Tässä artikkelissa kuvaamme osaamisyhteisöajattelua aikaisemman tutkimuksen (esim. Wenger & Snyder 2002) avulla ja pohdimme ikäystävällisyyden osaamisyhteisö Hyrrän (KAFS) merkitystä Karelian strategisena kyvykkyytenä. Olemme pyrkineet EAFS-hankkeen aikana syventämään ymmärrystämme toimintaympäristön muutoksista, kuten ikääntyvästä Pohjois-Karjalasta, ja siihen liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista. Olemme pyrkineet kyseenalaistamaan omia ajattelumallejamme ja löytämään uusia strategisia mahdollisuuksia. Inspiraatiota ja syvällisempää ymmärrystä olemme hakeneet lukemalla teoriakirjallisuutta, tutustumalla esimerkiksi Ikäystävällinen Norja -ohjelmaan sekä toteuttamalla useita erilaisia käytännön pilotointeja kentällä. Kyvykkyyden tarkastelua rajaamme tässä artikkelissa erityisesti prosessien kehittämisen ja oppimisen johtamisen näkökulmaan sekä sisäiseen ja ulkoiseen verkostoitumiseen.
Osaamisyhteisötoimintamallin rakentaminen strategiahankkeen tavoitteena
EAFS-hanke (RDI Excellence in Creating Age Friendly Society in Remote Areas) on ollut OKM:n rahoittama strategiahanke. EAFS-hankkeessa suunniteltu, rakennettu ja pilotoitu osaamisyhteisötoimintamalli Hyrrä on hankkeen päättyessä saanut ympärilleen käsitteelliset reunaehdot, rakenteen sekä toimintaperiaatteet. Toimintamallia on pilotoitu käytännössä eri toimijoiden kanssa. Hyrrä osaamisyhteisö vastaa osaltaan hankkeen tavoitteeseen, joka on määritelty seuraavanlaisesti: ”—tavoitteena on luoda perusta ja rakentaa toimintamalli ikäystävällisen yhteiskunnan tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja sen tulosten soveltamiseen erikoistuvalle osaamisyhteisölle siten, että osaamisyhteisöön kootaan kaikki ikääntymisen kysymyksiin tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä sen tulosten soveltamiseen liittyvä osaamisen kehittämistoiminta. Tämän monialaisen osaamisyhteisön tarkoituksena on muodostaa strateginen kehikko, johon tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä koulutus kiinnittyvät ja joka varmistaa jatkossa TKI-toiminnan ja koulutuksen kehittämisprosessien kumuloitumisen ja jatkuvuuden.”
Hankkeen tavoitteena on ollut rakentaa osaamisyhteisön toimintamalli, joka yhdistäisi, jopa monialaisesti eri koulutuksia ja hankkeita, ja vahvistaisi ammattikorkeakoulun strategista valintaa. Yhtenä strategisena valintana on Kestävä hyvinvointi, ja sen yhtenä tavoitteena on edistää Pohjois-Karjalan asemaa ikäystävällisyyden edelläkävijänä. Strategia on kuvattu metrokarttana, jonka yhtenä pysäkkinä vuosina 2024–2030 on KAFS-yksikön käynnistyminen.
EAFS-hankkeen päättyessä Hyrrä-osaamisyhteisöä (englanniksi Karelian Center for Age Friendly Society eli KAFS) voidaan perustellusti kuvailla ammattikorkeakoulun strategiseksi välineeksi ja kyvykkyydeksi ikäystävällisen yhteiskunnan edistämisessä. Osaamisyhteisön käsitteellisten reunaehtojen luominen on toteutunut yhteiskehittämisen keinoin ja hermeneuttista orientaatiota soveltaen. Hyrrä-osaamisyhteisön toimintaan on osallistunut lukuisia eri toimijoita muun muassa koulutuksesta, sosiaali- ja terveydenhuollon kentältä julkiselta ja yksityiseltä sektorilta, rakennus- ja palvelualoilta sekä kolmannelta sektorilta. Ikääntyviä kansalaisia ja esimerkiksi vanhusneuvostoa unohtamatta.
Hyrrä-osaamisyhteisön toimintaan on osallistunut lukuisia eri toimijoita muun muassa koulutuksesta, sosiaali- ja terveydenhuollon kentältä julkiselta ja yksityiseltä sektorilta, rakennus- ja palvelualoilta sekä kolmannelta sektorilta. Ikääntyviä kansalaisia ja esimerkiksi vanhusneuvostoa unohtamatta.
Strategisen kyvykkyyden kehittyminen EAFS-hankkeessa
Strategisia kyvykkyyksiä on määritelty useilla eri tavoilla. Tässä artikkelissa sovellamme Hannuksen (2004) tekemää kyvykkyyden jaottelua osaamiseen, prosessiin ja IT-ratkaisuihin. IT-ratkaisujen osalta Hyrrän toiminnassa ovat olleet keskeisiä Karelian ikäystävällisyyden nettisivut ja virtuaaliset osaamisyhteisöt. Osaamisyhteisöissä tapahtuva sosiaalinen osaamisen kehittyminen puolestaan sisältää toisaalta yksilöiden ammatillisen kehittymisen ja toisaalta osaamisyhteisössä jatkuvasti kehittyvän strategisen kyvykkyyden (Wenger-Trayner ym. 2023). Prosessina tarkastelun kohteena on osaamisyhteisöajattelun toimintamallin rakentuminen ja sen strateginen merkitys.
Strategisessa ajattelussa korostetaan nykyisin muutosvalmiutta ja kykyä oppia nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Koskisen (2021) mukaan strateginen johtaminen on yhä enemmän strategista oppimisen johtamista. Oppimisen kautta organisaatiossa rakennetaan kilpailukykyä, jota on vaikea kopioida (Koskinen 2021). EAFS-hanke on ollut sen toimijoille kolmen vuoden oppimisprosessi, jonka aikana on rakennettu yhdessä monialaisen ja -ammatillisen, ja osin kansainvälisen, joukon kanssa yhteistä ymmärrystä siitä, mitä ikäystävällisyys tarkoittaa ja miten sitä voidaan erilaisissa toimintaympäristöissä vahvistaa. Oppimisprosessin myötä on rakennettu samalla ymmärrystä osaamisyhteisöajattelusta ja sen merkityksestä osana ammattikorkeakoulun sisäistä toimintaa ja laajempaa verkostoitumista.
Toimintamallin rakenteen ja periaatteiden lisäksi Hyrrä-osaamisyhteisön toimintamalli on itsessään luonut uudenlaista toimintakulttuuria Karelian ikäosaamisen tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoiminta (TKKI) -toimintaan. Osaamisyhteisötoimintamallia on ollut hankkeen aikana mahdollista soveltaa ja testata kehittämistyöhön, sen avulla on luotu esimerkiksi uusia hankeideoita ja vahvistettu yhteisöllisyyttä, verkostoja ja yhdessä tekemisen mentaliteettia. Tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoiminta ovat nivoutuneet Hyrrä-toimintamallin myötä yhteen sopivissa kohdissa. Ikäystävällisen yhteiskunnan viesti ja positiiviseen vireeseen perustuva ajattelu on osaamisyhteisöjen myötä jatkanut kulkuaan ikääntyneiden palveluihin, ikäihmisten koteihin, maaseudulle ja kaupunkiin, kansallisten toimijoiden ja kansainvälisiin verkostoihin.
Seuraavaksi kuvaamme osaamisyhteisön ideaa ja periaatteita Kareliassa ja sen jälkeen nostamme esiin keskeisiä osaamisyhteisöajattelun vahvuuksia ja tutkittuun tietoon perustuvia näkökulmia aiemman tutkimuskirjallisuuden avulla. Lopuksi pohdimme Hyrrä -osaamisyhteisön paikantumista Karelian strategisena kyvykkyytenä hankkeen päätyttyä.
Osaamisyhteisötoimintamallin avulla on mm. luotu uusia hankeideoita ja vahvistettu yhteisöllisyyttä, verkostoja ja yhdessä tekemisen mentaliteettia.
Osaamisyhteisön idea
Osaamisyhteisön idea ei ole uusi ja osaamisyhteisöstä käytetään käsitteitä community of practice (esim. Wenger & Snyder 2000; Wenger 2009) tai learning community (esim. Russel 1999). Kareliassa kehitetyn Hyrrä-osaamisyhteisötoimintamallin ja -rakenteen ideana kiteytetysti on ollut rakentaa ikäystävällistä yhteiskuntaa. Ikäystävällisen yhteiskunnan edistäminen ja ikääntyneiden äänen esille tuominen ikäystävällisten rakenteiden ja prosessien kehittämisessä aktualisoituu osaamisyhteisötoiminnassa esimerkiksi erilaisena yhteiskehittämisenä, dialogina tai toimintamallien testaamisena. Ikäystävällisyyden osaamisyhteisö mahdollistaa ikääntymiseen liittyvien asioiden tarkastelun eri näkökulmista, asioiden äärellä viipyilyn, pohtimisen ja konkreettisesti erilaisten ikäystävällisyyteen tähtäävien toimenpiteiden edistämisen. Erilaiset ja moninaiset sekä monialaiset näkökulmat ovat tervetulleita ikäystävällisyyden osaamisyhteisötoimintaan.
Karelian ikäystävällisyyden osaamisyhteisö Hyrrän periaatteet on luotu yhteiskehittämisen menetelmin. KAFS:n painopisteisiin liittyviä osaamisyhteisöpilotteja on suunniteltu, pilotoitu ja arvioitu EAFS-hankkeen eri työpaketeissa vuosina 2022–2023. Osaamisyhteisöt ovat toimineet joko virtuaalisesti tai kasvokkain. Karelian Hyrrä-osaamisyhteisön periaatteet ja toimintamalli ovat rakentuneet näiden prosessien ja pilottien myötä nykyiseen muotoonsa. Luomamme osaamisyhteisötoimintamallin muoto ei kuitenkaan ole staattinen, vaan dynaaminen, refleksiivinen ja mukautuva ja jatkuvasti kehittyvä.
Osaamisyhteisön idea pohjautuu Wengerin (2009) ideaan osaamisyhteisöstä käytännöllisenä tilana, jossa yhteisen dialogin avulla luodaan ja kehitetään uutta, syvennetään yhteistä ymmärrystä käsillä olevasta aiheesta. Osaamisyhteisöön saapuakseen ei tarvitse tietää sen enempää kuin tietää, yhteisen ymmärryksen rakentuminen ja asioiden äärelle pysähtyminen ovat osa osaamisyhteisön luonnetta. Myös ikäystävällisen yhteiskunnan rakentamiseen nämä periaatteet ja lähtökohdat sopivat erinomaisesti.
Ikäystävällisyys ja osaamisyhteisö – taustaa
Ikäystävällisyyttä pidetään kokonaisvaltaisena lähestymistapana ikääntymiseen, jolla pyritään luomaan yhteiskuntaa, jossa kaikki ihmiset iästään, taustastaan, toimintakyvystään ja asemastaan riippumatta, voivat elää mielekästä elämää. Ikäystävällinen yhteiskunta on myös poliittinen tavoite, johon Suomessa (esim. Huhta & Karppanen 2020; STM 2020) ja kansainvälisesti tähdätään (WHO 2007). Kareliassa ikäystävällisyys on osana strategista tavoitetta ja Karelia toimii osaltaan Pohjois-Karjalan maakunnan ikäystävällisyyden edistäjänä (Karelian strategia).
Osaamisyhteisö, community of practice (Wenger & Snyder 2002; Wenger-Trayner, Wenger-Trayner, Reid & Bruderlein, C. 2023) tai learning community (esim. Davys et.al. 2019), kuvaa eri ihmisistä muodostuvaa yhteisöä, jossa osallistujat oppivat yhdessä ja toinen toisiltaan sekä jakavat yhteisen tavoitteen. Osaamisyhteisön toimijoilla on yhteinen intohimo johonkin asiaan tai he jakavat yhteisen huolenaiheen. Osaamisyhteisö nähdään toimivan paremmin kuin yksilö pystyisi toimimaan. Osaamisyhteisön toiminta perustuu säännölliseen vuorovaikutukseen. (Wenger & Snyder 2002.) Osaamisyhteisö mahdollistaa moniäänisen yhteisoppimisen ja erilaisilla rajoilla toimimisen. Moniäänisyys ja rajoilla toimiminen puolestaan tekee näkyväksi ikäystävällisyyden kokonaisvaltaisuutta, ikäystävällistä asennetta ja toimintatapaa.
Wengerin ja Snyderin (2002) mukaan osaamisyhteisön periaatteena on, että se voi kokoontua vain sen vuoksi, että yhteisön jäsenet oppivat toisiltaan yhteisestä toiminnasta. Toisaalta osaamisyhteisön oppiminen voi olla myös vuorovaikutuksen satunnainen tulos. Wenger ja Snyder (2002) määrittelevät osaamisyhteisölle kolme keskeistä ominaisuutta, jotka ovat identiteetti, yhteisö ja käytäntö. Nämä piirteet ovat keskeisiä näkökulmia, jotka on huomioitu KAFS-osaamisyhteisön määrittämisessä ja käytännön toiminnassa. Parhaimmillaan ikäystävällisyyden osaamisyhteisö voi siis rakentaa yhteistä, ikäystävällistä identiteettiä, yhteisiä tavoitteita ja toimia peilinä sekä refleksiivisenä tilana, jossa ikäystävällisyyden ulottuvuuksia voidaan koetella ja tarkastella yhdessä eri toimijoiden kanssa. Osaamisyhteisössä syntyneet hyvät käytänteet ja periaatteet voidaan ulottaa osaamisyhteisötoimijoiden mukana muihin yhteisöihin, elinpiireihin ja työyhteisöihin.
Aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa osaamisyhteisö on tunnistettu myös rakenteeksi, joka kuvaa oppivia organisaatioita. Osaamisyhteisössä oppiminen on keskiössä ja tämä voi mahdollistaa muutoksen niin toimintatavoissa kuin ajattelussa, mutta myös asenteissa. Esimerkiksi organisaatioiden kulttuuristen muutosten edistäminen (Gray et.al. 2010) kuvaa näitä muutoksia. Osaamisyhteisöymmärryksen avulla voidaan myös tarkastella ja ymmärtää organisaatioiden sosiaalista pääomaa (Lesser & Storck 2001). Osaamisyhteisöajattelua on sovellettu työyhteisötason kysymysten tutkimisessa. Osaamisyhteisön avulla voidaan tutkimusten mukaan käsitellä esimerkiksi epäonnistumisia työssä (Bissel & Sullivan 2012), edistää oppimista (Moore 2008) ja luoda toimivia virtuaalisia osaamisyhteisöjä (Cook-Craig & Sabah 2009). Esimerkiksi virheiden ja epäonnistumisten tunnustaminen ja tunnistaminen sopii hyvin ikäystävällisyyden osaamisyhteisön periaatteisiin. Osaamisyhteisö itsessään ei ratkaise asioita ja kysymyksiä, vaan toimijat itse tuottavat yhteisen oppimisprosessein myötä ratkaisuja ja vaihtoehtoja.
Osaamisyhteisö voi mahdollistaa myös kulttuuristen muutosten ja poliittisten strategioiden edistämisen käytännön tasolla (Gray, Parker, Rutter & Williams 2010; Lynch 2004). Karelian KAFS-projektissa osaamisyhteisöpilotit ovat olleet avauksia ikäystävällisen yhteiskunnan rakentamiseen, ja tulokset osaamisyhteisöpiloteista ovat olleet hedelmällisiä ja innostavia. Piloteissa on tullut näkyväksi muun muassa työyhteisöjen merkitys omanlaisinaan osaamisyhteisöinä, ikäystävällisen otteen merkitys työhyvinvoinnille ja ikäystävälliseen työelämään. Ikäystävällinen maaseutu ja muistiystävällinen yhteiskunta ovat tavoitteita, joiden saavuttamiseksi tulee tehdä määrätietoisesti työtä, ja osaamisyhteisöt voivat toimia osaltaan näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Osaamisyhteisö mahdollistaa eettisesti ja sosiaalisesti kestävän toiminnan sen periaatteiden (Wenger & Snyder 2002) ja dialogisen vuorovaikutuksen avulla (esim. Mönkkönen & Kekoni 2020).
Ikääntyneiden näkökulmasta osaamisyhteisö voi toimia osallisuutta ja täysimääräistä kansalaisuutta vahvistavana tilana, jossa ikääntyneiden kokemukset ja ääni tulevat kuulluksi. Tämä edesauttaa aktiivista ikääntymistä ja ikääntyneen toimijuuden kunnioittamista. Toisaalta ikäystävällisyyden osaamisyhteisö voi tuoda merkityksellisyyttä ja ”mielen” ikääntymisen ilmiön ymmärtämiseen ja sen toimijoille, sillä ikäystävällisyyden osaamisyhteisö vahvistaa yhteisöllisyyttä ja tekee näkyväksi ikääntymisen kaikkia ihmisiä koskevana ilmiönä. Ikääntyminen ja siihen liittyvät tekijät, eivät ole vain ikääntyneiden asia vaan koko yhteiskunnan asia. Osaamisyhteisöissä on rakennettu monia tarinoita siitä, miten ikäystävällisyyttä voidaan edistää. Yhtenä strategisen menestyksen edellytyksenä on nähty kyvykkyys, jonka kautta voidaan luoda strategiasta innostavia tarinoita (Hannus 2004).
Ikääntyneiden näkökulmasta osaamisyhteisö voi toimia osallisuutta ja täysimääräistä kansalaisuutta vahvistavana tilana, jossa ikääntyneiden kokemukset ja ääni tulevat kuulluksi
Osaamisyhteisöajattelun hyödyntäminen jatkossa
Miten Hyrrä-osaamisyhteisö, eli toimintamalli ikäystävällisen yhteiskunnan tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja sen tulosten soveltamiseen erikoistuvaan osaamisyhteisöön, paikantuu Kareliassa EAFS-hankkeen päättyessä? Miten Hyrrästä viestitään? Kuinka uudenlaista osaamisyhteisötoimintamalliin kiinnittyvää toimintakulttuuria voidaan edelleen vahvistaa ja Hyrrässä luotuja periaatteita ja toimintatapoja edelleen juurruttaa yhteisöllisesti? Muun muassa nämä kysymykset ovat vielä avoimina. Hankkeen aikana on kuitenkin vahvistunut käsitys siitä, että ikäystävällisen yhteiskunnan rakentamiseen tarvitaan määrätietoisia ja näkyviä toimenpiteitä, tutkittuun tietoon perustuvia käytänteitä ja strategista osaamista, jota ammattikorkeakoululla on.
