Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa (ITK) -konferenssi on vakiintunut Suomen suurimmaksi digitaalisen koulutuksen tapahtumaksi. Se on järjestetty Hämeenlinnassa lähes vuosittain vuodesta 1990 alkaen. Konferenssissa esitellään digipedagogiikan ja opetuksen kehittymisen uusia tuulia laajalla rintamalla. Konferenssissa jaetaan osaamista, kokemuksia ja tarinoita erityisesti uuden teknologian pedagogiseen käyttöön ja opetukseen liittyen.
UpTech-hankkeen puitteissa vierailin tämän vuoden ITK-konferenssissa Hämeenlinnan Aulangolla 6.-7.10.2022. Konferenssissa seurasin lukuisia antoisia esityksiä ja sain paljon uusia ideoita. Sain myös elvytettyä pari vanhaa ystävyyssuhdetta sekä luotua uusia kontakteja.
Konferenssiin osallistui Kareliasta paikan päällä kahdeksan henkilöä ja kuljimme Joensuusta Hämeenlinnaan tila-autolla. Erityismaininnan ansaitsee Karelian projektiasiantuntija Risto Salminen järjestelyjen hienosta hoidosta.
Konferenssi käyntiin
Torstaina 6.10.22 konferenssi avattiin kolmen eri keynotepuhujan esityksillä. Avajaisista jäi erityisesti mieleeni visionääri Timo Livistön korkealentoinen pohdinta Metaverse-virtuaaliuniversumin mahdollisuuksista todellisuuden kuvaajana, toisintajana, muokkaajana ja yleisemminkin representaationa.
Ennen Timo Livistöä esiintyneen valtiosihteeri Tuomo Puumalan esityksessä puolestaan korostui erityisesti perustaitojen opettamisen ja osaamisen merkitys kaikilla kouluasteilla. Tämä on huomattu myös Kareliassa. UpTech-hankkeen puitteissa onkin aloitettu matematiikan perusasioita opettavien laskupajojen pilotointi talotekniikan insinööriopiskelijoille. Palaute pajoista on ollut kiittävää ja pajatoimintaa tultaneen jatkamaan myös tulevaisuudessa.
Mielenkiintoisia keskusteluja
Seurasin avajaisten jälkeen ensimmäisenä kirjailija Arno Kotron, Kuntaliiton Terhi Päivärinnan, OAJ:n Jaakko Salon, OPH:n pääjohtaja Minna Kelhän sekä Helsingin yliopiston Katariina Salmela-ahon paneelikeskustelun aiheella Kohti 2030 – Koulutuksen suuntaviivoja.
Suuntaviivojen jälkeen seuraava paneelikeskustelu käytiin aiheesta Tarua vai totta – informaation- ja tiedon lukutaito osana demokratian kulmakiviä. Keskustelijoina olivat tietokirjailija Pasi Kivioja, Elina Hämäläinen, Kristian Kiili ja Johanna Kaakinen.
Erityisesti mieleeni jäivät Pasi Kiviojan kuvaukset salaliittoteorioiden leviämisestä sekä informaatiovaikuttamisen yllättävästä helppoudesta. Kiviojan mukaan salaliittoteorioita levittäviä tahoja saattaa yhdistää oma aiempi traumatausta. Hän kehottaakin pohtimaan levitettävän informaation suhdetta sen levittäjätahon motiiveihin.
Iltapäivällä seurasin CSC:n Tuula Heiden Digivisio 2030 -projektia käsittelevän esityksen Digipedagoginen tulevaisuudenkuva 2030. Digivision visio on vasta hahmottumassa, ja pikkuhiljaa hankkeen suuntaviivat hahmottuvat. Asia oli pääosin minulle ennestään tuttua, sillä olen osallistunut lukuisiin Digivision webinaareihin läpi kuluvan syksyn. Työtä korkeakoulujen digitalisoitumisessa ja pedagogiikan kehittämisessä varmastikin riittää!
Päivän viimeisenä esityksenä osaltani seurasin Jyväskylän ammattikorkeakoulussa lehtorina sekä Jyväskylän yliopistossa yliopistonopettajana toimivan Ville Arvion esityksen aiheesta Pedagogiset kahvilat. Esityksessään Arvio esitteli Jyväskylän yliopistossa käyttöön otettuja matalan kynnyksen toimenpiteitä levittää hyviä pedagogisia ideoita ja käytänteitä pedagogisten kahviloiden muodossa.
Karelia-amk:n lehtorit Olli Hatakka ja Jarmo Talvivaara pitivät esityksen kvanttitietokoneista, ja projektiasiantuntija Risto Salminen tiimeineen digitaalisesta kehittäjäopettajuudesta. En itse päässyt katsomaan näitä esityksiä, sillä ne ajoittuivat päällekkäin muiden seuraamieni esitysten kanssa.
Inspiroivia esityksiä
Perjantaina 7.10.22 ITK-konferenssin ohjelma jatkui heti aamusta. Ensimmäinen seuraamani esitys oli Markku Pelkosen erittäin energinen ja mukaansatempaava esitys Tulevaisuustaidot ja hyvinvointi jatkuvan oppimisen maailmassa.
Erityisesti Pelkonen korosti oman kehityksen ja itse aikaansaadun muutoksen mahdollisuutta. Jokaisella meistä on mahdollisuus kehittää itseään, mielellään positiiviseen suuntaan. Itsensä johtaminen sekä oman toiminnan analysointi olivat Pelkosen esityksen kulmakivet. Hän esimerkiksi jatkuvasti tarkkailee verensä glukoosiarvoa.
Pelkosen inspiroivan esityksen jälkeen siirryin katsomaan OpinSysin, Rauman lyseon lukion ja koulutuskuntayhtymä Gradian esitystä aiheesta Automatisoidulla kurssikoepalvelulla joustavuutta lukion arkeen. Työskennellessäni vuodet 2015 – 2020 Hyvinkään Sveitsin luonnontiedelukiossa tietotekniikan ja matematiikan opettajana toteutin lukion siirtymän sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin ja kokeisiin. Olikin mielenkiintoista nähdä, millä tavoin lukion sähköisiä koejärjestelmiä on viime vuosina automatisoitu ja kehitetty.
On ollut myös mielenkiintoista havaita, miten korkeakoulukenttä ja lukio ovat sähköistymisen osalta vahvasti eriytyneet kulkemaan omia polkujaan. Ylioppilastutkintolautakunnassa aloitellaan parhaillaan Abitti 2025 -projektia, joka on täysin erillinen hanke suhteessa korkeakoulujen Digivisio 2030 -projektiin.
Viimeinen ITK-konferenssissa seuraamani esitys oli Lauri Vaseen ja Ilkka Vuojalan esitys Yhteisen virtuaalimaailman kautta laaja-alaiseksi osaajaksi. Esityksessä esiteltiin erilaisia virtuaalitodellisuuden mahdollisuuksia ja virtuaalitodellisuusratkaisujen toteutustapoja koulukontekstissa. Esittäjien mukaan toimivimmaksi oli havaittu malli, jossa virtuaalilasit työasemineen sijaitsevat tietyssä luokassa siirreltävien kärryjen sijasta.
Konferenssista ajatuksia Karelian robottilainaamon toiminnan tueksi
Virallisten esitysten lisäksi konferenssi tarjosi mainioita tapoja verkostoitumiselle. Tapasin paljon vanhoja tuttuja urani varrelta, ja tutustuin myös uusiin ihmisiin. Esimerkiksi perjantaina tarkoitukseni oli käydä katsomassa vielä yksi esitys, mutta tapasin sattumalta useita entisiä kollegoita, ja jäin jutustelemaan heidän kanssaan yli tunniksi.
Uptech-hankkeessa aloitettiin vuonna 2021 robottilainaamotoiminta, jota on esitelty aiemmassa artikkelissa. Robottilainaamon kannalta erityisen mielenkiintoinen oli ITK-päivillä käymäni juttutuokio Loimaan kaupungilla työskentelevien Janne Rautiaisen ja Anna-Reetta Aallon kanssa.
Loimaalla on jo viiden vuoden ajan toiminut robotiikkalainaamo, jonka toimintaperiaate on hyvin samankaltainen kuin Karelialla vuosi sitten aloitetun robottilainaamon toiminta. Loimaan robotiikkalainaamolla on Beebot, Lego WeDo, Lego Spike ja Lego EV3 -robotteja, joita he lainaavat Loimaan peruskoulujen robottiopetuksen käyttöön. Loimaan robotiikkalainaamon tavoitteena on mahdollistaa yhtenäinen ohjelmoinnin opiskelupolku läpi koko peruskoulun.
Kävimme hedelmällisen keskustelun lainaamoiden toiminnan haasteista ja hyvistä käytänteistä. Loimaan ja Karelian lainaamoiden toiminnassa on paljon yhtenäisiä piirteitä, mutta myös eroja. Esimerkiksi Kareliassa käytössä oleva Lego Robot Inventor 51515 -robottisarja ei ole sama kuin Loimaan robotiikkalainaamossa, joten valitettavasti Kareliassa tehty oppimateriaali ei sellaisenaan suoraan sovellu Loimaan robotiikkalainaamon käyttöön.
Tapaaminen oli silmät avaava kokemus. Peruskoulun motivoivan ohjelmointiopetuksen problematiikka on sama ympäri Suomea, ja ratkaisutkin ovat monesti samankaltaisia. Toisinaan pyörä on jo keksitty toisaalla jo kauan sitten, joten kaikkia asioita ei tarvitse keksiä itse uudelleen.
Todennäköisesti Loimaan robotiikkalainaamon konsepti on toiminut innoittajana myös Karelian robottilainaamon alkutaipaleella. Samaa konseptia voisi varmasti kehittää laajemminkin, jopa kansallisessa mittakaavassa. Mahdollisesti aloitamme tulevaisuudessa yhteistyön Loimaan kaupungin robotiikkalainaamon kanssa.
Lopuksi
ITK-konferenssi oli korona-ajan jälkeen ensimmäinen konferenssi, johon pääsin osallistumaan paikan päällä. Konferenssiin osallistuminen oli rankkaa, mutta samaan aikaan antoisaa. Sain paljon hyviä ideoita oman opetukseni ja pedagogiikkani tueksi, sekä myöskin uusia kontakteja.
ITK-konferenssi järjestetään vuosittain Hämeenlinnan Aulangolla. Voin vahvasti suositella ITK-konferenssia kaikille digipedagogiikasta kiinnostuneille sekä esitysten laadun, että myöskin konferenssin tarjoamien verkostoitumismahdollisuuksien ansiosta.
Kirjoittaja:
Panu Ojala, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Artikkelikuva: The Climate Reality Project / Unsplash