Tekniikan koulutusta edistävä UpTech-hanke on koonnut yhteen Itä-Suomen yliopiston, Karelia-ammattikorkeakoulun ja Savonia-ammattikorkeakoulun työntekijöitä ratkaisemaan kiperiä haasteita itäsuomalaisessa tekniikan kentässä. Millaisia visioita osaamisesta oppilaitoksilla ja teknologiateollisuuden yrityksillä on seuraaville vuosille? Miten oppilaitokset ja yritykset voisivat tehdä entistä läheisemmin yhteistyötä? Miten sitouttaa osaajat alueelle ja saada työllistymään yrityksiin? Näitä, ja muita mieltä askarruttavia kysymyksiä lähdettiin selvittämään viikoksi Saksaan benchmarkkausmielessä. Mukana matkalla oli oppilaitosten lisäksi Business Joensuun kokoamaa yritysväkeä noin kymmenen hengen verran.
Hannoverin messut yritysten ja osaamisen näyttämönä – klusteritoiminta keskiössä
Suomalais-saksalaisen konsulttitoimiston rakentama matkaohjelma käynnistyi Hannoverin messujen kahdella ensimmäisellä päivällä, joiden aikana delegaatiollemme oli varattu aikataulutetut käynnit muutamien yritysten esittelypisteillä. Oppilaitoksina halusimme tietysti saada ymmärrystä siitä, miten oppilaitokset ja yritykset toimivat tekniikan koulutuksen kentällä Saksassa. Ensimmäisiksi tavattaviksi yrityksiksi oli valikoitunut teollisuusklusteri Zukunftsallianz Maschinenbaun yritykset: Dassault Systemes, Lenze ja Phoenix Contact.
Virallisten esittelysanojen ja formaalimpien yleisesitysten jälkeen delegaatiolla oli ohjelman aikarajojen puitteissa mahdollisuuksia saada lisätietoa yritysten esittelijöiltä koulutusteemoissa. Yksittäiset toimintamallit eivät korostuneet näiden myyntitykkien kuvauksissa, vaan jo ennakkoon konsulttienkin korostama klusteritoiminta nosti päätään monessa keskustelussa.
Klusterit ovat osin sisäkkäisiä ja tässäkin tapauksessa yritykset ovat mukana myös yritysten ja oppilaitosten It’s OWL –verkostossa (Intelligent Technical Systems OstWestfalenLippe). It’s OWL on alkujaan suurten yritysten toimitusjohtajien käynnistämä kokonaisuus, jossa yritykset ovat nähneet vahvan yhteistyön johtavan laajoihin yhteisiin hyötyihin, ja joihin koulutusyhteistyötä on kytketty mukaan pitkällä aikajänteellä. It’s OWL on jo vuosien 2012-2017 aikana mm. tehnyt 171 ‘transferprojektia’ joiden kautta osaamista saadaan jalkautettua yrityksiin, toteuttanut noin 80 miljoonalla eurolla kehitysprojekteja ja muuta toimintaa sekä auttanut 48% kasvun STEM-aineiden opiskelijamääriin, näin aluksi mainiten. Erilaisia tunnuslukuja jo valmiista projekteista löytyy lisää kuvasta 3. Uusia projekteja on toki meneillään ja yhteistyö on toimivaa.
Kuva 3. It’s OWL Track Record. Lähde: It’s OWL –verkkosivut.
Yksittäisiltä yrityksiltä osaamisen visiointia seuraaville viidelle vuodelle kysyessä yleisemmät vastaukset liittyivät laajempaan osaamispohjaan ja monialaisuuteen. Soft/transversal skills lienevät käsitteitä, jotka läpileikkaavat jokaista koulutuksen astetta nykypäivänä. Yksittäiset spesifit osaamisteemat eivät juuri enää korostu, joskin digitalisaatio, automaatio sekä älykäs ja kestävä toiminta ovat usein esillä. Nämä teemat ovat hyvinkin globaaleja, eli ennustamattomassa pirstaleisessa VUCA-maailmassa työntekijöiden tulee olla valmiita ottamaan uutta osaamista ja työkaluja käyttöön joustavasti oman työuransa aikana. Holistiset näkemykset systeemeihin ja järjestelmiin korostuvat ja yksittäisten työvaiheiden tai prosessien painoarvo on pienempi. Osa yrityksistä, kuten Claas, tekee omien työntekijöidensä scouttaamista ja lähettää ‘talentit’ jatkokoulutuksiin kohti johtotehtäviä.
