiköissä

Karelia-ammat­ti­kor­kea­koulu mahdol­listaa opetus­hen­ki­lös­tölle työelä­mä­jaksoja, joiden tavoit­teena on mm. päivittää osaamista oman työn ja organi­saation kehit­tä­misen näkökul­masta. Oman yli 30-vuotisen opetta­jaurani aikana olen aiemmin ollut kahden viikon työelä­mä­jak­solla vuonna 2009. Oli siis jo aikakin päästä syvemmin näkemään ja kokemaan sosiaali- ja tervey­den­huollon maailmaa sisältä päin. Omaa osaamistani olen toki saanut kehittää työurani aikana lukuisten koulu­tusten sekä omaeh­toisen hoitotyön työko­ke­muksen kautta.

Innolla odotin keväällä 2020 edessä olevaa jaksoa – kunnes tuli korona. Lukukausi toisensa jälkeen tervey­den­huollon organi­saa­tioiden vierai­lu­kiellot aiheut­tivat jaksoni siirty­mistä. Keväällä 2022 saatuani tiedon, että jakso Siun sotella edelleen siirtyy, päädyin suunni­telman muutokseen ja hakeuduin yksityiseen Mehiläisen Familarin lasten­suo­jelun erityi­syk­sikköön työelä­mä­jaksoni ensim­mäi­selle osalle. Jakso toteutui 30.5 – 3.6.2022.

Lasten­suo­jelun erityi­syk­sikkö Familar Joensuu

Toimin Kareliassa hoitotyön lehtorina Perhe­hoi­totyön opinnoissa, omana erityi­salani lasten ja nuorten hoitotyö. Lasten­suo­je­lu­yk­si­kössä tavoit­teenani oli päästä näkemään miten yksikön toiminta tukee lasten ja nuorten hyvin­vointia ja kehitystä. Lisäksi halusin syventää osaamistani lasten­suo­jelun hoito- ja ohjaus­käy­tän­teistä sekä toimin­ta­ta­voista. Työyk­sikköön jaksolle pääse­minen onnistui yhdellä puhelin­soi­tolla yksikön johta­jalle Ulla Hirvo­selle. Yksikkö oli itselleni jotakuinkin tuttu opiske­li­jaoh­jauksen näkökul­masta, joten aivan vieraaseen paikkaan en ollut menemässä.

Familar tarjoaa haasteel­lisen käytöksen kanssa oirei­le­ville sekä kriisi- ja arvioin­ti­työtä tarvit­se­ville 12–17-vuotiaille nuorille sekä heidän lähei­sille lasten­suo­je­lu­pal­veluja. Yksikössä nuorille tarjotaan mahdol­lisuus turval­liseen ja tasapai­noiseen kasvu­ym­pä­ristöön. Yksikön toiminta-ajatus pohjautuu arvoihin, selkeisiin, tukeviin rajoihin ja normaaliin arkeen. Jokainen nuori kohdataan yksilöl­li­sesti ja ainut­laa­tuisuus huomioiden. Toimintaa ohjaavat lainsää­däntö, viran­omais­ohjeet ja yhtei­sesti laaditut tavoitteet.

Hoidon perustana on nuoren ja omaoh­jaajan välinen vuoro­vai­ku­tuk­sel­linen suhde. Työryh­mässä työsken­telee toimin­ta­te­ra­peutti, sosio­nomeja (AMK), sairaan­hoi­tajia (AMK), yhtei­sö­pe­da­gogeja (AMK), lähihoi­tajia ja nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajia. Lisäksi kesäsi­jai­suuksiin yksikköön oli tullut myös luokan­opettaja- ja opinto-ohjaa­jao­pis­ke­li­joita – kaikille heillä oli taustalla myös alalle sopivat tausta­tut­kinto. Moniam­ma­til­linen työote mahdol­listaa kokonais­val­taisen nuoren tarpeisiin vastaa­misen koko sijoi­tuksen aikana. Yksikössä työnte­ki­jöillä on myös valmius haastavan käyttäy­ty­misen kohtaa­miseen ja pysäyt­tä­miseen turval­li­sesti (Familar Joensuu 2022).

