Viulunsoittaja

Tule­vien muusi­koi­den tervey­den edis­tä­mi­nen on keskiössä Muusi­kon ergo­no­mia -koulutuskokonaisuudessa

Ihmis­ke­holle instru­men­tin soit­ta­mi­nen on yksi vaati­vim­mista keskus­her­mos­ton, ääreis­her­mos­ton sekä tuki- ja liikun­tae­li­mis­tön yhteis­toi­min­nan tehtä­vistä. Suurin osa soitet­ta­vista instru­men­teista vaati­vat staat­ti­sen ja usein myös epäsym­met­ri­sen soit­toa­sen­non. Soit­ta­mi­nen on myös nopea­tem­poista tois­to­työtä, jossa erityi­sesti sormia käyte­tään usko­mat­to­man nopeasti ja hanka­lis­sa­kin asen­noissa. Fyysis­ten kuor­mi­tus­te­ki­jöi­den lisäksi muusik­koa voi kuor­mit­taa monet psyko­so­si­aa­li­set tekijät, kuten suori­tus­pai­neet tai esiintymisjännitys.

Osin näiden teki­jöi­den vuoksi muusi­koilla esiin­tyy vali­tet­ta­van paljon tuki- ja liikun­tae­li­mis­tön oireita ja sairauk­sia, jotka voivat uhata muusi­kon työky­kyä. Useissa muusi­koi­den tervey­teen liit­ty­vissä tutki­muk­sissa on todettu tuki- ja liikun­tae­li­noi­rei­den ennal­taeh­käi­syn olevan ensi­si­jai­sen tärkeää ja ergo­no­miain­ter­ven­tioista on hyötyä erityi­sesti, kun ne toteu­te­taan soit­tou­ran alussa (Spahn, Nusseck & Zander 2014). Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lun fysio­te­ra­peut­ti­kou­lu­tuk­sen asian­tun­ti­jat ja opis­ke­li­jat ovat toteut­ta­neet Muusi­kon ergo­no­mia -opin­to­ko­ko­nai­suutta (2 osp) Joen­suun Konser­va­to­rion musiik­kia­lan perus­tut­kin­non opis­ke­li­joille vuodesta 2019 alkaen.

Muusi­kon tuki- ja liikun­tae­li­mis­tön oireet ja sairaudet

Muusi­koi­den tuki- ja liikun­tae­li­mis­tön oireet ovat haaste tervey­den­huol­toa­lan ammat­ti­lai­sille. Muusi­kolle keho on kuin ”toinen osa instru­ment­tia”. Musii­kissa taiteel­li­nen ja biolo­gi­nen muusikko toimi­vat rinnak­kain. Soit­ta­mi­nen on into­himo, ammatti ja työ, suuri osa joka­päi­väistä elämää, osa minuutta. (Vasta­mäki & Joukamo-Ampuja 2007.) Nuorten muusi­koi­den ja ammat­ti­muusi­koi­den tuki- ja liikun­tae­li­noi­reita ja -sairauk­sia on tutkittu melko runsaasti. Nuorilla, 7-17 -vuotiailla musii­kin harras­ta­jilla 67 %:lla (Ranelli, Straker & Smith 2011) ja toisen asteen opis­ke­li­joilla 62 %:lla (Zaza 1998) on tutkittu olevan soit­ta­mi­seen liit­ty­viä tuki- ja liikun­tae­li­mis­tön oireita. Suomessa Sibe­lius-Akate­mian soito­no­pis­ke­li­joista suurin osa rapor­toi kärsi­neensä tuki- ja liikun­tae­lin­vai­voista (oireina kipu, puutu­mi­nen, lihas­heik­kous) ja yli puolet tutki­muk­seen osal­lis­tu­neista soito­no­pis­ke­li­joista oli hakeu­tu­nut lääkä­riin oirei­den vuoksi (Vasta­mäki & Joukamo-Ampuja 2007).

