Suomalaisen eläkepolitiikan kehitys on kiinnostava osa suomalaisen sosiaalipolitiikan historiaa ja nykypäivää. Eläkejärjestelmän muutokset seuraavat – ja toisaalta tukevat – yhteiskunnan ja väestörakenteen muutoksia. Viime vuosina on ilmestynyt kaksi kiinnostavaa tietokirjaa, jotka käsittelevät kiinnostavasti ja vahvaan tietämykseen perustuvasti eläkejärjestelmää ja suomalaisen työeläkejärjestelmän yhtä rahoituslähdettä, sijoitustoimintaa. Suvi Ritolan ja Niko Väänäsen toimittama Eläketietokirja ja Eeva Poutiaisen ja Sanna Tenhusen toimittama teos Sijoitustoiminta Suomen työeläkejärjestelmässä täydentävät erinomaisesti toisiaan ja muodostavat kattavan tietopaketin aihepiiristä. Jos haluat ymmärtää eläkejärjestelmän ja sen rahoituksen kehityskulkuja ja toimintalogiikkaa 2000-luvulla, tätä tietokirjaparia voi lämpimästi suositella.
Eläketietokirja. Toim. Suvi Ritola & Niko Väänänen. SKS Kirjat. Helsinki 2023
Ritolan ja Väänäsen toimittamassa teoksessa käsitellään eläketurvan pääpiirteitä, sen kehitystä ja tulevaisuutta, eläkkeiden rahoitusta sekä eläkejärjestelmän hallintoa ja päätöksentekoa. Teos on selkeä eläkepolitiikan kokonaistarkastelu.
Eläkejärjestelmä on kehittynyt suomalaisen yhteiskunnan ja sosiaalipolitiikan kehityksen virrassa. Ikääntyneiden tai työkyvyttömien taloudellista turvattomuutta ryhdyttiin korjaamaan 1930-luvun loppupuolella säätämällä ensin yleisestä vanhuuseläkkeestä. Nykyisenkaltainen työtuloon perustuva työeläkejärjestelmä perustettiin 1960-luvulla. Vanhuuseläkkeen (kansaneläke, takuueläke sekä työeläke) lisäksi järjestelmäämme kuuluvat työkyvyttömyyseläke ja kuntoutusetuudet, perhe-eläke, osittainen varhennettu vanhuuseläke sekä työuraeläke. Nykyisellään 18 vuoden iästä alkaen karttuvan työeläkkeen tasoon vaikuttavat ansiotulot, eläkkeen karttumisprosentti, elinaikakerroin ja indeksointisäännöt.
Eläkepolitiikan tavoitteena on säilynyt kohtuullisen toimeentulon turvaaminen ja köyhyyden estäminen. Eläkejärjestelmää muokkaamalla pyritään myös muihin yhteiskuntapoliittisiin tavoitteisiin: työurien pidentämiseen ja eläköitymisiän myöhentämiseen. Väestörakenteen, eliniän pidentymisen sekä työmarkkinoiden ja taloustilanteen muutokset vaikuttavat melko lyhyellä viiveellä eläkejärjestelmään. Vuodesta 2017 alkaen eläkeikä on ikäluokkakohtainen, ja vuonna 1965 syntyneistä alkaen vanhuuseläkeikä on sidottu eliniän odotteen muutokseen. Lisäksi eläketasoon vaikuttaa elinikäkerroin, joka muuttuu syntymävuoden mukaan. Työurien pidentämistavoite näkyy suoraviivaisesti vanhuuseläkkeessä: myöhäisempi eläköityminen korottaa eläkettä jokaisen työssäjatkamiskuukauden osalta. Teoksessa todetaan, että eläkeikään tehdyt muutokset ovat jo vaikuttaneet työurien pidentymiseen ja eläkkeellesiirtymisiän nousuun.
Teoksessa käsitellään myös eläkejärjestelmän hallintoa ja päätöksentekoa sekä väestörakenteen muutosten myötä yhä polttavampaa kysymystä eläkkeiden rahoituksesta. Eläkejärjestelmän arviointikriteereitä ovatkin teoksen mukaan eläkkeiden taso, eläkejärjestelmän kattavuus, rahoituksen kestävyys sekä järjestelmän hallinnollinen toimivuus ja kustannukset.
Eläkejärjestelmän kuvaus on teoksessa sidottu kiinnostavasti yhteiskunnalliseen kehitykseen ja poliittisiin pyrkimyksiin ja ilmapiirin vaihdoksiin. Teoksesta löytyy erittäin havainnollinen ja kiinnostava visualisoitu katsaus eläketurvan ja yhteiskunnan muutosten historiaan. Tämä on jokaiselle aihepiiristä kiinnostuneelle inspiroiva esitys.
Sijoitustoiminta Suomen työeläkejärjestelmässä. Toim. Eeva Poutiainen ja Sanna Tenhunen. Eläketurvakeskus. Hansaprint. Turenki 2020.
