Selvitin syksyn 2024 työelämäjaksollani, miten psykofyysisen fysioterapian lähestymistapaa voidaan hyödyntää käytännön fysioterapiassa. Minua kiinnostivat Bacic Body Awareness Therapy (BBAT) ja Sovellettu rentoutus -menetelmä ja niiden käyttö työfysioterapeutin vastaanotolla. Olen taustaltani työfysioterapeutti ja Karelia-ammattikorkeakoulun täydennyskoulutuksesta valmistunut psykofyysinen fysioterapeutti, joten aiheeseen tutustumisen tavoitteena oli tuoda opetukseen uusia näkökulmia ja syvyyttä.
Työpöydän korkeuden säätäjästä keho-mieliyhteyden tukijaksi
Mitä sinulle tulee mieleen työfysioterapeutin toimenkuvasta? Ergonomiaohjaus, työtuolin säätäminen, näyttöpäätelasien mittaaminen, kuntosaliohjeet, jotain muuta? Katsotaanpa ensin hieman kokonaiskuvaa. Suomessa 17 prosenttia työntekijöistä kokee melko paljon tai paljon erilaisia stressioireita. Stressi on tilanne, jossa työntekijä tuntee itsensä kykenemättömäksi selviytymään häneen kohdistuvista vaatimuksista ja odotuksista. (TTL 2024a.) Ergonomia on työn ja toimintaympäristön ennakoivaa suunnittelua ja työkäytänteiden ja työprosessien kokonaisvaltaista kehittämistä.
Ergonomia jaetaan kolmeen osa-alueeseen: fyysinen, kognitiivinen ja organisatorinen ergonomia. (TTL 2024b.) Ergonomisesti oikein suunnitellulla ja johdetulla työllä voidaan lievittää stressioireita ja lisätä työhyvinvointia. Maailman terveysjärjestön mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen tunnistaa omat kykynsä, selviytyy normaaleista elämään kuuluvista paineista ja työskentelee tuloksia tuottavasti osana yhteisöään. Yhteiskunta vaatii osaamista ja innovaatioita, työ on jatkuvassa muutoksessa. Tämä yhtälö korostaa mielenterveyden ja psyykkisen työkyvyn roolia. (TTL 2024c.) Samalla herää kysymys, miten työfysioterapeutti voi hyödyntää psykofyysistä lähestymistapaa ja menetelmiä työntekijän työkyvyn kokonaisvaltaiseen tukemisessa.
Keho-mieliyhteyden herättely validoivalla työotteella ja dialogilla
Psykofyysinen lähestymistapa fysioterapiassa on viitekehys ja kokemuksellisen kohtaamisen tapa, jota fysioterapeutti hyödyntää työssään (Palomäki 2018). Hyvän työergonomian eli esimerkiksi fyysisen ja kognitiivisen ergonomian pohjalla on yhteys itseen ja omaan kehoon. Samoja asioita pyritään saavuttamaan BBAT ja Sovellettu rentoutus -harjoitteilla (Skjærven 2013, 3). Käytyäni mainittujen menetelmien koulutuksia minulle oli epäselvää, miten niitä voisi yhdistää tavalliseen (työ)fysioterapiakäyntiin. Työelämäjaksolla ajatukseni kirkastui. Näin yhden erittäin kokeneen ammattilaisen työskentelyä oikeiden työterveyshuollon asiakkaiden kanssa. Jos mitä tahansa menetelmää katsoo kontekstista irrotettuna, menetelmä kuin menetelmä voinee vaikuttaa hyvin mekanistiselta ja jäykältä. Minun kohdallani tarvittiin työelämäjakso ja siellä koettujen asioiden reflektointi mentorin avulla, jotta oma mieli notkistui näkemään soveltamismahdollisuuksia.
Meillä kaikilla on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi, ymmärretyksi ja kohdatuksi. Lähtökohtamme voivat olla erilaisia muun muassa taustamme, toimintakykymme ja oppimiskykymme suhteen. Näkemäni työfysioterapeutti toteutti psykofyysistä lähestymistapaa lähivastaanotolla hyväksyvällä asenteella ja validoivalla työotteella. Validoiva työote tarkoittaa, että ihmisen tunteet kohdataan myötätuntoisesti ja identiteettiä ja omanarvontuntoa tukevasti. Läsnä ollen käyty dialogi siirtyi yksilölliseksi ohjaukseksi kunkin asiakkaan omien tarpeiden mukaisesti. Dialogissa yhdistyivät BBAT-menetelmään kuuluva haastattelu ja työterveyshuollon teemat – yhtäläisyys, joka vasta nyt työelämäjaksolla kirkastui minulle. Niissähän on samat teemat: uni, palautuminen, liikunta, ravitsemus, mielen hyvinvointi, oma kokemus itsestä; joitain luetellakseni.
Keho-mieliyhteyden kautta kehotietoiseen ja luonnolliseen liikkeeseen ja keholle sopiviin työasentoihin
Ergonomiaohjauksen ja BBAT-menetelmän perustana olevan liikeoppimisen kehän yhtäläisyydet ovat ilmeiset. Kontakti omaan itseen tarvitaan niin ergonomisessa työskentelyssä kuin kehotietoisessa liikkeessäkin. Tarkkailemani työterveysfysioterapeutin vastaanotolla asiakas tutki omaa liikettään lempeästi. Hän etsi kokeilun ja siitä syntyvän kokemuksen kautta tietoisia uusia liikemalleja; luonnollisia liikemalleja istuen ja seisten esimerkiksi näyttöpäätetyön ääressä, mutta myös liikunnan toteuttamiseen, esimerkiksi rullaavaan kävelyyn. BBAT-menetelmästä ja ergonomiaohjauksesta löytyi sama perusta, sama pyrkimys helppouteen ja vaivattomuuteen. Tarkoituksen ja merkityksen luominen oman liikkeen ja asentojen tutkimiselle. Ymmärryksen siirtäminen toiminnaksi ja osaksi arkea ja muuta elämää.

Liikeoppimisen tukena asiakkaalle sopivien liikkeiden ohjauksessa työfysioterapeutti käytti aina asiakkaan omia sanoituksia terapiatilanteen alun dialogista. Tämä sanauttamisen keino kuuluu fysioterapiaan ja on hyvin kuvattu esimerkiksi Neuro Linguistic Programming (NLP) -lähestymistavassa. Vaikka liikkeet olisivat olleet aivan samat kahdella eri asiakkaalla, niiden sanoitus ja teoriasisältö oli aina valittu asiakkaan työn ja tilanteen mukaisesti. Kuulostaa niin yksinkertaiselta, vaikka vaatii terapeutilta uteliasta, avointa mieltä ja etenkin läsnäoloa ilman etukäteisoletuksia. Läsnäoloa ilman valmista reseptiä siitä, mikä tälle asiakkaalle pitäisi tehdä.
Vanhan sanonnan mukaan kannettu vesi ei kaivossa pysy. Meidän ei siis terapeutteina ”pitäisi tehdä” asiakkaalle mitään, hänen itsensä tulisi löytää oma kehotietoisuutensa ja oma sisäinen rauhansa ja ergonomiansa. Miten siis käyttää ne muutamat työnantajan kustantamat työfysioterapiakerrat sisäisen muutoksen aikaansaamiseen? Muutos ei tule ulkoapäin, ei ainakaan pysyvästi. Ehkäpä voisimme lähestyä useammin asiakasta opettamalla armollisuutta omaa kehoaan kohtaan, opettamalla kuuntelemaan omaa kehoa. Mieleen jäi yhden selkäkipuisen, stressaantuneen asiakkaan hämmästys: ”Siis saanko mä ensin vaan mennä makuulle? Eikö heti aloiteta jumppaliikkeistä?” Suorittaminenkin on joskus tärkeää. Sitä tarvitaan esimerkiksi kestävyyskunnon kohottamiseen, mutta somatisoituneiden mielen haasteiden kanssa ”vähemmän voisi joskus olla enemmän”. Somatisoituneilla mielen haasteilla tarkoitan tässä esimerkiksi stressin laukaisemaa selkäkipua, joka tuskin paranee pelkästään selkää jumppaamalla.
Saat opetella löytämään oman kehosi, olla läsnä omassa kehossasi, olla tässä hetkessä!