Selkä- ja niska­oi­reet sekä yläraa­jo­jen ja käsien oireet ovat musii­kin opis­ke­li­joilla ja muusi­koilla taval­li­sim­pia tuki- ja liikun­tae­li­mis­tön oireita. Sibe­lius-Akate­mian soito­no­pis­ke­li­joista 82% ilmoitti koke­neensa alasel­kä­ki­pua (Vasta­mäki & Joukamo-Ampuja 2007) ja suoma­lai­sista orkes­te­ri­muusi­koista 81% ilmoitti koke­neensa niska­ki­pua (Vasta­mäki 2003) jossa­kin vaiheessa soit­tou­raansa. Musiik­ki­lää­ke­tie­tee­seen erikois­tu­neen käsi­ki­rur­gin vastaa­no­tolle puoles­taan hakeu­tuu tyypil­li­sesti nuori nainen TOS-oirei­den (rinta­ke­hän yläau­kea­man pinneoi­reyh­ty­män) tai yläraa­jan ylira­si­tusoi­reyh­ty­män vuoksi (Joensuu & Vasta­mäki 2010).

Muusi­koilla tuki- ja liikun­tae­li­mis­tön oirei­den riskiä näyttää lisää­vän pitkät (yli 45 min) yhtä­jak­soi­set harjoi­tusa­jat, riit­tä­mä­tön tauot­ta­mi­nen ja palau­tu­mi­nen, ylikuor­mi­tus, heikko fyysi­nen kunto, kädet kohoa­sen­nossa kanna­tel­tava instru­mentti sekä psyko­so­si­aa­li­set tekijät, kuten ahdis­tu­nei­suus ja stressi, masen­nus ja perfek­tio­nismi (Acker­mann, Driscoll & Kenny 2012; Kaufman-Cohen & Ratzon 2011; Wynn Parry 2004).

Muusi­kon ergo­no­mia -opin­to­ko­ko­nai­suu­den taustaa

Tuki- ja liikun­tae­li­mis­tön oirei­den ennal­taeh­käi­syyn ja hoitoon tähtää­vän koulu­tuk­sen sisäl­lyt­tä­mi­nen musii­kin opin­toi­hin on perus­tel­tua ja sitä kannat­taa toteut­taa opin­to­jen alku­vai­heessa. Koulu­tuk­sen tavoit­teena on ehkäistä opis­ke­li­joi­den soit­ta­mi­seen liit­ty­viä tuki- ja liikun­tae­li­mis­tön oireita opin­to­jen aikana sekä valmis­taa opis­ke­li­joita tulevan, muusi­kon työn vaati­muk­siin. (Spahn, Nusseck & Zander 2014.) 

Tuki- ja liikun­tae­li­mis­tön oireita ennal­taeh­käi­se­vää vaiku­tusta voidaan saavut­taa koulu­tuk­silla, jotka sisäl­tä­vät fyysi­sen ja psyyk­ki­sen hyvin­voin­nin lisää­mi­seen tähtää­viä mene­tel­miä. Fyysi­siä mene­tel­miä ovat esimer­kiksi yksi­löl­li­sen ja tarpeen­mu­kai­sen soitto- tai laulua­sen­non havain­nointi ja harjoit­telu sekä fyysis­ten ominai­suuk­sien kehit­tä­mi­seen tähtäävä harjoit­telu (mm. kestä­vyys­kunto-, lihas­voima- ja liik­ku­vuus­har­joit­telu). Suosi­tel­ta­via psyko­lo­gi­sen hyvin­voin­nin kehit­tä­mi­sen mene­tel­miä ovat mm. rentou­tu­mis­har­joit­telu sekä koko­nais­val­tai­sen hyvin­voin­nin osa-aluei­den pohdinta (Cruder, Barbero, Koufaki, Soldini & Gleeson 2020; Matei, Broad, Gold­bart & Gins­borg 2018; Spahn, Hildebrandt, Seidenglanz 2001; Zender, Voltmer & Spahn 2010.)

Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lun fysio­te­ra­peut­ti­kou­lu­tuk­sen asian­tun­ti­jat ja opis­ke­li­jat ovat toteut­ta­neet Muusi­kon ergo­no­mia -opin­to­ko­ko­nai­suutta (2 osp) Joen­suun Konser­va­to­rion musiik­kia­lan perus­tut­kin­non opis­ke­li­joille vuodesta 2019 alkaen. Opin­to­ko­ko­nai­suus järjes­te­tään kerran vuodessa ja siihen osal­lis­tuu noin 20 Joen­suun Konser­va­to­rion musii­kin opis­ke­li­jaa klas­si­sen musii­kin, po&jazz-musiikin tai kansan­musii­kin linjalta. Opin­to­ko­ko­nai­suu­delle ilmoit­tau­tu­mi­sen ja tiedot­ta­mi­sen orga­ni­soi Joen­suun konser­va­to­rion opinto-ohjaaja. 

Musii­kin opis­ke­li­joi­den pääin­stru­ment­tina voi olla laulu tai mikä tahansa instru­mentti: piano, kantele, viulu, altto­viulu, sello, kitara, basso, huilu, klari­netti, fagotti, pasuuna, bari­to­ni­torvi, harmo­nikka ja rummut, tähän saakka mukana olleita maini­ten. Opin­to­ko­ko­nai­suu­den sisäl­löl­li­sestä koko­nai­suu­desta vastaa Karelia lehto­rina toimiva työfy­sio­te­ra­peutti, joka on pereh­ty­nyt musiik­ki­fy­sio­te­ra­pi­aan. Opin­to­ko­ko­nai­suu­den toteut­ta­mi­sessa on lisäksi mukana Karelia-amk:n oppimis- ja palve­lu­ym­pä­ristö TARMOn koor­di­noiva fysio­te­ra­peutti sekä neljä loppu­vai­heen fysio­te­ra­peut­tio­pis­ke­li­jaa. Muusi­kon ergo­no­mia -opin­to­ko­ko­nai­suu­teen osal­lis­tu­vat fysio­te­ra­peut­tio­pis­ke­li­jat on pereh­dy­tetty opin­to­ko­ko­nai­suu­teen, ja se on osa heidän opin­toi­hinsa liit­ty­vää työharjoittelua.

Kitaristi
Kuva: Unsplash

Muusi­kon ergo­no­mia -opin­to­ko­ko­nai­suu­den toteutus

Muusi­kon ergo­no­mia -opin­to­ko­ko­nai­suu­delle (2 osp) on määri­telty seuraa­vat osaa­mis­ta­voit­teet: 1. Osaat tunnis­taa omaan soitto- ja laulua­sen­toon liit­ty­viä ominais­piir­teitä, 2. Osaat sovel­taa itsel­lesi sovel­tu­via soitto- tai laulua­sen­toja omassa toimin­nas­sasi, 3. Osaat hyödyn­tää soit­ta­mi­sen ja laula­mi­sen tuki­ru­tii­neja (lämmit­tely, tauot­ta­mi­nen, palau­tu­mi­nen) oman tarpeesi mukai­sesti ja 4. Osaat hyödyn­tää muita koko­nais­hy­vin­voin­tiasi tukevia mene­tel­miä oman tarpeesi mukai­sesti (harjoit­te­lun perio­di­sointi, liik­ku­mis­suo­si­tuk­set, rentou­tu­mi­nen, tuki- ja liikun­tae­li­mis­tön oirei­den itse­hoito ja jatko­hoi­toon hakeutuminen).

Opin­to­ko­ko­nai­suus muodos­tuu kolmesta lähi­ta­paa­mi­sesta (kesto 4h / tapaa­mi­nen), jotka toteu­tu­vat kerran viikossa kolmen viikon aikana, sekä arvioi­ta­vasta oppi­mis­teh­tä­västä. Lisäksi opin­to­ko­ko­nai­suu­teen osal­lis­tu­villa musii­kin opis­ke­li­joilla on mahdol­li­suus hyödyn­tää Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lun oppimis- ja palve­lu­ym­pä­ristö TARMOn palve­luita. TARMOn palve­lui­hin sisäl­ty­vät fysio­te­ra­peut­tio­pis­ke­li­joi­den toteut­ta­mat yksi­lö­ta­paa­mi­set, jossa voidaan paneu­tua musii­kin opis­ke­li­jan yksi­löl­li­siin tarpei­siin koko­nais­val­tai­sen hyvin­voin­nin tai spesi­fin tuki- ja liikun­tae­li­mis­tön oireen näkökulmasta.

Opin­to­ko­ko­nai­suu­den lähi­ta­paa­mis­ten sisältö painot­tuu edellä mainit­tu­jen osaa­mis­ta­voit­tei­den mukai­siin teemoi­hin. Lähi­ta­paa­mi­set sisäl­tä­vät lyhyitä teemoi­hin liit­ty­viä fysio­te­ra­peu­tin asian­tun­ti­ja­luen­toja sekä pien­ryh­mä­työs­ken­te­lyä instru­men­teit­tain jaetuissa ryhmissä. Fysio­te­ra­peu­tit vastaa­vat asian­tun­ti­ja­luen­noista ja pien­ryh­mä­työs­ken­te­lyä ohjaa­vat fysio­te­ra­peut­tio­pis­ke­li­jat. Pien­ryh­mä­työs­ken­tely on osal­lis­tu­jilta saadun palaut­teen perus­teella erit­täin merki­tyk­sel­li­nen osa opintokokonaisuutta.

Ensim­mäi­sellä lähi­ta­paa­mi­sella fysio­te­ra­peu­tin asian­tun­ti­ja­luen­non avulla orien­toi­du­taan muusi­kon ergo­no­mi­aan ja sen merki­tyk­seen osana muusi­kon koko­nais­hy­vin­voin­tia. Lisäksi aloi­te­taan tutus­tu­mi­nen soit­ta­mi­sen ja laulun asennon ja liik­keen hallin­nan perus­pe­ri­aat­tei­siin. Pien­ryh­mä­työs­ken­te­lyssä jatke­taan tutus­tu­malla toisiin ja keskus­te­le­malla ”Missä musi­sointi tuntuu”, josta tehdään pien­ryh­män yhtei­nen oire­piir­ros. Ensim­mäi­sen lähi­ta­paa­mi­sen päät­teeksi kaikilta haluk­kailta videoi­daan näyte omasta laulu- tai soit­toa­sen­nosta, joka on tehokas mene­telmä oman toimin­nan havain­noin­tiin ja analysointiin.

Toisella lähi­ta­paa­mi­sella pien­ryh­missä analy­soi­daan ja reflek­toi­daan ensim­mäi­sellä tapaa­mi­sella videoi­tuja soitto- ja laulua­sen­toja, joista fysio­te­ra­peut­tio­pis­ke­li­jat ovat tehneet ennak­koon analy­soin­tia, omat johto­pää­tök­sensä ja tuot­ta­neet mate­ri­aa­lia pien­ryh­mä­oh­jauk­sen tueksi. Pien­ryh­mässä tapah­tu­van analy­soin­nin ja reflek­tion jälkeen jokai­sella osal­lis­tu­jalla on mahdol­li­suus turval­li­sesti tehdä itselle sovel­tu­via tai tarpeel­li­sia muutos­ko­kei­luita pien­ryh­mässä fysio­te­ra­peut­tio­pis­ke­li­joi­den ohjauk­sessa. Muutos­ko­kei­lui­den tukena fysio­te­ra­peut­tio­pis­ke­li­jat ovat hyödyn­tä­neen mm. mieli­ku­va­har­joit­te­lua, koke­muk­sel­lista oppi­mista, uudel­leen videoin­tia ja kine­sio­teip­pausta. Tämän jälkeen fysio­te­ra­peu­tin asian­tun­ti­ja­luen­nolla pereh­dy­tään vielä soit­ta­jan ja laula­jan fyysi­siin ominai­suuk­siin, niiden merki­tyk­seen ja harjoit­ta­mi­seen tuki- ja liikun­tae­li­mis­tön oirei­den ennal­taeh­käi­syssä, sekä oman soitto- ja laulu­har­joit­te­lun suun­nit­te­luun, rytmit­tä­mi­seen ja jaksot­ta­mi­seen. Teemoja syven­ne­tään teke­mällä omaan toimin­taan kohdis­tu­via pohdinta- ja itsearviointitehtäviä.

Kolman­nella lähi­ta­paa­mi­sella syven­ny­tään fysio­te­ra­peu­tin asian­tun­ti­ja­luen­non avulla mahdol­li­siin muusi­kon oirei­siin ja niiden hallin­ta­kei­noi­hin. Itse­hoi­to­kei­noissa paino­te­taan erityi­sesti tuki­ru­tii­nei­den merki­tystä, joihin sisäl­ty­vät lämmit­tely, tauot­ta­mi­nen sekä palau­tu­mi­nen. Pien­ryh­missä fysio­te­ra­peut­tio­pis­ke­li­jat ohjaa­vat ennak­koon suun­nit­te­le­mi­aan tuki­ru­tii­nei­hin liit­ty­viä, kulle­kin pien­ryh­mälle sovel­tu­via harjoi­tuk­sia ja menetelmiä.

Opin­to­ko­ko­nai­suus päättyy arvioi­ta­vaan oppi­mis­teh­tä­vään, jossa musii­kin opis­ke­lija ohjeis­te­taan pitä­mään harjoi­tus­päi­vä­kir­jaa 28 päivän ajan. Harjoi­tus­päi­vä­kir­jaan ohjeis­te­taan kirjaa­maan päivit­täin soiton ja laulun määrä ja tauot­ta­mi­sen toteu­tu­mi­nen, tuki­ru­tii­nei­den toteu­tu­mi­nen, soitto tai lauluer­go­no­mian huomioi­mi­nen, havain­not omista keho­tun­te­muk­sista sekä teemaan liit­ty­vät huomiot ja oival­luk­set. Harjoi­tus­päi­vä­kir­jan loppuun opis­ke­lija kirjoit­taa loppu­reflek­tion, joka käsit­te­lee opin­to­ko­ko­nai­suu­den teemo­jen merki­tystä omalle hyvin­voin­nille, tervey­delle ja toimin­ta­ky­vylle, itselle merki­tyk­sel­li­sim­piä sisäl­töjä tai toimin­taa opin­to­ko­ko­nai­suu­dessa, sen herät­tä­miä erityi­siä oival­luk­sia sekä opin­to­ko­ko­nai­suu­den jälkeen jo käytän­nön toimin­taan siir­ty­neitä toimin­ta­ta­poja. Arvioi­ta­vassa oppi­mis­teh­tä­vässä hyödyn­ne­tään koke­muk­sel­lista oppi­mista ja siinä koros­te­taan, että tehtävä tehdään itseä varten. Musiik­ki­fy­sio­te­ra­pi­aan pereh­ty­nyt fysio­te­ra­pian lehtori arvioi oppi­mis­teh­tä­vän ja antaa siitä lyhyen henki­lö­koh­tai­sen palautteen.

Musii­kin opis­ke­li­joilta saatua palau­tetta opintokokonaisuudesta

Muusi­kon ergo­no­mia -opin­to­ko­ko­nai­suu­teen osal­lis­tu­neilta musii­kin opis­ke­li­joilta on kerätty kirjal­li­nen avoin palaute arvioi­ta­van oppi­mis­teh­tä­vän palau­tuk­sen yhtey­dessä vuodesta 2019 lähtien. Tässä käsi­tel­lään avoimen palaut­teen avulla saatua tietoa opin­to­ko­ko­nai­suu­delle määri­tel­ty­jen osaa­mis­ta­voit­tei­den näkökulmasta.

Opin­to­ko­ko­nai­suu­delle asete­tut kaksi ensim­mäistä osaa­mis­ta­voi­tetta kohdis­tu­vat oman soitto- ja laulua­sen­non tunnis­ta­mi­seen ja sen sovel­ta­mi­seen liit­ty­vään osaa­mi­sen kehit­ty­mi­seen. Osa osal­lis­tu­jista kertoo palaut­teessa, että soiton- tai laulun­opet­taja huomioi hyvin soitto- tai laulua­sen­toa ja tuovat esille sen merki­tystä tuki- ja liikun­ta­oi­rei­den ennal­taeh­käi­syssä. Tämä toimin­ta­tapa koetaan palaut­teen mukaan merki­tyk­sel­li­senä. Kuiten­kin oman soiton tai laulun videointi, sen analy­sointi ja sen perus­teella tehdyt muutos­ko­kei­lut pien­ryh­missä, yhdessä vertais­ten ja fysio­te­ra­peut­tio­pis­ke­li­jan kanssa, on palaut­teen perus­teella ollut monelle opin­to­ko­ko­nai­suu­den mielen­kiin­toi­sin ja opet­ta­vai­sin teema.

Opin­to­ko­ko­nai­suu­den kolmas osaa­mis­ta­voite kohdis­tuu soit­ta­mi­sen ja laula­mi­sen tuki­ru­tii­nien (lämmit­tely, tauot­ta­mi­nen, palau­tu­mi­nen) hyödyn­tä­mi­seen osal­lis­tu­jan oman tarpeen mukai­sesti. Tuki­ru­tii­nien (lämmit­tely, tauot­ta­mi­nen, palau­tu­mi­nen) muodos­tu­mi­sessa on nähtä­villä vaih­te­lua osal­lis­tu­jien välillä. Osa osal­lis­tu­jista kertoo palaut­teessa havain­neensa tuki­ru­tii­nien kokei­lusta seuran­neen selkeän posi­tii­vi­sen muutok­sen keho­tun­te­muk­sissa, jonka ansiosta tuki­ru­tii­neja on muodos­tu­nut, kun taas osa ei ole huoman­nut eroa ja tuki­ru­tii­nien raken­ta­mi­selle ei täten ole koettu tarvetta.

Opin­to­ko­ko­nai­suu­den neljäs osaa­mis­ta­voite kohdis­tuu muiden koko­nais­hy­vin­voin­tia tuke­vien mene­tel­mien hyödyn­tä­mi­seen osal­lis­tu­jan oman tarpeen mukai­sesti (harjoit­te­lun rytmit­tä­mi­nen ja jaksot­ta­mi­nen, liik­ku­mis­suo­si­tuk­set, rentou­tu­mi­nen, tuki- ja liikun­tae­li­mis­tön oirei­den itse­hoito ja jatko­hoi­toon hakeu­tu­mi­nen). Oman soitto- ja laulu­har­joit­te­lun rytmit­tä­mi­sen ja jaksot­ta­mi­sen suun­nit­telu ja toteu­tus (päivä-, viikko-, kuukausi-, vuosi­ta­solla) on palaut­teen mukaan muusi­kon ergo­no­mia -opin­to­ko­ko­nai­suu­den teemoista tunte­mat­to­min. Palaut­teissa nousee esille, että oman soiton tai laulun harjoit­te­lun tarkem­paa suun­nit­te­lua ei ole aikai­sem­min tullut ajatel­leeksi tarkem­min. Palaut­teen perus­teella moni osal­lis­tuja tiedos­taa harjoit­te­lun rytmit­tä­mi­sen ja sen avulla tapah­tu­van kuor­mi­tuk­sen sääte­lyn merki­tyk­sel­li­senä tuki- ja liikun­tae­li­mis­tön oirei­den hallin­ta­kei­nona. Osa kertoo palaut­teessa jo kokeil­leensa tai olevansa halukas kokei­le­maan opin­to­ko­ko­nai­suu­della saadun tiedon ja harjoi­tus­ten myötä oman soiton tai laulun harjoit­te­lun rytmit­tä­mistä viikko- ja kuukausi­ta­solla, erityi­sesti näyt­tö­ko­kee­seen tai konsert­tiin valmis­tau­tu­mi­sen ympä­rillä. Koko­nais­val­tai­sempi soiton tai laulun jaksot­ta­mi­nen vuosi­ta­solla koetaan palau­teen perus­teella haasteelliseksi.

Osal­lis­tu­jat tuovat palaut­teessa tois­tu­vasti esille Muusi­kon ergo­no­mia -opin­to­ko­ko­nai­suu­den merki­tyk­sel­li­syy­den osana musii­kin opis­ke­lua. Vali­tet­ta­van monella on jo tuki- ja liikun­tae­li­mis­tön oireita, joihin osal­lis­tu­jat kaipaa­vat tai ovat jo hake­neet apua. Moni osal­lis­tuja kirjaa yllät­ty­neensä, kuinka koko­nais­val­tai­sesti hyvin­voin­tiin, tervey­teen ja toimin­ta­ky­kyyn liit­ty­viä aiheita käsi­tel­tiin Muusi­kon ergo­no­mia -opin­to­ko­ko­nai­suu­dessa. Osalle osal­lis­tu­jista opin­to­ko­ko­nai­suu­den teemat ovat tuttuja ja monella on jo olemassa omaa koko­nais­hy­vin­voin­tia tukevia keinoja (mm. liikunta eri muodoissa, jooga, medi­taa­tio, hengi­tys- ja rento­tu­tu­mis­har­joi­tuk­set, ym.). Kuiten­kin moni kokee saaneensa opin­to­ko­ko­nai­suu­delta lisää tai uusia omaa koko­nais­hy­vin­voin­tia tukevia ajatuk­sia ja ohjeita sekä siir­tä­nyt niitä osaksi arkea. Koko­nais­hy­vin­voin­nin sisäl­tö­jen kehit­tä­mis­koh­tei­siin palaut­tee­seen on kirjattu mm. asian­tun­ti­ja­luen­non ja käytän­nön harjoi­tus­ten lisää­mi­nen stres­sin­sää­te­ly­kei­noista sekä henki­sen hyvin­voin­nin lisää­mi­sen keinoista.

Opin­to­ko­ko­nai­suu­den toteu­tus­jär­jes­te­lyi­hin musii­kin opis­ke­li­jat ovat palaut­teen perus­teella pääosin tyyty­väi­siä. Fysio­te­ra­peut­tien asian­tun­ti­ja­luen­not ja pien­ryh­mä­työs­ken­tely muodos­ta­vat moni­puo­li­sen koko­nai­suu­den. Fysio­te­ra­peut­tio­pis­ke­li­joi­den ohjaama pien­ryh­mä­työs­ken­tely nousee palaut­teessa osal­lis­tu­jien oppi­mi­seen posi­tii­vi­sesti vaikut­ta­vana teki­jänä. Mahdol­li­suus avoi­meen keskus­te­luun pien­ryh­mässä opin­to­ko­ko­nai­suu­den eri teemo­jen ympä­rillä ja vertais­tuen saami­seen nousee palaut­teesta useim­min esille. Pien­ryh­mässä toteu­tettu ohjaus ja erilais­ten harjoi­tus­ten teke­mi­nen käytän­nössä koetaan kohdis­tu­van spesi­fisti ja melko yksi­löl­li­sesti pien­ryh­män osal­lis­tu­jien tarpei­siin. Pien­ryh­mä­oh­jaus ei olisi mahdol­lista ilman fysio­te­ra­peut­tio­pis­ke­li­joi­den osal­lis­tu­mista opin­to­ko­ko­nai­suu­den toteutukseen.

Lopuksi

Nuori musii­kin opis­ke­lija, jolla ei vielä ole fyysi­siä oireita, näyttää hyöty­vän koulu­tuk­sen kautta saadusta tervey­den edis­tä­mi­seen ja oirei­den ennal­taeh­käi­syyn liit­ty­vän tiedon lisään­ty­mi­sestä. Toisaalta nuori musii­kin opis­ke­lija, jolla on fyysi­siä oireita näyttää hyöty­vän tiedosta, miten oireita voi hoitaa. (Spahn, Nusseck & Zander 2014.) Muusi­kon ergo­no­mia -opin­to­ko­ko­nai­suu­den toteut­ta­mi­nen on yksi keino nuoren muusi­kon tervey­den edis­tä­mi­seen ja tuki- ja liikun­tae­li­mis­tön oirei­den ennal­taeh­käi­syyn. Tervey­den edis­tä­mi­sen ja ennal­taeh­käi­syn näkö­kul­masta tähän kitey­tyy eräs opiskelijapalaute:

”Vaikkei paran­nuk­sia tapah­tui­si­kaan heti, ainakin jonkin­laista taus­ta­tie­toa ja ymmär­rystä jää oletet­ta­vasti jokai­seen osal­lis­tu­jaan sen verran, että mikäli joskus eteen tulee kehosta johtu­via vaikeuk­sia soitossa, saattaa tuol­loin tajuta, mistä on todella kyse, ja osata puuttua asiaan itse­näi­sesti tai ammat­tia­vun kanssa riit­tä­vän ajoissa.” Opis­ke­li­ja­pa­laute 2020.


