Ammattikorkeakoululaki (2014/932) kannustaa eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön työelämää palvelevassa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotyössä. Sosiaalialan kolmannen vuosikurssin opiskelijoille syksyllä 2021 alkavan uuden Projekti- ja yhteisökehittämisen opintojakson tarkoituksena on syventää sosionomiopiskelijoiden ammatillista osaamista projekti- ja hanketyöstä, verkostotyöstä ja yhteisölähtöisestä kehittämisestä. Opiskelijoiden tavoitteena on oppia hanketyön prosessin avulla tuottamaan tietoa työelämän hankeyhteistyökumppaneiden toiminnan ja kehittämisen tarpeisiin.
Toimintaympäristön muutos ja tietoperustan kehittyminen edellyttävät yhteistyö- ja vuorovaikutusosaamista
Sosiaali- ja terveysalan nykyiset toimintaympäristöt ovat monialaisia ja haasteiden kompleksisuus yllättävää (Vartiainen 2016, 227-229). Tarvitaan hallinnonalat ylittävää yhteistyötä, moninäkökulmaisuutta, ongelmien jatkuvaa arviointia sekä uudelleen määrittelyä. Perinteisesti ja lineaarisesti etenevän ratkaisuprosessin sijaan työtä tehdään verkostoissa, kokonaisvaltaisen, vuorovaikutuksellisen, kokeilevan ja rajoja rikkovan yhteistyön myötä (Valtioneuvoston kanslia 2019, 11-12, 19-20.) Kehittämistyön toteutustapa voi olla syklinen, jossa eri kehittämisvaiheet eivät erotu selkeästi. Kehittämisen painopiste onkin ilmiöiden välisissä suhteissa, toiminnassa ja vuorovaikutuksessa (Koivisto 2021; Suorsa 2017; Suorsa 2012). Tulevaisuuden työelämän haasteisiin vastaamiseksi sosionomiopiskelijoiden ammatillisessa koulutuksessa syvennetään läpi opintojen yhteistyö- ja vuorovaikutusosaamista.
Yhteistyöosaaminen liittyy tällä opintojaksolla sosiaalialan yhteisöjen ja ihmisryhmien kanssa työskentelyyn muutoksen aikaansaamiseksi. Luottamuksen tietoinen sekä tavoitteellinen rakentaminen on tärkeä osa vuorovaikutusta yhteisöjen uudistumisen kannalta (Uusikylä, Jalonen, Lintinen, Kotiranta & Jaakkola 2021, 49). Yhteisökehittäminen on rakenteellisen tason ongelmien ratkaisua, siinä huomioidaan ihmisryhmien sosiaalisen ympäristön olosuhteiden muuttamista, tuetaan täysivaltaista kansalaisuuden toteutumista ja yksilöiden elämänhallintaa (Roiviainen 2016.)
Rakentavana sosiaalialan yhteistyön tietoperustana ovat systeeminen työote, suhdeperustaisuus, osallisuus, dialogi, reflektiivisyys sekä oppivan organisaation mukaiset mahdollistavat toimintatavat sekä menetelmät (Petrelius, Yliruka & Miettunen 2021, 6, 14-17). Opintojaksolla tutustutaan myös yhteisövaikuttavuus (collective impact) -ajatteluun. Yhteisövaikuttavuuden avulla ratkaistaan tietoisesti yhdessä monimutkaisia ja kompleksisia ongelmia eri toimijoiden välisessä yhteiseen tavoitteeseen sitoutuneessa työssä (Ristikari 2021; Niemelä 2021; Virtanen 2021.)