Ihminen on kokonaisuus, jossa keho-mieliyhteys on läsnä koko ajan. Kuormittuminen voi olla kehossa, mielessä tai aika usein molemmissa. Työelämäjakson päivien aikana näin, miten myös Sovellettu rentoutus -menetelmä sujahti osaksi fysioterapiakäynnin kokonaisuutta, sanoitettuna jälleen asiakkaan omin termein ja kohdistettuna hänen tarpeisiinsa ja oireisiinsa. Näkemieni asiakkaiden oireita olivat muun muassa epäspesifi selkäkipu, ahdistus ja niskajumi. Sovellettu rentoutus -menetelmässä opetellaan lempein liikkein erottamaan jännittynyt kehonosa rentoutuneesta, opitaan rentouttamaan jännittyneet kohdat ja keskitytään olemaan läsnä itselle (Tuomisto 2003). Aistimaan omaa kehoa. Työelämässä ehdollistuminen erilaisiin päätelaitteisiin ja tottuminen alati vaihtuviin työtehtäviin keskeytyksineen siirtää vireytemme valmiustilaan, jatkuvaan pieneen jännitykseen ja muutoksen odotukseen. Lihastonus kohoaa, kohonneesta tonuksesta tulee kehon uusi normaali. Sovellettu rentoutus -menetelmä pyrkii tuottamaan kokemuksen rentoutuneesta tilasta. Menetelmä on progressiivisesti etenevä. Tavoitteena on lopulta pystyä siirtymään ylivirittyneestä, jännittyneestä tilasta rentoutuneeseen tilaan vain yhden hengityssyklin aikana ja toteuttaa rentoutuminen seistessä, kävellessä tai työtehtävien lomassa. (Tuomisto 2005.) Näiden tavoitteiden toteutumista on pyritty selvittämään esimerkiksi hyödyntäen terveysteknologiaa. Dingan (2016) tutkimuksen mukaan sykevälivaihtelulla mitattuna palautuminen oli lisääntynyt 19 prosentista 26 prosenttiin ja palauttavan unen osuus oli lisääntynyt 49 prosentista 64 prosenttiin Sovellettu rentoutus -menetelmää toteuttavilla.
Kuulin, miten asiakkaat kuvasivat BBAT:lla ja Sovelletulla rentoutuksella saavuttamiaan hyötyjä monisanaisesti ja tyytyväisinä oman sisäisen prosessinsa etenemiseen. Kuulin konkreettisia tarinoita parantuneesta työkyvystä, lisääntyneestä luovuudesta ja helpottuneista vuorovaikutussuhteista. Oli myös tarinoita koetuista haasteista. Lempeästi heidät ohjattiin pois itseruoskinnoista näkemään itsensä inhimillisinä yksilöinä, löytämään sopivat paikat arjessa tehdä itselle sopivia valintoja, hyväksymään prosessinomainen eteneminen ja ajoittaiset takapakit. Ihminen yleensä tietää, mikä hänelle on hyväksi. Tietämisen siirtyminen toteutukseksi vaatinee joskus lempeää valmentajaa ja selkeää toimintamallia, jollaisen sekä Sovellettu rentoutus että BBAT tarjoavat myös työterveyshuollon kontekstissa.
Puhu itsellesi kauniisti
Tutustuminen Terveystalon yhden fysioterapia-alan ammatinharjoittajan arkeen pisti minut miettimään, miten tärkeää onkaan kohdata asiakas läsnä ollen ja arvostaen; miten tärkeää on ohjata asiakasta olemaan itselleen lempeä ja puhumaan itselleen kauniisti. Olemaan itselleen läsnä, kehollisesti ja henkisesti. Näillä asioilla luodaan havaintoni mukaan perusta onnistumiselle, ihmisen itsensä tekemälle muutokselle. Muutokselle, joka lisää työhyvinvointia, työkykyisyyttä ja työn tuottavuutta.
Kiitokset
Suuret kiitokset työelämäjaksoni mentorille, työfysioterapeutti, BBAT-kouluttaja, NLP Trainer Kirsti Niskalalle Espooseen sekä kaikille niille ihanille asiakkaille, jotka sallivat minun seurata heidän terapiakäyntiään työterveyshuollon yksikössä.
Kirjoittaja:
Anu Pukki, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Dinga, J. 2016. Sovelletun rentoutusmenetelmän arviointi sykevälivaihtelua mittaamalla. Terveyskasvatuksen pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 8.12.2024. https://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201606283371
Palomäki, K. 2018. Kokemuksellisuuden ja kohtaamisen merkitys auttamistyössä. Sivut 271-285. Teoksessa Aarva, P., Kortejärvi, H. & Sarvela, K. 2018. Inhimillisyyden vallankumous. Toivoa ja iloa terveydenhoitoon. Basam Books.
Skjærven, LH 2013. Basic Body Awareness Therapy. Promoting Movement Quality and Health for Daily Life. Bergen: Bergen University College
TTL 2024a. Stressi ja työuupumus. Työterveyslaitos. Päivitystieto puuttuu, viitattu 8.12.2024. https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/stressi-ja-tyouupumus
TTL 2024b. Kokonaisvaltainen ergonomia. Työterveyslaitos. Päivitystieto puuttuu, viitattu 8.12.2024. https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/kokonaisvaltainen-ergonomia
TTL 2024c. Työelämä ja mielenterveys. Työterveyslaitos. Päivitystieto puuttuu, viitattu 8.12.2024. https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyoelama-ja-mielenterveys
Tuomisto, M.T. 2005. Sovelletun rentoutuksen käsikirja. SKT:n julkaisusarja: Hoitomenetelmien julkaisuja nro 13. Tampere: Suomen Käyttäytymistieteellinen Tutkimuslaitos.
Kansikuva: Anu Pukki