Kirjoit­taja:

Sini Puus­ti­nen, fysio­te­ra­pian lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu


Lähteet:

Acker­mann, B., Driscoll, T. & Kenny, DT. 2012. Muscu­los­ke­le­tal pain and injury in profes­sio­nal orche­stral musicians in Austra­lia. Medical Problems of Perfor­ming Artists 27(4), 181–7.

Cruder, C., Barbero, M., Koufaki, P., Soldini, E. & Gleeson, N. 2020. Preva­lence and associa­ted factors of playing-related muscu­los­ke­le­tal disor­ders among music students in Europe. Base­line findings from the Risk of Music Students (RISMUS) longi­tu­di­nal multicentre study. PLoS ONE 15(12).

Joensuu, A. & Vasta­mäki, M. 2010. Muusik­ko­po­ti­las käsi­ki­rur­gin vastaa­no­tolla. Duodecim 126, 2865–70.

Kaufman-Cohen, Y. & Ratzon NZ. 2011. Corre­la­tion between risk factors and muscu­los­ke­le­tal disor­ders among clas­sical musicians. Occu­pa­tio­nal Medicine 61(2), 90–95.

Matei, R., Broad, S., Gold­bart, J. & Gins­borg, J. 2018. Health Educa­tion for Musicians. Fron­tiers in Psyc­ho­logy, 9, 1137.

Ranelli, S., Straker, L. & Smith, A. 2011. Playing-related Muscu­los­ke­le­tal Problems in Children Lear­ning Instru­men­tal Music: The Associa­tion Between Problem Loca­tion and Gender, Age, and Music Expo­sure Factors 26(3), 123-139.

Spahn, C., Hildebrandt, H. & Seidenglanz, K. 2001. Effec­ti­ve­ness of a Prop­hy­lac­tic Course to Prevent Playing-related Health Problems of Music Students. Medical Problems of Perfor­ming Artists 16(1), 24–31.

Spahn, C., Nusseck, M. & Zander, M. 2014. Long-term analy­sis of health status and preven­tive beha­vior in music students across an entire univer­sity program. Medical Problems of Perfor­ming Artists 29(1), 8–15.

Vasta­mäki, M. 2003. Orkes­te­ri­muusik­ko­jen TULES-vaivat Suomessa. Suomen Orto­pe­dia ja Trau­ma­to­lo­gia 26, 72–4.

Vasta­mäki, M. & Joukamo-Ampuja, E. 2007. Soit­toon liit­ty­vät tukie­lin­vai­vat taval­li­sia jo Sibe­lius-Akate­mian opis­ke­li­joilla. Suomen lääkä­ri­lehti 18(62), 1872-1873.

Wynn Parry, CB. 2004. Mana­ging the physical demands of musical perfor­mance. Teok­sessa Willia­mon, A. (toim.) Musical Excel­lence: Stra­te­gies and Tech­niques to Enhance Musical Perfor­mance. Oxford, United Kindom, 41–60.

Zander, M., Voltmer, E. & Spahn, C. 2010. Health Promo­tion and Preven­tion in Higher Music Educa­tion. Results of a Longi­tu­di­nal Study. Medical Problems of Perfor­ming Artists 25(2), 54–65.

Zaza, C. 1998. Playing-related muscu­los­ke­le­tal disor­ders in musicians: a syste­ma­tic review of inci­dence and preva­lence. CMAJ 158(8), 1019-1025.

Artik­ke­li­kuva: Tima Miroshnichenko/Pexels