Luentotallenne, verkkoluento, luentovideo tai opetusvideo on tullut jokaiselle korkeakouluopettajalle tutuksi opintojen monimuotoistumisen myötä. Luento- ja opetusvideoista on tullut tärkeä osa korkea-asteen koulutusta, ja ne ovat tärkeä sisällönjakoväline erilaisissa koulutuksissa ja oppimisprosesseissa (flipped, blended ja remote learning). Nykyisin saatavilla olevan teknologian avulla opettajat voivat luoda korkealaatuisia videoita pienin kustannuksin ja vaatimattomalla ajallisella panostuksella. (Krumm ym. 2022.)
Tässä artikkelissa kuvataan oppimiseen houkuttelevan luentovideon toteuttamiseen liittyviä perusperiaatteita ja käytännön vinkkejä. Tässä artikkelissa luentovideolla tarkoitetaan tiedollisen sisällön esittämisen eli perinteisen luennon tallentamista audiovisuaaliseen muotoon, jossa tavoitteena on usein aiheen peruskäsitteiden ja ydinasioiden esittely ja käsittely. Opetusvideolla puolestaan tarkoitetaan tiedollisen sekä taidollisen sisällön audiovisuaalista tallentamista, joissa tavoitteena usein on tiedollisen sisällön lisäksi jonkin taidon oppiminen. Opetusvideon toteuttaminen vaatiikin yleensä enemmän tuotannollista työtä käsikirjoituksen, kuvaamisen, äänittämisen ja editoinnin osalta. Asianmukaisesti käytettynä luento- ja opetusvideot voivat olla tehokas väline opiskelijoiden oppimistulosten parantamisessa. Tällä hetkellä oppimisen trendinä on lyhyet videopohjaiset mikrot, mutta pidemmille luentotallenteille on oma paikkansa.
Luento- ja opetusvideon hyödyt ja haasteet
Verkko-opiskelua koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että luento- ja opetusvideoita sisältävä toteutus näyttää olevan yhteydessä parempiin oppimistuloksiin verrattuna opetukseen ilman luento- ja opetusvideoita (Means ym. 2010). Videot, joita opiskelijat voivat katsoa omaan tahtiinsa ja kerrata asioita niiden avulla oman tarpeensa mukaan, voivat tarjota laadukasta sisältöä koulutukseen ja oppimisprosessiin. Erityisen hyödyllisiä luento- ja opetusvideot näyttävät olevan käänteisen oppimisen mallissa (eli flippaus, flipped learning / classroom). Siinä opiskelijat katsovat luento- tai opetusvideot ennen lähiopetusta ja tekevät niihin liittyviä oppimistehtäviä, jonka jälkeen yhteinen lähiopetusaika käytetään syventävään keskusteluun sekä esimerkiksi käytännön taitojen harjoitteluun yhdessä kouluttajan kanssa. Deslauriers ym. (2019) tutkimuksessa havaittiin, että käänteisen oppimisen mallissa opiskelijoilla oli korkeammat tenttiarvosanat ja he olivat sitoutuneempia opintoihin verrattuna perinteiseen luento-opetukseen osallistuviin opiskelijoihin.
On kuitenkin huomioitavaa, että luento- ja opetusvideot eivät välttämättä ole tehokkaita kaikille opiskelijoille. Joillakin opiskelijoilla voi olla haasteita itseohjautuvan oppimisen kanssa, ja he hyötyvät enemmän suorasta, vuorovaikutteisesta opetuksesta. Lisäksi luento- ja opetusvideoiden tehokkuus voi riippua videon laadusta ja esitettävästä sisällöstä.
Millainen on hyvä luentovideo?
Hyvä luentovideo sisältää perusperiaatteita, joita huomioimalla video voi parhaimmillaan houkutella ja tukea opiskelijaa oppimaan. Perusperiaatteisiin sisältyvät muun muassa merkityksellisyys, asiantunteva ja relevantti sisältö, henkilökohtaistaminen, videon selkeys, ytimekkyys ja laatu, mukaansa tempaavuus sisällöllisesti ja visuaalisesti sekä saavutettavan videon tekstitys ja tekstivastineet.
