Keskustelu siitä, miten ihan tavalliset ihmiset toimivat virtuaalitodellisuudessa, yleistyi ryminällä lokakuussa 2021. Facebook ilmoitti tuolloin, että yhtiön uusi nimi on Meta ja sen uusi suunta on virtuaalitodellisuudessa. Meta viittaa metaversumiin, josta ei ole yksiselitteitä määritelmää. Yksinkertaistetusti metaversumit ovat erilaisia virtuaaliympäristöjä, joissa voi kohdata muita ihmisiä. Ajatus metaversumien yleistymisestä korostaa sitä perusajatusta, että jos nykyisin internetissä käydään erilaisilla sivustoilla, tulevaisuudessa internetissä käydään olemassa erilaisissa metaversumeissa.
Itse asiassa metaversumit eivät ole vain tulevaisuutta, vaan niitä on ollut jo kauan esimerkiksi erilaisissa tietokonepeleissä. Erilaisten virtuaaliympäristöjen käyttö erilaisiin tarkoituksiin kuitenkin yleistyy. Koronavirustilanteen aiheuttama ihmisten liikkumisen rajoittuminen on omalta osaltaan kiihdyttänyt erilaisten virtuaaliympäristöissä tapahtuvien tapaamisten kokeilua ja käyttöä. Suomessa on ollut viime vuosina yleistä kohdata muita AltspaceVR-virtuaalimaailmassa.
Karelia on mukana Digi2Market-hankkeessa, jossa etsitään tapoja hyödyntää virtuaalitodellisuutta yritysten liiketoiminnassa. Tyypilliset käyttötavat liittyvät usein henkilöstön kouluttamiseen ja kehittämiseen, jokapäiväisen toiminnan resurssien säästämiseen, tuote- ja palvelukehitykseen sekä myyntiin ja markkinointiin. Kaikkiin edellä mainittuihin tapauksiin liittyy vahvasti ihmisten kohtaaminen ja toimiminen yhdessä virtuaaliympäristössä. Sen vuoksi Digi2Marketin projektitiimi kokeili marraskuussa metaversumissa olemista pitämällä tavallisen säännöllisen tiimikokouksensa virtuaaliympäristössä.
Valittiin tutuin alusta, Altspace
Tiimikokous järjestettiin tilaisuutta teknisesti isännöineen Risto Salmisen AltspaceVR-ohjelman virtuaalisessa kodissa. Altspace-tapahtumiin osallistumisesta on aiemmin kerrottu mm. DigIT!-blogissa ja Pulssi-julkaisuportaalin edeltäjässä Vasussa.
Kokoukseen osallistui seitsemän ihmistä, joista osa oli käyttänyt Altspacea aiemmin. Osallistujille toimitettiin ohjeet, joiden avulla pystyi osallistumaan Windows-koneella ruudun välityksellä. Tähän päädyttiin, koska näin saatiin kaikille yhdenvertainen kokemus eikä virtuaalilaseja olisi ollut saatavilla kaikille osallistujille. Normaalien kokousvalmistelujen lisäksi Risto Salminen rakensi virtuaaliseen kotiinsa mahdollisuuden esittää Powerpoint-esitystä.
Osallistujille toimitettiin seuraavat ohjeet:
- Luo AltspaceVR-tili. HUOM! Tarvitset sitä varten Microsoft-tilin. Voit kytkeä tiliin olemassa olevan tai uuden outlook- tai hotmail-sähköpostitilin.
- Lataa AltspaceVR-sovellus työkoneelle. Nopeimmin teet sen itse: (Käynnistä-valikko -> Microsoft Store -> Hae ”AltspaceVR” -> Asenna). Voit myös pyytää HelpDeskiä tai Ristoa apuun.
- Kirjaudu AltspaceVR-sovellukseen.
- Etsi kaveriksi ”risalmin” ja lähetä kaveripyyntö. (Main menu -> People -> Friends -> Search)
- Kun Risto on hyväksynyt kaveripyynnön, voit siirtyä ”Riston kotiin”, jos hän on kodissaan. (Main menu -> People -> Friends -> Go to User (nuolikuvake))
Voit käydä harjoittelemassa liikkumista ja toimintoja omassa kodissasi. (Main menu -> Discover -> Featured Hub Spaces (Listan ensimmäinen on oma kotisi) -> Enter).
Kun käyttäjät olivat saapuneet tilaan, menivät ensimmäiset minuutit totutellessa hahmojen liikkumiseen ja muiden hahmojen sijaintiin. Sen jälkeen päästiin viemään noin 1,5-tuntinen kokous läpi kuin kokous tapahtuisi missä tahansa yhteisessä kokoustilassa.
Hahmot olivat todella tunnistettavia
Kokoukseen osallistujat loivat itse hahmonsa, ja muiden hahmot olivat hyvin tunnistettavia ja tuttuja, sillä niiden takana oli tuttuja ihmisiä ja ääniä. Altspacessa hahmoilta puuttuu jalat ja käsivarret, mikä saattoi tuntui oudolta. Virtuaaliympäristö Second Lifea aiemmin käyttänyt Mikko Hyttinen kertoi, että Second Lifeen verrattuna Altspacen ihmishahmot olivat yksinkertaisemmin toteutettuja. Hän kaipasi vanhanaikaisten hahmojen tilalle parempilaatuista ja realistisempaa grafiikkaa.
Tilana toimi hulppea kodin kaltainen asunto, jonka kattoterassilla sai halutessaan heitellä koripalloa ja ampua ilotulitusraketeilla pilvenpiirtäjien välissä lentelevää ilmalaivaa (nämä ovat hahmon hallinnan opettelun kannalta yllättävän kehittäviä toimia). Asunnossa oli kaksi isompaa huonetta, joista toisen seinälle oli luotu selainikkuna, jossa näkyi päivän kokousagenda. Tilaan mahtui kaikkien osallistujien hahmot melko hyvin ilman, että hahmot menivät liian lähelle toisia hahmoja. Tämä aiheutti tungettelun tunnetta, joten harkitun sijainnin ottaminen oli jokseenkin selvä toiminta kullekin hahmolle.
Se, että hahmot olivat koko kokouksen ajan paikallaan, toisin kuin pelimaailmassa, tuntui eräästä osallistujasta vaikealta. Kun hahmot olivat pitkään paikallaan, niiden päät nyökähtivät alas kuin hahmot nukkuisivat. Se ei tietenkään nosta kokouksen tunnelmaa. Toisaalta jatkuvasti liikkuvat hahmot aiheuttaisivat levottomuutta ja epäilystä siitä, keskittyvätkö ihmiset siihen, mihin heidän toivottaisiin keskittyvän.
Tila toimi tällaisessa käyttötarkoituksessa hyvin. Sisätilassa oli joitain häiritseviä sivuääniä, kuten kattotuulettimen hurina, joka kuului sitä lähellä oleville hahmoille. Esitys näkyi hyvin, mutta tässä toteutustavassa esittäjänä pystyi olemaan vain yksi henkilö omalta tietokoneeltaan. Iso miinus toteutustavassa oli se, että mac-käyttäjät eivät nähneet esitystä, mutta Altspacessa olisi mahdollista esittää esityksiä myös niin, että sisällöt eivät ottaisi kantaa siihen, käyttääkö osallistuja virtuaalilaseja, Macbookia vai Windows-tietokonetta.
Yllättävän vahva läsnäolon tuntemus
Kokonaisuutena osallistujille jäi positiivinen kokemus. Tilan ympäristö sopi kokoukseen ja antoi enemmän läsnäolon tunnetta kuin pelkkä Teams-palaveri. Tuntui siltä, että oltaisiin yhdessä tilassa.
Hahmot olivat eleettömiä, ja osallistujat olisivat halunneet nähdä enemmän ilmeitä ja kehonkieltä. Vaikka esityksen pitäjä saikin kerrottua asiansa selkeästi ja osallistujat keskittyivät häneen, saattoi osallistujien ajatus herpaantua samalla tavoin kuin tutussa Teams-kokouksessa. Arveltiinkin, vaikuttiko tähän se, että kokoukseen osallistuttiin kuulokkeet päässä ruudun takana eikä immersiivisten virtuaalilasien avulla.
Kokemus ei tuntunut kuitenkaan raskaalta, vaikka läsnäolontunne veikin enemmän mukanaan kuin Teams-palaveri. Luureista luopuminen ja ruudun äärestä poistuminen tuntuivat vajaan 1,5-2 tunnin jälkeen helpotukselta.
Osallistujat kokivat hyvänä, että tilassa pystyi liikkumaan paikasta toiseen, eikä aina tarvinnut katsoa vain esityksen suuntaan. Se jopa paransi esityksen seuraamista. Mahdollisuus katsella sivulle ja paikan vaihtaminen tekivät jopa esityksestä ja puhujasta helposti seurattavia. Alusta toki hyvin kokouksen ja ajatusten vaihtoon. Myös ryhmänä toimiminen ja pienempiin ryhmiin jakautuminen, ehkä jopa yhteisen dokumentin työstäminen pienissä ryhmissä eri puolilla tilaa, onnistuisi käytetyssä tilassa hyvin.
Pienryhmiin jakaminen ja ohjaaminen kiinnostaisi
Toki kokemuksessa oli myös hiukan epämukavia elementtejä. Hahmojen sijainnin ottaminen siten, ettei ole liikaa kenenkään edessä mutta hyvin kuultavissa, vaati hetken. Olohuone, jossa ei istuta tuoleilla ja sohvilla, ei ollut ideaali sisätila sille, että hahmot kokoontuvat seinän kokoisen ruudun ääreen. Puheenvuoron pyytäminen ja päällekkäin puhuminen eivät olleet läsnäolokokouksen tasolla. Lisäksi oli jokseenkin epäluonnollista, että sillä ei ollut väliä, mihin suuntaan puhui, koska ääni kuului hyvin, kunhan etäisyys kuuliaan oli kohtuullinen.
Kokonaisuutena kokous tuntui aidolta. Liittyminen, käyttäminen ja käyttäytyminen tuntuivat yksinkertaiselta ainakin tietokonetta käyttäen. Sen vuoksi opettajatkin löysivät realistisia käyttötarkoituksia, jotka saattaisivat tuntua mukavammilta ja tuloksekkaammilta kuin nykyiset etätoteutustavat.
Lotta Liljan ja Lasse Okkosen mukaan tämä olisi mukava tapa esimerkiksi esitellä ryhmätöitä verkko-opetuksessa tai tehdä pienryhmiin jaettua ohjaustyötä. Yhtä ryhmää voisi pyytää menemään esimerkiksi parvekkeelle ja toista olohuoneeseen, ja opettaja itse voisi liikkua ohjaajana ryhmien välillä. Lasse Okkonen löysi käyttötarkoituksia myös kokouksista, työpajoista ja hankesuunnittelusta, kunhan toteutuksen tekninen toimivuus ja kaikkien osallistuminen saadaan varmistettua.
Kirjoittajat:
Mikko Hyttinen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lotta Lilja, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lasse Okkonen, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Risto Salminen, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu