Karelia-ammattikorkeakoulu mahdollistaa opetushenkilöstölle työelämäjaksoja, joiden tavoitteena on mm. päivittää osaamista oman työn ja organisaation kehittämisen näkökulmasta. Oman yli 30-vuotisen opettajaurani aikana olen aiemmin ollut kahden viikon työelämäjaksolla vuonna 2009. Oli siis jo aikakin päästä syvemmin näkemään ja kokemaan sosiaali- ja terveydenhuollon maailmaa sisältä päin. Omaa osaamistani olen toki saanut kehittää työurani aikana lukuisten koulutusten sekä omaehtoisen hoitotyön työkokemuksen kautta.
Innolla odotin keväällä 2020 edessä olevaa jaksoa – kunnes tuli korona. Lukukausi toisensa jälkeen terveydenhuollon organisaatioiden vierailukiellot aiheuttivat jaksoni siirtymistä. Keväällä 2022 saatuani tiedon, että jakso Siun sotella edelleen siirtyy, päädyin suunnitelman muutokseen ja hakeuduin yksityiseen Mehiläisen Familarin lastensuojelun erityisyksikköön työelämäjaksoni ensimmäiselle osalle. Jakso toteutui 30.5 – 3.6.2022.
Lastensuojelun erityisyksikkö Familar Joensuu
Toimin Kareliassa hoitotyön lehtorina Perhehoitotyön opinnoissa, omana erityisalani lasten ja nuorten hoitotyö. Lastensuojeluyksikössä tavoitteenani oli päästä näkemään miten yksikön toiminta tukee lasten ja nuorten hyvinvointia ja kehitystä. Lisäksi halusin syventää osaamistani lastensuojelun hoito- ja ohjauskäytänteistä sekä toimintatavoista. Työyksikköön jaksolle pääseminen onnistui yhdellä puhelinsoitolla yksikön johtajalle Ulla Hirvoselle. Yksikkö oli itselleni jotakuinkin tuttu opiskelijaohjauksen näkökulmasta, joten aivan vieraaseen paikkaan en ollut menemässä.
Familar tarjoaa haasteellisen käytöksen kanssa oireileville sekä kriisi- ja arviointityötä tarvitseville 12–17-vuotiaille nuorille sekä heidän läheisille lastensuojelupalveluja. Yksikössä nuorille tarjotaan mahdollisuus turvalliseen ja tasapainoiseen kasvuympäristöön. Yksikön toiminta-ajatus pohjautuu arvoihin, selkeisiin, tukeviin rajoihin ja normaaliin arkeen. Jokainen nuori kohdataan yksilöllisesti ja ainutlaatuisuus huomioiden. Toimintaa ohjaavat lainsäädäntö, viranomaisohjeet ja yhteisesti laaditut tavoitteet.
Hoidon perustana on nuoren ja omaohjaajan välinen vuorovaikutuksellinen suhde. Työryhmässä työskentelee toimintaterapeutti, sosionomeja (AMK), sairaanhoitajia (AMK), yhteisöpedagogeja (AMK), lähihoitajia ja nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajia. Lisäksi kesäsijaisuuksiin yksikköön oli tullut myös luokanopettaja- ja opinto-ohjaajaopiskelijoita – kaikille heillä oli taustalla myös alalle sopivat taustatutkinto. Moniammatillinen työote mahdollistaa kokonaisvaltaisen nuoren tarpeisiin vastaamisen koko sijoituksen aikana. Yksikössä työntekijöillä on myös valmius haastavan käyttäytymisen kohtaamiseen ja pysäyttämiseen turvallisesti (Familar Joensuu 2022).
Yksikön arjessa korostuvat selkeät toimintamallit ja yhteisöllinen ote
Työelämäviikkoni sijoittui toukokuun lopulle, mikä nuorten maailmassa näyttäytyi koulujen loppumisena ja kesäloman alkamisena. Samaan hetkeen näytti myös ajoittuvan usean nuoren sijoituksen päättyminen tai muuttuminen avohuollon toimesta hoituvaksi. Yksikön työntekijöiden mukaan perinteisesti nyt oli alkamassa rauhallisempi jakso työssä ja toiminnossa, kunnes syksyllä taas nuorten tarpeet sijoituksiin kasvavat.
