Ihmiskeholle instrumentin soittaminen on yksi vaativimmista keskushermoston, ääreishermoston sekä tuki- ja liikuntaelimistön yhteistoiminnan tehtävistä. Suurin osa soitettavista instrumenteista vaativat staattisen ja usein myös epäsymmetrisen soittoasennon. Soittaminen on myös nopeatempoista toistotyötä, jossa erityisesti sormia käytetään uskomattoman nopeasti ja hankalissakin asennoissa. Fyysisten kuormitustekijöiden lisäksi muusikkoa voi kuormittaa monet psykososiaaliset tekijät, kuten suorituspaineet tai esiintymisjännitys.
Osin näiden tekijöiden vuoksi muusikoilla esiintyy valitettavan paljon tuki- ja liikuntaelimistön oireita ja sairauksia, jotka voivat uhata muusikon työkykyä. Useissa muusikoiden terveyteen liittyvissä tutkimuksissa on todettu tuki- ja liikuntaelinoireiden ennaltaehkäisyn olevan ensisijaisen tärkeää ja ergonomiainterventioista on hyötyä erityisesti, kun ne toteutetaan soittouran alussa (Spahn, Nusseck & Zander 2014). Karelia-ammattikorkeakoulun fysioterapeuttikoulutuksen asiantuntijat ja opiskelijat ovat toteuttaneet Muusikon ergonomia -opintokokonaisuutta (2 osp) Joensuun Konservatorion musiikkialan perustutkinnon opiskelijoille vuodesta 2019 alkaen.
Muusikon tuki- ja liikuntaelimistön oireet ja sairaudet
Muusikoiden tuki- ja liikuntaelimistön oireet ovat haaste terveydenhuoltoalan ammattilaisille. Muusikolle keho on kuin ”toinen osa instrumenttia”. Musiikissa taiteellinen ja biologinen muusikko toimivat rinnakkain. Soittaminen on intohimo, ammatti ja työ, suuri osa jokapäiväistä elämää, osa minuutta. (Vastamäki & Joukamo-Ampuja 2007.) Nuorten muusikoiden ja ammattimuusikoiden tuki- ja liikuntaelinoireita ja -sairauksia on tutkittu melko runsaasti. Nuorilla, 7-17 -vuotiailla musiikin harrastajilla 67 %:lla (Ranelli, Straker & Smith 2011) ja toisen asteen opiskelijoilla 62 %:lla (Zaza 1998) on tutkittu olevan soittamiseen liittyviä tuki- ja liikuntaelimistön oireita. Suomessa Sibelius-Akatemian soitonopiskelijoista suurin osa raportoi kärsineensä tuki- ja liikuntaelinvaivoista (oireina kipu, puutuminen, lihasheikkous) ja yli puolet tutkimukseen osallistuneista soitonopiskelijoista oli hakeutunut lääkäriin oireiden vuoksi (Vastamäki & Joukamo-Ampuja 2007).
Selkä- ja niskaoireet sekä yläraajojen ja käsien oireet ovat musiikin opiskelijoilla ja muusikoilla tavallisimpia tuki- ja liikuntaelimistön oireita. Sibelius-Akatemian soitonopiskelijoista 82% ilmoitti kokeneensa alaselkäkipua (Vastamäki & Joukamo-Ampuja 2007) ja suomalaisista orkesterimuusikoista 81% ilmoitti kokeneensa niskakipua (Vastamäki 2003) jossakin vaiheessa soittouraansa. Musiikkilääketieteeseen erikoistuneen käsikirurgin vastaanotolle puolestaan hakeutuu tyypillisesti nuori nainen TOS-oireiden (rintakehän yläaukeaman pinneoireyhtymän) tai yläraajan ylirasitusoireyhtymän vuoksi (Joensuu & Vastamäki 2010).
Muusikoilla tuki- ja liikuntaelimistön oireiden riskiä näyttää lisäävän pitkät (yli 45 min) yhtäjaksoiset harjoitusajat, riittämätön tauottaminen ja palautuminen, ylikuormitus, heikko fyysinen kunto, kädet kohoasennossa kannateltava instrumentti sekä psykososiaaliset tekijät, kuten ahdistuneisuus ja stressi, masennus ja perfektionismi (Ackermann, Driscoll & Kenny 2012; Kaufman-Cohen & Ratzon 2011; Wynn Parry 2004).
Muusikon ergonomia -opintokokonaisuuden taustaa
Tuki- ja liikuntaelimistön oireiden ennaltaehkäisyyn ja hoitoon tähtäävän koulutuksen sisällyttäminen musiikin opintoihin on perusteltua ja sitä kannattaa toteuttaa opintojen alkuvaiheessa. Koulutuksen tavoitteena on ehkäistä opiskelijoiden soittamiseen liittyviä tuki- ja liikuntaelimistön oireita opintojen aikana sekä valmistaa opiskelijoita tulevan, muusikon työn vaatimuksiin. (Spahn, Nusseck & Zander 2014.)
Tuki- ja liikuntaelimistön oireita ennaltaehkäisevää vaikutusta voidaan saavuttaa koulutuksilla, jotka sisältävät fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin lisäämiseen tähtääviä menetelmiä. Fyysisiä menetelmiä ovat esimerkiksi yksilöllisen ja tarpeenmukaisen soitto- tai lauluasennon havainnointi ja harjoittelu sekä fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen tähtäävä harjoittelu (mm. kestävyyskunto-, lihasvoima- ja liikkuvuusharjoittelu). Suositeltavia psykologisen hyvinvoinnin kehittämisen menetelmiä ovat mm. rentoutumisharjoittelu sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin osa-alueiden pohdinta (Cruder, Barbero, Koufaki, Soldini & Gleeson 2020; Matei, Broad, Goldbart & Ginsborg 2018; Spahn, Hildebrandt, Seidenglanz 2001; Zender, Voltmer & Spahn 2010.)
Karelia-ammattikorkeakoulun fysioterapeuttikoulutuksen asiantuntijat ja opiskelijat ovat toteuttaneet Muusikon ergonomia -opintokokonaisuutta (2 osp) Joensuun Konservatorion musiikkialan perustutkinnon opiskelijoille vuodesta 2019 alkaen. Opintokokonaisuus järjestetään kerran vuodessa ja siihen osallistuu noin 20 Joensuun Konservatorion musiikin opiskelijaa klassisen musiikin, po&jazz-musiikin tai kansanmusiikin linjalta. Opintokokonaisuudelle ilmoittautumisen ja tiedottamisen organisoi Joensuun konservatorion opinto-ohjaaja.
Musiikin opiskelijoiden pääinstrumenttina voi olla laulu tai mikä tahansa instrumentti: piano, kantele, viulu, alttoviulu, sello, kitara, basso, huilu, klarinetti, fagotti, pasuuna, baritonitorvi, harmonikka ja rummut, tähän saakka mukana olleita mainiten. Opintokokonaisuuden sisällöllisestä kokonaisuudesta vastaa Karelia lehtorina toimiva työfysioterapeutti, joka on perehtynyt musiikkifysioterapiaan. Opintokokonaisuuden toteuttamisessa on lisäksi mukana Karelia-amk:n oppimis- ja palveluympäristö TARMOn koordinoiva fysioterapeutti sekä neljä loppuvaiheen fysioterapeuttiopiskelijaa. Muusikon ergonomia -opintokokonaisuuteen osallistuvat fysioterapeuttiopiskelijat on perehdytetty opintokokonaisuuteen, ja se on osa heidän opintoihinsa liittyvää työharjoittelua.
Muusikon ergonomia -opintokokonaisuuden toteutus
Muusikon ergonomia -opintokokonaisuudelle (2 osp) on määritelty seuraavat osaamistavoitteet: 1. Osaat tunnistaa omaan soitto- ja lauluasentoon liittyviä ominaispiirteitä, 2. Osaat soveltaa itsellesi soveltuvia soitto- tai lauluasentoja omassa toiminnassasi, 3. Osaat hyödyntää soittamisen ja laulamisen tukirutiineja (lämmittely, tauottaminen, palautuminen) oman tarpeesi mukaisesti ja 4. Osaat hyödyntää muita kokonaishyvinvointiasi tukevia menetelmiä oman tarpeesi mukaisesti (harjoittelun periodisointi, liikkumissuositukset, rentoutuminen, tuki- ja liikuntaelimistön oireiden itsehoito ja jatkohoitoon hakeutuminen).
Opintokokonaisuus muodostuu kolmesta lähitapaamisesta (kesto 4h / tapaaminen), jotka toteutuvat kerran viikossa kolmen viikon aikana, sekä arvioitavasta oppimistehtävästä. Lisäksi opintokokonaisuuteen osallistuvilla musiikin opiskelijoilla on mahdollisuus hyödyntää Karelia-ammattikorkeakoulun oppimis- ja palveluympäristö TARMOn palveluita. TARMOn palveluihin sisältyvät fysioterapeuttiopiskelijoiden toteuttamat yksilötapaamiset, jossa voidaan paneutua musiikin opiskelijan yksilöllisiin tarpeisiin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tai spesifin tuki- ja liikuntaelimistön oireen näkökulmasta.
Opintokokonaisuuden lähitapaamisten sisältö painottuu edellä mainittujen osaamistavoitteiden mukaisiin teemoihin. Lähitapaamiset sisältävät lyhyitä teemoihin liittyviä fysioterapeutin asiantuntijaluentoja sekä pienryhmätyöskentelyä instrumenteittain jaetuissa ryhmissä. Fysioterapeutit vastaavat asiantuntijaluennoista ja pienryhmätyöskentelyä ohjaavat fysioterapeuttiopiskelijat. Pienryhmätyöskentely on osallistujilta saadun palautteen perusteella erittäin merkityksellinen osa opintokokonaisuutta.
Ensimmäisellä lähitapaamisella fysioterapeutin asiantuntijaluennon avulla orientoidutaan muusikon ergonomiaan ja sen merkitykseen osana muusikon kokonaishyvinvointia. Lisäksi aloitetaan tutustuminen soittamisen ja laulun asennon ja liikkeen hallinnan perusperiaatteisiin. Pienryhmätyöskentelyssä jatketaan tutustumalla toisiin ja keskustelemalla ”Missä musisointi tuntuu”, josta tehdään pienryhmän yhteinen oirepiirros. Ensimmäisen lähitapaamisen päätteeksi kaikilta halukkailta videoidaan näyte omasta laulu- tai soittoasennosta, joka on tehokas menetelmä oman toiminnan havainnointiin ja analysointiin.
Toisella lähitapaamisella pienryhmissä analysoidaan ja reflektoidaan ensimmäisellä tapaamisella videoituja soitto- ja lauluasentoja, joista fysioterapeuttiopiskelijat ovat tehneet ennakkoon analysointia, omat johtopäätöksensä ja tuottaneet materiaalia pienryhmäohjauksen tueksi. Pienryhmässä tapahtuvan analysoinnin ja reflektion jälkeen jokaisella osallistujalla on mahdollisuus turvallisesti tehdä itselle soveltuvia tai tarpeellisia muutoskokeiluita pienryhmässä fysioterapeuttiopiskelijoiden ohjauksessa. Muutoskokeiluiden tukena fysioterapeuttiopiskelijat ovat hyödyntäneen mm. mielikuvaharjoittelua, kokemuksellista oppimista, uudelleen videointia ja kinesioteippausta. Tämän jälkeen fysioterapeutin asiantuntijaluennolla perehdytään vielä soittajan ja laulajan fyysisiin ominaisuuksiin, niiden merkitykseen ja harjoittamiseen tuki- ja liikuntaelimistön oireiden ennaltaehkäisyssä, sekä oman soitto- ja lauluharjoittelun suunnitteluun, rytmittämiseen ja jaksottamiseen. Teemoja syvennetään tekemällä omaan toimintaan kohdistuvia pohdinta- ja itsearviointitehtäviä.
