Categories
Artikkelit Pulssi Osaamisella elinvoimaa Älykästä tuotantoa

Beam Me Up, Botty – Base Camp –hankkeen etätek­no­lo­gia­ko­kei­lussa etäläsnäolorobotti

Miten etäosal­listuja sujahtaa robotilla osaksi inten­sii­vi­val­men­nusta ja kuinka helppoa on vuoro­vai­kutus kahvi­huo­neessa robotin avulla. Base Camp- hankkeen etätek­no­lo­gia­pi­lo­tissa kaikki ei ollutkaan niin helppoa.

Ajankoh­taista talous­hal­lintoa ja yksi ikään­tynyt robotti 

Base Camp -opiske­li­jay­rit­tä­jyy­sa­lus­tojen kehit­tä­minen -hanke on säännöl­li­sesti järjes­tänyt opiske­li­jay­rit­tä­jille sekä yrittä­jyy­destä kiinnos­tu­neille opiske­li­joille ja alumneille inten­sii­vi­val­men­nuksia, joissa pureu­dutaan johonkin yrittä­jyy­dessä tärkeään teemaan. Syys-lokakuussa toteu­tetun valmen­nuksen aiheena oli yrittäjän talous­hal­linto. Neljään tapaa­mis­kertaan oli sisäl­ly­tetty mahdol­li­simman käytän­nön­lä­heinen paketti muun muassa kirjan­pi­dosta, verotuk­sesta, henki­löstön palkkaa­mi­sesta sekä yritys­muodon vaiku­tuk­sesta talous­hal­lintoon. Valmen­nusta oli toteut­ta­massa nurmes­lainen talous­hal­linnon asian­tun­ti­jay­ritys Tiedotar Oy. 

Yrittä­jille tarjotun osaamisen lisäksi inten­sii­vi­val­men­nuk­sissa on testattu myös tekno­logiaa, jonka tavoit­teena on lisätä etäosal­lis­tu­misen menetelmiä ja tehdä osallis­tu­minen mahdol­li­simman kiinnos­ta­vaksi, osallis­ta­vaksi ja yhtei­söl­li­seksi. Talous­hal­linnon inten­sii­vi­val­men­nuk­sessa testattiin robotin käyttöä helpot­tamaan etäosal­lis­tujan läsnä­olo­ko­ke­musta. Kokeilu tapahtui Beam-robotilla, joka oli hankittu Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lulle vuosina 2016 – 2019 toteu­tettuun Robobisnes-hankkeeseen. 

Etätek­no­lo­gia­pi­lotin aloitus osoit­tautui varsin työlääksi. Viisi vuotta vanha robotti tarvitsi ensim­mäisenä uuden akun. Kun laitteeseen saatiin virtaa, havaittiin haasteita verkko­yh­teyden muodos­ta­mi­sessa. Laitteen ohjel­misto oli vanhen­tunut ja kaipasi kipeästi päivit­tä­mistä. Tämän toteut­ta­mista ei helpot­tanut ainakaan se, että laitetta ei oltu valmis­tettu vuosiin, valmistaja oli myyty toiselle yrityk­selle ja robotin käyttä­misen kannalta oleel­liset hallin­ta­tun­nukset olivat kadonneet Karelian organi­saation sisällä.

Robotti jossa pyörät alla, varsi jonka päässä näyttäruutu
Beam-robotti hankittiin Kareliaan vuonna 2019 päätty­neessä Robobisnes-hankkeessa.

Kysymyksiä ja vastauksia robotin kokei­lusta käytän­nössä 

Verkkoon yhdis­tä­misen ongelmat, kattavan dokumen­taation löytä­minen ja robotin käyttö­jär­jes­telmän päivi­tysten hyväk­syt­tä­minen toimit­tajan tukipal­velun kautta hidas­tivat aloitusta useam­malla viikolla.  Myös robotin tallen­nustila oli vioit­tunut, minkä myötä laite kadotti aina osan tiedoista päivi­tys­pa­kettien yhtey­dessä. Havaittua ongelmaa kierrettiin asenta­malla käyttö­jär­jes­telmä USB-muisti­ti­kulle. Muisti­tikku ei tosin osoit­tau­tunut kestä­väksi ratkai­suksi, koska robotin jatku­vasti toteut­tamien tallen­nus­pro­sessien myötä tikku hajosi käyttö­kel­vot­to­maksi melko lyhyessä ajassa. Selkeästi parempi vaihtoehto on ulkoinen kiintolevy. Haasteista huoli­matta, robottia päästiin viimein kokei­lemaan myös käytännössä.

Robottia testattiin osallis­tu­malla talous­hal­linnon inten­sii­vi­val­men­nukseen siten, että hankkeen työntekijä osallistui etänä valmen­nukseen, kun robotti oli fyysi­sesti paikalla valmen­nuksen koulu­tus­ti­lassa. Robotin ohjaa­minen tapahtui siihen asennetun kahden kameran avulla, joista toinen näyttää kuvaa eteenpäin ja toinen alas robotin pyöriin. Eteenpäin osoittava kamera kuvaa ihmisiä ja fyysisen tilan ympäristöä, kun alemmas osoittava kamera näyttää tuolit, pöydät ja alhaalla sijait­sevat esteen ja auttaa näin liikku­mi­sessa. Lisäksi robotissa on mikrofoni, kaiut­timet sekä näyttö, jolla voi näyttää robotin käyttäjän webbi­ka­meran kuvaa tai jakaa materi­aalia käyttäjän tieto­ko­neelta. Laitteen käyttöön on myös Android-pohjainen mobii­li­so­vellus. Inten­sii­vi­val­men­nuksen lisäksi robottia testattiin myös Wärtsilä-kampuksen kahvi­huo­neessa kahvi- ja lounas­tau­kojen aikana.

Testeillä pyrittiin havain­noimaan, huomioiko ryhmä tai kouluttaja etäläs­nä­olo­ro­botin välityk­sellä osallis­tuvan, onko näkyvyys ja kuuluvuus riittävä yhteyden molempiin suuntiin sekä mahdol­lis­tuuko vuoro­vai­kutus etäosal­lis­tujan ja muiden välillä. Kokeilun aikana vastauksia mainit­tuihin kysymyksiin saatiin seuraavasti:

Miten sosiaa­linen vuoro­vai­kutus kahvi­tauolla onnistuu? 
Alusta­vissa testeissä Wärtsilä-kampuksen kahvi­huo­neessa läsnäolon kokemus oli vahva ja muiden samassa tilassa olleiden kanssa pystyi keskus­te­lemaan luonte­vasti robotin välityk­sellä. Keskus­telun jatkuessa robotin merkitys yhtey­den­pi­to­vä­li­neenä hävisi ja vuoro­vai­ku­tuksen tunne oli suorempi. Tunne vahvistui erityi­sesti, kun robottia liiku­tettiin kahvi­huo­neesta toiseen, jolloin robotin käyttäjä jopa unohti, missä fyysi­sesti oli. Aistil­li­sesti olikin hämmen­tävää liikkua robotilla, mutta nähdä itsensä istumassa paikallaan samaan aikaan. Valmen­nuksen tauoilla robotin avustuk­sella oli helppo päästä keskus­teluun mukaan, koska se jo luontai­sesti kiinnosti sekä osallis­tujia että koulut­tajaa. Pienet törmäilyt paikalla olleiden kanssa olivat myös helppo jäänsärkijä keskus­telun aloittamiselle.

Kysyykö kouluttaja etäosal­lis­tujan mieli­pi­dettä tai otetaanko mukaan keskus­teluun?
Talous­hal­lin­to­val­mennus oli luonteeltaan luento­mai­sempi ja viestintä enimmäkseen yhden­suun­taista koulut­ta­jalta osallis­tu­jille päin. Valmen­nuk­sessa ei myöskään ollut ryhmässä työsken­telyä, jota testi­ro­bo­tilla olisi ollut mielen­kiin­toista kokeilla. Robotin jääminen vähäi­sem­mälle huomiolle valmen­nuk­sessa saattoi johtua myös siitä, että testi­käyt­täjänä oli hankkeen työntekijä, eikä varsi­nainen valmen­nukseen osallistuja. Hanke­työn­te­kijän käyttä­minen testi­hen­kilönä johtui siitä, että robotin toiminta oli epävarmaa, mikä olisi saattanut hanka­loittaa varsi­naisen osallis­tujan valmennusta. 

Miten robotin liikku­minen onnistuu (kynnykset, portaat)?
Tila, jossa robotin ensim­mäinen pilot­tiajelu toteu­tettiin, oli varsin avara ja liikku­mista haittaavia esteitä oli vähän. Tilassa ei ollut tuoleja ja pulpetteja tiukoissa riveissä, joten keski­lattia on käytän­nössä avoin ja tuolit pääasiassa reunoilla sekä tilan perällä. Liikku­misen helppouden vasta­painona iso tila aiheutti kuitenkin näkemis- ja kuule­mi­son­gelmia robotin käyttä­jälle.
Kolmen tunnin mittaisen pilotoinnin ajan robotti toimi tekni­sesti hyvin. Yhteys säilyi ja kuva sekä ääni pysyivät kirkkaina. Myös akku riitti hyvin koko testin ajan. Luento­maisen ja luokka­mai­sessa tilassa toteu­tetun valmen­nuksen aikana tarvetta robotilla liikku­miseen oli hyvin vähän. Toden­nä­köi­simmin robotilla liikku­minen kuluttaa akkua eniten. Tarvit­taessa akun kestoa voi lisätä sijoit­ta­malla robotin lataus­asema eli telakka samaan tilaan, jossa tapahtuma toteu­tetaan. Tällöin vähemmän liikku­mista vaativat hetket voi robotti voi odottaa telakassa. 

Miten muistiin­pa­nojen tekeminen ja esittä­minen onnistuu etäosal­lis­tu­jalta?
Vaikka pääkamera onkin varsin hyvä, valko­kan­kaalle heijas­tetun esityksen lukeminen kameran välityk­sellä oli haasteel­lista. Aluksi robotti sijoittui etummaisten opiske­li­joiden tasolle, mutta esityksen teksti oli aivan liian suttuista luetta­vaksi. Lähem­mäksi valko­kan­gasta siirty­mällä tilanne parantui. Robotti oli tilan reunassa, jossa se ei estä muilta osallis­tu­jilta näkyvyyttä valko­kan­kaalle. Teksti jäi vieläkin suttui­seksi mahdol­li­sesti katse­lu­kulman takia, mutta oli kuitenkin luettavissa. 

Kuuleeko etäosal­listuja ryhmää ja koulut­tajaa sekä kuuleeko ryhmä ja kouluttaja etäosal­lis­tujaa? Onko tässä eroa luokka­ti­lojen välillä?  
Ääni kuuluu, mutta ei täydel­li­sesti. Robotin mikrofoni poimii hyvin edestäpäin tulevat äänet, mutta takaa tulevat jäävät käytän­nössä kokonaan kuule­matta. Tämä hanka­loittaa vuoro­vai­kut­teisen tilanteen seuraa­mista, jos puhujat ovat sijoit­tuneet laajem­malle alueelle tai puhuja liikkuu isolla alueella. Äänen välit­ty­minen etäosal­lis­tu­jalta robotille on myös huomioitava. Jos etäosal­listuja unohtaa sulkea mikro­fonin ja epähuo­miossa puhuu jotain, robotin kaiutin toistaa äänen erittäin selkeästi. 

Miten puheen­vuoroa pyydetään etäläs­nä­olo­ro­botin avulla?
Robotilta puuttuu myös mahdol­lisuus viitata ja kiinnittää huomio muuten kuin puhumalla. Tämä on huomattava puute oppitun­ti­mai­sessa tilan­teessa. Robotti on parhaim­millaan toimin­nal­li­sessa tapah­tu­massa, jossa on mahdol­lisuus liikkua ja viestintä on luento­ti­lan­netta vapaampaa. 

Onko kädet­tö­mälle robotille tarvetta?

Myös robotin kokeilua käytän­nössä hanka­loit­tivat puuttuneet dokumentit. Yritysten ja erehdysten kautta saatiin esimer­kiksi selville, että Beam-etäläs­nä­olo­ro­bottiin ei saa yhteyttä, ellei joku ole fyysi­sesti robotin luona käytön alkaessa. Laitteen käyttöä ei siis voi aloittaa pelkästään etäyh­teyden perus­teella. Tieto­turvan näkökul­masta tämä on järkevää suunnit­telua, sillä se estää robotin tahat­toman sekä pahan­tah­toisen käytön.  Etäyhteys Beam-robottiin käynnis­tetään reippaalla tönäi­syllä tai heilut­ta­mi­sella, jolloin yhteys muodostuu robottiin yhteyttä ottaneeseen henkilöön. Kokeilun aikana tämä huomattiin käytän­nössä siten, kun yhteyden muodos­ta­mi­seksi aktivoivaa tönäisyä tarvinnut robotti oli äänte­lyllään häirinnyt samassa huoneessa ollutta henkilöä parin päivän ajan 

Robotin ohjaa­minen tieto­ko­neella, varsi­naista ohjaus­oh­jelmaa käyttäen on todella helppoa. Robotissa on myös riittä­västi voimaa, että esimer­kiksi tuolien siirtä­minen ahtaissa paikoissa sujuu hyvin. Onnis­tunut käyttä­minen edellyttää kuitenkin robotin huomioivaa esteet­tö­myyttä. Pienikin kynnys voi pysäyttää etene­misen, eikä robotti voi liikkua myöskään kovin jyrkissä pyörä­tuo­li­luis­kissa. Etene­minen voi pysähtyä myös kapeisiin rakoihin ja esimer­kiksi hissin ovella robotti voi jäädä jumiin. Myös hissin nappu­loiden paina­minen on kädet­tö­mälle robotille mahdo­tonta, vaikka ohjausyhteys robottiin säilyy myös hissin ovien sisäpuo­lella. Robotin ohjaa­minen on mahdol­lista myös älypu­he­li­mella, vaikka älypu­he­limen pienellä näytöllä sormet voivat peittää osan näkymästä. Tablettia käyttäessä tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole. 

Kun tapahtuma on luonteeltaan luento­mainen, robotin tuoma lisäarvo verrattuna esimer­kiksi Teamsin välityk­sellä osallis­tu­miseen on vähäinen. Läsnäolon tunne on vahvempi, kuin Teamsissä, mutta toisaalta hyvää oppimista edellyttävä näkeminen ja kuule­minen ei ole ongel­ma­tonta. Parhaim­millaan robotti toimii laitteena helpot­tamaan vuoro­vai­ku­tusta kohda­tessa vain yhden ihmisen kanssa tai korkeintaan pienessä ryhmässä, kun kaikki osallis­tujat ovat lähellä toisiaan. Talous­hal­linnon inten­sii­vi­val­men­nuk­sessa testi­ro­botin lisäarvo varsi­nai­sille ihmis­osal­lis­tu­jille oli pääasiassa humoris­tinen, mutta etätek­no­lo­gia­pi­lotin tavoit­teiden näkökul­masta ainakaan nyt testattu robotti ei lisää etäosal­lis­tujan osalli­suutta tai yhtei­söl­li­syyttä muun ryhmän kanssa. 


Kirjoit­tajat: 

Anssi Gröhn, lehtori, Karelia-ammat­ti­kor­kea­koulu
Mika Lappa­lainen, tekninen asian­tuntija, Karelia-ammat­ti­kor­kea­koulu 
Paavo Raappana, projek­ti­pääl­likkö, Karelia-ammattikorkeakoulu 

Kirjoit­tajat työsken­te­levät Base Camp -hankkeessa ja antoivat kokei­lu­jakson aikana robotille nimen Botty.