Kädessä lasinen pallo josta näkyy maalaismaisema

Pieli­sen Karja­lan Tule­vai­suus­foo­ru­missa pureu­dut­tiin yritys­ten vastuullisuuteen

Pieli­sen Karja­lan Tule­vai­suus­foo­rumi on PIKES Oy:n vuodesta 2008 lähtien järjes­tämä tapah­tuma, jossa käsi­tel­lään ajan­koh­tai­sia, alueen elin­kei­noe­lä­män kehi­tystä suun­taa­via teemoja. Tämän vuoden Tule­vai­suus­foo­rumi järjes­tet­tiin 6.10.2022 Nurmes-talossa. Tilai­suu­den teemana oli vastuul­li­suus ja kestä­vämpi tule­vai­suus. Kare­lian Kommu­ni­koiva Energia –hank­keen tiimi osal­lis­tui tapah­tu­maan, ja esit­te­lee tässä artik­ke­lissa sen antia.

Globaali ener­gia­mur­ros – fossii­li­sesta talou­desta kohti biotaloutta

Tule­vai­suus­foo­ru­min ensim­mäi­nen puhuja oli tule­vai­suu­den­tut­kija Markku Wile­nius, joka piti herät­te­le­vän esityk­sen ener­gia­mur­rok­sen tämän­het­ki­sistä ajureista ja syistä. Ihmis­kunta on edel­leen erit­täin riip­pu­vai­nen fossii­li­sesta ener­giasta ja kaikki toimin­tamme sekä talous­kas­vumme perus­tuu halvan fossii­li­sen ener­gian varaan. 

Profes­sori Markku Wile­niusta voidaan pitää kauas­kat­sei­sena puhu­jana aiheesta, koska hän julkaisi väitös­kir­jansa ilmas­ton­muu­tok­sesta jo vuonna 1997, jolloin ilmas­ton­muu­tos aiheena ei ollut vielä pinnalla.  Wile­niuk­sen näkemys ener­gia­mur­rok­sesta kumpuaa hänen tutki­muk­ses­taan yhteis­kun­nan kehi­tyk­sen pitkistä sykleistä. Sen mukaan olemme nyt siir­ty­mässä viiden­nestä kuuden­teen aaltoon, jossa taloutta, tekno­lo­giaa mutta myös kult­tuu­ria ohjaa ennen kaikkea pyrki­mys käyttää resurs­se­jamme nykyistä huomat­ta­vasti tehok­kaam­min. Tämä luo paitsi mahdol­li­suuk­sia, myös monen­lai­sia haas­teita ja riskejä eri toimi­joille. Kyseessä ei ole pelkkä ener­gian ja tekno­lo­gian murros, vaan syväl­li­sesti yhteis­kun­taa ja ihmisiä ravis­te­leva suun­nan­muu­tos. Kehi­tyk­sen taso miltei kaikilla aloilla on ollut ekspo­nen­ti­aa­lista ja jatku­nut viimei­set 70 vuotta ihmis­kun­nan histo­riassa. Ihmis­kunta on siir­ty­mässä fossii­li­sesta talou­desta kohti biota­lou­den aika­kautta sekä aika­kautta, jossa tekno­lo­gia vaikut­taa yhä enemmän ympä­ris­töömme. Biota­lous on histo­rial­li­sesti runsaan öljyn aika­kautta seuraava talousmuoto.

Mies lavalla, taustalla valkokangas jossa otsikko " Globaali energiamurros ja mitä meidän pitäisi tehdä sen suhteen"
Markku Wile­niuk­sen mukaan nyt tarvi­taan ihmis­ten arvoja tukevia älyk­käitä ratkai­suja, jotka lisää­vät ympä­ris­tön elin­voi­maa eivätkä tuhoa sitä.

Wile­niuk­sen mukaan nyt on oikea hetki laajalle ener­gia­mur­rok­selle kolmes­ta­kin syystä. Ensim­mäi­nen on uusien ener­gia­tek­no­lo­gioi­den hinto­jen lasku samalla kun niiden kapa­si­teetti kasvaa. Tekno­lo­gi­nen murros vaikut­taa myös ener­gia­mur­rok­seen, koska ne ovat yhtä­ai­kai­sia. Toinen merkit­tävä ajuri on ilmas­ton­muu­tok­sen kiih­ty­mi­nen ja ilmas­to­muu­tos­ten ilmiöi­den saman­ai­kai­suus eri puolilla maail­maa. Kolmas tekijä on maail­man­laa­jui­nen pande­mia sekä Venäjän aiheut­tama ener­gia­kriisi ja sen vaiku­tuk­sen erityi­sesti Euroo­pan ener­gia­jär­jes­tel­miin. Käytän­nössä ollaan tilan­teessa, missä kaikki keskei­set ongel­mat ovat tulleet pistee­seen, jossa ei ole enää olemassa mitään järjes­tel­mää, jolle ne voisi dele­goida. Tästä syntyy erään­lai­nen ulkoi­sen murrok­sen muut­tu­mi­nen sisäi­seksi, joka ajaa kaikki ihmiset tosi­asioi­den eteen: nykyi­sellä tavalla ei voida enää toimia.

Ilmas­ton­muu­tos on vain yksi osa laajem­paa ilmiötä. Käyn­nissä oleva murros on perus­ta­van­laa­tui­nen muutos, joka pakot­taa ihmis­kun­nan siir­ty­mään vähäe­ner­gi­seen ja niuk­ka­ma­te­ri­aa­li­seen talous- ja yhteis­kun­ta­jär­jes­tel­mään. Suurim­mat muutos­pai­neet kohdis­tu­vat erityi­sesti yhteis­kun­tien perus­ra­ken­tei­siin, kuten infra­struk­tuu­rei­hin ja liiken­tee­seen. Biota­lou­den aika­kausi tarkoit­taa niuk­kae­ner­gi­sem­pää elämän­ta­paa, joka edel­lyt­tää lain­sää­dän­nön lisäksi myös uutta tekno­lo­giaa ja palve­luja. Tämä asettaa suuria paineita koko innovaatiojärjestelmälle. 

Wile­nius perään­kuu­lut­taa­kin, että tarvit­semme tässä ajassa paljon visio­nää­ri­syyttä ja asioita tulisi johtaa tule­vai­suu­desta käsin. Ratkai­suja murrok­sen toteut­ta­mi­seen lyhyessä ajassa ei löydetä vanhoilla mene­tel­millä. Inno­vaa­tio­jär­jes­tel­mää tulisi muuttaa pois valtio­lä­hei­syy­destä sekä insi­nöö­ria­jat­te­lusta. Suun­nan­muu­tok­sen ytimessä on tarve luoda ihmis­ten arvoja tukevia älyk­käitä ratkai­suja, jotka lisää­vät ympä­ris­tömme elin­voi­maa eivätkä tuhoa sitä. Wile­nius tote­aa­kin, että varsin­kin yritys­sek­to­rilla on ollut havait­ta­vissa uuden­laista ajat­te­lua. Monet yrityk­set näkevät itsensä myös yhteis­kun­nal­lis­ten ongel­mien ratkai­si­joina, eivätkä yksi­no­maan omis­ta­jil­leen voittoa tuot­ta­vina yksiköinä.

Biota­lou­den osalta Wile­nius nosti esiin kolme kiin­nos­ta­vinta kehi­tet­tä­vää aluetta, joita ovat metsien kestävä käyttö- ja hyödyn­tä­mi­nen uusilla tavoilla, maape­rän kestävä käyttö maata­lou­dessa sekä levät hiili­diok­si­din sito­jina ja osana eri valmistusmateriaaleja.

Puun kestävä käyttö Pieli­sen Karjalassa

Mikä on Pieli­sen Karja­lan tule­vai­suus metsä­bio­ta­lou­den haas­teita täynnä olevassa toimin­taym­pä­ris­tössä? Halu­aako metsää nyt ja tule­vai­suu­dessa Karja­lan kunnailla omis­tava sitoa hiiltä, palvella matkai­li­joita vai kantaa puunsa kekoon ekolo­gis­ten tuot­tei­den valmis­tuk­seen kasva­ville markkinoille?

Luon­non­va­ra­kes­kuk­sen ryhmä­pääl­likkö Lauri Sikanen piti Tule­vai­suus­foo­ru­missa puheen­vuo­ron puun kestä­västä käytöstä Pieli­sen Karja­lan biota­lou­dessa. Tällä hetkellä metsä­maat ovat tehok­kaassa käytössä Pieli­sen Karja­lassa. Pieli­sen Karja­lassa on myös luotu paljon mahdol­li­suuk­sia metsä­alan yrityk­sille ja alueella onkin paljon puun­ja­los­tus­toi­min­taa.  Alueen vahvuu­tena on hakkui­den kestävä mitoi­tus ja houkut­te­le­vuus metsä­ta­lou­den inves­toin­neille. Suoje­lua­lu­eet ovat palvel­leet matkai­lua ja alueen ihmis­ten suhde metsiin on terveellä pohjalla, Sikanen summaa.

Lauri Sikanen toteaa, ettei kaikkia tarvit­ta­via biotuot­teita ei voida tehdä puusta, koska puubio­massa ei yksin­ker­tai­sesti riitä, eikä paluu inten­sii­vi­seen metsä­ta­lou­teen ole hyvä ratkaisu. Metsien hiilen­si­don­ta­mää­rien ja metsä­ta­lou­den pääs­tö­jen lasken­nan perus­teella voidaan huomata hakkui­den vaiku­tus hiili­ta­see­seen. Sikanen kertoo, että myös biodi­ver­si­tee­tin säilyt­tä­mi­sestä ja biodi­ver­si­teet­ti­ta­seen laske­mi­sesta ollaan koko ajan enemmän kiinnostuneita.

Luken Lauri Sikanen esit­teli mets­ta­lou­den vaiku­tusta hiilitaseeseen. 

Sikanen arvioi, että tule­vai­suu­dessa ei kannata lisätä hakkui­den määrää vaan on keski­tyt­tävä tehos­ta­maan puun käyttöä nykyi­sellä hakkuu­mää­rällä. Valtion omis­ta­mille maille suoje­lu­pai­neet tulevat lisään­ty­mään ja puun tuotan­non ja moni­muo­toi­suu­den suoje­lun on yhdis­tyt­tävä tule­vai­suu­dessa tehok­kaam­min. Pieli­sen Karja­lassa pitäisi kehit­tää myös metsän kaska­di­käyttö eli metsää tulisi hyödyn­tää mahdol­li­sim­man moni­puo­li­sesti. Esimerk­keinä Sikanen mainitsi metsä­kel­lin­nän, jooga­ret­rii­tit ja muut virkistyskäyttömahdollisuudet.

Ilmas­to­vii­sas ruoka kiin­nos­taa kuluttajia

Kulut­ta­jat halua­vat ilmas­to­vii­sasta ruokaa. Millai­sia tren­dejä kestä­vän kehi­tyk­sen mukai­sen ruoan suosion kehi­tyk­sessä on nähtä­vissä? Tätä teemaa valotti Jukka Pekka Inkinen, joka toimii Fenno­promo Oy:n stra­te­gia­joh­ta­jana ja on erikois­tu­nut kansain­vä­li­siin elintarvikemarkkinoihin.

Elin­tar­vi­kea­lalla tämän hetken trendit ovat selkeät: kulut­ta­jat arvos­ta­vat vastuul­li­suu­den huomioi­mista tuot­tei­den raaka-aineissa ja valmis­tuk­sessa, ruuan terveel­li­syyttä ja puhtautta sekä lähi­ruo­kaa. Tuotan­nossa vastuul­li­suus näkyy mm. uusina hävik­ki­ruo­kain­no­vaa­tioina ja elin­tar­vi­ke­tuo­tan­non sivu­tuot­tei­den hyödyn­tä­mi­senä. Myös elin­tar­vi­ke­pak­kaus­ten ekolo­gi­suu­teen kiin­ni­te­tään entistä enemmän huomiota. Inkinen totesi, että uusia tuot­teita suun­nit­te­le­vien on otet­tava vastuul­li­suus huomioon pärjä­täk­seen elin­tar­vi­ke­mark­ki­noilla, joilla ilmas­to­vii­saus voi olla iso kilpai­lu­te­kijä. Pelkällä vastuul­li­suu­della ei kuiten­kaan pärjää, vaan tuot­teen maku, laatu ja hinta on oltava kohdal­laan, jotta kulut­ta­jat tuotetta ostavat.

Miten vastuul­li­suus näkyy pankkisektorilla?

Pank­ki­sek­to­rin vastuul­li­suus­toi­min­nasta kertoi OP Pohjois-Karja­lan toimi­tus­joh­taja Jaana Reimasto-Heis­ka­nen. Hänen mukaansa vastuul­li­suus näkyy OP Ryhmässä joka­päi­väi­sissä päätök­sissä, ja vastuul­li­suus on ennen kaikkea tekoja. Vastuul­li­suus ohjaa vaka­vasti otet­ta­via yrityk­siä eri tavoin; se voi olla ohjelma, stra­te­gia tai toimin­nan tapa.

Finans­si­sek­to­rilla vastuul­li­suu­den lähtö­koh­tana on se, että kun asiakas(yritys) menes­tyy ja voi hyvin, myös pankki menes­tyy ja voi hyvin. OP Ryhmässä käyte­tään asia­kas­yri­tystä arvioi­taessa ns. ESG-analyy­si­me­ne­tel­mää rahoi­tus­pää­tök­sen tueksi. E viittaa ympä­ris­töön (envi­ron­ment), S yhteis­kun­taan (social) ja G yrityk­sen hyvään, korrup­toi­tu­mat­to­maan hallin­to­ta­paan (gover­nance).

Reimasto-Heis­ka­nen totesi, että häneltä kysy­tään usein, miksi pankki tarvit­see niin paljon tietoja rahoi­tus­pää­tök­siinsä. Vastaus on vastuu ja vahva riskien­hal­linta. Jo lait, asetuk­set ja direk­tii­vit velvoit­ta­vat finans­sia­lalla asiak­kai­den tunnis­ta­mista ja doku­men­taa­tiota.  Finans­si­sek­to­rille oma kestä­vän rahoi­tuk­sen sään­te­lyn koko­nai­suus, jossa tiet­tyjä toimen­pi­teitä edel­lyt­tä­vät niin Euroo­pan keskus­pankki, Euroo­pan komis­sio kuin Euroo­pan pank­ki­vi­ran­omai­nen.  Myös yrityk­sissä on tarvetta toteut­taa tekoja vastuul­li­suus­vel­voit­tei­den vuoksi. Pohjois-Karja­lan yritys­ken­tällä toimi­taan paljolti alihan­kin­ta­ket­juissa, ja yritys­vas­tuu koetaan kilpailueduksi.

Yhteis­kun­ta­vas­tuu on yksi osuus­toi­min­nan arvoista, jolloin myös OP ryhmässä toimi­taan huomioi­den niin lähellä kuin kauem­pana toteu­tu­vat vastuul­lis­teot. OP Pohjois-Karjala toteut­taa sosi­aa­lista vastuul­li­suutta paikal­li­sesti mm. tuke­malla kult­tuuri- ja urhei­lu­ta­pah­tu­mia.  Vastaa­vasti kauem­pana toimi­mi­sesta maini­taan tavoite vähen­tää pääs­töjä sijoi­tus­salk­ku­jen ympä­ris­tö­kuor­mi­tus­ten osalta. 

Nurmes­lais­ten yritys­ten puheen­vuo­roja vastuullisesta

Tule­vai­suus­foo­ru­min lopuksi kuul­tiin nurmes­lais­ten yritys­ten puheen­vuo­roja vastuullisuudesta.

Nuoriso- ja matkai­lu­kes­kus Hyvä­ri­län nuoriso-ohjaaja Tuija Hurri esit­teli keskuk­sen mitta­vaa vastuul­li­suus­työtä. Hurri totesi, että vastuul­li­suu­den huomioi­mi­nen vaatii paljon työtä ja se on ulotet­tava kaik­keen toimin­taan. Vastuul­li­suus on jatku­vaa kehit­tä­mistä, eihän siinä kukaan ole koskaan valmis. Esimer­kiksi Hyvä­ri­län Green Key –serti­fi­kaatti uusi­taan vuosit­tain, ja se edel­lyt­tää mm. jatku­vaa veden-, ener­gian- ja sähkön­ku­lu­tuk­sen seuran­taa. Erin­omai­nen vinkki muil­le­kin, että vastuul­li­suus- ja kehi­tys­suun­ni­telma löytyy julki­sesti Hyvä­ril­län nettisivuilta.

Hyvä­ri­lässä panos­te­taan myös ympä­ris­tö­kas­va­tuk­seen ja sosi­aa­li­sen vastuul­li­suu­teen. Yhdessä keskuk­sen kurs­si­lais­ten ja kaupun­ki­lais­ten kanssa on raken­nettu hyön­teis­ho­tel­leja, siivottu ympä­ris­töä, pidetty vanhuk­sille seuraa ja kokattu ukrai­na­lais­ten pako­lais­ten kanssa.