Uuden tiedon luominen edellyttää yksilötasolla vuorovaikutusta ja elinikäistä, jatkuvaa oppimista. Yhdessä tehden haastetaan toisia ja itseä yhdessä oppimiseen. Tiedon ja tietämyksen hallinta (knowledge management) auttaa selviämään tietokaaoksesta. Organisaatiossa ja yhteisöissä tiedon avulla luodaan edellytyksiä toimia, innovoida ja tuotteistaa. Nonaka kumppaneineen (1995) kuvasi organisaation tiedon luomista kolmen elementin avulla. Lyhyesti esitettynä nämä elementit ovat nelivaiheinen (Socialization, Externalization, Combination, Internalization) tiedon muunnosprosessi (SECI), ajattelussa (jaetaan ideoita) ja toiminnassa (tehdään yhdessä) toteutuva paikka (Ba) ja tietopääoma (knowledge assets). Tietopääoma on sekä resurssi, että tulos tiedon luomisen prosessista, jonka vuoksi se muuttuu ja kehittyy edelleen. (Suurla 2001, 25-55; Heino 2006, 176-181.)
Sosiaalialan kehittämisessä on tärkeää huomioida asiantuntija- ja organisaatiotiedon rinnalla kohderyhmän tietämys ja kokemukset. Yhteisölähtöisessä kehittämistyössä tieto tuotetaan prosessissa kohderyhmän kanssa dialogisessa, tavoitteellisessa vuorovaikutuksessa haasteiden, ilmiöiden tunnistamisen, ratkaisujen etsimisen ja toteutuneen toiminnan arvioinnin parissa.
Opintojakson tavoitteet ja toiminta
Projekti- ja yhteisökehittämisen opintojakson yhtenä tavoitteena on oppia käytännössä hanketyön prosessi. Toisena tavoitteena on lisätä tietoa yhteisölähtöisestä kehittämisestä sekä verkostotyöstä. Tavoitteiden saavuttamiseksi opiskelijat opiskelevat opintojakson osa-alueen sisällön ensin itsenäisesti verkkomateriaaliin parissa. Tämän jälkeen opiskelija osallistuu lähiopetukseen ja -ohjaukseen syventäen oppimaansa vertaisryhmässä. Opittuja taitoja harjoitellaan yhteistyössä tiedonhankintatehtävän parissa sekä omaa toimintaa itsearvioiden, reflektoiden. Opintojakson oppiminen tiivistetään tiedonhankintatehtävän tulosten esittelyyn lähiopetuksena toteutettavassa ja vertaisoppimista hyödyntävässä osaamistyöpajassa.
Projekti- ja yhteisökehittämisen opintojaksolla opiskelijat tuottavat itseohjautuvana tiimityönä osallistavan tiedonkeruun, joka kohdentuu työelämän hankkeisiin aiheideoinnin pohjalta. Opiskelijoista muodostuva tiimi valitsee itselleen sopivan hankeyhteistyökumppanin, suunnittelee ja toteuttaa tiedonhankintaprosessin ja toteuttaa opintojakson päätteeksi tulosten raportoinnin. Prosessissa harjaantuu samalla alaan liittyvä ammatillinen viestintä- sekä vaikuttamisosaaminen.
Opintojaksolla toteutettavan tiedonkeruun tuloksia on mahdollista hyödyntää sekä opiskelijan oppimisen, että opiskelijatiimin yhteistyön edistymisen kuvaamisessa. Tuloksia saadaan myös yhteistyöhankkeiden omiin tarpeisiin.