Yksikön arjessa koros­tuvat selkeät toimin­ta­mallit ja yhtei­söl­linen ote

Työelä­mä­viikkoni sijoittui toukokuun lopulle, mikä nuorten maail­massa näyttäytyi koulujen loppu­misena ja kesäloman alkamisena. Samaan hetkeen näytti myös ajoit­tuvan usean nuoren sijoi­tuksen päätty­minen tai muuttu­minen avohuollon toimesta hoitu­vaksi. Yksikön työnte­ki­jöiden mukaan perin­tei­sesti nyt oli alkamassa rauhal­li­sempi jakso työssä ja toimin­nossa, kunnes syksyllä taas nuorten tarpeet sijoi­tuksiin kasvavat.

Työsken­telin jakson aikana eri ohjaajien mukana niin päivä- kuin iltavuo­roissa. Toimin­ta­tavat luotiin yhtei­sissä palave­reissa sekä tarkalla kirjaa­mi­sella. Jokai­sessa vuorossa on nimetty vastuu­henkilö, joka lopul­li­sesti tekee päätökset asioissa, joista ei ole omaoh­jaajan tai lapsen oman sosiaa­li­työn­te­kijän määrit­tämää linjausta. Työssä korostuu vahvasti yhtei­söl­linen päätök­senteko ja keskus­telut. Tämä koskee myös nuoria – heidän mieli­pi­teitä kuunnellaan yhtei­sö­ko­kouk­sissa, joihin kaikilla on velvol­lisuus osallistua. Nuorille on mahdol­lista järjestää omaoh­jaajan toimesta erityis­ta­pah­tumia kuten perus­koulun päätteeksi kylpy­lä­reissua Kolille tai alakoulun päätty­misen juhlintaa Ruunaan koskilla kalastaen. Tärkeintä on kuitenkin toiminta normaali arjessa; yhteiset siivous­päivät, ruoka­hetket, läksyjen tekemiset sekä yhteinen oleilu olohuo­neessa sohvilla jutellen.  Nuori elää normaalia arkea, jossa kuitenkin koros­tuvat yhteiset sopimukset ja säännöt – ne tuovat turvaa, vaikka ne eivät aina niin mukavilta nuorista tuntuneetkaan.

Tunneli jonka seinällä graffiteja, teksti yksilönä yhteisössä

Työnte­ki­jöiden työssä näyttäytyi vahvasti yhteistyö yksikön ulkopuo­lelle, mm. lasten ja nuorten perheisiin, kouluihin, sosiaa­li­työn­te­ki­jöihin, toisiin lasten­suo­je­lu­yk­si­köihin, apteekkiin ja tervey­den­huollon yksiköihin. Omaoh­jaa­japari huolehtii pääsään­töi­sesti oman nuoren asioista, mutta yksikön johtaja ja vastaava ohjaaja olivat myös tärkeässä roolissa yhteyksien hoita­mi­sessa. Työnte­ki­jöissä näyttäytyi vahvasti tyyty­väisyys yksikön toimintaan, työnte­ki­jöiden toiveita työvuo­rojen suhteen kuultiin ja huomioitiin, tarvit­taessa myös työvuo­rojen vaihta­minen toimi sujuvasti työka­ve­reiden kesken sopimalla. Työhy­vin­voinnin näkökul­masta hyvin toimiva työyh­teisö oli selkeästi yksi tärkeim­mistä asioista mikä tukee haasta­vassa työssä jaksa­mista. Työyh­tei­sössä on myös selkeät linjaukset esim. haastavan käytöksen ja väkival­ta­ti­lan­teiden läpikäymiseen.

