Energiaköyhyys maaseutualueilla – menetelmät, mallit ja ratkaisut -hanke tutkii energiaköyhyyden ilmenemistä maaseutualueilla. Karelia-ammattikorkeakoulu keskittyy hankkeessa selvittämään teknistaloudellisia ratkaisuja erityisesti kotitalouksien energiahaavoittuvuuden lieventämiseksi. Taustatutkimusten ja energianeuvojien haastattelujen perusteella energiayhteisöjen liiketoimintamallit on havaittu mahdollisuudeksi vaikuttaa kotitalouksien energiakustannuksiin. Tutkimustyössä tehdään simulaatioita paikallisista energiayhteisöistä ja mallinnetaan yhteisöjen dynamiikkaa energiakustannusten hillinnän näkökulmasta.
Taustaa EMA-hankkeesta
Energiaköyhyys maaseutualueilla – menetelmät, mallit ja ratkaisut (EMA) -hankkeen päätavoitteena on kartoittaa ja muodostaa kokonaiskuva energiaköyhyydestä Suomen maaseutualueilla. Hankkeessa tuotettava tieto vastaa ajankohtaisiin tietotarpeisiin liittyen Ukrainan kriisin käynnistämään energiakriisin, mutta palvelee myös laajemmin maaseutupoliittisen kokonaisohjelman 2021–2027 toteuttamista. Hankkeen tuloksista on hyötyä myös valtion muussa säädösvalmistelussa ja suunnittelussa eri sektoreilla.
Hankkeen tavoitteena on kehittää menetelmä energiaköyhyyden analysoimiseen Suomessa, kartoittaa ja kuvata sen esiintyvyyttä sekä tuottaa ratkaisuja, joilla voidaan hillitä energiaköyhyyttä. Hankkeessa pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
- Miten energiaköyhyys vaikuttaa maaseutualueiden arkeen, kansalaistoimintaan, palveluihin ja työelämään?
- Miten tutkimus- ja kehittämishankkeissa on tunnistettu energiaköyhyyttä?
- Millaisia eroja maaseutualueiden välillä on energiaköyhyydessä?
- Millaisilla ratkaisuilla voidaan lieventää energiaköyhyyttä maaseutualueilla?
Hankkeen analyysien perusteella tehtävä synteesi sisältää päätelmiä energiaköyhyyden esiintyvyydestä Suomessa ja sen vähentämiseksi tarvittavista toimenpiteistä ja ratkaisuista. Karelian rooli hankkeessa on energiaköyhyyden ratkaisuihin keskittyvän työpaketin toteutus: työ sisältää mm. ratkaisujen selvittämistä yhteistyössä valtakunnallisen energianeuvojaverkoston kanssa, energiayhteisön liiketoimintamallien arviointia ja teknologia-arviointeja.
Tutkimus on pääosin valtakunnallinen, mutta aineistojen saatavuuden ja analyysien erityisluonteen vuoksi tutkimuksessa on päädytty myös alueellisiin analyyseihin teknologisten ratkaisujen ja yksityiskohtaisempien kaupunki-maaseutu tarkastelujen osalta
Energiaköyhyyden ratkaisumallit Suomessa
Suomen lähestymistapa energiaköyhyyden hillitsemiseen perustuu ensisijaisesti kattavaan sosiaaliturvajärjestelmään, johon on integroitu erilaisia asumis- ja energiakustannuksiin tarkoitettuja etuuksia (Korvenmaa, Moisio, Kuusela-opas & Häkämies 2024). Näihin kuuluvat esimerkiksi asumistukiohjelmat, mukaan lukien yleinen asumistuki, joka kattaa jopa 70% pienituloisten kotitalouksien kohtuullisista asumiskustannuksista. Eläkkeensaajan asumistuki kattaa 85 % asumismenoista yli omavastuun. Viimeisenä turvaverkkona toimii sosiaaliturva, joka kattaa välttämättömät päivittäiset kulut, mukaan lukien kohtuulliset lämmitys- ja sähkökustannukset. (emt.)
Suomen hallitus otti energiakriisin aikana vuonna 2022 käyttöön väliaikaiset avustusohjelmat, mukaan lukien sähkökustannustuen. Kotitaloudet saivat hakea neljän kuukauden kuluessa verovähennystä, joka kattoi 60 prosenttia 2 000 €:n ylittävistä sähkökustannuksista. Vaihtoehtoisesti pienituloiset kotitaloudet saattoivat hakea suoria avustuksia korkeiden sähkökustannusten kattamiseksi. (emt.)
Suomessa on ollut käytössä myös erilaisia energiatehokkuutta ja korjausrakentamista edistäviä energiaremonttiavustuksia. ARA-energiaremonttiavustus on tukenut energiaremontointia, kuten öljylämmityksen korvaamista tehokkaammilla järjestelmillä, jopa 50 prosenttiin kokonaiskustannuksista. Lisäksi käytössä on ollut muita kannustimia, kuten korotettu kotitalousvähennys kotitalouksien energiatehokkuushankkeille ja kohdennetut energiatehokkuuteen ja remontointeihin myönnetyt tuet ja lainat. (emt., 18-22.) Haasteena tukimuodoissa on ollut niiden väliaikaisuus ja vaihtelu.
Julkisesti rahoitettuun energianeuvontaan kuuluvat Energiaviraston rahoittamat energianeuvontapalvelut. Energianeuvojat tarjoavat kotitalouksille ohjausta energiatehokkuudesta. Näihin palveluihin kuuluu energiansäästökäytäntöjä, teknisiä ratkaisuja ja saatavilla olevia tukia koskevaa neuvontaa. Lisäksi turvana toimii Sähkömarkkinalaki (588/2013), joka kieltää sähkön katkaisemisen lämmityskauden aikana kotitalouksilta, jotka ovat riippuvaisia sähköstä lämmityksessä ja takaa neljän kuukauden maksuajan laskujen maksamiselle ennen katkaisua.
Korvanmaa ym. (2024) mukaan suomalaista lähestymistapaa pidetään kattavana ja moniulotteisena, sillä siinä yhdistyvät taloudellinen tuki, energiatehokkuusohjelmat ja vahva lainsäädännöllinen suoja. Energiaköyhyyteen liittyvien politiikan arviointikriteereiden (Varo, Jiglau, Grossmann & Guyet 2022) perusteella suomalaisessa politiikassa vähemmälle huomiolle jää teknologisten innovaatioiden huomiointi; ratkaisuina tuodaan esille lähinnä perinteisiä uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden vaihtoehtoja. Lisäksi politiikan kohdentaminen haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, käyttäytymisen muutokseen kannustaminen ja aktiivinen osallistaminen ovat vähäisempiä. Energiaköyhyyden politiikasta puuttuvat osittain myös seuranta- ja arviointivälineet sekä seurantatoimet. Kokonaisuutena Suomen energiahaavoittuvuuksiin kytkeytyvää politiikkaa voidaan luonnehtia sosiaaliturvatoimiksi sekä uusiutuvan energiaa ja energiatehokkuutta edistäviksi ohjauskeinoiksi.
Energianeuvojien näkökulmia energiaköyhyyteen
Kuiri (2024) haastatteli energia- ja ympäristötekniikan opinnäytetyössään kymmentä suomalaista energianeuvojaa kotitalouksien energiaköyhyyden ja soveltuvien ratkaisujen ymmärtämiseksi. Energianeuvojat opastavat asiakkaita tietoon perustuvien energiavalintojen tekemisessä. Vaikka neuvojat tarjoavat kattavia katsauksia, yksityiskohtaiset suositukset eivät aina ole mahdollisia. He arvioivat asiakkaiden tilanteita objektiivisesti tukematta tiettyjä tuotteita tai tuotemerkkejä.
Helmi-huhtikuussa 2024 tehdyissä haastatteluissa käsiteltiin energianeuvonnan, energiaköyhyyden, kotitalouksien kustannusten ja energiatehokkuuden teemoja. Neuvojat tunnistivat energiaköyhyydelle haavoittuvia ryhmiä – erityisesti vanhukset, yksinhuoltajat, suuret perheet ja työttömät – ja korostivat asuntotyypin ja energiaratkaisujen vaikutusta ilmiöön. Esimerkiksi asumistarpeeseen liian suuressa, sähkölämmitteisessä ja energiatehottomassa talossa asuminen voi altistaa energiaköyhyydelle.
Energianeuvojat nostivat esiin myös innovatiivisten teknologioiden ja näiden yhdistelmien, kuten lämpöpumppujen, älykkäiden lämmitysjärjestelmien ja aurinkopaneelien tarjoamia mahdollisuuksia energiatehokkuuden parantamiseksi. He korostivat investointien kannattavuuden arvioinnin tärkeyttä ja kannattivat jatkuvuutta julkisissa tukimuodoissa ja energianeuvonnassa.
Seuraavat teknologiset ratkaisut mainittiin energianeuvojien haastatteluissa mahdollisuuksina vaikuttaa maaseudun energiaköyhyyteen:
- Lämpöpumput
- Ilmalämpöpumput nähdään kustannustehokkaana vaihtoehtona sähkönkulutuksen vähentämiseen sähkölämmitteisissä kodeissa.
- Maalämpöpumpuilla on usein pidempi takaisinmaksuaika, mutta pitkällä aikavälillä ne vähentävät tehokkaasti lämmityskustannuksia.
- Ilma-vesilämpöpumput soveltuvat hyvin lauhkeaan ilmastoon ja sopivat yhteen mm. lattialämmityksen kanssa.
- Älykkäät ohjausjärjestelmät auttavat hallitsemaan energiankäyttöä säätämällä lämmitystä sähkön hinnan ja käyttötapojen perusteella.
- Lämmöneristyksen parantaminen ja ikkunoiden ja ovien tiivistäminen ovat usein kustannustehokkaita ratkaisuja.
- Aurinkovoimaloilla voi olla melko pitkäkin takaisinmaksuaika (usein yli 10 vuotta), mutta ne voivat vähentää merkittävästi sähkökustannuksia pitkällä aikavälillä.
- Puulämmitystä käytetään omakotitaloissa, erityisesti maaseudulla. Tämä vähentää riippuvuutta sähköstä.
- Kaukolämpö tarjoaa tyypillisesti tasaisemmat energiakustannukset kuin sähkölämmitys. Kaukolämpö on käyttäjäystävällinen, mutta ei saatavilla asuinkeskusten ulkopuolella.
Politiikkaehdotuksina neuvojat mainitsivat energiatehokkuuden sääntelyn edistämisen ja taloudellisten kannustimien kehittämisen erityisesti energiansäästöaloitteille. He korostivat tarvetta pitkän aikavälin aloitteille, joilla on mitattavissa olevia vaikutuksia. Myös tulevien teknologiatarpeiden varhainen tunnistaminen nähtiin tärkeänä. Lisäksi neuvojat ehdottivat yhteistyötoimia, mukaan lukien yhteisöpohjaiset ratkaisut sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet, joihin osallistuisi yleishyödyllisiä laitoksia, kansalaisjärjestöjä ja valtion virastoja. Energiayhteisöjen liiketoimintamalleista voitaisiin löytää yhteistyöhön perustuvia teknologisia ja yrityspohjaisia ratkaisuja maaseudun energiaköyhyyteen.
Energiayhteisöjen liiketoimintamallien mahdollisuudet
Euroopan komission energiajärjestelmän digitalisoinnin toimintaohjelma tähtää energia-alan vihreään ja digitaaliseen kaksoissiirtymään (COM 2022/552). Digitalisaation hyödyntämiseksi EU:n jäsenvaltioiden on perustettava yhteinen energiadata-avaruus, parannettava digitaalisia taitoja, toteutettava vankka kyberturvallisuus ja hyödynnettävä rahoitusvälineitä digitaalisten ratkaisujen nopeaan käyttöönottoon. Strategian tavoitteena on edistää kestäviä energiajärjestelmiä, joissa korostetaan kuluttajien osallistumista, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta (Dekeyrell & Fessler 2023). Strategian mukaan siirtyminen uusiutuviin ja digitaalisiin järjestelmiin voimaannuttaa kansalaisia ja yhteisöjä. Kuluttajat siirtyvät pelkästä sähkön käytöstä ”tuottajakuluttajiksi”, jotka tuottavat ja hallinnoivat energiaa. Näihin kuuluvat kotitaloudet, taloyhtiöt, yritykset ja virtuaaliyhteisöt, joilla kaikilla on tärkeä rooli energiamurroksessa.
Yksi tärkeä energiayhteisön liiketoimintamalli keskittyy energiaylijäämien jakamiseen jäsenten kesken (Reis et al. 2021), ja siinä on kolme päätyyppiä:
- Sisäinen energiayhteisö sisältää energian tuotannon ja kulutuksen samalla alueella, tyypillisesti asunto-osakeyhtiöissä.
- Rajat ylittävä energiayhteisö sisältää tuotannon ja kulutuksen läheisissä kiinteistöissä, jotka on kytketty verkkoon yhdessä pisteessä.
- Hajautettu energiayhteisö on maantieteellisesti hajautettu malli, jossa jäsenet voivat sijaita kaukana toisistaan.
Vaikka suurin osa suomalaisista piloteista kuuluu kahteen ensimmäiseen kategoriaan, myös hajautettuja energiayhteisöjä on syntymässä. Nykyinen lainsäädäntö edellyttää, että vakiintuneiden yhteisöjen on toimittava samalla kiinteistöllä ja liityttävä yhteiseen jakeluverkkoon (TEM 2023). Säännöt eivät kuitenkaan estä virtuaaliyhteisöjä.
Energiayhteisöjen erilaisissa liiketoimintamalleissa korostuvat resurssien käytön optimointi ja paikallisiin tarpeisiin sopeutuminen (VTT & Tampereen yliopisto 2021):
- Oman tuotannon kulutuksen optimointi: Yhteisöt maksimoivat sisäisen energiankäytön ajoittamalla sähköajoneuvojen latauksen ja joustavat kuormat hyötyen vero- ja siirtomaksusäästöistä. Tämä lähestymistapa voi viivästyttää tai vähentää verkon investointitarpeita.
- Sähkönhankinnan optimointi: Yhteinen sähkösopimus valitulta toimittajalta mahdollistaa paremman kilpailutuksen yhteisön jäsenille.
- Rakennuksen E-luokituksen parantaminen: Yhteisön omistama tuotanto voi parantaa rakennuksen energiatehokkuusluokitusta, mikä vähentää rakennuttajien energiatehokkuusinvestointien kustannuksia.
- Hinta-arbitraasi: Yhteisöt voivat optimoida sähkön oston ja myynnin spot-hintojen perusteella, hyödyntää resurssejaan laskujen pienentämiseen ja uusien tulovirtojen luomiseen vakauttaen samalla markkinoita.
- Energiavarantojen käyttö palvelujen tarjoamisessa: Yhteisöt tai aggregoijat voivat osallistua varantomarkkinoille ja saada tuloja joustopalvelujen myynnistä häiritsemättä säännöllistä toimintaa. Tämä hyödyttää yhteisöjä ja jakeluverkonhaltijoita vähentämällä investointitarpeita.
- Huipputehon hallinta: Kuormien hallinta yhteisöissä voi alentaa siirtomaksuja, luoda markkinatuloja ja lykätä välttämättömiä investointeja.
- Toimitusvarmuuden parantaminen: Energiaresurssien hyödyntäminen varavoimana tukee järjestelmän luotettavuutta ja pienentää sähkökatkoriskejä, mikä mahdollisesti vähentää myös toimituskatkoksiin liittyviä kustannuksia.
Edellä esitellyt energiayhteisöjen toiminnot voivat mahdollisesti tuottaa taloudellista hyötyä useille sidosryhmille, kuten kotitalouksille ja yhteisöille, energiayhtiöille, sijoittajille, energian jälleenmyyjille ja verkonhaltijoille. Hyödyn jakautuminen arvoverkoston eri toimijoille ja toimijoiden intressien kokonaisvaltainen ymmärtäminen edellyttäisi jatkotutkimusta aiheesta.
Energiayhteisöt energiaköyhyyden lievittämisessä
Energiayhteisöt voivat auttaa vähentämään kotitalouksien energiaköyhyyttä erilaisten strategioiden avulla. Young & Halleck Vegan (2024) mukaan osa energiayhteisöistä tarjoaa teknistä ja taloudellista tukea yhteisön jäsenille, kuten edullisempia ja tarkasti kohdennettuja energiatehokkuusratkaisuja, sekä lainoja ja alennuksia energialaskuista.
Energiayhteisön yhteistuotanto voi tuoda suoria kustannussäästöjä jäsenten energialaskuihin: esimerkiksi Espanjassa tehty tapaustutkimus (Parreño-Rodriguez, Ramallo-González, Chinchilla-Sánchez & Molina-García 2022) osoitti aurinkoenergiayhteisön tuovan merkittäviä säästöjä energiaköyhyydestä kärsiville kotitalouksille.
Energiayhteisöt voivat välittää tietoa energiankäytöstä ja energiatehokkuudesta. Ne voivat esimerkiksi auttaa kotitalouksia ymmärtämään energialaskuja, antaa energianeuvontaa ja ohjata kotitalouksia muiden tukiorganisaatioiden puoleen (Young & Halleck Vega 2024). Martiskainen, Heiskanen & Speciale (2018) esittelevät energiakahvilan toimintamallin, jossa tarjotaan neuvontaa energiatehokkuuteen ja energiakustannusten hallintaan. Myös yhteisöjen järjestämät koulutukset ja neuvonta voivat auttaa kotitalouksia tekemään tietoon perustuvia päätöksiä energiakustannusten vähentämiseksi.
Energiayhteisöt toteuttavat usein solidaarisuustoimenpiteitä, jotka kohdistetaan erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin kotitalouksiin ja joilla varmistetaan niiden energiansaanti. Toimenpiteisiin kuuluu mm. avustus- ja tukimallit, jotka keskittyvät lämmitysratkaisuihin ja energiatehokkuuteen. Energiayhteisöt voivat myös vaikuttaa politikkaan nostamalla esille paikallisyhteisöjen tarpeita.
Energiayhteisöjen alueellisia simulaatioita
Energiaköyhyys maaseutualueilla – menetelmät, mallit ja ratkaisut (EMA) -hankkeen tapaustutkimuksissa energiayhteisömalleja tutkitaan mahdollisena osaratkaisuna syrjäisen maaseudun kasvavaan energiaköyhyyteen. Aiemmassa tutkimuksessa (Lehtonen ym. 2024) kotitalouksien energiakustannuksia on mallinnettu postinumeroaluetasoilla Pohjois-Karjalassa ja havaittu, miten energiaköyhyydelle haavoittuvuuden alueellinen klusteroituminen on jo ilmeistä ja ajallisesti pysyvää.
Hankkeen tutkimuksessa arvioidaan energiayhteisömalleja liiketoimintalähtöisinä ratkaisuina energiaköyhyyden lievittämiseksi. Hankkeessa laaditaan tapaussimulaatiot viiden omatotikotitalouden ja kahden kerrostalon aurinkosähköenergiayhteisöstä. Aurinkosähkön kevättuotanto korostuu taloudellisen voiton eli aurinkosähkön tehokkaamman omakäyttöasteen ja korkeampien markkinahintojen vuoksi. Lisäksi energian varastoinnin käyttöönottoa selvitetään mm. järjestelmän koon, oman kulutuksen, omavaraisuusasteen, hinta-arbitraasin ja uusiutuvien osuuden loppukäytön vaikutusten kautta. Yhteisöjen toimintadynamiikkaa simuloidaan kolmella liiketoimintamallilla (kiinteistöjen sisäinen, rajat ylittävä ja hajautettu) jaettujen voittojen ja energiaköyhyyden lievittämisen näkökulmasta.
