Tällä kirjoituksella kannustamme pohtimaan pääseekö lapsi, nuori tai perhe hyvinvointiaan koskevassa palveluntarpeessaan kuljettajan paikalle? Vai käykö niin, että perhe istuu apukuljettajan paikalla ja heidän asiassaan kuljettajana toimiikin palvelun tuottaja tai järjestäjä?
Ihmislähtöisyys nähdään palvelusysteemin muutoksessa onnistumisen edellytyksenä. Muutoksen nähdään onnistuneen, kun organisaatiossa toimivien ihmisten tekeminen muuttuu (Stenvall & Virtanen 2019, 19-27.) Organisaatio ja sen työntekijät mahdollistavat hyvinvointia ja terveyttä tuottavien palvelujen järjestämisen ja toteuttamisen.
Perheille itselleen tulee tarjota kuljettajan paikka ja palvelun tuottajan tulisi toimia apukuljettajana, perheen rinnalla. Toisin sanoen palvelut tulisi toteuttaa aidosti ihmislähtöisesti. Ihmisiä itseään tulisi aidosti kuulla palvelujen sisältöön ja toteuttamistapoihin liittyen (Kaehne 2023, 101-102).
Perhekeskusperiaatteet tukevat ihmislähtöisiä palveluita
Vastavuoroinen kohtaaminen, osallisuuden vahvistaminen, viestinnän lisääminen ja yhteensovittavan työn edistäminen sisältyvät perhekeskustoiminnan keskeisiin periaatteisiin. Lasten, nuorten ja perheiden vastavuoroisella kohtaamisella tavoitellaan arvostavaa ja kiireetöntä kohtaamista. Tasaveroinen, avoin ja suora keskustelu lisää yhteistä ymmärrystä usein monimutkaisista asioista. Yhteinen ymmärrys edellyttää samoin ymmärrettyjä käsitteitä.
Kuvittele tilanne, jossa olet joskus lähtenyt palaverista niin, että et ole ymmärtänyt mistä siinä puhuttiin? Tai pohtinut mitä toinen tarkoitti sanoessaan tuota, mutta tilanne ei ole ollut riittävän turvallinen, että olisit uskaltanut kysyä? Omassa työssämme perhekeskustoimijoina perheet ovat kuvanneet tilanteita, joissa on ollut vaikea ymmärtää sote-ammattilaisten käyttämiä sanoja.
Vaikeat sanat tai valmistelematon tilanne vieraiden ihmisten kanssa, esimerkiksi verkostoneuvotteluissa, tuo tunteet ohittamisesta ja turvattomuudesta. Tällöin tulee helposti kokemus siitä, että on toiminnan kohde, ei osallinen omassa asiassaan. Kohtaamisissa syntyneet kielteiset kokemukset heijastuvat valitettavasti usein halukkuuteen puhua vanhemmuudesta tai lapsista. (Solantaus & Niemelä 2016, 23).
Kohtaaminen on ohittamisen vastakohta. Myötätuntoisen ja myönteisen kohtaamisen tiedetään lisäävän positiivista energiaa ja parantavan kognitiivista suorituskykyä. (Pessi 2014, 183). Perheet ovat kertoneet, että onnistunut kohtaaminen on lisännyt turvallisuuden tunnetta, antanut rohkeutta kysyä ammattilaiselta tai kertoa itselle herkistä aiheista ja siten lisännyt yhteistä ongelmanratkaisua.
Yhteinen ymmärrys on kumppanuutta
Yhdessä muodostettu ymmärrys rikkoo myytin siitä, että ammattilaisella on ainoat oikeat avaimet ratkaista ongelma. Yhteinen ymmärrys saavutetaan vastavuoroisella sekä kiireettömällä kohtaamisella, joka mahdollistaa tasaveroisuuden tunteen ja kumppanuuden syntymisen.
Kohtaamisesta puhuminen on helpompaa, kuin sen toteuttaminen. Ammattilaisena olemme pirullisen ongelman äärellä. Olisi tärkeä löytää itsestä rauha kohdata ja olla läsnä, vaikka ympäröivä kiire ei antaisi meille armoa. Voi olla, että totuttuja tapoja tuottaa palveluja pitää muuttaa perheiden tarpeiden mukaiseksi. Se todennäköisesti kannattaa. Kun kohtaaminen onnistuu, tulee lapsen, nuoren ja perheen oman elämän asiantuntijuus näkyväksi ja osallisuus vahvistuu.
Perheet odottavat, että palveluissa toimitaan heidän hyvinvointiaan edistävästi. Siihen voidaan pyrkiä monella eri tavalla. Työelämässä selvitään yhdistämällä toimijoiden voimat ja hyödyntämällä kaikki mahdolliset käytettävissä oleva asiantuntijat, etenkin perheiden itsensä asiantuntemus.
Lopuksi – löysitkö vastauksen, kuka viimeisimmässä asiakaskohtaamisessasi istui kuskin paikalla? Toisille perheille riittää, että joku käy välillä istumassa rinnalla apukuskin paikalla. Toisissa tilanteissa tarvitaan enemmän tukea ja opastusta ja silloin on hyödyllistä olla mukana opetuspolkimet. Tavoitteenahan on toimiva arki, jotta voimme levollisella mielellä jäädä vilkuttamaan turvallista matkaa.
Kohtaaminen ja vuorovaikutus kulkee läpileikkaavana teemana toimintaterapiakoulutuksen ammatilliseen kasvuun suuntaavien opintojen sisällöissä. Koulutus alkaa Karelia-ammattikorkeakoulussa elokuussa 2023.
Tässä kirjoituksessa lähestyimme kohtaamista lasten- ja perheiden näkökulmasta. Teema on yhtä tärkeä eri tilanteissa olevien ja eri-ikäisten ihmisten kanssa toimiessa.
Tämä teksti on kirjoitettu työelämäyhteistyössä Karelia-ammattikorkeakoulun ja Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen, Siun soten kanssa. Kirjoittajat ovat monialaisen ja perhekeskeisen työn sekä palveluintegraation vannoituneita kannattajia.
Kirjoittajat:
Sanna Tiainen, toimintaterapiaopettaja, toimintaterapeutti, fysioterapeutti, Karelia-ammattikorkeakoulu
Tuija Klingberg, projektisuunnittelija, toimintaterapeutti, Pohjois-Karjalan Hyvinvointialue, Siun sote
Kaehne, A. 2023. Editorial: Taking stock of the discipline. Journal of Integrated care 31 (2) 2023, 101-102.
Pessi, A. B. 2014. Myötätunto onnen lähteenä, 179-199. Teoksessa: Uusitalo-Malmivaara (toim.) 2014. Positiivisen psykologian voima. PS-kustannus.
Solantaus, T. & Niemelä M. 2016. Perheterapia 1/2016, 21-33.
Stenvall, J. & Virtanen, P. 2021. Ihmiskeskeinen hallinnon uudistaminen. Hallintoreformien toteutus monimutkaisessa yhteiskunnassa. Tietosanoma.
Artikkelikuva: rawpixel.com