Omaishoito koskettaa lähes meitä kaikkia jossain vaiheessa elämää: omaisena tai hoidettavana. Omaishoito on jo nyt monen työssäkäyvän todellisuutta. Eniten hoivavastuita on 45 vuotta täyttäneillä työssäkäyvillä. Työni omaishoitajien parissa on avannut silmät sille, kuinka sinnikkäitä ja epäitsekkäitä omaishoitajat ovat. Usein kyseessä on ns. epävirallinen omaishoitaja, joka ei ole vielä tunnistautunut omaishoitajaksi tai ei saavuta koskaan virallisia omaishoidon tuen kriteereitä. Tällöin omaishoito tapahtuu työn ohessa: tarkistussoitot, hoiva, lääkärissäkäynnit, kauppa-asiat ja huoli 24/7. Huoli ja hoivavastuu läheisestä vaikuttaa aina koko perheen elämään.
Omaishoidon haasteet ja tuen riittävyys näkyvät ja kuuluvat erilaisilla keskustelupalstoilla ja omaishoitajien vertaistukiryhmissä. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma haluaa edistää toimia, joilla hyvinvointialueet ja kunnat voivat lisätä mahdollisuuksia ryhtyä omaishoitajaksi. Julkista keskustelua käydään myös heikon julkisen talouden vuoksi: pitäisikö aikuisten lasten ottaa enemmän hoivavastuuta ikääntyneistä vanhemmistaan, kun vanhusten hoitoon kohdistuu uusia leikkauksia? Tammikuussa 2025 julkistettu ensimmäinen sukupolvibarometri kertoo, että asiasta ollaan kahta mieltä. Omaishoitajaliitto on huolissaan vastuun siirtämisestä läheisille, koska moni nainen jää pois työelämästä hoitamaan läheistään. Asia on moniulotteinen ja mielenkiintoinen. Tässä artikkelissa keskityn avaamaan, kuka oikein on omaishoitaja.
Omaishoitaja voi olla kuka vain meistä, joka auttaa ja hoitaa tukea tarvitsevaa läheistään
Laki omaishoidon tuesta (937/2005) määrittelee omaishoitajan suppeasti henkilöksi, joka on tehnyt omaishoitosopimuksen hyvinvointialueen kanssa. Suomen omaishoidon verkostossa omaishoitaja on määritelty laveammin: ”Omaishoitaja on henkilö, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti.”
Omaishoitajaliiton mukaan omaishoidolla tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoitamista omaisen tai muun läheisen henkilön avulla. Omaishoitoon liittyy aina sairauden tai vamman mukanaan tuoma elämänmuutos. Hoitosuhde voi kehittyä hitaasti hoidettavan läheisen avuntarpeen lisääntymisen seurauksena tai äkillisesti sairauskohtauksen, onnettomuuden tai erityistä hoivaa tarvitsevan lapsen syntymän myötä. Virallista omaishoidon statusta ei läheskään aina edes saada.
Suomessa omaisten ja läheisten vastuulla arvioidaan olevan 80 % hoivasta. Arviolta jo noin kolmannes työssäkäyvistä eli noin 750 000 henkilöä auttaa omaista, joka tarvitsee apua sairauden, vamman tai korkean iän takia. (Kauppinen & Silfver-Kuhalammi 2015). Omaishoitajaliiton (2024) mukaan tästä läheistään auttavien suuresta joukosta noin 350 000 henkilöä on pääasiallisessa vastuussa läheisensä huolenpidosta. Nämä ns. epäviralliset omaishoitajat varmistavat avun tarvitsijan mahdollisuuden elää omassa kodissaan mahdollisimman pitkään.
Omaishoitaja voi siis olla sairastuneen tai tukea tarvitsevan läheisensä puoliso, vanhempi, sisarus, lapsi, muu sukulainen tai ystävä. Taustalla on aina olemassa oleva emotionaalinen ihmissuhde. Jotkut auttavat läheistään päivittäin monella eri tavalla, tekevät erilaisia välttämättömiä hoitotoimenpiteitä, toiset avustavat vain tietyissä askareissa tai satunnaisesti. Omaishoitajana voivat toimia myös hyvinkin kaukana asuvat perheenjäsenet ns. etäomaishoitajat. (Omaishoitajaliitto 2024.)
Pohjois-Karjalan hyvinvointialue Siun sote linjaa, että omaishoitaja huolehtii läheisen arjen sujumisesta ja seuraa hoidettavan vointia, auttaa hoidettavaa esimerkiksi ruokailussa, peseytymisessä, pukeutumisessa ja lääkehoidon toteutumisessa sekä huolehtii riittävästä levosta. Omaishoitajan ja hoidettavan ei tarvitse asua samassa taloudessa, mutta omaishoitajan tulee sitoutua hoitoon ja huolenpitoon päivittäin. Omaishoitaja voi olla ansiotyössä. (Siun sote 2025.)
Suomessa on tunnistettu myös nuoret hoivaajat, alaikäiset lapset tai nuoret, jotka auttavat, hoitavat tai tukevat toista perheenjäsentä tai muuta läheistään sairauden vuoksi. Vanhemman vakava pitkäaikaissairaus, mielenterveysongelmat, vammat, päihderiippuvuus ja useat muut terveydenongelmat ovat arkea monissa perheissä. (Alisaprojekti 2024.)
Maailmassa on vain neljänlaisia ihmisiä:
– heitä, jotka ovat olleet omaishoitajia,
– heitä, jotka ovat omaishoitajia,
– heitä, joista tulee omaishoitajia,
– heitä, jotka tarvitsevat omaishoitajia.
Rosalynn Carter, omaishoitajien tukitoiminnan uranuurtaja Yhdysvalloissa
Virallinen omaishoidon tuki
Omaishoidon tuen myöntämisedellytyksistä ja sisällöstä säädetään omaishoidon tuesta annetussa laissa (Laki omaishoidon tuesta 937/2005). Lain tarkoituksena on edistää hoidettavan edun mukaisen omaishoidon toteuttamista turvaamalla riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä hoidon jatkuvuus ja omaishoitajan työn tukeminen. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa omaishoidon tuen lainsäädännön valmistelusta sekä yleisestä ohjauksesta ja kehittämisestä. Omaishoitajana voi toimia hoidettavan omainen tai muu hoidettavalle läheinen henkilö. Hoidon tai huolenpidon tarve perustuu omaisen tai läheisen terveydentilan tai toimintakyvyn heikentymiseen tai vammaisuuteen. Omaishoidon tuki muodostuu hoidettavalle annettavista tarvittavista palveluista sekä hoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta[1] ja omaishoitoa tukevista palveluista. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2024.)
Hyvinvointialueet määrittelevät itse omaishoidon myöntämisperusteet ja päättävät, paljonko rahaa ne ohjaavat omaishoidon tukeen. Siksi sekä myöntämisperusteet että omaishoidon tuen määrärahat vaihtelevat alueittain. Suomessa oli vuonna 2023 sopimusomaishoitajia 50 532 henkilöä. Eniten omaishoitoa saavat iäkkäät henkilöt. Alle 18-vuotiaiden omaishoidettavien määrä on kasvanut jo pidemmän aikaa, vaikka lasten määrä väestössä on vähentynyt. (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2025).
Siun sotessa omaishoidon tuki on porrastettu neljään hoitopalkkioluokkaan. Omaishoidon tuen saaminen edellyttää, että hoidettava tarvitsee lähes ympärivuorokautisesti ja runsaasti apua päivittäisissä toiminnoissa. Tukeen ei ole oikeutta, mikäli avun tarve on pelkästään ruoanlaitossa, siivouksessa ja asioinnissa kodin ulkopuolella. Omaishoitajalle maksettavan palkkion suuruus riippuu hoidon sitovuudesta ja vaativuudesta. Hoitopalkkio on veronalaista tuloa ja kerryttää eläkettä. (Siun sote 2025.) Tiukkojen kriteereiden vuoksi omaishoidon tuen piiriin on vaikea päästä, vaikka avun tarvetta on paljon.
Ansiotyön ja omaishoidon yhdistäminen
Eliniän noustessa, yhä isompi ikääntyvien joukko asuu kotona toimintakykyisenä, mutta myös tukea ja apua tarvitsevana, varsinkin viimeisinä elinvuosinaan. Samaan aikaan omaishoito tai -hoiva, kuinka se halutaan ilmaista, on yhä vähenevän työikäisten ryhmän tehtävänä. Tämä ryhmä tekee samaan aikaan ansiotyötä yhä pidempään. (Omaishoitajaliitto 2024).
Ansiotyössä jatkaminen omaishoidon ohella esimerkiksi osa-aikaisena parantaa hoitajan mahdollisuutta jatkaa työelämässä omaishoidon päätyttyä ja takaa hoitajalle paremman eläketurvan. Ansiotyössä käynti voi edistää omaishoitajan hyvinvointia pitämällä yllä omaishoidon ohella sosiaalisia suhteita ja muuta elämää. Myös paremmat toimeentuloedellytykset todennäköisesti lisäävät hyvinvointia. On kuitenkin tunnistettava, milloin kuormitus on omaishoitajalle liian suuri, kun ansiotyö ja omaishoito yhdistetään (Kehusmaa, Ilmarinen, Jokinen & Kauppinen 2022, 11.)
Olennaista on omaishoitotilanteen oikea-aikainen tunnistaminen ja tunnustaminen
Omaishoito vaikuttaa perheen elämään, ja tuo aina mukanaan jonkinlaisen elämänmuutoksen. Omaishoitotilanteen tunnistamiseen on olemassa varhaisia merkkejä, joista yleensä sosiaali- ja terveysalan ammattilainen tai joku perheen ulkopuolinen ihminen voi tilanteen tunnistaa. Tällaisia merkkejä voi olla lisääntynyt asiointi sosiaali- ja terveydenhuollossa ja virastoissa tai tilapäishoitajan hankkiminen läheiselle, kun ei itse ole läsnä. Tilanteen tunnistaminen auttaa pohtimaan hoitajan omia voimavaroja ja hakemaan tarvittavaa tietoa ja tukea tilanteeseen. (Omaishoitajaliitto 2024.).
Työpaikoillakin kannattaa olla hereillä, jos työkaveri alkaa puhua lisääntyneestä huolestaan tai hoivavastuusta sairastunutta perheenjäsentä kohtaan. Työterveyshuollossa asiaa voidaan tarkastella työntekijän voimavarojen näkökulmasta, ja työpaikalla keventää arkea mahdollisilla työajan joustoilla. Omaishoitotilanne voi kestää vuosia tai jopa kymmeniä vuosia.
Alussa viittaamassani Orpon hallitusohjelmassa omaishoitajat nähdään yhteiskunnan tärkeänä voimavarana. Ohjelmassa on luvattu mm. edistää työssä käyvien omaishoitajien omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittamista sekä tilapäisen hoitovapaan mahdollisuutta myös omaishoitajille (Valtioneuvosto 2023). Toivon todella, että nämä rivit eivät jää korulauseiksi ja, että myös työnantajat pitävät työssä käyvien omaishoitajien puolta. Tärkeitä ovat jatkossakin sukupolvibarometrit ja julkinen keskustelu hoivavastuun jakamisesta niin sukupuolten tasa-arvon kuin naisten työurien mahdollisuuksien näkökulmista.
Opintojakso omaishoitajuudesta
Karelia-ammattikorkeakoulussa on kehitetty Kuka on omaishoitaja -opintojakso (1 op), joka soveltuu sote-alan ammattilaisten ohella kaikille asiasta kiinnostuneille. Kurssin sisällöstä ja toteutuksesta vastaavat lehtori Irmeli Stenberg-Louko ja opettaja Seija Ollaranta. Yhteistyökumppanina on ollut omaishoidon asiantuntija Siun sotelta. Opintojaksolla tutustutaan omaishoidon varhaisiin tunnusmerkkeihin, perehdytään eri hyvinvointialueiden omaishoidon tuen toimintaohjeisiin ja saadaan tietoa omaishoidon tuen kriteereistä. Opintojakso toteutetaan verkossa, ja sen voi suorittaa oman aikataulun mukaisesti.
Kuka on omaishoitaja -opintojakso 1 op
Omaishoito koskettaa lähes meitä kaikkia jossain vaiheessa elämää: omaisena tai hoidettavana.
Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille ja opiskelijoille suunnattu opintojakso Kuka on omaishoitaja? (1 op) tarjoaa perustietoa omaishoitotilanteen tunnistamiseen ja tuen hakemiseen. Keväällä 2025 opintojakso toteutetaan 10.2.–31.5.2025.
Opintojakso on tehty yhteistyössä Siun soten omaishoidon asiantuntijan ja Omaishoitajat -liiton kanssa.
Kirjoittaja:
Seija Ollaranta, opettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Alisaprojekti. 2024. https://www.alisaprojekti.fi/ Haettu 24.1.2025
Kehusmaa, S., Ilmarinen, K., Jokinen, S. & Kauppinen, S. 2022.Omaishoidon tuen kansalliset myöntämisperusteet – THL:n ehdotus. Työpaperi 43/2022. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-927-6 Haettu 24.1.2025
Laki omaishoidon tuesta 937/2005. https://www.finlex.fi/fi/laki/smur/2005/20050937 Haettu 20.12.2024
Omaishoitajaliitto. 2024. https://omaishoitajat.fi/ Haettu 20.12.2024
Silfver-Kuhalampi, Mia. (2015). Työssäkäyvät läheistensä hoivaajat – mikä aiheuttaa stressiä, mikä auttaa jaksamaan? Teoksessa Kaisa Kauppinen & Mia Silfver-Kuhalampi (toim.) Työssäkäynti ja läheis- ja omaishoiva – työssä jaksamisen ja jatkamisen tukeminen. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 12. Helsinki: Helsingin yliopisto, 133–176.
Siun sote. 2025. Omaishoidon tuki. https://www.siunsote.fi/omaishoidon-tuki Haettu 23.1.2025
Sosiaali- ja terveysministeriö 2024. Omaishoito. https://stm.fi/omaishoito Haettu 20.12.2024.
Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. 2025. https://thl.fi/-/omaishoidon-kansallisesti-yhtenaisiin-myontamisperusteisiin-on-viela-matkaa-suositukset-ohjaavat-alueita Haettu 28.1.2025
Valtioneuvosto. 2023. Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma.VALTIONEUVOSTON JULKAISUJA 2023:58. Hallitusohjelma – Valtioneuvosto Haettu 24.1.2025
YLE. Lähes puolet suomalaisista työntäisi aikuisille lapsille enemmän hoivavastuuta ikääntyneistä. https://yle.fi/a/74-20138677 Haettu 28.1.2025
[1] Siun sotessa palveluseteli on yksi tapa järjestää omaishoitajan lakisääteisen vapaa. Palvelusetelillä omaishoitaja voi ostaa terapia- ja kuntoutuspalveluja itselleen tai hoiva-, hoito- ja tukipalveluja omaishoidettavalle. (Siun sote 2025.)