Opetussuunnitelman uudistaminen ja uuden opetussuunnitelman käyttöön ottaminen haastavat opettajien pedagogista ajattelua ja tarjoavat mahdollisuuksia työn ja työyhteisön kehittämiseen ammattikorkeakoulussa. Tarkastelemme tässä artikkelissa uuden opetussuunnitelman toteuttamiseen liittyvää muutosprosessia Karelian sosionomikoulutuksen näkökulmasta. Tarkastelumme keskiössä on opetussuunnitelmaan sisältyvien opintokokonaisuuksien yhteissuunnittelu, ja miten se eroaa aikaisemmasta toimintatavasta suunnitella yksittäisiä opintojaksoja. Esittelemme artikkelissa työkalun, jonka avulla laajempia opintokokonaisuuksia suunnitellaan sosionomikoulutuksessa.
Yksittäisten opintojaksojen suunnittelusta kohti opintokokonaisuuksien suunnittelua
Sosionomikoulutuksessa eli sokossa on pitkät perinteet yhteisopettajuuden ja opetussuunnitelman läpikulkevien pitkien prosessien kehittämisessä. Yhteisopettajuutta on toteutettu konkreettisesti siten, että suurimmalle osalle opintojaksoista on nimetty kaksi tai useampikin opettaja, jotka yhdessä suunnittelevat ja toteuttavat opintojakson. Lisäksi kaikki opettajat ovat laatineet yhteisen toteutussuunnitelman eli sokon kielellä totsun seuraavalle lukukaudelle. Totsusta näkyy opintojen aikataulutus ja opiskelijaryhmien eteneminen joko koko ryhmänä tai jaettuna pienempiin ryhmiin. Tässä vaiheessa on pyritty kirjaamaan ylös, millaisia tehtäviä eri opintojaksoille liittyy, jotta esimerkiksi hyvin samantyyppiset tehtävät, kuten raporttien kirjoittaminen, jakautuisivat tasaisesti pitkin opintoja. Yhteissuunnittelusta huolimatta kuormituksen tasaiseen jakautumiseen on liittynyt toistuvasti haasteita.
Osaamisperustaisen opetussuunnitelman tavoite on siirtää huomio opettamisesta oppimiseen. Sosionomikoulutuksessa tätä asiaa on lähestytty tyypillisesti opetussuunnitelman läpikulkevien juonteiden tai kuten sokossa puhutaan – pitkien prosessien avulla. Ajatus on, että tärkeämpää kuin yksittäinen opintojakso tai opiskeltu asia on ammatillinen orientaatio, joka koulutuksessa halutaan välittää ja jota opiskelija lähtee valmistuttuaan työelämässä vahvistamaan. Aikaisemmin koulutusvastuun nimetyt pitkät prosessit olivat ammatillinen kasvu, asiakastyön osaaminen, luovan toiminnan, sekä tutkivan ja kehittävän työotteen pitkät prosessit. Prosessit kulkivat läpi opiskelupolun – niillä oli alku ja loppu. Esimerkiksi ammatillisen kasvun prosessi päättyi ammatillisen kasvun reflektiokoosteen kirjoittamiseen.
Sosionomikoulutuksen moninaiset osaamisalueet
Edellä kuvattu on historiaa ja pohjustaa nykyisyyttä. Yhteissuunnittelusta ja jatkuvasta kehittämisestä huolimatta opiskelijoiden lukuvuosipalautteessa (OPALA) nousee toistuvasti esille, että opintojen laajuus ja työmäärä eivät vastaa opiskelijoiden mielestä hyvin toisiaan. Opiskelijat eivät myöskään koe saavansa riittävästi palautetta oppimisestaan.