Poutiaisen ja Tenhusen toimittamassa tietokirjassa käsitellään sijoitustoiminnan merkitystä eläkkeiden rahoituksessa ja sen myötä myös laajemmin työeläkejärjestelmän rahoitusta ja sijoitustoimintaa. Väestörakenteen, taloustilanteen ja sijoitusympäristön muutokset vaikuttavat myös työeläkejärjestelmän sijoitustoimintaan. Väestön ikääntyminen, syntyvyyden aleneminen ja nuorten ikäluokkien pieneneminen haastavat työeläkejärjestelmän taloutta ja luovat yhä suurempia odotuksia sijoitustoiminnalle. Teos taustoittaa tarkastelua katsauksella suomalaisen työeläkejärjestelmän ja sen rahoituksen kehitykseen ajan myötä.
Suomalaisessa työeläkejärjestelmässä valtaosa työeläkkeiden rahoituksesta koostuu työnantajien ja työntekijöiden eläkemaksuista. Suurin osa työeläkemaksuista suunnataan suoraan nykyisten eläkkeiden kustannuksiin. Eläkejärjestelmän etuusperustaisuuden vuoksi eläkevarojen sijoitustuotot eivät vaikuta suoraan maksettavien eläkkeiden suuruuteen. Työeläkelaitosten sijoitustoimintaa säädellään lainsäädännöllä.
Työeläkemaksujen, -kustannusten ja rahastoinnin mittaluokkaa kuvaa se, että teoksen mukaan vuonna 2019 työeläkemaksuista kertyneistä varoista (yhteensä 27,6 mrd eur) on käytetty eläkkeisiin 24,4 mrd eur, toimintakuluihin 0,5 mrd eur ja loput 2,7 mrd euroa on rahastoitu. Samana vuonna maksetut eläkkeet (29 mrd eur) on rahoitettu työeläkemaksuilla ja valtionosuuksilla (24,4 mrd eur) ja rahastotuotoilla (4,6 mrd eur). Suurin osa eläkemenoista katetaan siis edelleen työeläkemaksuilla. Rahastoinnilla pyritään tasaamaan eläkemaksujen tason vaihtelua.
Työeläkelaitosten sijoitustoiminta on suosinut pitkään kotimaisia kohteita. 1990-luvun lopulta alkaen eläkevaroja on sijoitettu enemmän Suomen ulkopuolelle. Samanaikainen osakesijoitusten määrän kasvu on nostanut sijoitustoiminnan riskitasoa.
Työeläkejärjestelmän sijoitustoimintaa ohjaavat säädökset vakavaraisuudesta sekä näiden vaatimusten ja riskienhallinnan valvonta. Riskien hallinnalla on työeläkejärjestelmän sijoitustoiminnassa erityinen merkitys: eläkevarojen turvaaminen koskettaa laajasti väestöä ja koko yhteiskuntaa. Teoksessa korostuukin sijoitustoiminnan säätelyn merkitys. Säätely kohdistuu vakavaraisuuteen ja riskienhallintaan: sijoitussuunnitelmiin tulee sisällyttää riski- ja vakavaraisuusarviot. Vakavaraisuuden säätelyllä pyritään varmistamaan eläkelaitoksen riskien ja vakavaraisuuden tasapaino. Teoksessa kuvataankin suomalaisen työeläkejärjestelmän sijoitustoiminnan tavoitetta sloganilla ”Tuottavasti ja turvallisesti”. Vakavaraisuussäädöksiä on uudistettu sijoitustoiminnan muutosten myötä, joten työeläkejärjestelmä heijastelee myös sijoitustoimintaan perustuvan rahoituksensa säätelyn osalta taloudellisen toimintaympäristön muutoksia.
Teoksessa käsitellään myös sijoitustoiminnan vastuullisuutta. Vastuullisuuden merkitys eri yhteiskunnan sektoreilla on 2000-luvulla korostunut. Sijoitustoiminnan vastuullisuuden vaatimuksia tarkastellaan vastuullisuuden ESG-jäsennyksen (Environmental, Social, Governance) avulla. Ympäristövaikutuksiin liittyvät näkökulmat ovat jo laajalti tunnettuja, kuten esimerkiksi energiatehokkuus, päästöjen määrä ja ilmastonmuutos. Sosiaalinen vastuu liitetään esimerkiksi ihmisoikeuksien ja työelämän oikeuksien toteutumiseen sekä tuotevastuisiin. Hyvään hallintotapaan puolestaan kuuluvat toiminta korruption ja lahjonnan estämiseksi, hallituksen kokoonpano ja hallituksen jäsenten riippumattomuus, johdon toiminta sekä huolehtiminen verovastuista.
Teos tarjoaa katsauksen työeläkejärjestelmän rahoitusperustaan kuuluvan sijoitustoiminnan kehittymiseen. Teoksessa tarkastellaan erikseen valtion ja muun julkisen sektorin sekä yksityisen sektorin eläkejärjestelmiä ja niiden rahoitusta. Näin teos tarjoaa hyvinkin yksityiskohtaisen kuvauksen työeläkejärjestelmän eri osa-alueista. Esitys sijoitustoiminnasta on varsin perusteellinen, joten teosta voi suositella jokaisen tulevan tai nykyisen työeläkeläisen lisäksi myös alan ammattilaisille ja opiskelijoille. Teoksessa työeläkejärjestelmän sijoitustoiminta sidotaan kontekstiinsa sekä ajan että väestökehityksen, talouden ja eläkejärjestelmän kehityksen suhteen.
Teos on saatavilla verkkojulkaisuna.
Kirjoittaja:
Tuula Kukkonen
Artikkelikuva: guy2men /Adobe Stock