Halloween lienee nykyään tuttu meille kaikille. Kaupat pursuavat pyhäinpäivän aikoihin irvistäviä kurpitsoja ja ovien takana saattaa väijyä karkkia tai kepposta tarjoava pelottavaksi naamioitu kulkija. Suomeen juhla on juurtunut, koska sillä on myös kotoinen vastine – kekri. Olemme ikään kuin saaneet oman perinteemme takaisin, mutta se on kiertänyt Yhdysvaltain rantoja pitkin ja kerännyt mukaansa muokattua perinnettä. Kekripukkien puvut ovat vaihtuneet kaikenlaisiksi naamiaisasuiksi ja nauriskynttilät irvisteleviksi kurpitsalyhdyiksi.
Kekriä eli kansanomaisilta nimiltään köyriä, köyryä, keyriä tai keuria on aikoinaan vietetty satokauden päätösjuhlana, palvelijoiden vapaina ja vuoden kalenterikiertoa tasaavana jakoaikana. Kekrin kanssa samaan aikaan sijoittuu jakoaika. Se on alun perin liittynyt vuoden vaihtumiseen, kalenteripäivien tasaamiseen aurinkovuoden ja kuuvuoden välillä.
Ruokakulttuurin ja koristautumiseen liittyvät tavat ovat varmasti monelle tuttuja, kuten myös muut usein perhekohtaiset perinteet. Satokauden päätteeksi on ollut varaa laittaa pöytä koreaksi. Tarjolla oli kekrilammasta ja satokauden antimia. Perunoita ja nauriita piti kekrinä välttää, sillä niiden uskottiin aiheuttavan paiseita ja ajoksia. Sen sijaan tarjottiin rukiista uutispuuroa tai talkkunaa.
Monet vanhat kekritavat ovat siirtyneet nykyiseen joulun viettoon ja vuodenvaihteeseen, kuten runsas syöminen, yöhön valvominen, olkikoristeet ja ennustuksien tekeminen. Samantyyppisiä juhlia ovat Halloweenin lisäksi kelttien Samhain ja meksikolaisten Dia de muertos. Kaikkien näiden juhlien juuret ovat jopa kolmen tuhannen vuoden takaa, ja niissä on hämmästyttävän paljon yhteisiä piirteitä, kuten ajanjaksoon kuuluva läheinen yhteys tuonpuoleiseen, vainajien maailmaan.
Henkien juhla
Nykyajan ihmisille kekri henkien juhlana on saattanut jäädä vieraammaksi. Tämän myötä siihen liittyvät uskomukset ovat painuneet unholaan, eikä enää olla herkkiä havaitsemaan kuoleman jälkeisestä maailmasta tulevia viestejä. Jos haluat esimerkiksi saada tietoa kätketyistä aarteista, kannattaa pyhäinpäivän yönä istua kolmesti muutetun huoneen katolla. Silloin saatat nimittäin nähdä aarteen sijainnin paljastavat aarnihautojen tulet ja rikastua
Kekrin ajalle ominaista on ollut, että silloin edesmenneet pyhimykset ja muut vainajat aktivoituivat. Näitä ei saanut kohdella miten hyvänsä, vaan tiettyjen normien mukaan, jotta henkien suosiollisuus varmistettiin. Erityisesti saunomiseen ja ruokailuun liittyi tarkkoja sääntöjä. Sauna lämmitettiin erityisesti oman suvun vainajia, haltijoita ja pyhimyksiä varten. Ensin saunoivat pyhimykset, sitten muut vainajat, vasta niiden jälkeen oli talonväen vuoro. Ihmiset aterioivat henkien saunoessa, ja henget puolestaan nauttivat pöydän heille varatuista antimista talonväen kylpiessä. Näin ajateltiin pyhimysten poistuvan tyytyväisinä.
Ruokaa ei korjattu yöksi pois, vaan sitä jätettiin vainajille, tuonpuoleisesta tulleille vieraille nautittavaksi. Näin varmistettiin, että myös he poistuivat, eikä taloon jäänyt rauhattomia henkiä mellastamaan. Poltergeist ilmiönä ei ole ollut suomalaisellekaan kulttuurille vieras ilmiö. Liekö se johtunut itsensä kaltoin kohdelluiksi tuntevista vainajista? Halloween-rekvisiitta muistuttaa meitä olemaan kekrinä varuillaan.
Kirjoittaja:
Tarja Kupiainen, yliopettaja, matkailu- ja palveluliiketoiminta, Karelia-ammattikorkeakoulu