Poika huutaa mikrofoniin

Työelämäyhteistyö: huvia vai hikeä?

Karelia-ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden työ ESR -hankkeessa kehitetään koulutusta ja pedagogiikkaa muun muassa kehittäjäopettajien avulla. Kehittäjäopettajat pääsevät toteuttamaan työelämän kanssa tehtävän projektin, jonka toteutustavat liittyvät hankkeen pääteemoihin.  

Olen toiminut Tulevaisuuden työ -hankkeen kehittäjäopettajana syksystä 2022 saakka. Kerron tässä artikkelissa huomioitani digitaalisesta yhteistyöstä työelämän kanssa.

Työelämäyhteistyön toimintaperiaatteet

Työelämäyhteistyötä kuuluu olennaisesti ammattikorkeakoulun toimintaan erityisesti korkeakoulun omalla alueella, joka on määritelty myös Ammattikorkeakoululaissa. Työelämäyhteistyö tuo lisää syvyyttä ja näkökulmia teoriatietoon esimerkiksi harjoitusten, selvitysten tai toisenlaisen toimintaympäristön muodossa.

Tarinan tausta

Työskentelin ennen Karelia-ammattikorkeakouluun siirtymistä Humanistisen ammattikorkeakoulun (Humak) yhteisöpedagogikoulutuksen monimuotoisessa verkkototeutuksessa (MOVE). Sieltä oli luontevaa siirtyä pandemian pakotuksella etäopetukseen myös Kareliassa. Toisaalta oli ihan hyvä, että digiloikka tuli pakolliseksi ja jokaisen piti miettiä, miten mahdollisimman monipuolinen ja tässä ajassa oleva opintosisältö tarjoillaan opiskelijoille. Lähiopetusta ei mielestäni kannata survoa sellaisenaan etätoteutukseksi, vaikka molempia tarvitaan, omanlaisinaan.

Pedagoginen käsikirjoitus ohjaa määrittelemään ydinaineksen, jonka pohjalta voi valita esimerkiksi H5P-työkaluja antamaan lisäarvoa opetukseen. Nämä työkalut sisältävät lähes 60 erilaista vaihtoehtoa lähinnä itsenäiseen työskentelyyn, esimerkiksi automaattisesti tarkistuvia tehtäviä. Toteutin etäaikana tallennettuja luentoja Collaboration- ja Teams-alustoilla ilman editointia, ihan vaan tallentaen oman tai kollegani selostuksen. Arvelin, että kehittäjäopettajana ja monen pedagogisen hankkeen koulutuksissa opin tästäkin asiasta paljon lisää.

Lennokas lehtori

Kehittäjäopettajana olen päässyt kurkistamaan digitaalisten sisältöjen oikeaoppiseen tekemiseen. Kehittäjäopettajan projektina suunnittelen ja toteutan uuden johtamiseen liittyvän verkkokurssin, jonka tarkemmat aiheet selvitän kysymällä tarkempia aiheita suoraan työelämästä. Olen kiinnostunut tuomaan perinteisen luento-opetuksen rinnalle mahdollisimman monipuolisia harjoituksia ja kriittistäkin ajattelua ruokkivia aineistoja, uteliaasti ja eettisesti. Opetan mieluusti sekä lähiopetuksessa että etänä. Uusien näkökulmien etsiminen ja kokeilu motivoivat minua suuresti. Olen ilahtunut työni monipuolisuudesta: opetan kolmessa eri koulutusohjelmassa, olen mukana hankkeissa ja kouluttajana palveluliiketoiminnan kautta tarjottavissa koulutuksissa yrityksille. Mielestäni nämä kaikki tuovat lisää näkökulmia kaikkiin toimintoihin ja pitävät yllä mielenkiintoani kehitellä yhteyksiä näiden välille. Tulos on enemmän kuin osiensa summa.

Verraton verkkokurssi

Aloitin työt Karelia-amkissa tammikuussa 2020. Heti kättelyssä sain tehtäväkseni vastata kollegani kanssa liiketalouden koulutuksessa Työhyvinvoinnin johtaminen -opintojaksosta. Ensimmäiseksi muutimme opintojakson verkkokurssiksi, jossa on aikataulutetut tapaamiset ihan alussa, välissä ja ryhmäkeskustelut lopussa.  Olemme tehneet vuosittain tähän opintojaksoon muutoksia, parannuksia, kirkastuksia ja uudistamisia. Tällä hetkellä opintojaksolla on seitsemän teemaa, joista on kuusi välitenttiä. Tietoperustana on yksi kirja ja useita ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa tehtyjä tallenteita. Olemme itse käsikirjoittaneet tallenteiden sisällöt kysymysten muodossa, jotka on toimitettu etukäteen puhujille.