Opintojen kokonaisuuden ymmärtämisen haasteellisuutta kuvaa myös se, että opintoihin sisältyy 12 kompetenssia. Sosiaalialalla tarvittavaa osaamista kuvaa kuusi kompetenssia, jotka muodostavat sosionomiopiskelijan ammatillisen asiantuntijuuden perustan (SOAMK 2016). Suomen ammattikorkeakoulujen kaikkia tutkintoja koskee lisäksi suositus yhteisistä kuudesta kompetenssista, jotka luovat perustaa työelämässä toimimiselle, yhteistyölle ja asiantuntijuuden kehittymiselle (Arene 2022). Sosiaalialan omien ja ammattikorkeakoulujen yhteisten kompetenssien välillä on osittain päällekkäisyyttä, mutta myös erilaisia osaamisalueita. Kaikki nämä osaamisalueet pitäisi hahmottaa läpi opintojen etenevänä, vähitellen syvenevänä ja laajenevana osaamisena.
Kompetenssit eivät kuitenkaan kata kaikkea sosionomitutkinnon aikana hankittavaa keskeistä osaamista. Karelia-ammattikorkeakoulussa sosionomitutkinnon punaisena lankana on sosiaalipedagogiikka. Tämä tarkoittaa, että pyrimme hahmottamaan, miten sosiaalipedagoginen osaaminen vahvistuu opintojen kuluessa. Lisäksi sosionomitutkinnon aikana voi esimerkiksi pätevöityä varhaiskasvatuksen sosionomiksi, mikä edellyttää varhaiskasvatusosaamisen tunnistamista ja näkyväksi tekemistä. Varhaiskasvatuksen kelpoisuuteen sisältyviä opintoja määrittelee myös varhaiskasvatuslaki. Lisäksi olemme pyrkineet ymmärtämään ja hahmottamaan miten voimme vahvistaa esimerkiksi opiskelijoiden digiosaamista tai opintojen työelämäläheisyyttä opintojen eri vaiheissa. Erilaisia osaamis- ja kehittämispolkuja on siis lukemattomia. Olemme tehneet erilaisia karttoja ja taulukoita, mutta kokonaisuuden hahmottaminen on haastavaa. Tähän liittyy myös kysymys, millainen on yksittäisen opintojakson ja kokonaisuuden suunnittelun välinen suhde.
Uudistettu monimuotototeutus ja 14 opintokokonaisuutta
Sosionomikoulutuksessa alkoi uuden opetussuunnitelman myötä uusi aikakausi myös siinä mielessä, että nyt puolivuosittain aloittavat aina rinnakkain päivä- ja monimuotototeutus. Aikaisemmin nämä erilaiset toteutukset aloittivat vuorotellen, päivätoteutus syksyisin ja monimuotototeutus alkuvuodesta. Lisäksi monimuotototeutus on uudistettu, ja toteutuu nykyisin lähes kokonaan virtuaalisesti. Opetussuunnitelmaan suunnitellaan näin kaksi erilaista toteutusta rinnakkain. Tämän myötä joustot eri toteutusten välillä helpottuvat.
Sosionomikoulutuksen vuoden 2022 opetussuunnitelma sisältää 14 opintokokonaisuutta eli moduulia ja lisäksi täydentävän osaamisen opintoja 25 opintopistettä. Laajin moduuli on 21 opintopistettä ja suppein 7 opintopistettä. Osa moduuleista koostuu kaikkien sote-alan koulutusten yhteisistä monialaisista opinnoista. Moduuleille on laadittu kuvaukset. Moduuleja rakennettaessa pohdittiin mikä yhdistää opintojaksoja. Millä tavalla opintojaksot liittyvät toisiinsa ja mitä ne muodostavat yhdessä. Jos ennen ensimmäisellä lukukaudella oli 11 erillistä opintojaksoa, niin nyt siinä on kolme moduulia. Vaikka moduulit sisältävät edelleen yhteensä 9 erillistä opintojaksoa, voiko moduuliajattelu helpottaa kokonaisuuden jäsentämistä ja kokonaisvaltaista suunnittelua? Tätä tarkastelemme seuraavaksi.
Suunnittelutaulukko apuna opintokokonaisuuksien yhteissuunnittelussa
Sosiaalialan koulutusohjelmassa on otettu käyttöön uusi työkalu, suunnittelutaulukko, moduulien ja sitä kautta myös yksittäisten opintojaksojen suunnittelun tueksi. Opettajat kirjaavat suunnittelutaulukkoon tärkeitä tietoja moduulien kokonaisuuksien suunnittelun tueksi. Taulukkoon kerätään tiedot opintojakson keskeisestä sisällöstä, tehtävistä, arvioinnista, palautteen antamisen tavoista, keskeisistä työelämäkumppaneista sekä AHOT- ja opinnollistamisen mahdollisuuksista. Tässä vaiheessa suunnittelu etenee siis yksittäisten opintojaksojen nivomisesta yhteiseksi opintokokonaisuudeksi. Perustelemme tätä valintaa jäljempänä.
| Opintojakson nimi | Opinto-jakson opettajat | Keskeinen sisältö ja taso (perusteet / syventyminen yms.) | Tehtävät / Päiväto-teutus | Tehtävät / Moni-muoto | Arvi-ointi | Palautteen antamisen tavat | Työelämä-yhteistyö | AHOT / Opinnollis-taminen |
| Sosiaalialan työn prosesseja ja työtapoja 12 op | ||||||||
| Opintojakso 1 | ||||||||
| Opintojakso 2 | ||||||||
| Opintojakso 3 |
Tarve työkalulle lähti siitä, että haluttiin tehdä näkyväksi uutta opetussuunnitelmaa sisällöllisesti, sekä poistaa päällekkäisyyksiä tehtävien osalta tasoittaen opiskelijan kokemaa kuormitusta. Tärkeää oli myös tunnistaa, millaisia sisältöjä, tehtäviä ja pedagogisia ratkaisuja meillä oli jo olemassa aiemman opetussuunnitelman eri opintojaksoissa. Osa vanhoista, jo hyviksi havaituista opintojaksoista siis säilytettiin, osa hylättiin ja lisäksi luotiin kokonaan uusia opintojaksoja.
Taulukko lisää läpinäkyvyyttä eri opintojaksojen välille. Taulukkoon pystytään jo suunnitteluvaiheessa tekemään näkyväksi, mitä asioita kullakin opintojaksolla käydään läpi, mikä aihekokonaisuus painottuu missäkin kohtaa opintoja, ja miten tärkeimmät painopistealueet sekä erilaiset kompetenssit ja polut kulkevat läpi opetussuunnitelman. Tällä tavoin pystytään turvaamaan myös oppimisen jatkuvuutta ja tavoitteellista etenemistä.
Oppimistehtävien suunnittelun osalta työkalu auttaa opettajia laatimaan oppimiskokonaisuuksia, joissa erilaiset tehtävät ja oppimisen tavat vaihtelevat. Yhden moduulin sisälle voidaan esimerkiksi suunnitella tehtäviksi raportti, essee, videotehtävä ja posterinäyttely. Näin varmistamme, että opiskelijalle ei esimerkiksi tule tehtäväksi kolmea laajaa raporttia samaan aikaan eri opintojaksoilta. Toisaalta varmistamme, että opiskelija oppii tuottamaan tietoa eri tavoin.
Lisäksi taulukon avulla haluttiin tehdä näkyväksi, miten palautteen anto eri opintojaksoilla toteutuu. Taulukon avulla voidaan suunnitella, miten yksilö-, ryhmä- ja vertaispalautetta hyödynnetään moduulin sisällä, pitäen huolta siitä, että arviointi ja eri palautteen antamisen tavat painottuvat tasapuolisesti. Näin voidaan varmistua siitä, että jokaisessa moduulissa opiskelija saa omaa oppimistaan tukevaa palautetta.
Kokemukset suunnittelutaulukon käytöstä
Moduulityökalua on lähdetty heti testaamaan käytännössä. Taulukko on toiminut apuna suunnittelussa ajatellulla tavalla. Se on auttanut opettajia miettimään pedagogisia ratkaisuja laajemmin ja moduulin kokonaisuus huomioiden. Ensimmäisten moduulien sisällä olevien opintojaksojen tehtäviä muokattiin monipuolisemmiksi poistaen samanlaisten tehtävien päällekkäisyyksiä. Uudessa opetussuunnitelmassa joidenkin opintojaksojen laajuuksia ja kokonaisuuksia muutettiin, joten tässä kohtaa oli hyvä täsmentää tehtäviä ja sisältöjä tämänkin vuoksi.
Loppuvuodesta 2022 ajankohtaista oli ensimmäisen moduulin toteutuksen arviointi ja kehittäminen. Myös tässä kohtaa suunnittelutaulukko oli tärkeässä roolissa. Arvioinnissa palasimme taulukon äärelle ja arvioimme, miten eri opintojaksot toteutuivat moduulin kokonaisuuden näkökulmasta.
Vielä tässä vaiheessa suunnittelutaulukko toimii moduulien suunnittelun apuna siten, että moduulin sisällä olevat opintojaksot muodostaisivat mielekkään ja eheän kokonaisuuden. Tulevaisuudessa taulukon avulla voitaisiin lähteä tarkemmin hahmottelemaan moduulikohtaisia kokonaisuuksia yksittäisten opintojaksojen sisältöjen ja tehtävien sijasta.
Siirtyminen kohti moduuliajattelua
Suunnittelutaulukko tuo näkyväksi laajempia kokonaisuuksia, ja tarjoaa samalla mahdollisuuksia uudistaa kokonaisuuksien suunnittelua. Suunnittelutaulukko tekee näkyväksi esimerkiksi työelämäyhteistyötä, ja auttaa hahmottamaan sitä laajemmin. Aiemmin työelämäyhteistyö oli enemmänkin opintojaksokohtaista, jota kukin opintojakson opettaja toteutti oman opintojaksonsa näkökulmasta. Tämä saattoi aiheuttaa päällekkäisyyksiä, eli useampi opettaja saattoi olla yhteyksissä samaan tahoon eri opintojaksojen osalta. Yhtenä mahdollisuutena olemme pohtineet tiettyjen työelämätahojen kiinnittämistä tiettyihin moduuleihin. Tämä mahdollistaisi pitkäjänteisen työelämäyhteistyön sekä moduulien suunnittelussa että toteutuksessa.
Kuten edellä todettiin, suunnittelutaulukossa edelleen korostuvat yksittäiset opintojaksot opintokokonaisuuksien sijaan. Haasteena tällä hetkellä on siirtyminen moduuliajatteluun. Moduuliajattelu syntyy kokeilujen kautta opetussuunnitelman edetessä. On tärkeää uskaltaa rohkeasti kokeilla erilaisia toteutustapoja opintokokonaisuuden rakentamiseksi ja jakaa niistä saatuja kokemuksia ja oppeja. Kiire ja paine voivat kuitenkin helposti ohjata meitä takaisin vanhoihin toimintatapoihin, jolloin uuden innovoimiselle ei jää tilaa. Tässä onkin samalla kyse myös työkulttuurisesta muutoksesta, jota on tuettava pitkäjänteisesti.
Opetussuunnitelman uudistaminen haastaa työyhteisön
Suunnittelutaulukko on työkalu tai väline, jonka avulla voimme toisaalta toteuttaa muutosta ja toisaalta rakentaa yhteistä ymmärrystä kompleksisesta kokonaisuudesta. Heikkilä (2018) on tarkastellut jatkuvaa muuttumista organisoitumisen taitona. Hän korostaa, että keskeistä ei ole yksimielisyys ratkaisuista tai edes ongelmista. Tärkeämpää on tunnistaa, millaisia poikkeamia tai häiriöitä ilmenee, ja hyödyntää niitä muutoksen voimavarana. Voimme siis esimerkiksi tarkastella, millaiset asiat uuden opetussuunnitelman toteuttamisessa aiheuttavat häiriöitä, ehkä suhteessa opiskelijoihin, opettajiin tai työelämään. Heikkilän (2018) mukaan näiden poikkeamien hyödyntäminen muutoksen toteuttamisessa edellyttää erilaisten näkökulmien tunnistamista ja niiden pohjalta käytävää avointa keskustelua. Erilaisista ajatuksista keskusteleminen voi synnyttää uusia oivalluksia. Heikkilä rohkaisee kokeiluihin ja tutkivaan otteeseen.
Heikkilän ajatuksia peilaten voidaan ajatella, että sekä työyhteisö että opetussuunnitelman toteutus kehittyvät sitä mukaa kun kokeilemme uusia toteutustapoja, tunnistamme mahdollisia häiriöitä, ja käymme avointa ja luovaa vuoropuhelua erilaisista näkökulmista. Nykyisin puhutaan paljon itseohjautuvuudesta ja yhteis- tai yhteisöohjautuvuudesta. Opettajan työ edellyttää vahvaa itseohjautuvuutta. Yksittäisten opintojaksojen suunnittelusta siirtyminen kohti kokonaisuuden suunnittelua edellyttää sen sijaan vahvaa yhteisöohjautuvuutta. On korostettu, että itseohjautuvuus tai yhteisöohjautuvuus on erityisen tärkeää, kun toimintaympäristö muuttuu nopeasti ja työyhteisöön kuuluu paljon asiantuntijoita (Martela 2021). Tämä koskee myös ammattikorkeakoulua.
Monimutkaistuvassa työelämässä tarvitaan lisäksi ketterää kehittämistä ja kokeilukulttuuria. Sokossa on tehty ajan myötä paljon kehittämistä ja kokeiltu rohkeasti uusia asioita. Muutaman viime vuoden aikana työyhteisömme on uusiutunut lyhyen aikavälin sisällä hyvin voimakkaasti. Eläkkeelle jäämisiä on ollut paljon ja työyhteisön koko on kasvanut. Tämä on työyhteisölle sekä riski että mahdollisuus. On tärkeää tunnistaa työyhteisössä oleva potentiaali (erilaisuus) ja saada se yhteiseen käyttöön. Yksi viimeisimmän opetussuunnitelmauudistuksen tavoitteista oli vahvistaa työyhteisöiden siirtymistä yksintyöskentelystä kohti vahvempaa yhteistyötä. Moduuliajatteluun siirtyminen tukee tämän tavoitteen saavuttamista. Rinne (2021, 13) toteaa, että “ne organisaatiot, jotka saavat ihmiset kukoistamaan ja toimimaan hyvin yhteen, menestyvät”. Rinteen mukaan menestymisen elinehtoja ovat rohkeus ja psykologinen turvallisuus. Lopuksi voidaankin todeta, että opetussuunnitelman uudistus ei haasta vain pedagogista ajattelua, vaan se haastaa työyhteisön kokonaisvaltaisesti.
Kirjoittajat:
Tiina Maaranen, opettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Heli Makkonen, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Tuomas Lappalainen, koulutuspäällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lähteitä:
Heikkilä, J-P. 2018. Jatkuva muuttuminen organisoitumisen taitona. Teoksessa R. Puutio & J-P. Heikkilä (2018). Organisaatio prosessina – muodonmuutoksen konsultointi. Metanoia Instituutti, 222-238.
Martela, F. 2021. Itseohjautuvuus on yhteisöohjautuvuutta – ja sen lupaus on suuri. Teoksessa M. Gamrasni (toim.) 2021. Matkaopas yhteisöohjautuvuuteen. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. https://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/file/2021-04/matkaopas2.pdf
Rinne, N. 2021. Rohkea organisaatio. Turvallinen työyhteisö menestyy. Helsinki: Alma Talent.
SOAMK, Suomen ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen verkosto. 2016.Sosionomi (AMK) kompetenssit. https://www.sosiaalialanamkverkosto.fi/sosiaalialan-tutkinnot-ja-kompetenssit/
Arene 2022. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. https://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2022/Kompetenssit/Suositus%20ammattikorkeakoulujen%20yhteisiksi%20kompetensseiksi.pdf?_t=1642539572
Artikkelikuva: Ann H