Merkityksellisyys
Oppimiseen houkuttelevan luentovideon tulisi ensisijaisesti olla merkityksellinen koulutuksen tai oppimisprosessin tavoitteiden sekä oppijan kiinnostuksen kohteiden kannalta. Tämän vuoksi koulutuksen tai opintojakson hyvin suunniteltu pedagoginen käsikirjoitus auttaa opettajaa hahmottamaan, missä kohdassa luento- tai opetusvideo voi tukea opiskelijan oppimista ja onko video opetuksellisesti tarkoituksenmukainen. Luento- ja opetusvideossa peruskäsitteiden ja ydinasioiden liittäminen käytännön sovelluksiin voi sitouttaa opiskelijoita käsiteltävään aiheeseen.
Asiantunteva ja relevantti sisältö
Asiantuntijan perehtyneisyys aiheeseen ja syvällinen ymmärrys sen näkökulmista tuo luentovideon sisältöön uskottavuutta ja varmuutta. Asiantuntijan on hyödyllistä pohtia, mitkä ovat aiheeseen liittyvät ydinteemat, mitkä aiheen ydinasiat kullakin luentovideolla käsitellään ja miten niihin voidaan luoda houkuttelevia lisänäkökulmia. Merkityksellisyyteen liittyen luento- ja opetusvideoon on hyödyllistä sisällyttää ajankohtaista ydinsisältöä ja syventää aihetta esittelemällä käytännön esimerkkejä ja sovelluksia, jotta opiskelijat voivat yhdistää tietoa omiin kokemuksiinsa.
Henkilökohtaistaminen
Luentovideon sisällön kohdistaminen opiskelijoiden kiinnostuksen kohteisiin ja oppimistyyliin voi auttaa lisäämään sitoutumista ja motivaatiota. Hyvän videoluennon pitäisi auttaa opiskelijoita tuntemaan henkilökohtainen yhteys opettajaan ja kurssimateriaaliin. Tämä voidaan saavuttaa käyttämällä henkilökohtaisia tarinoita, anekdootteja ja muita elementtejä, jotka tekevät luennosta helpommin lähestyttävän ja merkityksellisemmän opiskelijoiden elämään.
Luentovideon selkeys, ytimekkyys ja laatu
Luento- ja opetusvideon tekijän on kyettävä välittämään sisältö selkeästi ja ytimekkäästi. Luentovideossa kannattaa huomioida looginen rakenne sisällön esittämisessä. Tämä edellyttää ennakkosuunnittelua ja käsikirjoittamista. Käsikirjoittamisen voi aloittaa miettimällä mikä on luentovideon tärkein sisältö, miten sen kerrot ja mitkä ovat tärkeimmät elementit, joita korostat. Kaikki ylimääräinen häly kannattaa karsia pois. Helppo ja yksinkertainen keino tuottaa laadukkaita luentovideoita on hyödyntää esimerkiksi PowerPoint -sovellusta. PowerPoint -sovellukseen voi sisällyttää käsikirjoituksen kirjoittamalla ydinasiat tai tarkemmat vuorosanat jokaiselle sivulle muistiinpanoihin. Tämän jälkeen luentovideon voi toteuttaa käyttämällä PowerPointin tallennustoimintoa.
Videon ytimekkään rakenteen voi jakaa esimerkiksi kolmeen osaan. Alussa kerrotaan mistä luentovideolla on kyse ja mitä sen katsomisella saavutetaan. Toisessa osassa on itse käsiteltävä asia ja viimeisessä osassa vielä kerrataan lyhyesti pääkohdat. Erityisesti lyhyiden ns. mikrojen käsikirjoituksessa pääviestit 3/30/300 -malli on toimiva (Kuva 1). Siinäkin sisältö jaetaan kolmeen osaan. Ensimmäinen osa kestää 3 sekuntia ja se esittää tärkeimmän asian, yleensä otsikon. Toinen osa kestää 30 sekuntia ja siinä tehdään yhteenveto, esitellään asiat ja kerrotaan mitä oppija halutaan muistavan sisällöstä. Viimeinen osa kestää 300 sekuntia, jossa oppijalla jaetaan lisää tietoa ja todisteita. Tämä osa sisältää visualisointeja ja muuta havainnollistavaa materiaalia, mutta pysyy edelleen tiukasti asiassa. (Nesta 2018, Kallio yms.)
Videoiden kesto onkin aihe, joka keskusteluttaa paljon. Tämä Delftin yliopiston professori Peter Jan Stappersin luoma 3/30/300-malli auttaa pitämään videon keston lyhyenä. Tutkimusten mukaan lyhyet videot koetaan kiinnostavammiksi kuin pitkät ja videoiden maksimikestoksi suositellaan kuutta minuuttia. Sen jälkeen katsojien sitoutuminen videoon laskee (Guo ym. 2014). Usein isojen kokonaisuuksien jakaminen pienempiin osiin kannattaa ja lyhyet osa voivat yhdessä muodostaan laajan kokonaisuuden.
Videot kannattaa tuottaa laadukkailla laitteilla ja tarvittaessa karsia tai editoida videosta häiriötekijät ja virheet. Erityisen tärkeää on, että ääni on laadukkaasti tallennettu ja kuvaelementit ovat selkeitä ja helposti ymmärrettäviä. Tekniseen toteutukseen ei tarvitse erillistä studiota tai ammattitason laitteita, mutta muutamia seikkoja on syytä tarkastaa. Varsinkin äänen laatu ja äänen tallenteen voimakkuuden taso on syytä varmistaa. Nauhoitus kannattaa tehdä hiljaisessa tilassa, jossa ei ole ylimääräisiä häiriöääniä, jotka voivat katselijan häiritä keskittymistä ja viedä huomion itse sisällöltä.
Videokuva vaati valoa. Omien kasvojen näyttäminen osana luentovideota on hyvä tapa puhutella katsojaa. Varmista, että kasvoillesi tulee tarpeeksi valoa. Myötävalo, eli kameran suunnasta kasvoille tuleva valo, on usein turvallisin ratkaisu (Kuva 2). Varmista myös, että kameran kuva on tarkka ja varmista ettei taustalla näy mitään häiritsevää.
Huomiota kannattaa myös kiinnittää kameran korkeuteen. Silmän tasolle sijoitettu kamera on neutraali, kun taas silmäntason alapuolelle sijoitettu kamera imartelee harvoja (Kuva 3). Mieti myös, minne katsot. Katsomalla suoraan kameraan voi tehokkaasti muodostaa suhteen katsojaan ja puhutella häntä tehokkaammin. Tätä kannattaa hyödyntää. Vaikka puhuva pää ei tuo sisältöön lisäarvoa sen merkitys, opettajan kasvojen näkeminen pelkän luentomateriaalin sijaan, koetaan kiinnostavammaksi. Tämä on myös mahdollisuus antaa oman persoonallisuuden ja innostuksen aiheesta näkyä katselijoille.
Mukaansatempaavuus visuaalisesti ja sisällöllisesti
Kouluttajan kannattaa toteuttaa luentovideo mukaansatempaavasti ja innostuneesti käyttäen erilaisia tekniikoita, kuten huumoria, tarinankerrontaa ja esimerkkejä, jotta opiskelijoiden huomio kiinnittyisi ja heidän mielenkiintonsa säilyisi. Esiintyminen reilusti omana itsenä kannattaa. Videoformaatti soveltuukin parhaiten sellaiseen sisältöön, jonka voit kertoa itse omin sanoin sekä puhutella ja innosta katsojaa suoraan. Luentovideolla puheen tahdin ja sävyn vaihtelu voi auttaa pitämään oppijat sitoutuneina ja ehkäisemään tylsistymistä.
Usein luentovideo rakentuu visuaalisten luentomateriaalin varaan. Visuaalisten apuvälineiden, kuten kuvien, kaavioiden ja videoiden käyttö voi tehdä luentovideosta mukaansatempaavamman ja auttaa oppijoita ymmärtämään käsiteltävää aihetta paremmin. Luentovideosta kannattaa karsia kaikki ylimääräinen pois, sillä monimutkaiset taustat tai esimerkiksi PowerPointilla luodun luentomateriaalin siirtymätehosteet vievät katsojan huomion väärään suuntaan. Luentomateriaalin suunnittelussa kannattaakin huomioida oppijan kognitiivinen kuormitus ja visuaalinen ilme on syytä pitää yksinkertaisena, selkeänä ja johdonmukaisena.
Luentomateriaali tarjoavaa hyvän mahdollisuuden sisällön tärkeimpien asioiden korostamiseen ja havainnollistamiseen. Symbolien, kuvien tai muiden visualisointien avulla voidaan nostaa esiin olennaisimpia asioita ja auttaa katsojan huomion kohdistumista ja muistamista. Isojen tekstisisältöjen käyttämistä luentovideolla on syytä harkita tarkoin. Katsojan kyky keskittyä ja havainnoida näkemäänsä ja kuulemaansa on rajallinen. Hyvässä luentovideossa visuaalinen kuvasisältö ja ääni tukevat toisiaan. Ne eivät kilpaile keskenään katsojan huomiosta.
Saavutettavan videon tekstitys ja tekstivastineet
Luentovideon tulisi olla kaikkien opiskelijoiden saatavilla. Lisäksi saavutettava luentovideo tarkoittaa sitä, että sen äänisisällöt ovat tarjolla myös tekstimuodossa (Hamk.fi 2023). Tekstityksen ja tekstivastineen tekemisessä apuna voi käyttää automaattista puheentunnistusta. Tämä ominaisuus löytyy mm. MS 365 Online Wordista ja Panoptosta, jossa myös voit lisätä tekstityksen kuvaan. Myös Youtubessa voit liittää videon ja tekstitiedoston yhteen. Mikäli olet tehnyt sanatarkan käsikirjoituksen luentomateriaaliin esim. PowerPointin muistinpanoihin, tekstivastineeksi käy luentomateriaali ja siihen liitetyt muistiinpanot.
Lopuksi
Parhaimmillaan videoluennot ovat innostavia ja motivoivia. Niiden avulla voidaan tuoda verkko-opetukseen inhimillinen ja persoonallinen ote ja puhutella katsojaa henkilökohtaisemmalla tasolla. Videoluennolla kouluttajan kannattaakin puhua omalla tyylillään, antaa innostuksen näkyä, koska se tarttuu myös muihin.
Kirjoittajat:
Sini Puustinen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Pilvi Dufva, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Deslauriers, L., McCarty, LS., Miller, K., Callaghan, K. & Kestin, G. 2019. Measuring actual learning versus feeling of learning in response to being actively engaged in the classroom. Proc Natl Acad Sci U S A, 116:39, 19251-19257.
Guo, P., Rubin, R. & Kim. J. 2014. How video production affects student engagement: An empirical study of MOOC videos. https://www.researchgate.net/publication/262393281_How_video_production_affects_student_engagement_An_empirical. 20.5.2023.
Hamk.fi. 2023. Videoiden tekstittäminen edistää saavutettavuutta. https://digipedaohjeet.hamk.fi/ohje/nain-tuotat-saavutettavan-videon/. 31.5.2023.
Kallio, P., Saarinen, S., Marjanen, J., Kurkipää, T. & Siira, H. Pelikirja: Jotta jokainen voisi oppia. https://www.eoppiva.fi/pelikirja/. 20.5.2023.
Krumm, IR., Miles, MC., Clay, A., Carlos II, WG. & Adamson, R. 2022. Making Effective Educational Videos for Clinical Teaching. Chest, 161:3, 764-772.
Means, B., Toyama, Y., Murphy, R., Bakia, M., & Jones, K. 2010. Evaluation of Evidence-Based Practices in Online Learning: A Meta-analysis and Review of Online Learning Studies. US Department of Education. https://www2.ed.gov/rschstat/eval/tech/evidence-based-practices/finalreport.pdf. 3.5.2023.
Nesta. 2018. Playbook for innovation learning. https://media.nesta.org.uk/documents/nesta_playbook_for_innovation_learning.pdf. 20.5.2023.
Artikkelikuva: tonodiaz/Freepik