Kolme tallennetta on tehty yhteistyössä Humakin Järkeä-hankkeen kanssa. Kolme tallennetta on tehty haastatteluina Zoom-alustalla. Lisäksi on muutama pieni Youtubesta löytynyt pätkä. Opintojakson tehtävinä ovat ryhmätyö ja yksilöessee. On ollut iso työ koota kasaan monipuolinen tietoperusta, mutta onneksi yhteistyömme on sujunut erinomaisesti. Kokonaisuus on toiminut hyvin ja kerännyt positiivista palautetta. Päiväopiskelijat ovat pitäneet siitä, että yksi opintojakso on ollut lähes aikaan ja paikkaan sitomaton ja antanut hieman vapauksia jokaisen omaan aikatauluun. Tämän kehityksen on mahdollistanut se, että olemme saaneet vastata tästä samasta opintojaksosta useamman vuoden peräkkäin. Tätä kehitystyötä olen käyttänyt pohjana tuleville verkkokursseilleni.

Viehkot vierailijat

Olen pyytänyt vierailijoita aina kaikille opintojaksoilleni. Olen pitänyt tärkeänä, että vierailijalla on mahdollisuus kieltäytyä nolostumatta ja olen jo etukäteen miettinyt mistä näkökulmasta haluaisin vierailijan puhuvan. Yritysesittelyt ja yleiset löpinät löytyvät nettisivuilta, joten haluaisin että vierailulla on selkeä lisäarvo. Jokaiselle vierailijalle olen esittänyt samat kysymykset: millainen on ollut polkusi tähän pisteeseen ja oletko tehnyt jonkun mokan ja miten olet siitä selvinnyt. Muut kysymykset olen miettinyt huolellisesti kyseessä olevaan aiheeseen liittyen. On ollut mielenkiintoista huomata, miten vierailijat noihin ensimmäisiin kysymyksiin vastaavat. Aidosti heittäytyvät ovat saaneet uuden kutsun.

Vierailuita olen toteuttanut sekä lähitapaamisissa, että etänä. Olen huomannut, että etätapaamista kannattaa valmistella tarkemmin, miettiä välikysymyksiä ja muita mahdollisuuksia reagoida. Toki lähitapaamisessakin on mielestäni tärkeää saada aikaiseksi luontevaa vuorovaikutusta. Olen ihastunut median koulutuksen opiskelijoiden erinomaisiin tapoihin, jossa vierailija saa kiitostaputukset ja aina jotain kommentteja opiskelijoilta lopuksi. Toivoisin tämän ihanan tavan leviävän kaikkiin koulutusohjelmiin, ihan Karelia-amkin omaksi tavaksi.

Hikisiä hetkiä

Olen ottanut myös itse digiloikan tallenteiden tekemisessä kehittäjäopettajan tehtäväni myötä. Heittäydyin ihan omasta tahdostani suoraan syvään päätyyn. Läksin unettoman yön jälkeen tammikuisessa aamupimeydessä kohti Helsingissä sijaitsevaa Trainers´ Housea. Perillä odotti myyntijohtaja Marko Lehtinen. Kävimme loppuvuodesta kaksi kertaa keskustelun aiheista, tein keskustelujen pohjalta kysymykset valmiiksi, lähetin ne etukäteen ja saimme aikaiseksi varsin hyvän sisällön videoon. Huonosti nukuttu yö, studion kirkkaat valot ja pitkille miehille suunniteltu tuoli hankaloittivat olemistani, mutta onneksi puhe sujui suhteellisen hyvin. Jännitystä lisäsi myös huomioni, että tallennusta saapui seuraamaan muita yrityksen ihmisiä. Oli aika hikistä.

Päätin kokeilla seuraavaksi podcastin tekemistä. Onneksi tekniseksi toimijaksi lupautui oikea asiantuntija ja vierailija oli puhelimen välityksellä paikalla. Taas kävin vierailijan kanssa kahteen otteeseen aiheeseen liittyvän keskustelun ja lähetin kysymykset etukäteen. Määrittelin podcastiini kolme tavoitetta itselleni: puhutaan vuorotellen, puhun rauhallisesti ja vedän vastauksia yhteen. Ihan hyvä tuli tästäkin, vaikka puhuin ihan l-i-i-a-n h-i-t-a-a-s-t-i, joka harmittaa näin jälkikäteen. Yhden kerran puhuttiin pari sanaa päällekkäin, mutta muuten varsin hyvä suoritus ensimmäiseksi kerraksi. Hiki tuli kyllä tässäkin, vaikka kamerat onneksi puuttuivat. Tein vielä toisenkin podcastin, jossa vieras oli vieressäni. Tämä meni ehkä vieläkin paremmin, vaikka flunssa aiheutti minulle lisäjännitystä. Parantamisen varaa on kuitenkin vielä varsin paljon.

Kaikissa kolmessa tallenteessa on ollut tärkeää, että on ollut erillinen ammattilainen vastaamassa tekniikasta. En ole toimittaja ja vaikka osaan hallinnoida montaa asiaa yhtä aikaa (kuunnella, puhua sopivasti ja sopivalla tahdilla, tarkentaa, vetää yhteen, seurata kelloa ja hengittää) on minusta ollut parempi antaa tekninen toteutus ammattilaiselle. Vierailijoiden mukaan saaminen on ollut helppoa, koska olen luvannut haastatella. Heidän ei ole tarvinnut valmistautua monologiin, vaan olemme voineet keskustella ja tuoda asioita esille valmistellun lisäksi myös reagoimalla keskustelukumppanin sanomisiin.

Aiheena ajattelu

Opiskelijat ovat kommentoineet tallenteitani yllättävän positiivisesti. He ovat joko erityisen kohteliaita tai heistä on oikeasti mukava kuunnella keskusteluja, joissa vähän sökelletään, eivätkä ne ole ihan täydellisiä. Tallenteet täydentävät luentojani ja muuta tietoperustaa antamalla oikeita ja konkreettisia näkökulmia. Lisäksi järjestän edelleen vierailuja, soittorynnäköitä ja mahdollisimman monenlaisia tapaamisia ja tehtäviä. Olen ohjeistanut opiskelijoita antautumaan kuuntelulle ja havainnoimaan, mihin ajatukset kuunnellessa vievät. Tuleeko joitain uusia ideoita, kriittisiä kommentteja vai millaisia mietteitä toisen ihmisen avautuminen antaa. Ollaan saatu aiheista erinomaisia keskusteluja. Puolesta ja vastaan. Koen lehtorin tehtäväni tärkeimmäksi tavoitteeksi ajattelun avaamisen.

Toiveikas tulevaisuus

Kehittäjäopettajan projektini on suunnitella ja toteuttaa johtamiseen liittyvä verkkokurssi avoimen tarjontaan. Olen lähettänyt kyselyn yrityksille, joissa kysyn mistä johtamisen aiheesta he haluaisivat itselleen tai työyhteisölleen koulutusta. Toteutan hyväksi havaitsemiani podcasteja muutaman myös siihen. Vähän minua arveluttaa, että miten saan ihmisiä mukaan keskustelemaan avoimesti, koska kyseessä on kuitenkin kaikille avoinna olevia kursseja ja joilla tehdään suoraviivaisesti myös rahaa. Millaisen palkkion voi puhujalle maksaa, millainen sopimus siitä tehdään, kuka tallenteita valvoo ja mikä on kohderyhmä? Voinko pyytää kollegoiltani haastatteluja, ja millä resurssilla heitä voisin mukaan muikistella? Kuka osaa ja ehtii tekniseksi tueksi? Onko olemassa joku raami Karelia-amkin podcasteille, entäpä jingle tai muita täydentäviä osia?

Olen silti toiveikas ja uskon, että muun muassa tällaisilla tallenteilla saadaan työelämäyhteistyötä lähemmäksi, näkyvämmäksi ja kiinnostavammaksi kokonaisuudeksi opetuksen materiaaliksi opiskelijoille. Näiden keskusteluiden kautta tulee näkyväksi myös yrityksen tilanne, tulevaisuuden näkymät ja mahdollisuudet. Tuloksena voi olla myös tiiviimpi, jopa ihan uudenlainen yhteistyö.

Ytimekäs yhteenveto

Tässä artikkelissa avasin kirkasotsaisesti oman polkuni tallenteiden tekemisen maailmaan. Lähtökohtana oli aiemmat kokemukseni sekä ITK (interaktiivinen tekniikka koulutuksessa) -konferenssi, jossa olin kehittäjäopettajakollegani kanssa syksyllä. Siellä tajusin, ettei digitaalisuus olekaan pelkästään ihan uusia äkkiä opeteltavia ohjelmistoja, hirmuisen isoja näyttöjä, kömpelöitä laseja tai teknistä pullistelua, vaan ihan selkeitä ja helposti perusteltavia uusia, pieniäkin, avauksia, joilla saadaan lisäarvoa opetuksen toteuttamiseen. Huvia olen saanut uusista asioista, joita olen runsaasti oppinut ja kiinnostavista tapaamisista kollegoideni ja työelämän edustajien kanssa.

Huvia enemmän kuin hikeä.

Jos haluat kuulla tarkemmin vielä varsin kapeasta tiestäni tallenteiden tekemiseen tai työelämäyhteistyöhön, laita viesti, niin avaan mieluusti asioita enemmän. Asenteella: pokkana vaan ilon kautta.

Nainen tietokone kädessään, taustalla tiiliseinä
Artikkelin kirjoittaja Hanna Vienonen. Kuva: Maarit Ignatius.

Kirjoittaja:

Hanna Vienonen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu

Artikkelikuva: unsplash.com

Logot: Ely-keskus, ESR/EAKR, Vipuvoimaa EU:lta
Tämä artikkeli on osa Tulevaisuuden työ ESR hankkeen toimenpiteitä. Hankkeen tavoitteena on kehittää ja pilotoida yhdessä työelämän kanssa digitaaliseen joustavuuteen perustuva monialainen pedagoginen yhteissuunnittelumalli, muotoilla työelämän kanssa opetukseen integroituvia kokeiluja, vahvistaa Karelian proaktiivista toimintaa työelämävuorovaikutuksessa sekä kehittää opettajien pedagogista osaamista. Tulevaisuuden työ ESR -hankkeen päärahoittajana toimii Etelä-Savon ELY-keskus Euroopan unionin ESR-ohjelmasta.