Kolmannella lähitapaamisella syvennytään fysioterapeutin asiantuntijaluennon avulla mahdollisiin muusikon oireisiin ja niiden hallintakeinoihin. Itsehoitokeinoissa painotetaan erityisesti tukirutiineiden merkitystä, joihin sisältyvät lämmittely, tauottaminen sekä palautuminen. Pienryhmissä fysioterapeuttiopiskelijat ohjaavat ennakkoon suunnittelemiaan tukirutiineihin liittyviä, kullekin pienryhmälle soveltuvia harjoituksia ja menetelmiä.
Opintokokonaisuus päättyy arvioitavaan oppimistehtävään, jossa musiikin opiskelija ohjeistetaan pitämään harjoituspäiväkirjaa 28 päivän ajan. Harjoituspäiväkirjaan ohjeistetaan kirjaamaan päivittäin soiton ja laulun määrä ja tauottamisen toteutuminen, tukirutiineiden toteutuminen, soitto tai lauluergonomian huomioiminen, havainnot omista kehotuntemuksista sekä teemaan liittyvät huomiot ja oivallukset. Harjoituspäiväkirjan loppuun opiskelija kirjoittaa loppureflektion, joka käsittelee opintokokonaisuuden teemojen merkitystä omalle hyvinvoinnille, terveydelle ja toimintakyvylle, itselle merkityksellisimpiä sisältöjä tai toimintaa opintokokonaisuudessa, sen herättämiä erityisiä oivalluksia sekä opintokokonaisuuden jälkeen jo käytännön toimintaan siirtyneitä toimintatapoja. Arvioitavassa oppimistehtävässä hyödynnetään kokemuksellista oppimista ja siinä korostetaan, että tehtävä tehdään itseä varten. Musiikkifysioterapiaan perehtynyt fysioterapian lehtori arvioi oppimistehtävän ja antaa siitä lyhyen henkilökohtaisen palautteen.
Musiikin opiskelijoilta saatua palautetta opintokokonaisuudesta
Muusikon ergonomia -opintokokonaisuuteen osallistuneilta musiikin opiskelijoilta on kerätty kirjallinen avoin palaute arvioitavan oppimistehtävän palautuksen yhteydessä vuodesta 2019 lähtien. Tässä käsitellään avoimen palautteen avulla saatua tietoa opintokokonaisuudelle määriteltyjen osaamistavoitteiden näkökulmasta.
Opintokokonaisuudelle asetetut kaksi ensimmäistä osaamistavoitetta kohdistuvat oman soitto- ja lauluasennon tunnistamiseen ja sen soveltamiseen liittyvään osaamisen kehittymiseen. Osa osallistujista kertoo palautteessa, että soiton- tai laulunopettaja huomioi hyvin soitto- tai lauluasentoa ja tuovat esille sen merkitystä tuki- ja liikuntaoireiden ennaltaehkäisyssä. Tämä toimintatapa koetaan palautteen mukaan merkityksellisenä. Kuitenkin oman soiton tai laulun videointi, sen analysointi ja sen perusteella tehdyt muutoskokeilut pienryhmissä, yhdessä vertaisten ja fysioterapeuttiopiskelijan kanssa, on palautteen perusteella ollut monelle opintokokonaisuuden mielenkiintoisin ja opettavaisin teema.
Opintokokonaisuuden kolmas osaamistavoite kohdistuu soittamisen ja laulamisen tukirutiinien (lämmittely, tauottaminen, palautuminen) hyödyntämiseen osallistujan oman tarpeen mukaisesti. Tukirutiinien (lämmittely, tauottaminen, palautuminen) muodostumisessa on nähtävillä vaihtelua osallistujien välillä. Osa osallistujista kertoo palautteessa havainneensa tukirutiinien kokeilusta seuranneen selkeän positiivisen muutoksen kehotuntemuksissa, jonka ansiosta tukirutiineja on muodostunut, kun taas osa ei ole huomannut eroa ja tukirutiinien rakentamiselle ei täten ole koettu tarvetta.
Opintokokonaisuuden neljäs osaamistavoite kohdistuu muiden kokonaishyvinvointia tukevien menetelmien hyödyntämiseen osallistujan oman tarpeen mukaisesti (harjoittelun rytmittäminen ja jaksottaminen, liikkumissuositukset, rentoutuminen, tuki- ja liikuntaelimistön oireiden itsehoito ja jatkohoitoon hakeutuminen). Oman soitto- ja lauluharjoittelun rytmittämisen ja jaksottamisen suunnittelu ja toteutus (päivä-, viikko-, kuukausi-, vuositasolla) on palautteen mukaan muusikon ergonomia -opintokokonaisuuden teemoista tuntemattomin. Palautteissa nousee esille, että oman soiton tai laulun harjoittelun tarkempaa suunnittelua ei ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi tarkemmin. Palautteen perusteella moni osallistuja tiedostaa harjoittelun rytmittämisen ja sen avulla tapahtuvan kuormituksen säätelyn merkityksellisenä tuki- ja liikuntaelimistön oireiden hallintakeinona. Osa kertoo palautteessa jo kokeilleensa tai olevansa halukas kokeilemaan opintokokonaisuudella saadun tiedon ja harjoitusten myötä oman soiton tai laulun harjoittelun rytmittämistä viikko- ja kuukausitasolla, erityisesti näyttökokeeseen tai konserttiin valmistautumisen ympärillä. Kokonaisvaltaisempi soiton tai laulun jaksottaminen vuositasolla koetaan palauteen perusteella haasteelliseksi.
Osallistujat tuovat palautteessa toistuvasti esille Muusikon ergonomia -opintokokonaisuuden merkityksellisyyden osana musiikin opiskelua. Valitettavan monella on jo tuki- ja liikuntaelimistön oireita, joihin osallistujat kaipaavat tai ovat jo hakeneet apua. Moni osallistuja kirjaa yllättyneensä, kuinka kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin, terveyteen ja toimintakykyyn liittyviä aiheita käsiteltiin Muusikon ergonomia -opintokokonaisuudessa. Osalle osallistujista opintokokonaisuuden teemat ovat tuttuja ja monella on jo olemassa omaa kokonaishyvinvointia tukevia keinoja (mm. liikunta eri muodoissa, jooga, meditaatio, hengitys- ja rentotutumisharjoitukset, ym.). Kuitenkin moni kokee saaneensa opintokokonaisuudelta lisää tai uusia omaa kokonaishyvinvointia tukevia ajatuksia ja ohjeita sekä siirtänyt niitä osaksi arkea. Kokonaishyvinvoinnin sisältöjen kehittämiskohteisiin palautteeseen on kirjattu mm. asiantuntijaluennon ja käytännön harjoitusten lisääminen stressinsäätelykeinoista sekä henkisen hyvinvoinnin lisäämisen keinoista.
Opintokokonaisuuden toteutusjärjestelyihin musiikin opiskelijat ovat palautteen perusteella pääosin tyytyväisiä. Fysioterapeuttien asiantuntijaluennot ja pienryhmätyöskentely muodostavat monipuolisen kokonaisuuden. Fysioterapeuttiopiskelijoiden ohjaama pienryhmätyöskentely nousee palautteessa osallistujien oppimiseen positiivisesti vaikuttavana tekijänä. Mahdollisuus avoimeen keskusteluun pienryhmässä opintokokonaisuuden eri teemojen ympärillä ja vertaistuen saamiseen nousee palautteesta useimmin esille. Pienryhmässä toteutettu ohjaus ja erilaisten harjoitusten tekeminen käytännössä koetaan kohdistuvan spesifisti ja melko yksilöllisesti pienryhmän osallistujien tarpeisiin. Pienryhmäohjaus ei olisi mahdollista ilman fysioterapeuttiopiskelijoiden osallistumista opintokokonaisuuden toteutukseen.
