Joidenkin arvioiden mukaan Suomen rakennuskannasta jopa 45 % koostuu puumateriaalista. Tämä selittyy pitkälti sillä, että rakennuskanta on ollut pitkään pientalovoittoinen. 2000-luvullakin puun osuus uudistalorakentamisen runkomateriaalina on pysynyt n. 30% rakennettuihin kuutioihin suhteutettuna. Tämä tekee puusta myös merkittävän, tai jopa merkittävimmän purkujätejakeen.
Tällä hetkellä suurin osa puupohjaisesta rakennus- ja purkujätteestä käytetään energiantuotantoon, vaikkakin uudelleenkäytön mahdollisuudet ovat paljon monipuolisemmat. Uudelleen käytöllä tarkoitetaan purettavan materiaalin ja rakennusosan hyödyntämistä sellaisenaan uudessa käyttökohteessa.
Kustannukset ja epäselvä sääntely uudelleenkäytön jarruina
Tähän saakka purkupuun haketus ja myynti energiahyötykäyttöön on ollut kustannustehokkaampaa kuin kestävä purkaminen ja uudelleen käytön mahdollistaminen. Purettujen rakennusmateriaalien käyttö rakentamisessa on ollut ollut vähäistä muun muassa epäselvän regulaation vuoksi. Epäselvyyttä ovat aiheuttaneet erityisesti CE-merkintävaatimukset ja entisen Maankäyttö-rakennuslain ja Jätelain keskinäiset ristiriitaisuudet. Kuitenkin nykytiedon valossa uudelleen käyttö on mahdollista, mikäli tuotteen uusi sijoituspaikka ja käyttökohde voidaan osoittaa ennen varsinaista purkamista. Keskeistä on, että purettava materiaali ei missään vaiheessa päädy jätteeksi ja saa jätestatusta, sillä muuten uudelleenkäyttö hankaloituu edelleen. Jätestatuksen kerran saanut materiaali vaatii Ei-Enää-Jätettä-menettelyn (EEJ). Lisäksi mikäli purettava materiaali tai rakennusosa hyödynnetään sellaisenaan vastaavassa tai vähemmän vaativassa käyttökohteessa, tuotteen käyttö ei edellytä CE-merkintää.
Lainsäädäntö ei ole kuitenkaan ollut ainoa este uudelleen käytön näkökulmasta. Uudelleenkäytettävien rakennusosien haitta-aineiden raja-arvopitoisuuksiin tai teknisten ominaisuuksien todentamiseen liittyviin menetelmiin ei ole vielä toistaiseksi olemassa valtakunnallisia yleispäteviä ohjeita. Lähtökohtaisesti vanhoja rakennuksia ei ole myöskään suunniteltu purettavaksi ja purkamisesta aiheutuu manuaalista työtä ja siten ylimääräisiä kustannuksia. Lisäksi purettujen rakennustuotteiden markkina ja ansaintalogiikat ovat vielä kehittämättömiä ja eikä uudelleen käytölle ole ollut varsinaisia kannustumia olemassa.
Mahdollisia käyttökohteita löytyy runsaasti
Puhdasta ja hyvälaatuista purkupuuta voitaisiin hyödyntää monin eri tavoin. Hyväkuntoista purkupuutavaraa, kuten liimapuupalkkeja, voidaan käyttää kantavina rakenteina, vesikattorakenteissa, kuten kattotuoleissa ja -palkeissa sekä kantavissa ja sekundäärisissä rakenteissa, erityisesti rankarakenteisissa taloissa. Lisäksi hyvälaatuista purkupuuta voitaisiin hyödyntää verhoustuotteena julkisivu-, sisäverhous- ja lattiamateriaalina sekä piha- ja ympäristörakentamisessa, esimerkiksi kalusteissa, pitkospuissa ja istutusten reunustoilla.
Purkupuun hyödyntäminen uudessa rakennuskohteessa on luvanvaraista ja vaatii aina viranomaisen hyväksynnän. Tällä hetkellä uudelleen käytetyn rakennustuotteen voi hyväksyttää rakennuspaikkakohtaisella varmennuksella, jolloin rakennusvalvontaviranomaisella on oikeus pyytää selvityksiä uudelleen käytettävän materiaalin kelpoisuudesta, mukaan lukien tekninen laatu ja mahdolliset haitta-aineet.
Purkupuun käytöllä merkittäviä ympäristöhyötyjä
Purkupuun uudelleenkäyttö tulee luultavasti lisääntymään seuraavina vuosikymmeninä saavutettavien ympäristöhyötyjen vuoksi. Esimerkiksi vuoden 2026 alussa voimaan tulevasta rakennuslain asetuksessa rakennusten vähähiilisyydestä, uudelleen käytetyn rakennustuotteen valmistusvaiheen (A1-3) päästöarvo on nolla. Muutos tulee kuitenkin vaatimaan rakennusalalta uudistumista ja poisoppimista lineaaritaloudesta kohden uusia kiertotalouden liiketoimintamalleja. Lisäksi kierrätetyn puun estetiikan hyväksyminen on avainasemassa tässä kehityskulussa.
Purkupuun uudelleenkäyttö tarjoaa merkittäviä ympäristöhyötyjä ja mahdollisuuksia kiertotalouden edistämiseen. Kiertotaloustuotteiden päästövähennyspotentiaali on merkittävä, ja puurakennustuotteet toimivat tärkeinä ja pitkäikäisinä hiilivarastoina. Uudelleenkäytön edistäminen vaatiikin erityisesti selkeämpää lainsäädäntöä ja tietoisuuden lisäämistä kiertotalouden hyödyistä.
Tämä artikkeli on toteutettu osana Innokaupunki Joensuun 2 -ryhmähankkeen toimenpiteitä. Innokaupunki Joensuu 2 on Business Joensuu Oy:n johdolla ja koordinoimana toteutettava ryhmähanke, jonka osatoteuttajina ovat Itä-Suomen yliopisto, Karelia Ammattikorkeakoulu Oy, Luonnonvarakeskus ja Joensuun kaupunki. Ryhmähankkeella toteutetaan Joensuun kaupungin ja valtion välille vuonna 2021 laadittua ja allekirjoitettua Innovaatiotoiminnan ekosysteemisopimusta 2021 – 2027.
Teksti:
Mikko Matveinen, Senior project manager, Karelia-ammattikorkeakoulu