”Minä osaan!” : avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden käsityksiä osaamisen kehittymisestä

Minulla on työelämää takana pitkä taival ja olin jo pidemmän aikaa pohtinut, että opiskelu kiinnostaisi. Niinpä koronakeväänä 2020 enemmän tai vähemmän hetken mielijohteesta ruksin hakupaperit kuntoon Opintopolku.fi:ssä periaatteella ”noo, tuonne vois hakee ja tuonne ja ehkä tuonne”. Yllätyksekseni pääsin Itä-Suomen yliopistoon opiskelemaan kasvatustieteitä ja pääaineekseni valikoitui aikuiskasvatus. Nyt opintoni ovat edenneet siihen pisteeseen, että kandidaatintutkielma on tehty ja hyväksytty. Jatkuva ja erityisesti työelämässä tapahtuva oppiminen kiinnostaa paitsi ihan omakohtaisesti koettuna ilmiönä myös laajemmin yhteiskunnallisesti ja erityisesti sijoitettuna ammattikorkeakoulukontekstiin. Esittelen tässä artikkelissa tärkeimpiä kandidaatintutkielmassa esille nousseita havaintoja.

Monenlaista osaamista

Jatkuva oppiminen on Suomessa nostettu merkittäväksi yhteiskunnalliseksi kilpailutekijäksi. Nopeasti muuttuvassa ja kehittyvässä työelämässä työntekijöiltä odotetaan jatkuvaa osaamisen päivittämistä ja uuden osaamisen hankkimista, joskus varsin nopeallakin aikataululla. Ammattikorkeakoulut vastaavat tähän tarpeeseen tarjoamalla avoimen ammattikorkeakoulun opintoja eri substanssialoille. 

Koska ammatillisen osaamisen kirjo eri aloilla on varsin laaja, keskityin kandidaatintutkielmassani tarkastelemaan työelämässä ja erityisesti asiantuntijatyössä tarvittavia yleisiä kompetensseja, mm. tiedonhankintataitoja, digiosaamista, vuorovaikutustaitoja ja muutososaamista, enkä niinkään jollakin tietyllä alalla tarvittavaa spesifiä osaamista. Käytin kompetenssien määrittelyn pohjana mm. Ruohotien (2000), Helakorven (2009), Lonkan (2015) sekä Viitala & Jylhän (2019) käsityksiä asiantuntijatyön luonteesta ja asiantuntijatyössä tarvittavan yleisen osaamisen kehittämisestä.

Aineiston kerääminen ja käsittely

Keräsin aineiston Webropol-kyselyllä, joka lähetettiin Karelian opiskelijapalveluiden kautta kaikille avoimessa ammattikorkeakoulussa syksyn 2022 aikana opiskelleille. Vastaajia oli 191, joista 190 antoi suostumuksensa vastauksen käyttämiseen tutkielman aineistona. Naisia oli 158, miehiä 25 ja muunsukupuolisia tai niitä, jotka eivät halunneet kertoa sukupuoltaan, oli yhteensä kuusi henkilöä. Suurin osa vastaajista (n=56) sijoittui ikäluokkaan 46 – 55-vuotiaat ja enemmistöllä oli joko alempi korkeakoulututkinto (n=59) tai ylempi korkeakoulututkinto (n=55). Vastaajista 157 oli työelämässä (työssä päätoimisesti/osa-aikaisesti tai yrittäjä/toiminimi).

Pyysin vastaajia arvioimaan osaamisen kehittymistä ja siitä saatuja hyötyjä 5-portaisella Likert-asteikolla (”Ei lainkaan – Paljon”). Lomakkeella oli myös kysymyksiä, joissa vastaajia pyydettiin kuvailemaan syitä osallistua avoimiin ammattikorkeakouluopintoihin, arvioimaan saamaansa tukea sekä opintojaksojen sisältöä. Lisäksi kysyin opintojakson keskeyttäneiltä syitä siihen, miksi opintojakson suorittaminen oli jäänyt kesken. Jokaisessa kysymyskohdassa vastaajalla oli mahdollisuus antaa myös avoin vastaus ja siten täydentää vastaustaan tai muutoin kommentoida.

Analysoin kerätyn aineiston SPSS-ohjelmistolla käyttäen epäparametrisia menetelmiä. Pyrin havaitsemaan tutkimusaineistosta esimerkiksi löytyisikö eri ryhmien välillä eroja osaamisen kehittymisessä tai riippuvuuksia eri osaamisalueiden kehittymisen välillä.

Ammatillisen osaamisen kehittymisestä on hyötyä

Ei ollut mikään yllätys, että ensisijainen syy avoimiin ammattikorkeakouluopintoihin hakeutumiseen oli ammatillisen osaamisen kehittäminen tai täydentäminen ja että ammatillinen osaaminen kehittyi eniten opintojen aikana (taulukko 1).

Taulukko 1. Arviot osaamisen kehittymisestä 

 Ei lainkaan Vain vähän Jonkin verran Melko paljon Paljon Keskiarvo Mediaani 
ammatillinen osaaminen 3,7 % 7,9 % 38,4 % 32,6 % 17,4 % 3,5 3,5 
vuorovaikutus 19,0 % 28,9 % 32,6 % 14,2 % 5,3 % 2,6 3,0 
tiedonhankinta 13,7 % 12,1 % 35,8 % 25,8 % 12,6 % 3,1 3,0 
ongelmanratkaisu 7,4 % 21,0 % 43,2 % 18,9 % 9,5 % 3,0 3,0 
organisointi 11,6 % 25,8 % 36,8 % 18,4 % 7,4 % 2,8 3,0 
muutoksenhallinta 17,4 % 28,4 % 34,2 % 14,7 % 5,3 % 2,6 3,0 
tietotekninen osaaminen/digitaidot 17,4 % 22,1 % 30,5 % 21,6 % 8,4 % 2,8 3,0 
itsensäjohtaminen 11,6 % 24,7 % 28,4 % 23,2 % 12,1 % 3,0 3,0 
yhteistyöosaaminen 26,8 % 26,8 % 29,5 % 10,0 % 6,9 % 2,4 2,0 
asiakaspalvelu 40,5 % 18,9 % 27,4 % 9,5 % 3,7 % 2,2 2,0 
kehittämisosaaminen 20,5 % 20,0 % 27,9 % 24,2 % 7,4 % 2,8 3,0 
päätöksentekokyky 17,4 % 24,2 % 34,7 % 15,3 % 8,4 % 2,7 3,0 
viestintä 16,8 % 28,4 % 29,0 % 18,4 % 7,4 % 2,7 3,0 
kokonaisuuksien hallinta 11,6 % 21,0 % 33,7 % 21,1 % 12,6 % 3,0 3,0 
opiskelutaidot 10,0 % 19,5 % 35,3 % 22,6 % 12,6 % 3,1 3,0 

Ammatillisista syistä opiskelemaan hakeutuneet arvioivat ammatillisten taitojensa kehittyneen eniten, kun taas muista kuin ammatillisista syistä opiskelleet arvioivat vuorovaikutustaitojen ja yhteistyöosaamisen kehittyneen positiivisimmin. Yleissivistyksen vuoksi opiskelleet arvioivat tiedonhankinta-, ongelmanratkaisu- ja opiskelutaitojensa kehittyneen eniten. 

Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että korkeakoulujen tulisi tunnistaa oppijoiden aiempi osaaminen ja pyrkiä tarjoamaan koulutusta, jolla täytetään heidän osaamisvajeitaan reagoimalla tarvittaessa hyvin nopeasti työelämästä nouseviin tarpeisiin (mm. Iloranta & Kotila 2022). Myös opintojakson kiinnostavuus ja koettu hyöty oman työuran kannalta vaikuttavat yksilön motivaatioon osallistua erilaisiin koulutuksiin (Heino 2021). Tutkielmani aineistosta nousi esille, että ne vastaajat, jotka kokivat ammatillisen osaamisensa kehittyneen, arvioivat hyötyneensä saamistaan taidoista työelämän näkökulmasta ja että tällä oli merkitystä myös työuralla etenemisen kannalta.

Ryhmien välillä on eroja

Naiset osallistuivat opintoihin huomattavasti ahkerammin kuin miehet ja he myös kokivat osaamisensa kehittyneen kaikilla osa-alueilla positiivisemmin kuin miehet. Suurimmat erot naisten ja miesten välillä oli havaittavissa vuorovaikutustaitojen sekä opiskelutaitojen kehittymisen välillä.

Useilla eri osa-alueilla oli havaittavissa koulutustaustan merkitys arvioihin osaamisen kehittymisestä. Ne, joilla ei ollut korkeakoulututkintoa, arvioivat esimerkiksi tiedonhankintataitojen kehittyneen enemmän kuin korkeakoulututkinnon suorittaneet. Tämä johtunee korkeakoulututkinnon antamista valmiuksista, sillä tutkimuksen mukaan korkeasti koulutetut pitävät esimerkiksi kirjallisuutta hyödyntävän tiedonhankinnan luontaiseksi tavaksi opiskella uusia asioita (Hörkkö, Silvennoinen & Järvinen 2019).

Ikäluokkien välillä oli havaittavissa eroja mm. arvioissa vuorovaikutustaitojen kehittymisessä. Yli 45-vuotiaat arvioivat vuorovaikutustaitojen ja yhteistyöosaamisen sekä digiosaamisen kehittyneen enemmän kuin alle 45-vuotiaat. Urallaan pidemmälle edenneet toimivat usein esimies- ja johtotehtävissä, missä vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot korostuvat. Vuorovaikutus- ja yhteistyöosaamista tarvitaan myös monialaisissa työryhmissä toimimiseen, esimerkiksi julkisen hallinnon tehtävissä työskentelevät toimivat usein verkostomaisesti (Autioniemi, Mäntylä, Kosonen, Partinen & Pernaa 2021). Erot digiosaamisen kehittymisessä eri ikäryhmien välillä selittynevät sillä, että voimakas digitalisaation eteneminen on tapahtunut yli 45-vuotiaiden ollessa jo työelämässä. Monikaan heistä ei ole hankkinut digitaitoja opiskelun tai systemaattisen koulutuksen kautta ja osaamisvajeita varmasti on. Lisäksi yli 45-vuotiaat eivät ole varttuneet yhtä digitalisoituneessa ympäristössä kuten nuoremmat ikäpolvet.

Päätöksentekokykyinen hallitsee kokonaisuudet?

Tarkasteltaessa yhteyksiä eri osaamisalueiden kehittymisen välillä voimakkaimmat korrelaatiot oli havaittavissa päätöksentekokyvyn ja kokonaisuuksien hallinnan sekä itsensä johtamisen ja organisointitaitojen välillä (taulukko 2). Tulos selittynee sillä, että ko. taidot ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa: Päätöksentekokyvyn kehittyessä myös yksilön tunne kokonaisuuksien hallinnasta kehittyy tai vastaavasti itsensä johtamisen taidot tuovat yksilölle tunteen siitä, että hän pystyy organisoimaan asioita paremmin. 

Taulukko 2. Korrelaatiot eri osaamisalueiden/kompetenssien välillä 

Osaamisalue/kompetenssi Korrelaatio; voimakas yhteys 
organisointitaidot – muutoksenhallintataidot rho(190)=.730, p<.001 
vuorovaikutus – yhteistyöosaaminen rho(190)=.677, p<.001 
tiedonhankinta – päätöksentekokyky rho(190)=.685, p<.001 
ongelmanratkaisu -organisointi rho(190)=.677, p<.001 
itsensäjohtaminen – organisointi rho(190)=.729, p<.001 
itsensäjohtaminen – kokonaisuuksien hallinta rho(190)=.743, p<.001 
yhteistyöosaaminen – asiakaspalvelu rho(190)=.731, p<.001 
päätöksentekokyky – kokonaisuuksien hallinta rho(190)=.756, p<.001 
kokonaisuuksien hallinta – opiskelutaidot rho(190)=.732, p<.001 

Osa kaipaa enemmän palautetta ja tukea

Palautteen ja tuen osalta oli havaittavissa, että mikäli opiskelija arvioi saaneensa palautetta opintojen etenemisestä, se oli yhteydessä opiskelijan käsityksiin osaamisen kehittymisestä saamaan palautteeseen. Suuri osa avoimessa ammattikorkeakoulussa tarjolla olevista opintojaksoista on suoritettavissa itsenäisesti ja tämä näkyi myös vastaajien arvioissa: Osa mainitsi, ettei odottanutkaan palautetta ja tukea, sillä kyseessä oli omatoiminen opiskelu. Osa taas toivoi, että vuorovaikutusta esimerkiksi muiden opiskelijoiden kanssa olisi ollut. Ohjauksen ja tuen puuttumisella näyttäisi olevan yhteys myös opintojen keskeyttämisen sekä opintojaksojen sisällön kanssa, esimerkiksi työmäärää voitiin pitää liian suurena. Opintojakso saatettiin keskeyttää myös siksi, että sitä pidettiin hyödyttömänä tai siitä syystä, ettei se tuonut uutta tietoa. Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että osa opiskelijoista ei kaipaa tukea ja palautetta, mutta sen puuttuminen voi joidenkin kohdalla johtaa opintojen keskeyttämiseen.

Avoimista vastauksista nousi esille havainto siitä, että vaikka opiskellut asiat usein olivat ennestään tuttuja, tietämys kuitenkin syveni ja täydentyi uudella, ajantasaisella tiedolla. Yksi vastaajista kertoi koronavuosien kuplan aiheuttaneen ammatillisen vuorovaikutuksen vähenemisen ja sitä kautta eräänlaisen näkökulman suppenemisen, mutta suoritetut opinnot ja keskustelut muiden opiskelijoiden kanssa avarsivat ajattelua monin tavoin. Myös työtehtävät tuntuivat helpommilta ja osaamista jaettiin työyhteisössä. Osaamisen kehittyessä tunne omasta minäpystyvyydestä kasvoi, yksi vastaajista kommentoikin: ”Olen saanut itseluottamusta! Minä osaan!”.


Lähteet:

Autioniemi, J., Kosonen, J., Mäntylä, N., Partinen, H. & Pernaa, H. 2021. Muuttuva julkinen hallinto ja työelämäkompetenssien suuntaviivat suomalaisessa korkeakoulutuksessa. Hallinnon Tutkimus, 40(2), 94–110. doi:10.37450/ht.95637. [viitattu 14.6.2023]

Helakorpi, S. 2009. Osaaminen ja sen tunnistaminen työelämän ja koulutuksen yhteisenä haasteena. Osaaja. net, (4). https://uas-arkisto.fi/wp-content/uploads/www_arkisto.uasjournal.fi/osaaja_2009-4/Helakorpi%20PDF.pdf. [viitattu 14.6.2023]

Heino, T. 2021. Jatkuva oppiminen korkeakouluissa: Linjaukset koulutuksen tarjoajan näkökulmasta. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202112286181. [viitattu 14.6.2023]

Hörkkö, E., Silvennoinen, H. & Järvinen, T. 2019. Henkilöstön suosimat työssä oppimisen muodot. Hallinnon tutkimus, 38(2), 73–88. https://doi.org/10.37450/ht.97987. [viitattu 14.6.2023]

Iloranta, E. & Kotila, H. 2022. Mitä on jatkuvan oppimisen korkeakoulupedagogiikka? Teoksessa: K. Mäki & L. Vanhanen-Nuutinen. 2022. Korkeakoulupedagogiikka: Ajat, paikat ja tulkinnat. [Helsinki]: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. 192–199.

Lonka, K. 2015. Oivaltava oppiminen. Helsingissä: Otava.

Ruohotie, P. 2000. Oppiminen ja ammatillinen kasvu. Porvoo: WSOY

Viitala, R. & Jylhä, E. 2019. Johtaminen: keskeiset käsitteet, teoriat ja trendit. Helsinki: Edita.


Kirjoittaja:

Jaana Rummukainen, tietoasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu