Tämä katsaus perustuu Tuula Martiskaisen väitöskirjaan: Terveydenhuollossa toteutetun yksilöllisen liikuntaneuvonnan vaikuttavuus tyypin 2 diabetesta sairastavien fyysisen aktiivisuuden edistämiseen ja hoitotasapainoon. Tämä kansanterveystieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa 26.9.2024.
Elintapaneuvonta osana tyypin 2 diabetesta sairastavien hoitoketjua
Tyypin 2 diabetes (T2D) on pitkäaikaissairaus, joka on lisääntynyt hälyttävästi ympäri maailmaa. Aikuisista (20–79 vuotta) 537 miljoonaa sairastaa diabetesta. Tämän sairauden ilmaantuvuuden kasvun myötä myös terveydenhuollon kustannuksissa on tapahtunut huomattavaa nousua (International Diabetes Federation 2021, 2–4).
Tiedetään hyvin, että T2D on ehkäistävissä oleva sairaus. Useiden tutkimusten mukaan T2D on ennaltaehkäistävissä painonhallinnalla, terveellisellä ruokavaliolla, olemalla fyysisesti aktiivinen, sekä tupakoimattomuudella ja alkoholin kohtuukäytöllä (Schellenberg ym. 2013, 548–549, Hu ym. 2001, 791–796).
Kaikkien T2D:ta sairastavien henkilöiden tulisi olla säännöllisesti fyysisesti aktiivisia (Colberg ym. 2016, 2066–2067, Liikunta: Käypä hoito -suositus, 2016). Lisäksi pitkään jatkunutta paikallaan oloa tulisi välttää ja lisätä paikallaan olon tilalle kevyttä liikuskelua. Näiden toimintojen on havaittu vaikuttavan myönteisesti aineenvaihduntaan (Cooper ym. 2012, 591–598). Kuitenkin T2D:ta sairastavilla henkilöillä fyysisen aktiivisuus jää huomattavasti alle suositellun tason ja päivittäinen paikallaan olon määrä on runsasta (Morrato 2003, 206–207).
Elintapainterventioiden, mukaan lukien liikuntaneuvonnan tulisi olla keskeisessä roolissa kroonisten sairauksien hoidossa (Rossen ym. 2015, 9–10). Muutamissa aikaisemmissa tutkimuksissa on raportoitu liikuntaneuvonnan onnistuneista toteutuksesta perusterveydenhuollossa (Sanchez ym. 2014, S65-S66). Liikuntaneuvontaa suositellaan toteutettavaksi perusterveydenhuollossa, koska sieltä on mahdollista tavoittaa huomattava osa kroonisia sairauksia sairastavia henkilöitä. Perusterveydenhuollon on todettukin olevan optimaalinen ympäristö väestön fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi (Garrett ym. 2011, e132). Kuitenkin liikuntaneuvontapalvelun hyödyntäminen terveydenhuollon kliinisessä työssä on varsin vähäistä (Sanchez 2014, 565–566). Nykyisten suomalaisten hoitosuositusten mukaan elintapaneuvonta pitäisi sisältyä merkittävänä osana pitkäaikaissairauksia sairastavien henkilöiden hoitoa (Absetz ym. 2011, 2265–72).
Fyysisen aktiivisuuden merkitys iäkkään toimintakykyyn
Elintapojen, kuten liikunnan ja ruokavalion on osoitettu parantavan sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä, jotka ehkäisevät neurokognitiivista heikkenemistä ikääntyvillä. (Alzheimer’s Association 2024, 16–17). Tutkimukset ovat osoittaneet riittävän fyysisen aktiivisuuden liittyvän sydän- ja verisuonisairauksien (Wen ym. 2011, 1244–1253) ja muistisairauksien riskin pienentymiseen (Larson ym. 2006, 73–81). Angevaren ym. (2008)ovat todenneet etenkin aerobisella harjoittelulla olevan myönteisiä vaikutuksia neurokognitiiviseen toimintaan terveillä vanhemmilla aikuisilla.
Fyysisellä aktiivisuudella on raportoitu olevan myös myönteisiä vaikutuksia ikääntyneiden toimintakykyyn (Cunningham ym. 2020, 818–825). Tutkimuksissa on havaittu fyysisesti aktiivisten iäkkäiden onnistuvan paremmin arkiaskareissaan, kuten pukeutumisessa, peseytymisessä ja ruokailussa, mitkä ovat keskeisiä tekijöitä omatoimisuuden ja elämänlaadun edistämisessä verrattuna vähän liikkuviin ikäisiinsä (Tak ym. 2013, 334–335). Fyysisen aktiivisuuden harjoittamisen suuremman määrän on myös todettu olevan yhteydessä vähäisempään kaatumisriskiin, iäkkäiden toimintakyvyn kohenemiseen ja itsenäiseen selviytymiseen. Myös muistisairauksien ja masennusoireilun riski on pienentynyt (Cunningham ym. 2020, 818–825).
Ikääntyminen aiheuttaa sekä fyysisen että sosiaalisen toimintakyvyn heikkenemistä ja tällä voi olla vaikutusta myös omahoitoon (Wilkinson ym. 2014, 120–121) sekä elintapamuutoksiin sitoutumiseen. Ngandu ym. (2022) ovat esittäneet monitekijäisten elintapainterventioihin osallistumisen liittyvän myönteisempiin tuloksiin kognition heikkenemisen ehkäisyssä henkilöillä, joilla on huomattava muistihäiriöiden riski.
Aikaisempien tutkimusten perusteella liikuntaneuvonnalla voidaan lisätä ikääntyvien fyysistä aktiivisuutta (Hirvensalo ym. 2022). Heidän fyysisen aktiivisuutensa edistämisessä tulee kuitenkin huomioida mahdolliset sairaudet, joista osa voi olla kroonisia ((Sowa, Topór-Mądry, Tobiasz-Adamczyk & Golinowska 2015, 387), sekä alentunut toimintakyky (Marengoni ym. 2011, 436). Tämän vuoksi ikääntyvien terveyden edistämisen ohjelmissa on tärkeää huomioida terveydelliset rajoitukset, jotka voivat vaatia ammattilaiselta suurempaa panostamista esimerkiksi liikkumisen turvallisuuden huomioimiseen sekä yksilöllisempiin toimintatapoihin (Golinowska ym. 2016, 367).
Liikuntaneuvonnan tutkimus osana terveydenhuollon palveluja on vähäistä
Intensiivistä liikuntaneuvontaa osana pitkäaikaissairauksien moniammatillista hoitoa terveydenhuollossa ei ole juuri aikaisemmin tutkittu. T2D:ta sairastaville tarjotun liikuntaneuvonnan vaikutuksista terveyspalvelujen käyttöön ja kustannuksiin on vähän tutkimustietoa (Martiskainen 2024,102–103).
Väitöstutkimuksessa arvioitiin Siun soten perusterveydenhuollossa tarjotun yksilöllisen liikuntaneuvonnan vaikuttavuutta T2D:ta sairastavien liikunta-aktiivisuuteen ja hoitotasapainoon. Tutkimuksessa selvitettiin myös liikuntaneuvontainterventioon sitoutumiseen ja sen vaikutuksiin liittyviä tekijöitä. Lisäksi tarkasteltiin interventioon osallistumisen vaikutuksia muuhun terveydenhuollon palvelunkäyttöön ja käyntikustannuksiin (Martiskainen 2024, 84).
Väitöstutkimuksen keskeiset tutkimusaineistot ja menetelmät
Tutkimusaineisto muodostui pohjoiskarjalaisista viiden eri terveysaseman 19–87-vuotiasta potilaista, joilla oli diagnosoitu T2D ja jotka osallistuivat yksilölliseen liikuntaneuvontaan vuosina 2016–2018. He ohjautuivat liikuntaneuvontaan muun muassa diabeteshoitajien, fysioterapeuttien ja lääkäreiden vastaanotoilta. Liikuntaneuvontaan ohjattiin kaikkiaan 546 potilasta, joista 521 osallistui neuvontaan. Liikuntaneuvontainterventioon ohjattiin erityisesti asiakkaita, jotka liikkuivat ennestään hyvin vähän. Kaikki saivat neuvontaa ainakin kerran joko vastaanottokäynneillä tai puhelimitse (Martiskainen 2024, 61).
Kaikki intervention vaikutusten arvioinnissa käytetty tieto koottiin suoraan potilastietojärjestelmästä. Mittaukset ja laboratorioanalyysit oli toteutettu osana potilaiden normaalia diabeteksen seurantaa ja ne haettiin potilastietojärjestelmästä takautuvasti. Kontrolliryhmäksi poimittiin potilasrekisteristä 1382 sukupuolen, iän, diagnoosiajan ja interventioajan perusteella kaltaistettua verrokkia, jotka olivat vastaavana ajanjaksona hoidossa Siun soten perusterveydenhuollossa, mutta eivät osallistuneet liikuntaneuvontaan (Martiskainen 2024, 61).
Lisäksi käytettiin tietoja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon avohoidon lääkäreiden, sairaanhoitajien ja fysioterapeuttien kontaktien määristä ja niihin liittyvistä kustannuksista T2D:ta sairastavilla (Martiskainen 2024, 67).
Väitöstutkimuksen keskeiset tulokset
Liikuntaneuvontainterventioon osallistuneilla potilailla pitkäaikaissokeri eli HbA1c-tasot laskivat intervention aloittamisen jälkeen ja nousivat kontrolliryhmässä. Lisäksi LDL- (low density lipoprotein) kolesterolin tavoitetason saavuttaneiden osuus intervention lopussa oli suurempi interventioryhmässä. Tulosten mukaan perusterveydenhuollossa toteutettu yksilöllinen liikuntaneuvonta oli hyödyllistä T2D:n hoidossa, vaikka fyysisen aktiivisuuden määrän kasvu ei ollut kovin suurta (Martiskainen ym. 2022, 4).
Liikuntaneuvontainterventiossa yli kolme kertaa käyneet lisäsivät enemmän fyysistä aktiivisuuttaan verrattuna potilaisiin, joilla oli vain yksi neuvontakäynti. Neuvontaa saaneista ne, jotka lisäsivät liikkumistaan, pudottivat myös painoaan enemmän kuin ne, jotka eivät muuttaneet liikkumistottumuksiaan. Interventioon ohjattujen potilaiden ikä tai sukupuoli eivät vaikuttaneet intervention tuloksiin (Martiskainen ym. 2023, 3–5).
Sekä T2D:een että tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvien perusterveydenhuollon lääkärien- ja sairaanhoitajien vastaanottokäyntien määrä väheni interventioryhmässä ja nousi kontrolliryhmässä. Interventioryhmässä T2D:een liittyvät käyntikustannukset per henkilövuosi perusterveydenhuollossa laskivat, kun taas vertailuryhmässä havaittiin nousua. Lisäksi sekä T2D:een että tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvien perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon lääkärien ja sairaanhoitajien käyntien kokonaiskustannukset henkilövuotta kohden laskivat interventioryhmässä ja nousivat kontrolliryhmässä intervention jälkeen ( Martiskainen ym. 2023, 3-6). Tutkimuksessa toteutetun liikuntaneuvontaintervention todettiin siis vähentävän muiden terveydenhuollon tapaamisten määrää ja kustannuksia.
Väitöstutkimuksen tuloksien hyödynnettävyys käytännössä
Tutkimus tuotti arvokasta tietoa perusterveydenhuollossa tarjotun liikuntaneuvontapalvelun hyödyistä T2D:ta sairastavien potilaiden hoidossa sekä elämänlaadun ja terveydenhuollon resurssien parantamisessa (Martiskainen 2024, 97).
Vaikka jo aikaisemmat interventiotutkimukset ovat tuottaneet näyttöä liikuntaneuvonnan hyödyistä, on tämän tutkimuksen lisäarvona näyttö liikuntaneuvonnan vaikuttavuudesta osana perusterveydenhuollon palveluja. Tietoa voidaan tulevaisuudessa hyödyntää liikuntaneuvonnan käytänteiden kehittämisessä ja päätöksenteon tukena liikuntaneuvonnan edistämiseksi terveydenhuollossa. Tulosten mukaan elintapaneuvonnan toteutuksessa ja resursoinnissa tulee kiinnittää huomiota neuvonnan riittävään määrään ja tiheyteen (Martiskainen 2024, 97–98).
T2D on yleistyvä ja merkittävä kansanterveydellinen haaste, mikä aiheuttaa inhimillistä kärsimystä, kuormittaa terveydenhuoltoa ja lisää sen kustannuksia. Tämän tutkimuksen tulokset ovat myös yhteiskunnallisesti tärkeitä. Sydän- ja verisuonisairauksien ennaltaehkäisy T2D:ta sairastavilla on pidemmällä aikajaksolla merkittävää myös kansantalouden näkökulmasta (Martiskainen 2024, 98).
Runsaasti paikallaan olevilla, T2D:ta sairastavilla potilailla, liikuntaneuvontapalvelulla voidaan edistää liikkumisen lisääntymistä ja näin vaikuttaa myönteisesti glukoositasapainoon ja sydän- ja verisuoniperäisten komplikaatioiden ehkäisyyn (Kirwan ym. 2017, 3–7). Terveydenhuollon ammattilaisia kannustetaankin sisällyttämään elintapaneuvonta osaksi kliinistä työtä (Sallis 2015, 383).
Kirjoittaja:
Tuula Martiskainen, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Angevaren, M., Aufdemkampe, G., Verhaar, HJ., Aleman, A. & Vanhees, L. 2008. Physical activity and enhanced fitness to improve cognitive function in older people without known cognitive impairment. Cochrane Database Syst Rev, Volume 16, Issue 3, July 2008, CD005381, Physical activity and enhanced fitness to improve cognitive function in older people without known cognitive impairment – CORE Reader. 23.1.2025
Alzheimer’s Association. 2024. Alzheimer’s facts and figures [online]. Viitattu 23.1.2025. Alzheimer’s Association 2024 Alzheimer’s Disease Facts and Figures .23.1.2025
Cooper, AR., Sebire S. & Montgomery AA. 2012. Sedentary time breaks in sedentary time and metabolic variables in people with newly diagnosed type 2 diabetes. Diabetologia, Volume 55, Issue 3, December 2012, Pages 589‒599, Sedentary time, breaks in sedentary time and metabolic variables in people with newly diagnosed type 2 diabetes | Diabetologia. 23.1.2025
Colberg, SR., Sigal RJ. & Yardley, JE. 2016. Physical activity/exercise and diabetes: a position statement of the American Diabetes Association. Diabetes Care, Volume 39, Issue 11, October 2016, Pages 2065‒2079, Physical Activity/Exercise and Diabetes: A Position Statement of the American Diabetes Association. 23.1.2025
Golinowska, S., Groot, W., Baji, P. & Pavlova, M. 2016. Health promotion targeting older people. BMC health services research, Volume 16 Issue 5, September 2016, Pages 345,367, Health promotion targeting older people | BMC Health Services Research | Full Text. 23.1.2025
Cunningham, C., O’Sullivan, R., Caserotti, P. & Tully, M. 2020. Consequences of physical inactivity in older adults: A systematic review of reviews and meta-analyses. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports, Volume 30, Issue 5, May 2020, Pages 816–827, https://doi.org/10.1111/sms.13616. 25.1.2025
Garrett, S., Elley, CR. & Rose SB. 2011. Are physical activity interventions in primary care and the community cost-effective? A systematic review of the evidence. Br J Gen Pract, Volume 61, Issue 584, March 2011, Pages e125‒133, Are physical activity interventions in primary care and the community cost-effective? A systematic review of the evidence – PMC. 25.1.2025
Hirvensalo, M., Korhonen, M. & Rantalainen T. 2022. Liikkumisen ja liikuntaharrastuksen edistäminen. Rantanen, T., Kokko, K., Sipilä, S. & Viljanen, A. (toim.) Gerontologia. 5. painos. Helsinki: Duodecim. Oppiportti e-kirja
Hu, FB., Stampfer, MJ., Colditz G. & Liu S. Diet, lifestyle, and the risk of type 2 diabetes mellitus in women. N Engl J Med, Volume 345, Issue 11, September 2001, Pages 790‒797, Diet, Lifestyle, and the Risk of Type 2 Diabetes Mellitus in Women | New England Journal of Medicine. 23.1.2025
International Diabetes Federation. 2021. IDF diabetes Atlas.10. painos. Bryssel, Belgia: International Diabetes Federation. https://diabetesatlas.org/atlas/tenth-edition/. 23.1.2025
Kirwan, JP., Sacks, J. & Nieuwoudt S. 2017. The essential role of exercise in the management of type 2 diabetes. Cleve Clin J Med, Volume 84, (7 Suppl 1), Pages S15-S21, July 2017 Pages S15‒S21, The essential role of exercise in the management of type 2 diabetes – PMC. 25.1.2025
Larson, EB., Wang, L., Bowen JD, McCormick, WC., Teri, L., Crane, P. & Kukull, W. 2006. Exercise is associated with reduced risk for incident dementia among persons 65 years of age and older. Ann Intern Med, Volume 144, Issue 2, January 2006, Pages 73–81, Exercise Is Associated with Reduced Risk for Incident Dementia among Persons 65 Years of Age and Older | Annals of Internal Medicine. 25.1.2025
Liikunta. Käypä hoito -suositus. 2016. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, www.kaypahoito.fi. 23.1.2025
Marengoni, A., Angleman, S., Melis, R., Mangialasche, F., Karp, A., Garmen, A., Meinow, B. & Fratiglioni L. 2011. Aging with Multimorbidity: A Systematic Review of the Literature. Ageing research reviews, Volume 10, Issue 4, September 2011, Pages 430–439, Aging with multimorbidity: A systematic review of the literature – ScienceDirect. 24.1.2025
Martiskainen T. 2024. Terveydenhuollossa toteutetun yksilöllisen liikuntaneuvonnan vaikuttavuus tyypin 2 diabetesta sairastavien fyysisen aktiivisuuden edistämiseen ja hoitotasapainoon. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Lääketieteen laitos. Kuopio. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-5309-4. 23.1.2025
Martiskainen, TM., Lamidi, ML., Venojärvi, M., Tikkanen, H. & Laatikainen, T. 2022. Effectiveness of physical activity counselling provided for people with type 2 diabetes mellitus in primary healthcare in North Karelia, Finland: a register-based evaluation study. BMJ Open, Volume 12, Issue 7, July 2022, Pages e058546, Effectiveness of physical activity counselling provided for people with type 2 diabetes mellitus in primary healthcare in North Karelia, Finland: a register-based evaluation study – PMC. 24.1.2022
Martiskainen, T., Lamidi, ML., Venojärvi, M., Tikkanen, H. & Laatikainen, T. 2023. Factors affecting the effectiveness of the physical activity counselling intervention implemented in primary health care in adults with type 2 diabetes. BMC Endocrine Disorders, Volume 23, Issue 1, 166, August 2023, Factors affecting the effectiveness of the physical activity counselling intervention implemented in primary health care in adults with type 2 diabetes | BMC Endocrine Disorders | Full Text. 24.1.2025
Martiskainen, T., Lamidi, ML., Linna, M., Venojärvi, M., Tikkanen, H. & Laatikainen T. Effect of physical activity counselling on the number of contacts in primary healthcare, specialized healthcare, and the related healthcare costs among patients with type 2 diabetes: a register-based evaluation study. BMJ Public Health, Volume 1, Pages e000098, September 2023, e000098.full.pdf. 24.1.2025
Morrato, EH., Hill, JO., Wyatt, HR., Ghushchyan, V. & Sullivan, PW. 2003. Physical activity in U.S. adults with diabetes and at risk for developing diabetes. Diabetes Care, Volume 30, Issue 2, February 2007, Pages 203‒209, Physical Activity in U.S. Adults With Diabetes and At Risk for Developing Diabetes, 2003 | Diabetes Care | American Diabetes Association. 24.1.2025
Ngandu, T., Lehtisalo, J., Korkki, S. & ym. 2022. The effect of adherence on cognition in a multidomain lifestyle intervention (FINGER). Alzheimer’s Dementia, Volume 18, Issue 7, July 2022, Pages 1325‒1334, The effect of adherence on cognition in a multidomain lifestyle intervention (FINGER) – Ngandu – 2022 – Alzheimer’s & Dementia – Wiley Online Library 23.1.2025
Sallis, R., Franklin, B., Joy, L., Ross, R., Sabgir, D. & Stone, J. 2015. Strategies for promoting physical activity in clinical practice. Prog Cardiovasc Dis, Volume 57, Issue 4, January 2015, Pages 375‒386, Strategies for Promoting Physical Activity in Clinical Practice – ScienceDirect. 24.1.2025
Sanchez, A., Bully, P., Martinez, C. & Grandes, G. 2015. Effectiveness of physical activity promotion interventions in primary care: A review of reviews. Prev Med, Volume 76, July 2015, Pages S56‒67, Effectiveness of physical activity promotion interventions in primary care: A review of reviews – ScienceDirect. 23.1.2025
Schellenberg, ES., Dryden, DM., Vandermeer, B., Ha, C. & Korownyk, C. 2013. Lifestyle interventions for patients with and at risk for type 2 diabetes: a systematic review and meta-analysis. Ann Intern Med, Volume 159, Issue 8, October 2013, Pages 543‒551, Lifestyle Interventions for Patients With and at Risk for Type 2 Diabetes: A Systematic Review and Meta-analysis: Annals of Internal Medicine: Vol 159, No 8 23.1.2025
Sowa, A., Topór-Mądry, R., Tobiasz-Adamczyk, B. & Golinowska, S. 2015. Health Status of Older People. Evidence from Europe. Zdrowie Publiczne i Zarządzanie. Volume 13, Issue 4,June 2015, Pages 381–396, ZNOZ_4_2015_381-396 (1).pdf
Tak, E., Kuiper, R., Chorus, A., & Hopman-Rock, M. 2013. Prevention of onset and progression of basic ADL disability by physical activity in community dwelling older adults: A meta-analysis. Ageing Research Reviews, Volume 12, Issue 1, January 2013, Pages 329–338, Prevention of onset and progression of basic ADL disability by physical activity in community dwelling older adults: A meta-analysis – ScienceDirect. 23.1.2025
Wen, CP., Wai, JP., Tsai, MK., Yang, YC. & ym. 2011. Minimum amount of physical activity for reduced mortality and extended life expectancy: a prospective cohort study. Lancet, Volume 378. Issue 9798, October 2011, Pages1244–1253, Minimum amount of physical activity for reduced mortality and extended life expectancy: a prospective cohort study – ScienceDirect. 29.1.2025
Wilkinson, A., Whitehead, L. & Ritchie L. 2014 Factors influencing the ability to self-manage diabetes for adults living with type 1 or 2 diabetes. Int J Nurs Stud, Volume 51, Issue 1, January 2014, Pages 111‒22, Factors influencing the ability to self-manage diabetes for adults living with type 1 or 2 diabetes – ScienceDirect. 29.1.2025
Artikkelikuva: Suzi Media / Adobe Stock