Lasten­suo­je­lussa on kysyntää myös hoitotyön ammattilaisille

Karelian sairaan­hoitaja- ja sosio­no­mio­pis­ke­li­joita on ollut Familarin yksikössä harjoit­te­luissa säännöl­li­sesti, ja moni heistä on jäänyt harjoit­telun jälkeen sinne töihin. Toiveena yksikössä olikin yksikön toiminnan mainos­ta­minen opiske­li­joille – yhä enene­vissä määrin lasten­suo­je­lu­yk­siköt tarvit­sevat myös sairaan­hoi­dol­lista osaamista. Lähes kaikilla nuorilla oli käytössä lääke­hoitoa, josta vastaa pääsään­nöl­li­sesti sairaan­hoi­ta­ja­taus­taiset ohjaajat. Varsi­naisia hoidol­lisia toimen­pi­teitä yksikössä on vähän, osaamista tarvitaan nuoren tilan ja voinnin arvioin­nissa ja jatko­hoidon järjestämisessä.

Mukaan tarttui paljon oppimiskokemuksia

Itselleni merkit­tä­vimmät oppimis­ko­ke­mukset tulivat lasten ja nuorten kanssa olleista lyhyistä kohtaa­mi­sista arkisissa tilan­teissa – koulu­käyn­nillä uuteen yläkouluun, ruokai­luissa, pyykkien pesuhet­kissä, sohvalla oleilussa tai vain oven avaami­sessa ulkoilua varten. Kerroin nuorille olevani oppimassa siitä, millaisia on heille tärkeät asiat elämässä, kun he ovat yksikössä sijoi­tettuna. Nuoret olivat yllät­tävän avoimia ja heille tyypil­liseen tapaan välillä myös värik­käästi kielel­li­sesti kuvai­livat elämäänsä.

Lämpimänä koin myös ohjaajina toimi­neiden työnte­ki­jöiden jaksa­misen kysymyk­siini vastaa­mi­sessa. Heillä oli aikaa ja halua auttaa minua ymmär­tämään asioita, jotka itselleni olivat vieraampia. Hyvänä koin myös sen, että toinen työelä­mä­jak­soistani sijoittui yksityiseen organi­saa­tioon, mikä vahvisti ymmär­rystäni niiden merki­tyk­sestä ja mahdol­li­suuk­sista olla tukemassa julkista sosiaali- ja tervey­den­huollon toimintaa.

Tulevaan opetuk­seeni tulen Familarin yksikössä saadun osaamisen myötä lisäämään lasten ja nuorten mielen­ter­veystyön osuuteen ennal­taeh­käi­sevää näkökulmaa ja puuttu­misen tärkeyttä itsetu­hoi­suuden ja päihteiden osalta. Ne nousivat itselleni isoimpina yllätyksinä näiden lasten ja nuorten maailmassa.

Toisena kohteena Siun soten Lastenkeskus

Työelä­mä­jaksoni toinen viikko sijoittui ajalle 29.7 – 2.9.2022 ja paikkana oli Lasten­keskus Siun sotessa. Lasten­keskus aloitti toimin­tansa uusissa tiloissa maalis­kuussa 2020. Samoihin tiloihin yhdistyi kaksi eri lasten­osastoa sekä lasten ja nuorten polikli­nikka. Henki­lö­kunta toimii yhteisenä kaikissa yksiköissä, vaikka toki jokai­sella on omat osaami­sa­lueet ja työpäivät pääasial­li­sesti niiden mukai­sesti. Omat työpäiväni sijoit­tuivat Lemmin­käisen (infek­tio­lapset), Tapion (”puhtaat”pediatriset ja kirur­giset lapset ja nuoret) sekä Ilmat­taren (pienten lasten teho- ja valvonta) yksiköihin. Jokai­selle päivälle minulle oli nimetty ohjaava sairaan­hoitaja, jonka mukana työsken­telin. Tavoit­teenani tälle jaksolle oli päivittää omaa osaamistani lasten ja nuorten hoitotyön käytän­teistä Siun sotessa niin, että pystyn kehit­tämään omaa opetustani ja tuomaan ajankoh­taista tietoa hoitotyön käytän­teistä opetukseeni.

Työpäivien aikana pääsin kohtaamaan mm. pieniä vauvoja perheineen, tutki­muksiin tulevia pelok­kaita leikki-ikäisiä sekä eri ikäisiä syöpä­po­ti­laita. Uusimmat erikois­osaa­mista vaativat oppini tulivat mm. koronae­ris­tyksen toteut­ta­mi­sesta lukuisine suoja­va­rus­teineen, monen­lai­sista lääke- ja neste­hoi­doista, perheiden ohjaa­mi­sesta ja tukemi­sesta ja moniam­ma­til­li­sesta yhteis­työstä lääkä­reiden, fysio­te­ra­peuttien, lääke­hoi­tajan, kuntou­tusoh­jaajien sekä laitos­huol­tajien kanssa.

Nainen jolla kasvomaski opastekyltin edessä
Artik­kelin kirjoittaja Siun soten Lastenkeskuksessa.

Lasten ja nuorten hoitotyö vaatii monipuo­lista osaamista

Lasten ja nuorten hoitotyö vaatii sairaan­hoi­ta­jilta monipuo­lista osaamista lähes kaikilta lääke­tieteen osa-alueilta. Hoidon kohteena on lapsi tai nuori ja aina myös hänen vanhem­pansa tai huolta­jansa. Sairaan­hoi­ta­jalta vaaditaan kykyä osata nopeasti vaihtaa kohtaa­misen tasoa eri ikäisten ihmisten autta­mi­seksi. Pystyäkseen itsenäiseen toimintaan on sairaan­hoi­tajan tieto- ja taito­pe­rusta oltava laaja. Onneksi työn tukena on työyh­teisö, jossa on lupa, mutta myös velvol­lisuus kysyä ja tarkistaa epäselviä asioita.

Työpäi­viini sisältyi myös paljon keskus­telua sairaan­hoi­tajan työstä, sen iloista ja haasteista. Työyh­tei­sössä työnte­ki­jöiden vaihtuvuus on ollut melko suurta ja siksi uusien työte­ki­jöiden pereh­dytys vaatii aikaa ja resursseja. Vaihtuvuus voi vaikuttaa myös työvuo­ro­suun­nit­teluun – jokaisen työvuoroon on oltava myös kokeneita osaajia ja omia työvuo­ro­toi­veita ei aina pystytä toteut­tamaan. Onneksi työka­ve­reiden kanssa on usein mahdol­lista sopia vaihdoksista.

Itselleni yllät­tä­vintä oli runsas kirjaa­minen – mielessä oli säily­tettävä suuri määrä tietoa (esim. mittaus­tu­loksia) ja niiden siirtä­minen Mediatri-järjes­telmään vie suuren osan hoitajien työajasta. Toisaalta, kaikki mitä ei ole kirjattu ei ole tehty.

Lastenkeskuksen hoitovälineistöä

Opetukseen käytännön vinkkejä ja uusia esimerkkitapauksia

Keskus­te­limme paljon myös sairaan­hoi­tajien koulu­tuk­sesta, koulu­tukseen hakeu­tu­jista sekä jatko­kou­lu­tus­mah­dol­li­suuk­sista. Sain siis myös hyödyntää opo-osaamistani ohjatessani sairaan­hoi­tajia esim. jatko-opintojen suhteen. Lasten­kes­kuksen sairaan­hoi­tajat ja lääkärit antoivat minulle runsaasti vinkkejä opetuk­seeni. Sain myös hoita­mistani lapsista ja nuorista hyviä esimerkkejä esim. simulaatio-caseta­pauksiin koululle.

Kokonai­suu­dessaan työelä­mä­jaksoni täytti ja ylitti sille asettamani tavoitteet. Voin hyvillä mielin olla tyyty­väinen opinto­jaksoni nykyiseen toteu­tukseen – se sisältää keskeisen sairaan­hoi­tajan osaami­sa­lu­eeseen liittyvän tiedon lasten ja nuorten hoito­työstä. Uudet hyvät käytännön vinkit lisäävät opetuksen konkreet­ti­suutta ja vahvis­tavat teorian ja käytännön läheistä suhdetta. Työelä­mä­jakso vahvisti myös omaa sairaan­hoi­ta­juuttani. Parhaat muistot jäävät ihanien lasten ja nuorten kohtaa­mi­sista – kiitos­pii­rus­tuk­sista ja naurun kikatuk­sista kun pelottava toimenpide onnistui ja jännitys laukesi.


Kirjoittaja:

Tarja Ruokonen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu