Millaisia hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä tukevia palveluja kannattaisi kehittää, jotta ne vastaisivat maaseutujen ikäihmisten tarpeita? Oletko tullut miettineeksi, että ikäihmisten lähtökohdat oman hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen on aivan toisenlaiset maaseudulla kuin kaupungissa, kun palvelut vähenevät ja siirtymät kotoa kylille eivät hoidu kätevästi julkisilla kulkuvälineillä. Vaivaa joutuu näkemään aivan toisella tavalla, eikä verkkoon siirtyneet palvelutkaan aina pelasta. Onko tulevaisuuden kuvan oltava kuitenkaan välttämättä näin synkkä?
Artikkelimme ensimmäisessä osassa Aktiivista elämää maaseudulla kuvasimme harvaan asuttujen alueiden tilannetta ikäihmisten näkökulmasta sekä ikäihmisten odotuksia tulevaisuuden asumiselle. Tässä toisessa osassa jatkamme Maaseutuparlamentissa 27.9.2024 järjestämässämme työpajassa syntyneiden pohdintojen kuvaamista. Olimme mukana tapahtumassa erityisesti Mehtimäen hyvinvoinnin ja liikunnan testausasema – uutta liiketoimintaa, palveluita ja yrittäjyyttä -hankkeen liikkuvien palveluiden kehittämisen näkökulmasta.
Ikäihmisten liikkumisen edistämiseen tarvitaan uusia keinoja
Tärkeä keskusteluteema työpajassa oli ikäihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ratkaisut maaseudulla. Luonnossa liikkuminen ja erilaisten pihatöiden tekeminen on perinteisesti ollut yksi tapa ylläpitää päivittäistä aktiivisuutta, mutta väestön entisestään ikääntyessä ulos ei ehkä pääsekään enää niin helposti, vaikka metsäpolut olisivat kuinka lähellä.
Vuosien 2019–2020 aikana toteutetun Ikäihmisten liikunta ja liikkuminen (IKLI) -tutkimuksen mukaan ikäihmiset viettivät suurimman osan valveillaoloajastaan, keskimäärin 11 tuntia, paikallaan istuen tai makoillen. Miehet istuivat tai olivat makuulla hieman suuremman osan valveillaoloajastaan kuin naiset. Paikallaan seisomista ja liikkumista puolestaan kertyi naisille hieman miehiä enemmän. Vanhempi ikäryhmä (80 vuotta ja sitä vanhemmat) oli enemmän paikallaan kuin nuorempi, ja vastaavasti nuoremmalle ryhmälle kertyi enemmän sekä paikallaan seisomista että liikkumista kuin vanhemmalle ikäryhmälle. (Husu, Tokola, Vähä-Ypyä & Vasankari 2022, 68.)
UKK-instituutin (kuva 1) julkaisema viikoittainen liikkumisen suositus yli 65-vuotiaille tiivistää terveyden kannalta riittävän viikoittaisen liikkumisen määrän ja antaa esimerkkejä liikkeen lisäämiseen arjessa. Suosituksen mukaan istumista ja muuta paikallaan oloa tulisi tauottaa joka päivä aina kun voi. Jo kevyestä liikuskelusta on todettu saatavan terveyshyötyjä. Uutta liikkumisen suosituksessa on myös unen huomioiminen. Riittävällä unella ja liikkumisella on yhdessä merkittäviä terveysvaikutuksia, ja unen vaikutus jaksamisessa on suuri. (UKK-instituutti 2024.)
Hyvinvointiretriittien ja monipalveluvaunujen ideointia
Elintapaohjaus on yksi tapa viedä erilaisia hyvinvointia ja terveyttä edistäviä suosituksia käytäntöön. Pohjois-Karjalassa Siun sote (2023) on luonut toimintamallin elintapaohjauksen toteuttamiseen. Polku sisältää valmiita malleja puheeksi ottoon, menetelmiä asiakkaan motivointiin, työkaluja elintapaneuvonnan toteuttamiseen sekä ohjeet asiakkaan ohjaamiseen Siun soten prosessinomaisiin palveluihin ja eri toimijoiden palveluihin tai toimintaan.
Työpajassamme innovoitiin maakunnassa ”kiertävää hyvinvointiretriittiä”, jonne ikäihmisille olisi järjestetty kuljetus. Ongelmana kuitenkin harvaan asutuilla alueilla on usein juurikin se kyyti. Jos omaa autoa ei ole niin kylän keskustaan pääsy muodostuu usein haasteeksi. Hyvinvointiretriitissä olisi mahdollisuus saada esimerkiksi elintapaohjausta ja vinkkejä jokaisen omaan arkeen, jolla esimerkiksi liikkumista voidaan lisätä.
Työpajassa kaipailtiin takaisin myös niitä vanhan ajan kauppa-autoja. Voisiko tätä aikanaan suosittua konseptia kehittää vastamaan 2020-luvun tarpeita? Pyörillä kulkeva monipalveluvaunu voisi sisältää juuri niitä arjen sujumisen kannalta kaikkein tärkeitä päivittäispalveluja, kuten apteekki, pankki, sairaanhoitajan vastaanotto, ruokatarvikkeita ja kenties jotakin sosiaalista kanssakäymistä. Tällainen vaunu ei kuitenkaan synny yhden eikä kahden toimijan tekemänä vaan vaatii aidosti kuntien, hyvinvointialueen, yritysten ja järjestöjen välistä rohkeaa kokeilukulttuuria sekä vahvaa tahtotilaa maaseutumaisten alueiden kehittämiseksi.
Monipalveluvaunun mukana tai osana ”kiertävää hyvinvointiretriittiä” myös Mehtimäki-hankkeessa kehitettävät toimintamallit voivat auttaa ikäihmisiä edistämään omaa terveyttä ja hyvinvointia. Syksyn 2024 aikana hankkeen asiantuntijat ja sote-alan opiskelijat ovat jalkautuneet erilaisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin ympäri maakuntaa. Monissa kunnissa ikäihmiset ovat innostuneet hyvinvoinnin ja toimintakyvyn arvioinnista ja osallistuneet innokkaasti esimerkiksi tasapainon ja kehonkoostumuksen mittaamiseen (kuva 2). Lisääntynyt ymmärrys omasta tilanteesta on virittänyt monenlaisia keskusteluja siitä, miten hyvinvointia voi lähteä edistämään jokaisen omassa arjessa ja millaisia palveluja eri alueilla on ikäihmisten tueksi jo tarjolla. Monille esimerkiksi erilaiset vertaisryhmät ovat keino innostua liikunnasta pidempiaikaisesti. Myös säännölliset mahdollisuudet arvioida oman hyvinvoinnin tilannetta yhdessä ammattilaisten kanssa, esimerkiksi hyvinvointitapahtumien yhteydessä, ovat monille motivoiva tekijä, jotta voi esimerkiksi erilaisten mittaus- ja testaustulosten seurannan avulla tarkistaa, onko edistymistä omassa toimintakyvyssä tapahtunut.
Millainen on teknologian ja etäpalvelujen roolin ikäihmisten asumisen ja hyvinvoinnin tukemisessa maaseudulla?
Keskeinen teema, josta työpajassa virisi runsaasti keskustelua oli tietysti digitalisaatio. Teknologian käyttö tulee varmasti väistämättä entistään lisääntymään harvaan asutuilla alueilla tulevaisuudessa. Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024-2027 korostaa, että teknologiaratkaisujen hyödyntäminen on välttämätöntä iäkkäiden ihmisten kotona itsenäisen ja turvallisen asumisen tukemiseksi. Teknologia luo mahdollisuuksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ja uusia vaihtoehtoja palveluiden toteuttamiseen. Ikäihmisiä tulisi auttaa hankkimaan omaa arkea ja toimintakykyä tukevaa teknologiaa sekä tarjota tukea teknologian käytön opetteluun. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2024, 49-50.) Kansallisen ikäohjelman yhtenä tavoitteena vuoteen 2030 mennessä on, että teknologian hyödyntäminen ikäihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sekä hoidon ja huolenpidon tukena on lisääntynyt. Teknologisten ratkaisujen on tarkoitus jatkossa tukea ikäihmisen hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä sekä itsenäistä arkea vielä nykyistä enemmän. (Valtioneuvosto 2022, 27.)
Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että digitalisaatio ja uudet teknologiat automaattisesti ratkaisevat esimerkiksi ikäihmisten hyvinvointia tukevien palveluiden saatavuutta harvaan asutuilla alueilla. Haasteena on ainakin se, etteivät kaikki ikäihmiset osaa tai pysty hyödyntämään tarjolla olevia digipalveluja. Kerättären, Lappalaisen, Tivosen (2023, 23, 45) tutkimuksessa haastatellut pohjoiskarjalaiset ikäihmiset kuvasivat terveyspalvelujen digitalisaatiota kielteisesti. He kokivat, että digitalisaation eteneminen on tehnyt terveyspalveluista monimutkaisempia ja vaikeasti saavutettavia. Tämä sama näkökulma tunnistettiin myös työpajaan osallistuneiden keskuudessa. Digitalisaatio vaatii keneltä tahansa meistä jatkuvaa kykyä oppia uutta. Entä jos digitaidot ovat ennestään jo puutteelliset? Silloin on vaikeampi oppia entistä monimutkaisempia taitoja, joita digiyhteiskunnassa mukana pysyminen edellyttää meiltä kaikilta.
Työpajassa keskusteltiin myös esimerkiksi heikoista tietoliikenneyhteyksistä, jotka ovat edelleen arkipäivää harvaan asutuilla alueilla. Jos ikäihminen tai nuorempikin joutuu menemään ensin talosta ulos ja vielä kävelemään muutama sata metriä tietä pitkin eteenpäin onnistuakseen saamaan videoyhteyden sairaanhoitajaan, digiloikka tuntuu vielä varsin kaukaiselta. Toimivat tietoliikenneyhteydet ovatkin nykyisin toimivan arjen perusta ja kuuluvat kaikille asuinpaikasta riippumatta (Kattilakoski ym. 2021, 44). Puhumattakaan jos lisäksi haasteena on, että älypuhelimen käyttö tuntuu vaikealta ja pankkitunnusten käyttäminen tunnistautumiseen pelottaa. Hyvät digitaidot eivät ole itsestäänselvyys ikäihmisten keskuudessa, vaikka digitaitureita heissäkin paljon on. Jos kuitenkin kaikilla ikäihmisillä olisi riittävä digiosaaminen, toimivat älylaitteet, hyvät nettiyhteydet sekä tarvittaessa tukea ongelmatilanteisiin, digitalisaatio mahdollistaisi aivan varmasti parempien palveluiden saatavuuden maaseudulla.
Digitalisaatio ei kuitenkaan ole avain onneen, sillä esimerkiksi lunta se ei auraa tai tulipaloja sammuta. Asioita on kuitenkin tarkasteltava monelta kantilta, sillä on paljon asioita, joita digitalisaatio voi todella ratkaista jo tänään. Niemelän ym. (2023, 21) mukaan älylaitteiden avulla käytettävät digitaaliset palvelut ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosina ikääntyvien kotona asumisen tukena ja kotihoidon palvelujen tarjoamisessa. Älylaitteisiin on nykyään saatavilla monia hyödyllisiä ja monipuolisia video-, ääni- ja tekstikommunikaatioon perustuvia sovelluksia. Älylaitteet sovelluksineen mahdollistavat esim. terveys- ja hyvinvointitietojen seurannan, yhteydenpidon läheisten ja ammattilaisten kanssa. Tekoälyn käytön lisääntyessä keskusteluja voi käydä vaikkapa erilaisten virtuaalisten avustajien kanssa.
Melkein kaikki tuntuu olevan mahdollista, mutta ei teknologia silti korvaa tarvetta ihmisten kohtaamiselle olipa kyse maaseudusta, kaupungista, ikäihmisistä tai lapsista. Jollain tavalla ikäihmisten asuminen harvaan asutuilla alueilla on turvattava myös tulevaisuudessa. Uusien mallien suunnitteluun tarvitaan meitä kaikkia ja ennen kaikkea heitä, joita tämä erityisesti koskee eli kasvavaa joukkoa ikäihmisiä. Elämänote-tutkimus (Hoppania & Vilkko 2020, 33) nostaa hienosti esiin erään tärkeän seikan. Vaikka ikäihmisillä on arjessaan joskus paljonkin avuntarvetta ja haasteita, heillä on myös annettavaa niin lähipiireissään kuin yhteisöissä laajemminkin. Ikäihmiset tulisikin osata nähdä aktiivisina tekijöinä, joilla on erilaisia resursseja, kiinnostuksen kohteita, asenteita ja elämäntilanteita, kuten kenellä tahansa nuoremmallakin sukupolvella. Siksi haluammekin kysyä: miten ikäihmisten potentiaali pääsisi yhteiskunnassa paremmin näkyville?
Tulevaisuuden kylä vuonna 2040
Lopuksi pieni hyppäys tulevaisuuteen, jossa yhdistelimme työpajassa kuultuja hieman villimpiäkin ideoita (kuva 3). Kuvan tekemisessä pyysimme taasen apua tekoälyltä, jolla oli hieman haasteita tekstin ja kuvan yhdistämisessä, mutta muuten tekoäly kyllä tunnisti joitakin tulevaisuuden mahdollisuuksia oikein mukavasti. Kurkistimme tulevaisuuden Onni-kylään, jossa jokaisen ikäihmisen asunto on laajamittaisesti varustettu etä- ja sensoriteknologialla. Teknologian avulla voi ennakoida toimintakyvyn heikkenemistä, esimerkiksi kaatumisriskiä, ja tehdä tekoälyn ehdottamia muutoksia arkeen. Palvelurobotti hälyttää automaattisesti ruokatarvikkeiden puutteista jääkaapissa ja luo ostoslistan tulevaa Maaseutuapu-monipalveluvaununkäyntiä varten. Se onkin uusi tapa tarjota palveluja ja edistää yhteisöllisyyttä, kuten artikkelin ensimmäisessä osassa mainittu Matti Sallinen teki vuosikymmeniä kestävällä kauppa-autourallaan.