Yhtenä kotiintuomisena klustereiden toiminnasta oppilaitosten suuntaan saatiin eväitä Beckhoffin standilla toisena vierailupäivänä. Beckhoff suurena automaatiotoimittajana kerää omalla alueellaan useita yrityksiä tiiviimmäksi ryppääksi, joka yhteisesti miettii tulevia osaamisteemoja. Tätä yhteisesti jaettua yritysten näkemystä viestitetään oppilaitoksille, jotka saavat laajan kuvan osaamistarpeista.. Tällaisessa mallissa esipureskeltu koulutustarve välittyy suoraan yrityksistä oppilaitoksiin, ei niinkään oppilaitoksien tekemien tiedusteluiden kautta. Vastaavanlaista mallia toivottaisiin myös Suomeen ja mukana olevat oppilaitokset haastavatkin yritykset tämäntyyppiseen klusteroitumiseen ja yhteisten koulutusteemojen miettimiseen.
Projektirahoitusta ja yhteisiä esittelytiloja
Hannoverin yliopiston esittelyissä kuulimme miten aluehallinto jakaa avokätisesti rahoitusta innovaatiotoimintaan. Toiminta jalkautetaan erilaisina projekteina, joiden tukiosuudet ovat yliopistolle ja yrityksille jopa 100 prosentin suuruisia. Osassa innovaatiotoiminnasta noin puolet yritysten kustannuksista rahoitetaan aluehallinnon kautta. Aluehallinnon rahoittamat projektit kiinnittyvät hyvin paikallisiin klustereihin, josta johtuen alueiden yli menevät projektit ovat harvinaisempia. Voidaankin ajatella, että alueellinen rahoitusmalli ajaa yrityksiä ja oppilaitoksia paikallisemmiksi klustereiksi, joissa yhteistyö tiivistyy paremmin kuin kansallisen tason klustereissa. Rahoitus ja yritysten kiinnittyminen kiinteäksi osaksi oppilaitosten toimintaa erottuu hyvin kävellessä oppilaitosten tiloissa. Kuvassa 5 on Hannoverin yliopiston yksi laboratorioista, johon yritysten ja oppilaitosten yhteisten tutkimusprojektien ja investointien kautta on rakennettu huomattava laitekanta.
Toinen esimerkki yritysten yhdessä rakentamasta esittelytilasta sijaitsi Fraunhofer IOSB:n Smart Factory OWL:ssa (kuva 6). Kyseessä on tulevaisuuden tehtaan menetelmiin keskittyvä teollisuuden testilaboratorio joka sijaitsee yliopiston kyljessä.
Klusterit haluavat näkyä ja toimia yhteisissä oppimisympäristöissä myös oppilaitosten ulkopuolella. Hannoverin messualueen Deutsche Messe Innovation Academyssa tutustuimme ryhmään liittyneiden yritysten esittely- ja koulutustiloihin. Yhteistä henkilöstöä hyödyntävässä tilassa yritykset järjestävät oman organisaationsa koulutuksia ja käyttävät omia asiakkaitaan katsomassa teknologiaratkaisuja. Samalla eri yritysten yhteinen tila antaa käsitystä koko arvoketjusta ja toimijoiden kiinteästä yhteistyöstä. Tila ei jostakin syystä ole kuitenkaan suoraan oppilaitoksille avoin, vaikka sen voisi kuvitella herättävän kiinnostusta teknologia-alaan.
Yritysyhteistyöstä voimaa opiskelijavajeeseen
Bielefeldissa vieraillessamme Fachhochschule des Mittelstandesin yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa kuulimme laajasta yrityspartneriverkostosta. Ammattikorkeakoululla on yli 150 yrityspartneria ja yliopiston esittelykalvot puhuvat jopa 5000 yrityksen kumppaniverkostosta. Tietysti verkoston laajuus jo antanee viitteitä siitä, että yhteistyö ei voi olla kovin vahvaa jokaisen kumppanin kanssa, vaikka numerona verkoston koko näyttääkin vaikuttavalta. Erilaisina opiskelumuotoina oppilaitoksilla ovat “full time/part time, work-integrated study ja cooperative PhD”. Yhteistyömuotoihin yritysten kanssa kuuluvat käytännön projektit ja opinnäytteet yrityksissä, yritysvierailut, työ- ja verkostoitumismahdollisuudet, yritysten ja oppilaitosten asiantuntijaringit, nuorten talenttien tunnistaminen, henkilökohtainen kehittyminen ja työntekijöiden pysyttäminen.
Lounaalla dekaani Ballschmieterin kanssa keskustellessa ymmärrettiin, että alueella on hyvin paljon samantyyppistä vajetta mitä Itä-Suomessa. Osaajia tarvitaan lisää ja työntekijöiden houkuttelemiseksi mietitään jatkuvasti uusia tapoja. Itä-Suomen aivovuoto Etelä- ja Länsi-Suomeen oli hyvin rinnastettavissa Bielefeldin kontekstiin. Vaikka Bielefeld on yli 300 000 asukkaan kaupunki, pyrkivät nuoret töihin suurimpiin kaupunkeihin ja laajasta yritysverkostosta huolimatta työntekijöitä voi olla haastava saada pysymään alueella.
Güterslohin kampuksen koulutusmallissa oltiin otettu askel pidemmälle yritysten ja oppilaitoksen tarjoaman koulutuksen osalta. Kandidaatin koulutuksessa käytettävässä mallissa opiskelijat ovat kunakin lukukautena 11 viikkoa yrityksessä töissä ja 12 viikkoa oppilaitoksessa opiskelemassa. Mallin mukainen kandidaattikoulutus kestää 7 lukukautta, eli 3,5 vuotta. Kuvassa 9 on esitetty yksittäisen lukukauden rakenne, joka toistuu samanlaisena läpi koko kandidaatin koulutuksen.
Koulutusmallissa yritys kasvattaa vuosien aikana itselleen sopivan työntekijän pitämällä samaa opiskelijaa palkattuna läpi opintojen. Mallissa yritysten ja oppilaitoksen roolitus on selkeä ja opiskelija saa opintojen aikana palkkaa. Näin ollen opiskelijalla ei ole tarvetta etsiä iltatöitä opintojensa rahoittamiseksi. Mallia täydentää saksalaisten yritysten tahtotila siitä, että opiskelijat valmistuvat oppilaitoksesta.
Klusterit toimivat Sakassa – entä Itä-Suomessa?
Saksan matkasta voitaneen todeta, että vahva klusteritoiminta ja yritysten kanssa yhdessä tekeminen korostuu teknologia-alalla. Yritykset etsivät yhteisiä teemoja koulutustarpeille välittäen niitä oppilaitoksille. Klustereissa avataan hyvinkin paljon omia kehitystarpeita, vaikka yritykset olisivat samalla toimialalla. Keskinäinen kilpailu ei toteudu klustereissa tehtävässä toiminnassa, vaan vasta loppumarkkinalla. Klusterit mahdollistavat myös yritysten tulon kiinteäksi osaksi oppilaitosten toimintaa tuomalla omaa laitekantaansa laboratorioihin, varmistaen samalla sen, että opiskelijat tutustuvat yritysten ongelmakenttään ja ainakin jossakin määrin yrityksen tuotteisin jo koulutuksen aikana.
Yhteiset projektit yritysten ja oppilaitosten välillä tuovat uutta osaamista yritysten käyttöön ja vahvimmillaan koulutuksen ja työelämän välinen raja on erittäinkin hämärä. Yhteistyö on monitasoista opetussuunnitelmien valmistelusta yksittäisiin opiskelijaprojekteihin. Saksan perinteikkäät teollisuusjätit toimivat vahvana runkona klusteriyhteistyölle ja näkevät, että koulutusyhteistyö on ainoa keino taata osaavaa työvoimaa alueelle jatkossakin. Alueellinen rahoitus varmistaa yhteisten investointien ja projektien syntymisen.
Satunnaisen benchmarkkaajan päähän jää matkan jälkeen kysymys siitä, onko itäisessä Suomessa riittävän suuri kriittinen massa saman toimialan tekijöitä, että jollakin aikajänteellä vastaavanlaista vahvaa klusteritoimintaa voidaan synnyttää. Kuka tai mikä on se alueellinen veturi, joka ottaa asemalta muut kyytiin ja antaa suunnan Itä-Suomen koulutukselle ja työvoiman tarpeelle. Kerätäänkö matkustajat mukaan koko Oy Suomi Ab:n rataverkosta?
Kirjoittajat:
Ville Nivalainen ja Juha-Matti Huusko, Itä-Suomen yliopisto
Atte Enwald, Karelia-ammattikorkeakoulu
Jari Lipponen, Markus Kauppinen, Pasi Heiskanen ja Henri Juntunen, Savonia-ammattikorkeakoulu
Tämä artikkeli on julkaisusarjan toinen artikkeli UpTech-hankkeen vierailusta Saksassa. Julkaisusarjassa käydään vierailua läpi eri näkökulmista, ja ennen kaikkea nostetaan esiin matkalta saatuja oppeja ja hyviä käytänteitä. #uptechsaksassa2022
