Kuulu­mi­sia Inte­rak­tii­vi­nen tekniikka koulu­tuk­sessa -konfe­rens­sista Hämeenlinnasta

Inte­rak­tii­vi­nen Tekniikka Koulu­tuk­sessa (ITK) -konfe­renssi on vakiin­tu­nut Suomen suurim­maksi digi­taa­li­sen koulu­tuk­sen tapah­tu­maksi. Se on järjes­tetty Hämeen­lin­nassa lähes vuosit­tain vuodesta 1990 alkaen. Konfe­rens­sissa esitel­lään digi­pe­da­go­gii­kan ja opetuk­sen kehit­ty­mi­sen uusia tuulia laajalla rinta­malla. Konfe­rens­sissa jaetaan osaa­mista, koke­muk­sia ja tari­noita erityi­sesti uuden tekno­lo­gian peda­go­gi­seen käyt­töön ja opetuk­seen liittyen.

UpTech-hank­keen puit­teissa vierai­lin tämän vuoden ITK-konfe­rens­sissa Hämeen­lin­nan Aulan­golla 6.-7.10.2022. Konfe­rens­sissa seura­sin lukui­sia antoi­sia esityk­siä ja sain paljon uusia ideoita. Sain myös elvy­tet­tyä pari vanhaa ystä­vyys­suh­detta sekä luotua uusia kontakteja.

Konfe­rens­siin osal­lis­tui Kare­liasta paikan päällä kahdek­san henki­löä ja kuljimme Joen­suusta Hämeen­lin­naan tila-autolla. Erityis­mai­nin­nan ansait­see Kare­lian projek­ti­asian­tun­tija Risto Salmi­nen järjes­te­ly­jen hienosta hoidosta.

Konfe­renssi käyntiin

Tors­taina 6.10.22 konfe­renssi avat­tiin kolmen eri keyno­te­pu­hu­jan esityk­sillä. Avajai­sista jäi erityi­sesti mieleeni visio­nääri Timo Livis­tön korkea­len­toi­nen pohdinta Meta­verse-virtu­aa­liu­ni­ver­su­min mahdol­li­suuk­sista todel­li­suu­den kuvaa­jana, toisin­ta­jana, muok­kaa­jana ja ylei­sem­min­kin representaationa.

Ennen Timo Livis­töä esiin­ty­neen valtio­sih­teeri Tuomo Puuma­lan esityk­sessä puoles­taan koros­tui erityi­sesti perus­tai­to­jen opet­ta­mi­sen ja osaa­mi­sen merki­tys kaikilla kouluas­teilla. Tämä on huomattu myös Kare­liassa. UpTech-hank­keen puit­teissa onkin aloi­tettu mate­ma­tii­kan perus­asioita opet­ta­vien lasku­pa­jo­jen pilo­tointi talo­tek­nii­kan insi­nöö­rio­pis­ke­li­joille. Palaute pajoista on ollut kiit­tä­vää ja paja­toi­min­taa tulta­neen jatka­maan myös tulevaisuudessa.

Mielen­kiin­toi­sia keskusteluja

Seura­sin avajais­ten jälkeen ensim­mäi­senä kirjai­lija Arno Kotron, Kunta­lii­ton Terhi Päivä­rin­nan, OAJ:n Jaakko Salon, OPH:n pääjoh­taja Minna Kelhän sekä Helsin­gin yliopis­ton Kata­riina Salmela-ahon panee­li­kes­kus­te­lun aiheella Kohti 2030 – Koulu­tuk­sen suun­ta­vii­voja.

Suun­ta­vii­vo­jen jälkeen seuraava panee­li­kes­kus­telu käytiin aiheesta Tarua vai totta – infor­maa­tion- ja tiedon luku­taito osana demo­kra­tian kulma­ki­viä. Keskus­te­li­joina olivat tieto­kir­jai­lija Pasi Kivioja, Elina Hämä­läi­nen, Kris­tian Kiili ja Johanna Kaakinen.

Erityi­sesti mieleeni jäivät Pasi Kivio­jan kuvauk­set sala­liit­to­teo­rioi­den leviä­mi­sestä sekä infor­maa­tio­vai­kut­ta­mi­sen yllät­tä­västä help­pou­desta. Kivio­jan mukaan sala­liit­to­teo­rioita levit­tä­viä tahoja saattaa yhdis­tää oma aiempi trau­ma­tausta. Hän kehot­taa­kin pohti­maan levi­tet­tä­vän infor­maa­tion suhdetta sen levit­tä­jä­ta­hon motiiveihin.

Ilta­päi­vällä seura­sin CSC:n Tuula Heiden Digi­vi­sio 2030 -projek­tia käsit­te­le­vän esityk­sen Digi­pe­da­go­gi­nen tule­vai­suu­den­kuva 2030. Digi­vi­sion visio on vasta hahmot­tu­massa, ja pikku­hil­jaa hank­keen suun­ta­vii­vat hahmot­tu­vat. Asia oli pääosin minulle ennes­tään tuttua, sillä olen osal­lis­tu­nut lukui­siin Digi­vi­sion webi­naa­rei­hin läpi kuluvan syksyn. Työtä korkea­kou­lu­jen digi­ta­li­soi­tu­mi­sessa ja peda­go­gii­kan kehit­tä­mi­sessä varmas­ti­kin riittää!

Päivän viimei­senä esityk­senä osal­tani seura­sin Jyväs­ky­län ammat­ti­kor­kea­kou­lussa lehto­rina sekä Jyväs­ky­län yliopis­tossa yliopis­ton­opet­ta­jana toimi­van Ville Arvion esityk­sen aiheesta Peda­go­gi­set kahvi­lat. Esityk­ses­sään Arvio esit­teli Jyväs­ky­län yliopis­tossa käyt­töön otet­tuja matalan kynnyk­sen toimen­pi­teitä levit­tää hyviä peda­go­gi­sia ideoita ja käytän­teitä peda­go­gis­ten kahvi­loi­den muodossa.

Karelia-amk:n lehto­rit Olli Hatakka ja Jarmo Talvi­vaara pitivät esityk­sen kvant­ti­tie­to­ko­neista, ja projek­ti­asian­tun­tija Risto Salmi­nen tiimei­neen digi­taa­li­sesta kehit­tä­jä­opet­ta­juu­desta. En itse päässyt katso­maan näitä esityk­siä, sillä ne ajoit­tui­vat pääl­lek­käin muiden seuraa­mieni esitys­ten kanssa.

Inspi­roi­via esityksiä

Perjan­taina 7.10.22 ITK-konfe­rens­sin ohjelma jatkui heti aamusta. Ensim­mäi­nen seuraa­mani esitys oli Markku Pelko­sen erit­täin ener­gi­nen ja mukaan­sa­tem­paava esitys Tule­vai­suus­tai­dot ja hyvin­vointi jatku­van oppi­mi­sen maail­massa.

Erityi­sesti Pelko­nen korosti oman kehi­tyk­sen ja itse aikaan­saa­dun muutok­sen mahdol­li­suutta. Jokai­sella meistä on mahdol­li­suus kehit­tää itseään, mielel­lään posi­tii­vi­seen suun­taan. Itsensä johta­mi­nen sekä oman toimin­nan analy­sointi olivat Pelko­sen esityk­sen kulma­ki­vet. Hän esimer­kiksi jatku­vasti tark­kai­lee verensä glukoosiarvoa.

Pelko­sen inspi­roi­van esityk­sen jälkeen siir­ryin katso­maan Opin­Sy­sin, Rauman lyseon lukion ja koulu­tus­kun­tayh­tymä Gradian esitystä aiheesta Auto­ma­ti­soi­dulla kurs­si­koe­pal­ve­lulla jous­ta­vuutta lukion arkeen. Työs­ken­nel­les­säni vuodet 2015 – 2020 Hyvin­kään Sveit­sin luon­non­tie­de­lu­kiossa tieto­tek­nii­kan ja mate­ma­tii­kan opet­ta­jana toteu­tin lukion siir­ty­män sähköi­siin yliop­pi­las­kir­joi­tuk­siin ja kokei­siin. Olikin mielen­kiin­toista nähdä, millä tavoin lukion sähköi­siä koejär­jes­tel­miä on viime vuosina auto­ma­ti­soitu ja kehitetty.

On ollut myös mielen­kiin­toista havaita, miten korkea­kou­lu­kenttä ja lukio ovat sähköis­ty­mi­sen osalta vahvasti eriy­ty­neet kulke­maan omia polku­jaan. Yliop­pi­las­tut­kin­to­lau­ta­kun­nassa aloi­tel­laan parhail­laan Abitti 2025 -projek­tia, joka on täysin eril­li­nen hanke suhteessa korkea­kou­lu­jen Digi­vi­sio 2030 -projektiin.

Viimei­nen ITK-konfe­rens­sissa seuraa­mani esitys oli Lauri Vaseen ja Ilkka Vuoja­lan esitys Yhtei­sen virtu­aa­li­maa­il­man kautta laaja-alai­seksi osaa­jaksi. Esityk­sessä esitel­tiin erilai­sia virtu­aa­li­to­del­li­suu­den mahdol­li­suuk­sia ja virtu­aa­li­to­del­li­suus­rat­kai­su­jen toteu­tus­ta­poja koulu­kon­teks­tissa. Esit­tä­jien mukaan toimi­vim­maksi oli havaittu malli, jossa virtu­aa­li­la­sit työase­mi­neen sijait­se­vat tietyssä luokassa siir­rel­tä­vien kärry­jen sijasta.

Konfe­rens­sista ajatuk­sia Kare­lian robot­ti­lai­naa­mon toimin­nan tueksi

Viral­lis­ten esitys­ten lisäksi konfe­renssi tarjosi mainioita tapoja verkos­toi­tu­mi­selle. Tapasin paljon vanhoja tuttuja urani varrelta, ja tutus­tuin myös uusiin ihmi­siin. Esimer­kiksi perjan­taina tarkoi­tuk­seni oli käydä katso­massa vielä yksi esitys, mutta tapasin sattu­malta useita entisiä kolle­goita, ja jäin jutus­te­le­maan heidän kans­saan yli tunniksi.

Uptech-hank­keessa aloi­tet­tiin vuonna 2021 robot­ti­lai­naa­mo­toi­minta, jota on esitelty aiem­massa artik­ke­lissa. Robot­ti­lai­naa­mon kannalta erityi­sen mielen­kiin­toi­nen oli ITK-päivillä käymäni juttu­tuo­kio Loimaan kaupun­gilla työs­ken­te­le­vien Janne Rautiai­sen ja Anna-Reetta Aallon kanssa.

Loimaalla on jo viiden vuoden ajan toimi­nut robo­tiik­ka­lai­naamo, jonka toimin­ta­pe­ri­aate on hyvin saman­kal­tai­nen kuin Kare­lialla vuosi sitten aloi­te­tun robot­ti­lai­naa­mon toiminta. Loimaan robo­tiik­ka­lai­naa­molla on Beebot, Lego WeDo, Lego Spike ja Lego EV3 -robot­teja, joita he lainaa­vat Loimaan perus­kou­lu­jen robot­tio­pe­tuk­sen käyt­töön. Loimaan robo­tiik­ka­lai­naa­mon tavoit­teena on mahdol­lis­taa yhte­näi­nen ohjel­moin­nin opis­ke­lu­polku läpi koko peruskoulun.

Kävimme hedel­mäl­li­sen keskus­te­lun lainaa­moi­den toimin­nan haas­teista ja hyvistä käytän­teistä. Loimaan ja Kare­lian lainaa­moi­den toimin­nassa on paljon yhte­näi­siä piir­teitä, mutta myös eroja. Esimer­kiksi Kare­liassa käytössä oleva Lego Robot Inven­tor 51515 -robot­ti­sarja ei ole sama kuin Loimaan robo­tiik­ka­lai­naa­mossa, joten vali­tet­ta­vasti Kare­liassa tehty oppi­ma­te­ri­aali ei sellai­se­naan suoraan sovellu Loimaan robo­tiik­ka­lai­naa­mon käyttöön.

Tapaa­mi­nen oli silmät avaava kokemus. Perus­kou­lun moti­voi­van ohjel­moin­tio­pe­tuk­sen proble­ma­tiikka on sama ympäri Suomea, ja ratkai­sut­kin ovat monesti saman­kal­tai­sia. Toisi­naan pyörä on jo keksitty toisaalla jo kauan sitten, joten kaikkia asioita ei tarvitse keksiä itse uudelleen.

Toden­nä­köi­sesti Loimaan robo­tiik­ka­lai­naa­mon konsepti on toimi­nut innoit­ta­jana myös Kare­lian robot­ti­lai­naa­mon alku­tai­pa­leella. Samaa konsep­tia voisi varmasti kehit­tää laajem­min­kin, jopa kansal­li­sessa mitta­kaa­vassa. Mahdol­li­sesti aloi­tamme tule­vai­suu­dessa yhteis­työn Loimaan kaupun­gin robo­tiik­ka­lai­naa­mon kanssa.

Lopuksi

ITK-konfe­renssi oli korona-ajan jälkeen ensim­mäi­nen konfe­renssi, johon pääsin osal­lis­tu­maan paikan päällä. Konfe­rens­siin osal­lis­tu­mi­nen oli rankkaa, mutta samaan aikaan antoi­saa. Sain paljon hyviä ideoita oman opetuk­seni ja peda­go­giik­kani tueksi, sekä myöskin uusia kontakteja.

ITK-konfe­renssi järjes­te­tään vuosit­tain Hämeen­lin­nan Aulan­golla. Voin vahvasti suosi­tella ITK-konfe­rens­sia kaikille digi­pe­da­go­gii­kasta kiin­nos­tu­neille sekä esitys­ten laadun, että myöskin konfe­rens­sin tarjoa­mien verkos­toi­tu­mis­mah­dol­li­suuk­sien ansiosta.

---

Kirjoit­taja:

Panu Ojala, projek­ti­asian­tun­tija, Karelia-ammattikorkeakoulu

Artik­ke­li­kuva: The Climate Reality Project / Unsplash