Kuopiossa joulukuussa 2024 järjestetyssä European Sustainable Energy Innovation Alliance (ESEIA)-verkoston konferenssissa esiteltyjen tapaussimulaatioiden (Blomqvist & Okkonen 2024) perusteella energiayhteisön aurinkovoimalan sähköntuotantokustannukset (Levelized Cost of Energy, LCOE) voivat olla yhtä suuret tai jopa alhaisemmat kuin sähkön kulutusosaan (€/kWh) perustuvat siirtokustannukset (siirto ja verot). Tämä viittaa siihen, että energiaköyhyyden haavoittuvuutta on mahdollista lieventää, jos energiayhteisöön perustuvia malleja sovelletaan kohdennetusti.
EMA-hankkeen tutkimustyö jatkuu maaliskuuhun 2025 saakka energiahaavoittuvuuden ja siihen soveltuvien ratkaisujen mallinnuksena sekä tulosten viestintänä ammatillisissa ja tieteellisissä julkaisuissa.
Kirjoittajat:
Lasse Okkonen, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Kim Blomqvist, projektipäällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu
Maa- ja metsätalousministeriö on rahoittanut Energiaköyhyys maaseutualueilla – menetelmät, mallit ja ratkaisut – EMA -hanketta Maaseutupolitiikan neuvoston asettaman hankeryhmän esityksestä Makeran valtakunnallisiin maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeisiin suunnatuista varoista.
Lähteet:
Blomqvist, K. & L. Okkonen. 2024. Energy Community Models in Energy Poverty Alleviation – A Case Study of North Karelia, Finland. Eseia Conference. 4.12.2024. Kuopio.
COM (2022) 552. Digitalising the energy system – EU Action Plan.
Dekeyrell, S. & M. Fessler 2023. Digitalisation: An enable for the clean energy transition. Discussion paper, Sustainable Prosperity for Europe Programme. January 2023. European Policy Centre & Vodafone Institute for Society and Communications.
Korvenmaa, L., Moisio, M., Kuusela-opas, E. & S. Häkämies. 2024. energy Poverty in Finland. Gaia Consulting Oy.
Kuiri, M. 2024. Suomen haja-asutusalueiden energiaköyhyys energianeuvojien näkökulmasta. Energia- ja ympäristötekniikan opinnäytetyö, Karelia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060521368.
Lehtonen, O., Hiltunen, A-P., Okkonen, L. & K. Blomqvist. 2024. Emerging spatial clusters of energy poverty vulnerability in rural Finland – Byproducts of accumulated regional development. Energy Research & Social Science. Vol. 109. https://doi.org/10.1016/j.erss.2024.103418.
Martiskainen, M., Heiskanen, E., & G. Speciale. 2018. Community energy initiatives to alleviate fuel poverty: the material politics of Energy Cafés. Local Environment, 23(1), 20-35. https://doi.org/10.1080/13549839.2017.1382459.
Parreño-Rodriguez, A., Ramallo-González, A.P., Chinchilla-Sánchez, M., & A. Molina-García. 2023. Community energy solutions for addressing energy poverty: A local case study in Spain. Energy and Buildings. Vol. 296. https://doi.org/10.1016/j.enbuild.2023.113418.
Sähkömarkkinalaki (588/2013). Suomen säädöskokoelma.
TEM. (Työ- ja elinkeinoministeriö ). 2023. Energiayhteisöt ja erilliset linjat. Energiayhteisötyöryhmän loppuraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22.
VTT & Tampereen yliopisto. 2021. Prosumer Centric Energy Communities Towards Energy Ecosystem (ProCemPlus). https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2238-0.
Young, J. & S.M. Halleck Vega. 2024. What is the role of energy communities in tackling energy poverty? Measures, barriers and potential in the Netherlands. Energy Research & Social Science. Vol. 116. https://doi.org/10.1016/j.erss.2024.103693.