Käytäntölähtöisen kehittämisen yhteistyökumppanit
Hankkeen tiedontarve on hankkeen eri vaiheissa erilainen. Opintojaksolle haettiin opintojakson opettajien toimesta työelämän yhteistyökumppaneita käynnissä olevista, ajankohtaisista ja kehitysvaiheeltaan eri vaiheissa olevista hankkeista. Työelämän hankeyhteistyökumppanit toimivat eri ikä- ja väestöryhmien parissa. Näissä opintojakson yhteistyöhankkeissa esimerkiksi:
- kehitetään ja tuetaan työtä lasten harrastamisen lisäämiseksi,
- edistetään työkykyä ja maahanmuuttajien työelämätaitoja,
- järjestetään toimintaa yksinäisyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi,
- lisätään ja yhtenäistetään osaamista kuntien ja maakunnan hyvinvoinnin edistämiseksi,
- kokeillaan ja mallinnetaan kulttuurista hyvinvointityötä lastensuojelussa
Karelia ammattikorkeakoulun omista hankkeista ja toimijoista opintojakson kumppaneina ovat Lastenhoitajasta varhaiskasvatuksen sosionomiksi kuntakumppanuuden avulla -hanke sekä Karelia ammattikorkeakoulun oppimis- ja palveluympäristö TARMO. Halutessaan opiskelijat voivat opintojakson alussa hakea myös itse sopivaa hankekumppania esimerkiksi omalta asuinpaikkakunnaltaan.
Tiedonkeruutehtävän tulosten hyödyntäminen työelämän yhteistyöhankkeissa
Työelämän yhteistyöhankkeille tehdyn alustavan kartoituksen mukaan opintojakson tiedonkeruun teemoja voidaan tunnistaa seuraavasti (taulukko 1):
| Teema | Työelämän yhteistyöhankkeiden tiedon hyödyntäminen |
| 1 Tarveselvitys | Esimerkiksi palveluohjauksen tarpeen selvittäminen |
| 2 Hanketyöhön liittyvä kehittäminen | Oman työn kehittäminen Toiminnan/hankkeen järjestäminen ja kehittäminen Epäkohtien tunnistaminen ja ratkaisujen etsiminen Kehittämistehtävien tunnistaminen |
| 3 Hankkeen tarpeellisuuden näyttö | Tietoa käytetään jatkohankkeen hakemuksen valmisteluun ja/tai tulosten raportointiin. Saatu tieto auttaa todentamaan rahoittajalle hankkeen tarpeellisuuden kohde- ja sidosryhmien toiveiden sekä tarpeiden pohjalta. |
| 4 Kohderyhmän työn kehittäminen | Työntekijän näkökulman ja/tai esihenkilön näkökulman hyödyntäminen Tehdään näkyväksi tietoon perustuen työotteen merkitys Asiakasosallisuuden kehittäminen |
| 5 Resursointi | Resurssimahdollisuuksien selvittäminen vapaaehtois- tai vertaistoimijoista |
| 6 Hyvät käytänteet ja juurruttaminen | Hankkeessa laadittujen ohjeiden ja hyvien käytänteiden juurruttaminen. Juurruttamisen tueksi tarvitaan konkreettisia tuloksia vaikuttavuudesta ja mahdollisuuksista. |
| 7 Vaikuttamistyö | Tiedon kokoaminen ja visualisoiminen vaikuttamistyöhön ja esittelyyn erilaisissa vaikuttamistoimielimissä (esimerkiksi päättäjät). |
| 8 Koulutuksen kehittäminen | Ammatillisen osaamisen kehittäminen Koulutuksen kehittäminen Moniammatillisen oppimisen mahdollisuuksien lisääminen Opintojen yhdistäminen käytäntöön |
Taulukko 1. Yhteistyöhankkeiden tiedonkeruun teemat ja hyödyntäminen alustavan kartoituksen perusteella.
Ennen hankkeen käynnistymistä tarvitaan tietoa 1) tarveselvitystä varten. Käynnissä oleva hanke hyötyy 2) hanketyöhön liittyvästä kehittämistiedosta; hankkeen alussa tai rahoituksen hakuvaiheessa koettiin tärkeäksi kerätä tietoa esimerkiksi kohderyhmästä, sen tarpeista, haasteista tai toiminnan kehittämistoiveista.
3) Hankkeen tarpeellisuuden näyttö osoitetaan hankkeen myöhemmässä vaiheessa, kun halutaan tietoa hankkeen toiminnan vaikuttavuudesta, alustavista tuloksista ja mukana olevien kokemuksista toiminnasta. Hankkeen 4) kohderyhmän työn kehittäminen on mahdollista tuoda näkyväksi saatuun tietoon perustuen. Hanketyön 5) resursointiin liittyvät mahdollisuudet kiinnostavat.
Pidemmälle ehtineen hankkeen 6) hyvät käytänteet ja juurruttaminen tarvitsevat tuekseen tietoa ja toimintamalleja edelleen siirrettäväksi. Jäsenneltyä tietoa tarvitaan myös 7) vaikuttamistyöhön päätöksentekijöille verkostoissa, esimerkiksi erilaisiin monialaisiin yhteistyö- ja vaikuttamistoimielimiin.
Tiedonkeruutehtävän tietoja voidaan hyödyntää myös 8) ammattikorkeakoulun koulutuksen kehittämisessä. Opintojakson aikana opiskelijat tutkivat tietotarpeita, tiedon kokoamista, käsittelyä, tiedon tuottamista ja tiedon arviointia yhteisölähtöisen kehittämisen näkökulmasta.
Tulosten hyödyntäminen
Tiedonkeruutehtävän tuloksia on tarkoitus käsitellä opiskelijoiden toimesta siten, että valmis tuotos on työelämän yhteistyökumppaneiden käytettävissä sellaisenaan. Tiedonkeruutehtävän tulosten jäsentely- ja esittelytavat ovat moninaisia. Opintojakson yhteistyöhankkeilta kartoitettiin etukäteen toiveita tiedonkeruun tulosten jäsentely- ja esittelytavoista. Toiveiden mukaan tulee huomioida
A) yhteisön vuorovaikutusrakenteet siten, että hanketoimijoiden on mahdollista hyödyntää tuloksia osana omaa kehittämistyötään esimerkiksi opiskelijoiden laatiman esityksen ja visuaalisen koonnin avulla,
B) toiminnan merkityksen osoittaminen esimerkiksi keskustellen työpajoissa tai kokouksissa,
C) osallistavat ja kehittävät menetelmät, kuten esimerkiksi asiakasosallisuuden kehittäminen toimijoiden kanssa yhteistyössä (keskustelu, dialogiset menetelmät, SWOT-analyysi),
D) tiedon kokoaminen ja käsittely: analysointi, tiivistäminen ja visualisointi.
Opintojakson kehittämisessä hyödynnetään verkostoyhteistyötä, jatkuvaa oppimista ja oppimismuotoilua
Projekti- ja yhteisökehittämisen opintojaksolla hankekumppanit kuin opiskelijatkin ovat hankekehittämisen lisäksi osallisina opintojakson kehittämistyössä. Opintojakson kehittämisessä kehittämisen syklinen toteutustapa liittyy oppimismuotoilun näkökulmiin, joissa kehittämistarpeisiin reagoidaan muuttuvien tilanteiden tarkastelun sekä osallisten yhteisen vuoropuhelun kautta. Jatkuva oppiminen on luonteva osa kehittämistyötä. (Mutka 2019, 9.)
Opintojakson hanketyön tiedonkeruun ja tulosten avulla voidaan vaikuttaa työelämän yhteistyökumppaneiden hanketyön vaikuttavuuteen, kohderyhmän toimijoiden osallisuuden lisääntymiseen, toiminnan yhteisölähtöiseen parantamiseen ja kehittämiseen. Tulosodotuksina ovat toimijoiden lisääntynyt osallisuus, oppiminen ja vaikuttamismahdollisuudet, opiskelijoilla myös ammatillisen osaamisen syventäminen. Laajempina vaikutuksina on mahdollista vaikuttaa myönteisesti hyvinvoinnin edistämiseen liittyvän tiedon lisäämiseen ja hyvinvoinnin kehittämiseen.
Kirjoittajat:
Mirka Nisula, opettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Anne Airaksinen, tuntiopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Kirsi Autio, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Kirjoittajat toimivat Karelia-ammattikorkeakoulun sosiaalialan opetus- ohjaus- ja hanketehtävissä. Artikkelissa kuvatun opintojakson pedagogisena viitekehyksenä toimii flippaus ja oppimismuotoilu. Sosiokulttuurinen innostaminen, yhteiskehittäminen ja dialogisuus ovat työn lähtökohtia yhteisö- ja verkostotyössä – näin myös opintojakson opettajien yhteisopettajuudessa, opetuksen kehittämisessä sekä hankeyhteistyössä.
Lähteet:
Ammattikorkeakoululaki (2014/932).
Heino, T. 2008. Tiedon tuottamisen tilat läheisneuvonpitoprojektissa. Teoksessa: Seppänen-Järvelä, R. & Karjalainen, V. (toim.) 2008: Kehittämistyön risteyksiä. Sosiaali- ja terveysalan kehittämiskeskus. Jyväskylä: 2008.
Mutka, V. 2021. Oppimismuotoilijan työkirja 3.0.
Petrelius, P., Yliruka, L. & Miettunen, N. (toim.) 2021. Systeemisiä kokeiluja – kohti jatkuvaa yhdessä oppimista. Työpaperi 7/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki: 2021. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-628-2 24.9.2021
Koivisto, J. 2021. Lineaarisesta systeemiseen vaikuttavuuskäsitykseen. Innokylän blogi 23.3.2021. Alkuperäisjulkaisu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen intrajulkaisu 23.2.2021. https://innokyla.fi/fi/ajankohtaista/lineaarisesta-systeemiseen-vaikuttavuuskasitykseen 29.9.2021
Roiviainen, I. 2016. Alueelliset yhteisöt sosiaalityön kenttinä ja työmuotoina. Teoksessa Roiviainen, I. & Ranta-Tyrkkö, S. (toim.) 2016. Yhteisöt ja yhteisösosiaalityön lähtökohdat. United Press Global.
Suorsa, A. 2012. Vuorovaikutuksen käsite tiedon luomisen nykytutkimuksessa. Informaatiotutkimus 31(1), 2012. https://journal.fi/inf/article/view/5141/4631 30.9.2021
Suorsa, A. 2017. Interaction for knowledge creation. A phenomenological study in knowledge management. University of Oulu. Tampere: 2017. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526215235.pdf 29.9.2021
Suurla, R. 2001. Avauksia tietämyksen hallintaan. Helmiä kalastamassa. Eduskunnan kanslian julkaisu 1/2001. Helsinki: 2001. https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/julkaisut/Documents/ekj_1+2001.pdf 24.9.2021
Uusikylä, P., Jalonen, H., Lintinen, U., Kotiranta, S. & Jaakkola, S. 2021. Julkisen sektorin systeeminen muutos. Kokemuksia maailmalta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:15. Valtioneuvoston kanslia. Helsinki: 2021. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-127-8 29.9.2021
Valtioneuvoston kanslia 2019. Verkostojohtamisen opas. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2019:12. Helsinki: 2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-710-9 24.9.2021
Vartiainen, P., Raisio, H. & Ludström, M. 2016. Kompleksisuuden johtaminen – kohti uutta ymmärrystä. Teoksessa Syväjärvi, A. & Pietiläinen, V. (toim.) 2016. Inhimillinen ja tehokas sosiaali- ja terveysjohtaminen, 227-268. Tampere: 2016. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0344-0 24.9.2021
Yhteisövaikuttavuus lapsiperhepalveluiden integraation tukena -tilaisuuden puheenvuorovideot ja pdf-tiedostot 18.8.2021. Niemelä, M. 2021. Yhteisövaikuttavuuden tutkimus Suomessa. Ristikari, T. 2021. Yhteisövaikuttavuus palveluintegraation tukena. Virtanen, P. 2021. Yhteisövaikuttavuus ja hyvinvointialueet. https://lapsuudenrakentajatverstas.fi/materiaalit/ 24.9.2021