Lopuksi
Nuori musiikin opiskelija, jolla ei vielä ole fyysisiä oireita, näyttää hyötyvän koulutuksen kautta saadusta terveyden edistämiseen ja oireiden ennaltaehkäisyyn liittyvän tiedon lisääntymisestä. Toisaalta nuori musiikin opiskelija, jolla on fyysisiä oireita näyttää hyötyvän tiedosta, miten oireita voi hoitaa. (Spahn, Nusseck & Zander 2014.) Muusikon ergonomia -opintokokonaisuuden toteuttaminen on yksi keino nuoren muusikon terveyden edistämiseen ja tuki- ja liikuntaelimistön oireiden ennaltaehkäisyyn. Terveyden edistämisen ja ennaltaehkäisyn näkökulmasta tähän kiteytyy eräs opiskelijapalaute:
”Vaikkei parannuksia tapahtuisikaan heti, ainakin jonkinlaista taustatietoa ja ymmärrystä jää oletettavasti jokaiseen osallistujaan sen verran, että mikäli joskus eteen tulee kehosta johtuvia vaikeuksia soitossa, saattaa tuolloin tajuta, mistä on todella kyse, ja osata puuttua asiaan itsenäisesti tai ammattiavun kanssa riittävän ajoissa.” Opiskelijapalaute 2020.
Kirjoittaja:
Sini Puustinen, fysioterapian lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Ackermann, B., Driscoll, T. & Kenny, DT. 2012. Musculoskeletal pain and injury in professional orchestral musicians in Australia. Medical Problems of Performing Artists 27(4), 181–7.
Cruder, C., Barbero, M., Koufaki, P., Soldini, E. & Gleeson, N. 2020. Prevalence and associated factors of playing-related musculoskeletal disorders among music students in Europe. Baseline findings from the Risk of Music Students (RISMUS) longitudinal multicentre study. PLoS ONE 15(12).
Joensuu, A. & Vastamäki, M. 2010. Muusikkopotilas käsikirurgin vastaanotolla. Duodecim 126, 2865–70.
Kaufman-Cohen, Y. & Ratzon NZ. 2011. Correlation between risk factors and musculoskeletal disorders among classical musicians. Occupational Medicine 61(2), 90–95.
Matei, R., Broad, S., Goldbart, J. & Ginsborg, J. 2018. Health Education for Musicians. Frontiers in Psychology, 9, 1137.
Ranelli, S., Straker, L. & Smith, A. 2011. Playing-related Musculoskeletal Problems in Children Learning Instrumental Music: The Association Between Problem Location and Gender, Age, and Music Exposure Factors 26(3), 123-139.
Spahn, C., Hildebrandt, H. & Seidenglanz, K. 2001. Effectiveness of a Prophylactic Course to Prevent Playing-related Health Problems of Music Students. Medical Problems of Performing Artists 16(1), 24–31.
Spahn, C., Nusseck, M. & Zander, M. 2014. Long-term analysis of health status and preventive behavior in music students across an entire university program. Medical Problems of Performing Artists 29(1), 8–15.
Vastamäki, M. 2003. Orkesterimuusikkojen TULES-vaivat Suomessa. Suomen Ortopedia ja Traumatologia 26, 72–4.
Vastamäki, M. & Joukamo-Ampuja, E. 2007. Soittoon liittyvät tukielinvaivat tavallisia jo Sibelius-Akatemian opiskelijoilla. Suomen lääkärilehti 18(62), 1872-1873.
Wynn Parry, CB. 2004. Managing the physical demands of musical performance. Teoksessa Williamon, A. (toim.) Musical Excellence: Strategies and Techniques to Enhance Musical Performance. Oxford, United Kindom, 41–60.
Zander, M., Voltmer, E. & Spahn, C. 2010. Health Promotion and Prevention in Higher Music Education. Results of a Longitudinal Study. Medical Problems of Performing Artists 25(2), 54–65.
Zaza, C. 1998. Playing-related musculoskeletal disorders in musicians: a systematic review of incidence and prevalence. CMAJ 158(8), 1019-1025.
Artikkelikuva: Tima Miroshnichenko/Pexels