Viime vuosina hybridiopetus on kehittynyt harppauksin niin peruskoulussa, toisella asteella kuin korkea-asteella yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Erilaiset etäsovellukset ja hybriditoteutukset ja niihin tarvittavat työkalut ovat tulleet tutuksi kaikilla aloilla koulutuksessa ja työelämässä. Kouluissa on saatu paljon kokemuksia erilaisista opetustilanteista, eivätkä parhaat käytännöt jalostu tehokkaasti yksin toimien. Näitä kokemuksia on tärkeää peilata myös muiden kollegoiden hybridiopetuksen arkeen.
Hämeenlinnassa 6.–7.10. järjestetyssä Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssissa kuultiin useita puheenvuoroja, jossa syvennyttiin eri koulutusasteilla havaittuihin hybridiopetuksen kokemuksiin. Hybridiopetuksella tarkoitetaan tässä ensisijaisesti opetusta, jossa yhdistyvät läsnäolo- ja verkko-opetus.
Hybridiopetuksessa on törmätty siihen, että erilaisessa koulutuksessa opiskelijoilla on erilaiset olettamukset opiskelutapojen mahdollisuuksista. Aikuiskoulutuksen näkökulman toi Kiinteistöalan Koulutuskeskus Oyn kehittämispäällikkö Virpi Slotte. Hän esitteli tuloksia tutkimusaineistosta, joka oli kerätty Kiinteistöalan Koulutusäätiön koulutuksiin osallistuneilta aikuisopiskelijoilta. Tutkimuksen mukana lähes kaikki vastaajat halusivat saada valita, osallistuvatko he koulutukseen paikan päällä vai verkossa. 61 % vastaajista arvioi oppivansa paremmin paikan päällä kuin verkossa. Läsnäolossa opiskelua tuki etenkin verkostoituminen, ryhmätyöt ja keskustelut muiden osallistujien kanssa. Etäosallistumista suosivat vastaajat eivät puolestaan kokeneet oppivansa hyvin muiden osallistujien kanssa kasvokkain tapahtuvien keskusteluiden avulla. Slotten tulkinnan mukaan aikuisopiskelijoiden oppimiskokemukset hybridikoulutuksista vaihtelevat paljon, joten puntarointi läsnäolo- ja etäkoulutuksen välillä on tärkeää jatkossakin.
Erot löytyvät hybridissä, etäopetuksessa ja lähiopetuksessa
Yliopistojen kokemuksia kuultiin Lapin yliopistosta, jossa OpenDigiTaito-hankkeen puitteissa kokeiltiin ja tutkittiin hybridiopetusta kuvataiteen aineenopettajien koulutuksessa keväällä 2022. Hybridiopetuksen haasteita analysoitiin erityyppisillä kurssilla, työpajatoiminnassa ja pedagogisella kurssilla. Havaintojen ja opiskelijapalautteen mukaan hybridiopetus osoittautui pedagogisesti omanlaisekseen opetustilanteeksi poiketen selkeästi sekä etäopetuksesta että lähiopetuksesta. Samoja havaintoja tehtiin teoriapainotteisilla, pedagogisilla ja työpajoin etenevillä kursseilla. Opettajan on tärkeää huomioida hybridiopetuksen erityiset mahdollisuudet ja vaatimukset ja samalla tukea opiskelijoiden lähi- ja etäosallistumista.
Yliopiston kokemus kuvaa hyvin korkea-asteen opetuksen arkea. Oulun yliopiston yliopistolehtori Jari Laru tiivisti hybridiopetuksen nykytilannetta suomalaisten käytäntöjen ja kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden tukemana. Laru kertoi, että vaikka kokemuksia on saatu paljon, kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden mukaan pandemia-aikana pikaisesti tehdyt etätyöhön ja -opetukseen liittyvät siirtymät eivät ole tuoneet välttämättä sellaista kokemusaineistoa, jonka perusteella voisi tehdä parhaita johtopäätöksiä hybridiopetuksesta.
Hybridiopetuksen SWOT-analyysi
Koronaviruspandemian aikana hybridiopetukseen liittyi monenlaisia haasteita liittyen esimerkiksi teknologiaan ja äkillisen tilanteen vaatimaan pedagogiaan. Nyt pandemian vaikutusten rauhoituttua suurimmassa osassa maailmaa hybridi- ja etäopetuksen mahdollisuuksia kokeillaan hieman maltillisemmin. Taustalla on myös opiskelijoilta kuultu hyvä ja huono palaute.
Jari Laru esitteli esityksessään hybridiopetuksen uhkia, mahdollisuuksia, heikkouksia ja vahvuuksia. Napakasti koostetusta SWOT-analyysistä löytyy monelle tuttuja havaintoja. Usein uhkat ja heikkoudet liittyvät opetuksen kulttuuriin ja teknologiaan, uuteen tottumiseen. Hybridiopetuksen koetaan tuovan mahdollisuuksia uudenlaiseen, parempaan opettamiseen. Esiin on tuotu myös synergian tuomia tehokkuustekijöitä. Vahvuuksissa korostuu autonomia opiskeluiden vastuun ja ajankäytön osalta.
Etä tai lähi vai etä ja lähi?
Turun ammattikorkeakoulussa oli pohdittu hybridiopetusta samanaikaisuuden ja eriaikaisuuden näkökulmista. Mika Suutari ja Mika Arvola tarttuivat ennen kaikkea etä- ja lähiosallistujille tarjottavan samanaikaisen hybridiopetukseen, joka on jäänyt Turussa sivurooliin. Samanaikaiseen hybridiopetuksesta käyttäneiltä opettajilta on kuulunut, että olisi helpompaa ja tuloksekkaampaa opettaa vain etä- tai lähiosallistujille, ei etä- ja lähiosallistujille. Samanaikaisella hybridiopetuksella on ainakin vuonna 2022 paljon käyttöä, joten sen kehittämiselle löytyvät perusteet.
Turussa hybridiopetuksen pedagoginen suunnittelu sisältää neljä päävaihetta, jotka ovat samanaikaisuuden tai monimuotoisuuden valinta, pedagogiset ja tekniset ratkaisut sekä opiskelijalle asetettavat odotukset. Näitä on kuvattu tarkemmin alla olevassa kuviossa ITK-konferenssin sivuilla julkaisussa esitysmateriaalissa.
amanaikaisessa opetuksessa tulee huomioida pedagogisten ratkaisuiden tavoitteet ja toimintatavat, mutta monesti keskiössä on teknisiin ympäristöihin ja laitteisiin liittyvät, ehkä jokin vuosi sitten paljon nykyistä vieraammat kysymykset. Myös opiskelijan toiminta hybridiopetuksen aikana vaatii pohdintaa.
Arvelan ja Suutarin esityksessä hybridisessiota pohdittiin myös Turun ammattikorkeakoulun audiovisuaalisten toteutustapojen näkökulmista.
Kiinteä huoneratkaisu takaa äänien ja kuvan hyvän laadun sekä yleisesti yksinkertaisen käytön. Samalla se on kuitenkin kallis hankinta, joka ei välttämättä taitu yhtä sulavasti käyttöönotettavaksi ympäristöksi kuin suurimmalle osalle tuttu Teams tai Zoom. Kiinteä huoneratkaisu, johon esittäjä tuo mukanaan oman tietokoneen esityslaitteeksi, tuo toisenlaisia etuja ja haittoja. Kiinteää järjestelmää edullisempi ratkaisu hyötyy tilan kuva- ja ääniratkaisuista, mutta kuvalähteiden ja äänikanavien valintaan liittyy monesti pientä teknistä säätöä. Pelkkä oma kannettava konekin on ratkaisu, mutta helppoudestaan huolimatta se on rajallinen vaihtoehto, sillä siihen liittyy usein opetuksen laatua heikentäviä puutteita.
Turun ammattikorkeakoulussa on käytössä lisäksi näiden toteutusten välimalli, siirrettävä online-reppu, jota esittäjät pitivät pienemmissä tiloissa melko hyvin toimivana ratkaisutapana. Reppu sisältää konferenssimikin, webbikameran ja kameran jalustan, joiden avulla jonkin verran teknisesti kyvykkäät ihmiset voivat perustaa perustasoa paremman esityspisteen erilaisiin tiloihin.
Työpaikoilla tapahtuva toiminta mukaan tarkan suunnittelun avulla
Ammatillisen koulutuksen kokemus saatiin Koulutuskuntayhtymä Tavastian Tanja Törnqvistin ja Anu Konkarikosken esityksessä, jossa he käsittelivät hybridiopetusta ammatillisen koulutuksen kautta. Tavastia on mukana hankkeessa, jossa haetaan todellisten käyttäjien kanssa sellaisia opetukseen soveltuvia käyttötapauksia, jotka ovat hybridisti toteutettavia ja saavutettavia. Tavastian toteutuksessa keskityttiin tekniikan aloihin. Tarkoituksena oli hakea mahdollisuuksia siihen, kuinka ammatillista koulutusta voisi toteuttaa työsalista ja työpaikalta etäosallistujille.
Tavastian toteutuksessa luotiin hybridiopetuspäivään heille soveltuva malli. Autoalan esimerkissä päivä alkoi 45 minuuttia teoriaosuudella siten, että osa opiskelijoista oli läsnä ja osa Teams-yhteyden päässä. Kahvitauon jälkeen kello 9 aloitettiin viisituntinen käytännön tehtävä työpaikkaohjaajan kanssa työpaikalla eli osa ihmisistä oli läsnä ja osa etänä. Suoritukset videoitiin, ja niistä käytiin myöhemmin 15 minuutin henkilökohtainen palautekeskustelu opettajan kanssa.
Käytännössä hybriditilanteen hallinta osoittautui hankalaksi yhdelle opettajalle. Striimin ohjaus ja läsnäolijoiden opettaminen oli vaikeaa käytössä olleilla välineillä. Etänä osallistuneiden huomiointi siten, että opetus etenee, striimaus on hyödyksi, syntyy vuorovaikutusta ja käytössä on tarkoituksenmukaisia tehtäviä, vaati paljon suunnittelua.
Tavastia hyödynsi hybridipäivän suunnittelussa muotoilun keinoja allokoiden huomioitavia asioita opetusta edeltäneeseen, sen aikaiseen ja sen jälkeiseen aikaan. Tavastian parhaat vinkit hybridiopetuksen kehittämiseen olivatkin monelle pandemia-aikaan opettaneelle tuttuja: testaa toimintatapoja käyttäjien kanssa, koosta hyviä hybridiopetuksen käytänteitä ja suosituksia sekä kehitä teknisiä ja pedagogisia ratkaisuja.
Kirjoittaja:
Risto Salminen, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Artikkelikuva: Julia M Cameron / Pexels