Sosiaalisia kontakteja löytyy kaikille onneksi myös omasta pihapiiristä viimeistään, kun naapureiden etätyöpäivä päättyy. Päiväaikaan voi avata videokuvayhteyden kauempana asuviin sukulaisiin keittiön seinälle heijastettuna pelkän ääniohjauksen avustuksella. Lisäksi kylälle on perustettu Omaishoidon AirBnb, jonka avulla omaishoitajat voivat löytää helposti lyhytaikaisia sijaisia tai hoitopaikkoja omaishoidon vapaiden ajaksi. Tästä mallista on kuulemma syntynyt uusia työpaikkojakin. Onni-kylässä kukaan ei ole täysin yksin, koska viereisen torpan ikkunasta pilkottaa aina valoa, mistä tietää, että joku toinen ihminen on riittävän lähellä, myös niillä harvaan asutuilla seuduilla.
Kirjoittajat:
Jaana Kurki, projektipäällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu
Seija Ollaranta, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Kirjoittajista Jaana Kurki työskenteli aiemmin Mehtimäki-hankkeessa Karelian-amk:n projektipäällikkönä syyskuun 2024 loppuun asti. Seija työskentelee edelleen Mehtimäki-hankkeessa projektiasiantuntijana ja erityisesti opiskelijayrittäjyyden edistämisen parissa.
Mehtimäen hyvinvoinnin ja liikunnan testausasema – uutta liiketoimintaa, palveluita ja yrittäjyyttä -hankekokonaisuus toteutetaan neljän organisaation yhteistyönä. Hankekokonaisuus koostuu investointi- ja kehittämishankkeesta. Toteuttajaorganisaatiot ovat Joensuun kaupunki, Itä-Suomen liikuntaopisto Oy, Karelia Ammattikorkeakoulu Oy ja Itä-Suomen yliopisto. Hankekokonaisuuden toteutusaika on 1.10.2023–31.12.2025. Hankkeen rahoitus tulee Euroopan oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta (JTF). Kehittämishankkeen budjetti on 1 208 583 € ja investointihankkeen 964 758. Hankekokonaisuus yhteensä 2 173 341 €. Lisätietoja hankkeesta: https://www.testlabmehtimaki.com/.
Lähteet:
Hoppania, H-K & Vilkko, A. 2020. ”Jos mä sit kerran tulen”. Elämänote-ohjelman osallisuustutkimuksen tuloksia, osa 1/2. Helsinki: Ikäinstituutti. https://www.ikainstituutti.fi/content/uploads/2020/12/Elamanote-1_172x245_kevyt.pdf Haettu 29.11.2024
Husu, P., Tokola, K., Vähä-Ypyä, H. & Vasankari, T. Liikuntaraportti. Suomalaisten mitattu liikkuminen, paikallaanolo ja fyysinen kunto 2018–2022.Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:33. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-808-3 Haettu 15.11.2024
Kattilakoski, M., Husberg, A., Kuhmonen, H-M., Rutanen, J., Vihinen, H., Töyli, P., Lukkari, T., Osmonen, E., Väre, T. & Äström, C. 2021. Ajassa uudistuva maaseutu – Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2021–2027. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2021:12. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-366-382-4 Haettu 15.11.2024
Kerätär, E. Lappalainen, M. & Tivonen, K. 2023. Pohjoiskarjalaisten ikäihmisten kokemuksia terveyspalvelujen digitalisaatiosta – ”Vanhempi väki putovvaa kelekasta”. Teoksessa: Kerätär & Tivonen, K. (toim.) Pohjois-Karjalan ikäihmisillä on asiaa terveyspalvelujen digitalisaatiosta. Karelia-ammattikorkeakoulun julkaisuja B:89, 37 – 49. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-275-406-6 Haettu 6.11.2024
Niemelä, M., Kaartinen, J., Siira, T., Niskasaari, E., Anttila, H. & Vuokko, R. 2023. Kotona asumista tukevat teknologiat ikäihmisille. KATI-viitearkkitehtuuri. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2023:32. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8664-0 Haettu 24.11.2024
Siun sote. 2023. Elintapaohjaus. https://palveluketjut.siunsote.fi/elintapaohjaus/ Haettu 15.11.2024
Sosiaali- ja terveysministeriö. 2024. Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027. Sosiaali- ja terveysministeriö, Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy. Suomen Kuntaliitto. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:4. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5436-6 Haettu 15.11.2024
UKK-instituutti. 2024. Yli 65 -vuotiaiden liikkumisen suositus. https://ukkinstituutti.fi/wp-content/uploads/2020/09/A2-liite2-verkkokauppaan-65-liikkumisensuositus-kuva.png Haettu 22.11.2024
Valtioneuvosto. 2022. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Valtioneuvoston julkaisuja 2022:70. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-6865-3 Haettu 22.11.2024