Työskentelin jakson aikana eri ohjaajien mukana niin päivä- kuin iltavuoroissa. Toimintatavat luotiin yhteisissä palavereissa sekä tarkalla kirjaamisella. Jokaisessa vuorossa on nimetty vastuuhenkilö, joka lopullisesti tekee päätökset asioissa, joista ei ole omaohjaajan tai lapsen oman sosiaalityöntekijän määrittämää linjausta. Työssä korostuu vahvasti yhteisöllinen päätöksenteko ja keskustelut. Tämä koskee myös nuoria – heidän mielipiteitä kuunnellaan yhteisökokouksissa, joihin kaikilla on velvollisuus osallistua. Nuorille on mahdollista järjestää omaohjaajan toimesta erityistapahtumia kuten peruskoulun päätteeksi kylpyläreissua Kolille tai alakoulun päättymisen juhlintaa Ruunaan koskilla kalastaen. Tärkeintä on kuitenkin toiminta normaali arjessa; yhteiset siivouspäivät, ruokahetket, läksyjen tekemiset sekä yhteinen oleilu olohuoneessa sohvilla jutellen. Nuori elää normaalia arkea, jossa kuitenkin korostuvat yhteiset sopimukset ja säännöt – ne tuovat turvaa, vaikka ne eivät aina niin mukavilta nuorista tuntuneetkaan.
Työntekijöiden työssä näyttäytyi vahvasti yhteistyö yksikön ulkopuolelle, mm. lasten ja nuorten perheisiin, kouluihin, sosiaalityöntekijöihin, toisiin lastensuojeluyksiköihin, apteekkiin ja terveydenhuollon yksiköihin. Omaohjaajapari huolehtii pääsääntöisesti oman nuoren asioista, mutta yksikön johtaja ja vastaava ohjaaja olivat myös tärkeässä roolissa yhteyksien hoitamisessa. Työntekijöissä näyttäytyi vahvasti tyytyväisyys yksikön toimintaan, työntekijöiden toiveita työvuorojen suhteen kuultiin ja huomioitiin, tarvittaessa myös työvuorojen vaihtaminen toimi sujuvasti työkavereiden kesken sopimalla. Työhyvinvoinnin näkökulmasta hyvin toimiva työyhteisö oli selkeästi yksi tärkeimmistä asioista mikä tukee haastavassa työssä jaksamista. Työyhteisössä on myös selkeät linjaukset esim. haastavan käytöksen ja väkivaltatilanteiden läpikäymiseen.
Lastensuojelussa on kysyntää myös hoitotyön ammattilaisille
Karelian sairaanhoitaja- ja sosionomiopiskelijoita on ollut Familarin yksikössä harjoitteluissa säännöllisesti, ja moni heistä on jäänyt harjoittelun jälkeen sinne töihin. Toiveena yksikössä olikin yksikön toiminnan mainostaminen opiskelijoille – yhä enenevissä määrin lastensuojeluyksiköt tarvitsevat myös sairaanhoidollista osaamista. Lähes kaikilla nuorilla oli käytössä lääkehoitoa, josta vastaa pääsäännöllisesti sairaanhoitajataustaiset ohjaajat. Varsinaisia hoidollisia toimenpiteitä yksikössä on vähän, osaamista tarvitaan nuoren tilan ja voinnin arvioinnissa ja jatkohoidon järjestämisessä.
Mukaan tarttui paljon oppimiskokemuksia
Itselleni merkittävimmät oppimiskokemukset tulivat lasten ja nuorten kanssa olleista lyhyistä kohtaamisista arkisissa tilanteissa – koulukäynnillä uuteen yläkouluun, ruokailuissa, pyykkien pesuhetkissä, sohvalla oleilussa tai vain oven avaamisessa ulkoilua varten. Kerroin nuorille olevani oppimassa siitä, millaisia on heille tärkeät asiat elämässä, kun he ovat yksikössä sijoitettuna. Nuoret olivat yllättävän avoimia ja heille tyypilliseen tapaan välillä myös värikkäästi kielellisesti kuvailivat elämäänsä.
Lämpimänä koin myös ohjaajina toimineiden työntekijöiden jaksamisen kysymyksiini vastaamisessa. Heillä oli aikaa ja halua auttaa minua ymmärtämään asioita, jotka itselleni olivat vieraampia. Hyvänä koin myös sen, että toinen työelämäjaksoistani sijoittui yksityiseen organisaatioon, mikä vahvisti ymmärrystäni niiden merkityksestä ja mahdollisuuksista olla tukemassa julkista sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa.
Tulevaan opetukseeni tulen Familarin yksikössä saadun osaamisen myötä lisäämään lasten ja nuorten mielenterveystyön osuuteen ennaltaehkäisevää näkökulmaa ja puuttumisen tärkeyttä itsetuhoisuuden ja päihteiden osalta. Ne nousivat itselleni isoimpina yllätyksinä näiden lasten ja nuorten maailmassa.
Toisena kohteena Siun soten Lastenkeskus
Työelämäjaksoni toinen viikko sijoittui ajalle 29.7 – 2.9.2022 ja paikkana oli Lastenkeskus Siun sotessa. Lastenkeskus aloitti toimintansa uusissa tiloissa maaliskuussa 2020. Samoihin tiloihin yhdistyi kaksi eri lastenosastoa sekä lasten ja nuorten poliklinikka. Henkilökunta toimii yhteisenä kaikissa yksiköissä, vaikka toki jokaisella on omat osaamisalueet ja työpäivät pääasiallisesti niiden mukaisesti. Omat työpäiväni sijoittuivat Lemminkäisen (infektiolapset), Tapion (”puhtaat”pediatriset ja kirurgiset lapset ja nuoret) sekä Ilmattaren (pienten lasten teho- ja valvonta) yksiköihin. Jokaiselle päivälle minulle oli nimetty ohjaava sairaanhoitaja, jonka mukana työskentelin. Tavoitteenani tälle jaksolle oli päivittää omaa osaamistani lasten ja nuorten hoitotyön käytänteistä Siun sotessa niin, että pystyn kehittämään omaa opetustani ja tuomaan ajankohtaista tietoa hoitotyön käytänteistä opetukseeni.
Työpäivien aikana pääsin kohtaamaan mm. pieniä vauvoja perheineen, tutkimuksiin tulevia pelokkaita leikki-ikäisiä sekä eri ikäisiä syöpäpotilaita. Uusimmat erikoisosaamista vaativat oppini tulivat mm. koronaeristyksen toteuttamisesta lukuisine suojavarusteineen, monenlaisista lääke- ja nestehoidoista, perheiden ohjaamisesta ja tukemisesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä lääkäreiden, fysioterapeuttien, lääkehoitajan, kuntoutusohjaajien sekä laitoshuoltajien kanssa.
Lasten ja nuorten hoitotyö vaatii monipuolista osaamista
Lasten ja nuorten hoitotyö vaatii sairaanhoitajilta monipuolista osaamista lähes kaikilta lääketieteen osa-alueilta. Hoidon kohteena on lapsi tai nuori ja aina myös hänen vanhempansa tai huoltajansa. Sairaanhoitajalta vaaditaan kykyä osata nopeasti vaihtaa kohtaamisen tasoa eri ikäisten ihmisten auttamiseksi. Pystyäkseen itsenäiseen toimintaan on sairaanhoitajan tieto- ja taitoperusta oltava laaja. Onneksi työn tukena on työyhteisö, jossa on lupa, mutta myös velvollisuus kysyä ja tarkistaa epäselviä asioita.
Työpäiviini sisältyi myös paljon keskustelua sairaanhoitajan työstä, sen iloista ja haasteista. Työyhteisössä työntekijöiden vaihtuvuus on ollut melko suurta ja siksi uusien työtekijöiden perehdytys vaatii aikaa ja resursseja. Vaihtuvuus voi vaikuttaa myös työvuorosuunnitteluun – jokaisen työvuoroon on oltava myös kokeneita osaajia ja omia työvuorotoiveita ei aina pystytä toteuttamaan. Onneksi työkavereiden kanssa on usein mahdollista sopia vaihdoksista.
Itselleni yllättävintä oli runsas kirjaaminen – mielessä oli säilytettävä suuri määrä tietoa (esim. mittaustuloksia) ja niiden siirtäminen Mediatri-järjestelmään vie suuren osan hoitajien työajasta. Toisaalta, kaikki mitä ei ole kirjattu ei ole tehty.
Opetukseen käytännön vinkkejä ja uusia esimerkkitapauksia
Keskustelimme paljon myös sairaanhoitajien koulutuksesta, koulutukseen hakeutujista sekä jatkokoulutusmahdollisuuksista. Sain siis myös hyödyntää opo-osaamistani ohjatessani sairaanhoitajia esim. jatko-opintojen suhteen. Lastenkeskuksen sairaanhoitajat ja lääkärit antoivat minulle runsaasti vinkkejä opetukseeni. Sain myös hoitamistani lapsista ja nuorista hyviä esimerkkejä esim. simulaatio-casetapauksiin koululle.
Kokonaisuudessaan työelämäjaksoni täytti ja ylitti sille asettamani tavoitteet. Voin hyvillä mielin olla tyytyväinen opintojaksoni nykyiseen toteutukseen – se sisältää keskeisen sairaanhoitajan osaamisalueeseen liittyvän tiedon lasten ja nuorten hoitotyöstä. Uudet hyvät käytännön vinkit lisäävät opetuksen konkreettisuutta ja vahvistavat teorian ja käytännön läheistä suhdetta. Työelämäjakso vahvisti myös omaa sairaanhoitajuuttani. Parhaat muistot jäävät ihanien lasten ja nuorten kohtaamisista – kiitospiirustuksista ja naurun kikatuksista kun pelottava toimenpide onnistui ja jännitys laukesi.
Kirjoittaja:
Tarja Ruokonen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu