Epätoivo, ahdistus, kateus, apeus, lopulta ilmoille kajahtava huuto. Toisaalla suuria tuntemuksia tasapainottaa mieltä rauhoittava maisema pienellä järvellä.
Näihin tunteisiin, kokemuksiin ja maisemiin EAFS ((RDI Excellence in Creating Age Friendly Society in Remote Areas) -hankkeen työntekijät törmäsivät Oslossa Munch-museossa.
Työelämään ja sen kehittämiseen mahtuu monenlaista kokemusta suuresta ilosta, hiipivään epätoivoon ja harmistukseen. Oman hyvinvoinnin säilyttämiseksi ja parantamiseksi tulee kuormalle olla vastapainoa itselle mieluisten asioiden parissa. Se mikä kenenkin mieltä tyynnyttää, lisää energiaa ja elinvoimaa – on jokaisen löydettävä itse. Se voi olla taide- tai kulttuurielämys, käyskentely luonnossa, maisemaan tuijottelu tai vaikka mökillä takkavalkean ritinän kuuntelu.
Moniulotteisuutta työn kehittämiseen
Edvard Munch oli monitaituri, joka osasi tarkastella samaa tilannetta erilaisista näkökulmista. Tästä kertoo muun muassa kuuluisasta Huuto-maalauksesta tehdyt useat versiot. Joskus elämä on väritöntä, yksinkertaista, toisena hetkenä ilotellaan väreissä. Välillä paremmin toimii toinen tekniikka kuin toinen. Työn kehittämistäkin tulee tarkastella eri näkökulmista, kuten Räsänen (2015) huomauttaa. Työtä ja sen kehittämistä voidaan tarkastella taktisena, moraalisena ja poliittisena toimintana, sekä työntekijän, subjektin näkökulmista. Miten, mitä, miksi ja kuka ovat hyviä kysymyksiä. Aivan kuin Munch olisi teoksissaan ollut myös näiden kysymysten äärellä. Munch palasi uransa aikana yhä uudelleen työstämään samoja asioita. Kuulostaa tutulta työelämästä. Samoja aiheita on syytä tarkastella säännöllisesti ja kirkastaa perustehtävän merkitystä, ja kuten Munch – riisua olennainen esille.
Luovuus ja oman työn tuunaaminen lisäävät hyvinvointia
Olemme tavanneet työyhteisöissä myös monitaitureita. Heitä on kuoriutunut esille yllättävän paljon, kun on annettu lupa olla luova. Monet kyvyt ja uudet ajatukset uhkaavat jäädä rutiinien ja ”meillä on aina tehty näin” -perehdytyksen kätköihin. Osaltaan voi kysymys olla kutsumuksen historiasta, kuten aikuispedagogiikan tutkija Dawson (2005, Räsänen 2015) on todennut. Kutsumus on aiemmin ratkaissut ongelmia, niin kehittämisen tarpeen, kuin moraalinkin osalta. Työn hankaluuksia ei enää tarvitse nykyisin sietää, vaan työtä voi parantaa ja kehittää. Luovuuden käyttö, oman työn tuunaaminen ja jatkuva parantaminen lisäävät hyvinvointia, työhön vaikutusmahdollisuuksia, sekä työn veto- ja pitovoimaa.
Munch teki useista teoksistaan erilaisia versioita, erilaisilla menetelmillä, jatkuvasti parantaen ja ei ehkä koskaan saanut täysin valmista aikaiseksi. Hän kohtasi kritiikkiä, jotkut luulivat työn olevan keskeneräinen – kun se olikin vain erilainen, sellaisenaan hyvä ja toimiva, olennaiseen keskittyvä ja selkeä. Kriitikoilta puuttui avarakatseisuutta. Ehkä Munch oli aikaansa edellä, sillä tänä päivänä ymmärrämme, että sulkeutuminen, läpinäkymättömyys, ahdasmielisyys ovat karkottavia tekijöitä.
Munchin töitä ihastellessamme ja niistä elämänvoimaa ammentaen totesimme hänen töidensä herättävän meissä vahvoja yhteyksiä työnkehittämiseen, monenlaisten näkökulmien esille tuomiseen, erilaisuuden ja tunteiden hyväksymiseen.
Lähteet:
Räsänen, K. (2015). Fire and water combinated: Understanding the Relevance of Working Life Studies through a Concept of Practical Activity. Nordic Journal of Working Life Studies 5 (3a), 47–62.
Kirjoittaja:
Eini Hyppönen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Artikkeli on osa Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa EAFS-hanketta (RDI Excellence in Creating Age Friendly Society in Remote Areas).
Kuva: Aktiv | Oslo – CC BY-NC-ND 2.0