Kyvykkyyksissä ei ole kyse vain yksittäisten toimijoiden osaamisesta. EAFS-hankkeen aikana on rakennettu organisaation sisäistä ja ulkoista monialaista verkostoitumista. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. On tärkeää pohtia, miten näitä verkostoja, ja niihin liittyvää osaamista voidaan hyödyntää jatkossa. Miten rakentaa jo olemassa olevan yhteisen kyvykkyyden pohjalta uutta kyvykkyyttä? Miten edistää ja johtaa jo aloitettua innovaatiotoimintaa ja luoda jatkuvuutta ja kumuloitumista eri hankkeiden ja koulutusten välille? Hankkeiden toiminta on usein määräaikaista, ja loppuu hankkeen loppuessa. Kun kyseessä on strategiahanke, on tavoitteena toiminnan strateginen jatkuvuus. Nyt onkin keskeistä tunnistaa, millaista strategista tarinaa, kyvykkyyttä ja strategisia toimintamalleja EAFS-hankkeen aikana on luotu, ja miten strateginen oppimisen johtaminen etenee.
Kirjoittajat:
Heli Makkonen, yliopettaja, sosionomikoulutus, Karelia-ammattikorkeakoulu
Terhi Myller, yliopettaja, geronomikoulutus, Karelia-ammattikorkeakoulu
Artikkeli on osa Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa EAFS-hanketta (RDI Excellence in Creating Age Friendly Society in Remote Areas).
Lähteet:
Bissell, G. & Sullivan, P. (2012). Failure, Community of Practice and Value Base of Social Work. Critical Social Work 13(1), 83 – 94. https://doi.org/10.22329/csw.v13i1.5850
Cook-Craig, P. & Sabah Y. (2009). The role of virtual communities of practice in supporting collaborative learning among social workers. British Journal of Social Work, 39(4), 725-739.
Davys, A., Howard, F., Rankine, M., & Thompson A. (2019). Supervision Under the Microscope: Critical Conversations in a Learning Community Practice, Social Work in Action, 1-16. doi.org%2F10.1080%2F09503153.2018.1558196
Gray I., Parker, J. Rutter, L. & Williams, S. (2010). Developing communities of practice: A strategy for effective leadership, management, and supervision in social work. Social Work & Social Sciences Review 14, 20-36.
Hannus, J. 2004. Strategisen menestyksen avaimet. Tehokkaat strategiat, kyvykkyydet ja toimintamallit. Pro Talent Oy.
Huhta, J. & Karppanen S. 2020. Kohti ikäystävällistä yhteiskuntaa : Iäkkäiden henkilöiden palvelujen uudistamistyöryhmän raportti.
Koskinen, J. 2021. Oppimisen johtaja (CLO). Ajantieto Oy
Lesser, L. & Storck, J. (2001). Communities of practice and organizational performance. Systems Journal 40(4), 831 – 941.
Lynch, R. (2004). How Healthy is Your ‘Community of Practice’? Probation Journal, 51(1), 59–66. https://doi.org/10.1177/0264550504041377
Moore, B. (2008). Using Technology to Promote Communities of Practice (CoP) in Social Work Education. Social Work Education 27(6), 592 – 600. DOI:10.1080/02615470802201580
Mönkkönen, K. & Kekoni, T. (2020). Monitoimijaisuus työntekijän voimavarana ja haasteena. In Hujala, A. & Taskinen, H. (eds.), Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press, 215–240. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-022-9
Sosiaali- ja terveysministeriö, 2020. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030. Raportteja ja muistioita 2020:16.
Wenger, E. & Snyder, W. (2002). Communities of practice: the organizational frontier. Harvard Business Review, 139-145.
Wenger, E. 2009. Communities of practice – a brief introduction. https://www.projecttimes.com/wp-content/uploads/attachments/communities-of-practice‑1.pdf Luettu 30.8.2023.
Wenger-Trayner, E., Wenger-Trayner, B., Reid, P. & Bruderlein, C. 2023. Communities of practicewithin and across organizations, a guidebook. Social Learning Lab.
WHO 2007. Global age-friendly cities: a guide. World Health Organization. https://apps.who.int/iris/handle/10665/4375
Artikkelikuva: Freepik