Valtimo Compo­nents on valti­mo­lai­nen koneis­tus- ja tekno­lo­gia­lan yritys, jonka vastuul­li­suus­te­koja esit­teli toimi­tus­joh­taja Jaakko Kilpe­läi­nen. Yritys on mm. siir­ty­nyt tuuli­voi­man käyt­töön, ja tehtaan lämmi­tys tapah­tuu nykyään ilma­läm­pö­pum­puilla. Kilpe­läi­nen nosti esille, että vastuul­li­suu­den johta­mi­sessa on tärkeää osal­lis­taa yrityk­sen henki­löstö mukaan arjen vastuul­li­suus­te­koi­hin. Myös koko yrityk­sen yhtei­nen arvo­kes­kus­telu on tärkeää.

Pieli­sen Kala­ja­los­teen vastuul­li­suus nojaa koti­mais­ten raaka-ainei­den käyt­töön elin­tar­vi­ke­tuot­teissa.  Toimin­nan lähtö­koh­tana on tuottaa ekolo­gi­sia tuot­teita ruoka­pöy­tiin käyt­tä­mällä raaka-aineena vähän hyödyn­net­tyjä ruoka­ka­loja kuten särkeä ja silak­kaa. Juha Halonen kertoi, että vastuul­li­suus on yrityk­sessä itsei­sarvo, ja se näkyy myös ihmi­sistä välit­tä­mi­senä. Kulut­ta­jia kiin­nos­taa yrityk­sen tarina, ja sen perus­teella he kiin­nos­tu­vat tuotteesta.

Esitys­ten jälkeen nähtiin vielä video­kooste nurmes­lais­ten yritys­ten vastuullisuusteoista.

Yhteistä ymmär­rystä vastuul­li­suu­desta tarvitaan

Vastuul­li­suus näkyy ja tulee näky­mään yhä enemmän yritys­ten toimin­nassa. Niin yrityk­sillä kuin koulu­tusor­ga­ni­saa­tioilla on sekä vastuu että tilai­suus raken­taa entistä kestä­väm­pää tule­vai­suutta. Vastuul­li­suus on myös liike­toi­min­nan kilpai­luetu, ja asia, jota asiak­kaat osaavat vaatia.

Pieli­sen Karja­lan Tule­vai­suus­foo­ru­min puheen­vuo­ro­jen perus­teella vastuul­li­suus näyt­täy­tyy eri orga­ni­saa­tioissa erilai­sin paino­tuk­sin. Lähtö­koh­tana voi olla yrityk­sen toimia­lan velvoit­teet tai kulut­ta­jien odotuk­set.  Monilla yrityk­sillä on jo jonkin­lai­nen vastuul­li­suu­den tai kestä­vän kehi­tyk­sen ohjelma. Mutta onko vastuul­li­suus aidosti osa yrityk­sen joka­päi­väistä toimin­taa, vai eril­li­nen osa-alue? Miten vastuul­li­suus voidaan todentaa?

Vastuul­li­suus on ennen kaikkea valin­toja, konkreet­ti­sia tavoit­teita ja mitat­ta­via tekoja. Esimer­kiksi Nuoriso- ja matkai­lu­kes­kus Hyvä­ri­lässä vastuul­li­suus pohjau­tuu jatku­vaan seuran­taan, selkei­siin mitta­rei­hin ja myön­net­tyi­hin serti­fi­kaat­tei­hin. Toisaalta vastuul­li­suus on myös arjen tekoja ja yhtei­söl­li­syyttä, joita ei voida mitata selkeillä mitta­reilla. Parhaim­mil­laan vastuul­li­suus on kiinteä osa orga­ni­saa­tio­kult­tuu­ria, joka näkyy kaikessa tekemisessä.

Kare­lian Kommu­ni­koiva Energia –hanke tulee järjes­tä­mään ensi vuoden aikana “Hiili­neut­raa­li­suus yrityk­sen stra­te­gi­sena valin­tana”- työpa­ja­sar­jan, jossa pureu­du­taan vastuul­li­suu­teen mm. tuot­tei­den hiili­ja­lan­jäl­jen lasken­nan ja vies­tin­nän näkökulmista.


Kirjoit­ta­jat:

Kim Blom­qvist, projek­ti­asian­tun­tija, Karelia-ammattikorkeakoulu

Marja-Liisa Ruot­sa­lai­nen, projek­ti­pääl­likkö, Karelia-ammattikorkeakoulu

Alma Pohjo­nen, projek­ti­työn­te­kijä, Karelia-ammattikorkeakoulu

Kaisa Varis, tieto­asian­tun­tija, Karelia-ammattikorkeakoulu

Artik­ke­li­kuva:: Manfred Legasto Francisco