Väestön ikääntyminen on yksi tämän ajan megatrendeistä globaalisti. Käynnissä oleva väestörakenteen muutos on noussut laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. Yllätys se toki ei ole ollut: OECD toteaa raportissaan (2015, 18), että ikääntyminen poikkeaa muista yhteiskuntien resilienssiä koskevista haasteista ennakoitavuuden suhteen. Siinä missä ilmastonmuutokseen ja talouskriisiin liittyy osin vaikeasti ennakoitavissa olevia tekijöitä, käynnissä oleva väestön ikärakenteen muutos on ollut ennustettavissa syntyvyyslukujen ja kuolleisuuslukujen perusteella. Tämä ennakoitavuus antaa yhteiskunnille aikaa valmistautua muutoksiin. Voidaankin pohtia, onko valmistautumisaika käytetty tehokkaasti.
Ikääntyvien yhteiskuntien on OECD:n mukaan tärkeätä tarkastella ikääntymisen ilmiöitä kolmesta näkökulmasta: (1) Yksilöllinen ikääntyminen ilmenee pitkäikäisyytenä. Tämä edellyttää ikäihmisten voimavarojen, tarpeiden ja intressien huomioimista. Politiikkatavoitteena on autonomia: riippumaton, terve ja omien tavoitteiden ja intressien mukainen hyvä elämä. (2) Väestötasolla ikääntyminen näkyy ikärakenteen muutoksina, jotka aiheutuvat yksilöllisestä ikääntymisestä. Sekä ikäihmisten määrä että heidän väestöosuutensa kasvavat. Politiikkatason tavoitteena on uudelleen neuvoteltava etuuksien jako sukupolvien kesken. (3) Tulevaisuus väestön ikärakenteen muutosten jälkeen vaikuttaisi stabiloituvan. Tällöin politiikkatason tavoitteena on resilienssi: yhteiskunnan taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen kestävyys. (OECD 2015, 19-20.)
Puhe ikääntymisestä on erityisesti talouden näkökulmasta ollut usein ongelmapuhetta. Maailman Terveysjärjestö WHO on kiinnittänyt tähän huomiota ja kannustanut globaaliin ikäystävällisyyden kehittämiseen. WHO on tuottanut suositukset (World Health Organization 2023; ks. myös World Health Organization 2018; World Health Organization 2017) ikäystävällisten yhteisöjen ja yhteiskuntien kehittämiseen. Kehittämistyö edellyttää WHO:n mukaan monitoimijaista ja monialaista yhteistyötä laajalti koko yhteiskunnassa.
Ikäystävällisyyttä on määritelty eri näkökulmista. Ikäystävällisyysajattelu korostaa ikääntyneiden voimavaroja ja luo siten edellytyksiä aktiiviselle ikääntymiselle ja yhteiskuntaan osallistumiselle (Jämsén & Kukkonen 2020). Handler (2014, 16) painottaa ikääntyneiden toimijuutta ja aktiivista roolia yhteiskunnan jäsenenä – tarvitaan siis ikäystävällisiä rakenteita, arvostavaa asennetta ja toimintatapaa.
WHO on määritellyt kaupungin ikäystävällisyyden teemat kuviossa 1 esitetyllä tavalla. Asuin- ja elinympäristön lisäksi jäsennyksessä korostuvat inkluusio, kansalaisosallistuminen ja viestintä.
Konkreettisia ikäystävällisyyden ulottuvuuksia voidaan jäsentää ja painottaa eri tavoin. Huomionarvoista on se, että ikäystävällisyyden vahvistamista tarvitaan kaikilla elämänalueilla ja yhteiskunnan sektoreilla. Ikäystävällisyyden vahvistaminen merkitsee siis ikääntymisen ympäristöjen, niin yhteiskunnan rakenteiden ja politiikan tasolla kuin konkreettisten asuin- ja elinympäristöjen sekä asenneilmapiirin muokkaamista ikäystävällisemmiksi – sen sijaan, että ikääntyneiden tulisi sopeutua olemassaoleviin rakenteisiin, ympäristöihin ja asenneilmapiiriin. Kuviossa 1 kuvatuista kaupungin ikäystävällisyyden teemoista monet soveltuvat myös maaseutuympäristöön, mutta niiden ilmenemismuodot, painotukset ja kehittämistarpeet ovat kuitenkin erilaisia eri ympäristöissä (ks. Myller 2022).
Tässä artikkelissa tarkastellaan Norjan kansallista ikäystävällisyyden kehittämistyötä. Norja on yksi edelläkävijöistä kansallisen sekä alue- ja kuntatason aktiivisessa ikäystävällisyyden vahvistamisessa. Norjan tähänastisen kehittämisprosessin sekä Ikäystävällinen Norja -osaamiskeskuksen osalta artikkelissa on hyödynnetty Karelia-ammattikorkeakoulun hallinnoiman EAFS-hankkeen (RDI Excellence in Creating an Age-friendly Society in Remote Areas) mahdollistamaa opintomatkaa Norjaan elokuussa 2023. Opintomatkalla vierailtiin myös kahdessa kunnassa perehtymässä pienehköjen kuntien ikäystävällisyystyöhön. Näiden kuntavierailujen kokemukset on rajattu tämän kansalliseen kehittämistyöhön keskittyvän artikkelin ulkopuolelle.
Kohti ikäystävällistä Norjaa
Kansalliset ikäystävällisyysohjelmat
Norjassa on noin miljoona eläkeläistä, kun koko väestö on 5,4 miljoonaa. Vuonna 2040 alle 19-vuotiaiden norjalaisten määrä on pienempi kuin yli 65-vuotiaiden. Yli 70-vuotiaiden määrän on arvioitu vuosina 2020-2060 kasvavan 670 000 henkilöstä 1,7 miljoonaan henkilöön, jolloin joka viides norjalainen on yli 70-vuotias. (Gamme & Rafoss (toim.) 2020.) Tätä nykyä Norjassa on neljä työikäistä jokaista eläkeläistä kohden, 40 vuoden kuluttua suhde tulee olemaan kahden suhde yhteen. Norjassa todetaankin: ”Meillä ei ole varaa olla ajattelematta ikäystävällisyyttä”
Ikäystävällisen Norjan kehittämistyö on alkanut noin kymmenen vuotta sitten. Kansallisella tasolla kehittämistyö on alkanut Astrid Noklebye Heibergin nimityksestä sosiaali- ja terveysministeriön valtiosihteeriksi vuonna 2013. Noklebye Heiberg oli tuolloin 77-vuotias. Hän oli keskeinen toimija valmisteltaessa kansallista strategiaa ikäystävällisen Norjan kehittämiseksi. (Halsen 2023.) Strategia Enemmän vuosia, enemmän mahdollisuuksia (Norwegian Ministry of Health and Care Services 2016) valmistui vuonna 2016. Strategian ytimessä oli ikäihmisten voimavarojen ja mahdollisuuksien korostaminen haasteiden sijaan.
Oslon kaupunki liittyi vuonna 2014 ensimmäisenä norjalaisena kuntana WHO:n globaaliin ikäystävällisten kaupunkien ja kuntien verkostoon. Oslon toimintasuunnitelma ikäystävällisen kaupungin kehittämiseksi valmistui vuonna 2017 (Oslo City Government 2017). Myös Trondheimin kaupunki liittyi WHO:n verkoston jäseneksi vuonna 2015.
Seuraavaksi, vuonna 2018, tehtiin uusi ikäystävällisen Norjan kehittämisohjelma otsikolla Elä täyttä elämää (Norwegian Ministry of Health and Care Services 2019), jossa määriteltiin ikäystävällisen Norjan kehittämisen painopisteiksi aktiivisuus, ravitsemus, terveydenhuolto ja palvelujen jatkuvuus.
Viimeisimmän uudistuksen Yhteisö ja pärjääminen – turvallisesti kotona tavoitteena on mahdollistaa ikäihmisten turvallinen kotona asuminen ja viivästää tarpeita sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttämiseen paremmalla suunnittelulla, vahvemmalla ennaltaehkäisyllä ja kohdennetummilla palveluilla. Uuden ohjelman painopistealueita ovat paikallisyhteisöjen elinvoimaisuuden tukeminen, asumisen suunnittelu ja kehittäminen, työntekijöiden osaaminen, ikäihmisten turvallisuus sekä läheisten tukeminen.
Tämän ohjelman taustalla vaikuttaa alue- ja kuntasuunnittelua linjaava kansallinen ohjelma (Norwegian Ministry of Local Government and Modernisation 2019), jossa korostetaan suunnittelun merkitystä kestävälle kehitykselle. Esimerkiksi ikääntyneiden asumismahdollisuuksien suunnittelu on tärkeä osa kunnallista maankäytön ja rakentamisen suunnittelua. Myös kansanterveysraportti Hyvää elämää turvallisessa yhteiskunnassa (Norwegian Ministry of Health and Care Services 2020, 28) määrittelee yhdeksi tavoitteeksi ikäystävällisen yhteiskunnan kehittämisen. Raportissa korostetaan kumppanuuksien rakentamista ja yhteistyötä yritysten ja muiden eri sektorien toimijoiden kanssa.
Norjassa toimii hallituksen nimeämä kansallinen neuvosto ikäystävällisen Norjan kehittämiseksi. Neuvostossa on edustus Norjan valtion asuntorahastosta, Norjan paikallis- ja alueviranomaisten keskusjärjestöstä, Norjan järjestöjen kattojärjestöstä, Oslon yliopistosta, norjalaisten yritysten yhteistyöelimestä, eläkeläisjärjestöstä sekä Norjan tieto- ja viestintäteknologian kehittämisorganisaatiosta.
Ohjelmatyön arviointia
Jacobsen ja Ouahyb Sundsbø (2020) ovat arvioineet ikäystävällisen Norjan kehittämistyötä Norjan terveysviraston (Norske Helsedirektoratet) toimeksiannosta. He tiivistävät Norjan kansallisen ikäystävällisyyden kehittämisen keskeisimmiksi painopisteiksi fyysiseen ympäristöön sekä inkluusioon ja osallistumiseen liittyviin teemoihin (emt. 19-28).
Ikäystävällisyyden kannalta tärkeitä fyysiseen ympäristöön liittyviä teemoja ovat ikäihmisille sopiva asuminen, asuinympäristön saavutettavuus, eri sukupolvien kohtaamispaikat, palvelujen ja toimintamahdollisuuksien läheisyys, liikenneyhteydet sekä lähiympäristön tarjoamat mahdollisuudet fyysiseen aktiivisuuteen.
Inkluusion ja osallistumisen näkökulmasta ikäystävällisyyden kehittämiseen liittyvät syrjinnän vastainen toiminta, ikäihmisten ja heidän tarpeidensa moninaisuuden tunnistaminen, sosiaaliset suhteet, osallistuminen esimerkiksi vapaaehtoistyöhön sekä perheiden hoivavastuiden kaksisuuntaisuuden tunnistaminen. Jacobsenin ja Ouahyb Sundsbøn mukaan erityisesti taloudellisista tekijät ja digitalisaatio aiheuttavat haasteita inkluusion toteutumiselle.
Jacobsenin ja Ouahyb Sundsbø (emt. 29-31) nostavat esille asuinympäristön ja sijainnin merkityksen henkiselle hyvinvoinnille: esimerkiksi muistot ja kokemus kuulumisesta johonkin ovat tärkeitä. Turvattomuuden kokemuksista voi syntyä psykologisia esteitä ulos menemiselle. Norjassa on kiinnitetty huomiota ikäihmisten asumisyksiköiden sijoittamiseen samoihin rakennuksiin tai ainakin lähelle muita palveluja sekä saavutettavia viheralueita. Ikäihmisten osallistumista ja vaikuttamista yhdyskuntasuunnitteluun pidetään tärkeänä. Pienten kuntien haasteet ikäystävällisyyden kehittämisessä liittyvät pitkiin välimatkoihin ja taloudellisiin resursseihin.
Kriittistä näkökulmaa Norjan ikäystävällisyyden kehittämisen painopisteisiin edustavat Blix ja Ågotnes (2023). He ovat analysoineet norjalaisia ikäystävällisyysohjelmia erityisesti siitä näkökulmasta, minkälaisena hyvä ikääntyminen ohjelmissa näyttäytyy. He nostavat esille kolme toisiinsa kytkeytyvää tavoitetta: fyysisesti aktiivisena ja terveenä pysyminen, itsenäisyys ja tuottavuus. Tuottavuustavoite liittyy työurien pidentämiseen sekä vapaaehtoistyön tekemisen merkitykseen. Blix ja Ågotnes (emt.) kritisoivat oman elämän suunnittelun merkityksen korostamista ikäihmisille ilman, että huomioidaan taloudellisten ja sosiaalisten epätasainen jakautuminen ja ikääntyneen väestön heterogeenisuus. Julkisen sektorin rooli tulevaisuudessa näyttäytyy heidän mukaansa tiedonvälittäjänä ja tulevaisuuden ikäihmisten potentiaalin esille tuojana. Ikäihmisten aktiivisuus, osallistuminen ja tuottavuus korostuu heidän mukaansa ilman, että huomioidaan ikäihmisten kiinnostusten ja voimavarojen moninaisuutta.
Blix ja Ågotnes (emt.) kiteyttävät ikäystävällisyysohjelmista tunnistamansa poliittiset ja taloudelliset olettamukset tavoitteeseen, että ikäihmisten tulisi olla pikemminkin tietoisia kuluttajia kuin passiivisia hoivan vastaanottajia. Ikäihmisten palvelujen kehittämistavoitteissa korostuu Blixin ja Ågotnesin mukaan valinnanvapauden lisääntyminen, sekä palveluntuottajan että palvelujen sisällön ja tuottamistapojen ja -ympäristöjen suhteen. Kriittisen gerontologian viitekehyksestä käsin he pohtivat, onko näiden tavoitteiden taustalla jopa uusliberalistista ajattelua, jossa julkisten palvelujen alasajon tarpeen sijaan painotetaan hyvää ikääntymistä aktiivisuuden, tuottavuuden ja itsenäisyyden avulla.
Ikäystävällinen Norja -osaamiskeskus
Vuonna 2021 perustetun Ikäystävällinen Norja -osaamiskeskuksen tehtävänä on toimeenpanna Norjan kansallista ikäystävällisyyden kehittämisohjelmaa. Osaamiskeskus toimii ministeriön toimeksiannosta ja rahoituksella. Keskuksen toimisto on Länsi-Norjassa, Ålesundissa ja keskuksessa on viisi työntekijää. (Halsen 2023; Rafoss 2023.)
Osaamiskeskuksen mottona on Yhdessä kohti ikäystävällistä Norjaa. Keskuksen tavoitteena on osoittaa ikääntymisen suunnittelun merkitys, edistää ikäihmisten osallistumista paikallisyhteisöissä, vakiinnuttaa kansallinen ikäystävällisten kuntien verkosto, vakiinnuttaa kumppanuusverkosto ikäystävällisten yritysten ja muiden organisaatioiden kumppanuusverkosto sekä varmistaa ikäihmisten osallistuminen sekä työelämään että vapaaehtoistyöhön. Osaamiskeskukselle luonteenomaisesti tärkeä tehtävä on osaamisen kehittäminen, hyvien käytäntöjen jakaminen, innovaatioiden kannustaminen ja eri sektoreiden ja toimialojen verkottaminen. Keskus pyrkii vaikuttamaan asenteisiin ja korostamaan ikäihmisten voimavarojen merkitystä. (Halsen 2023.)
Yhteiskehittäminen on osaamiskeskuksen kehittämistyön perusta. Sisällöllisiä painopisteitä ovat sosiaalinen inkluusio, aktiivinen ikääntyminen, asuminen ja liikenne. Osaamiskeskuksen toiminnan keskeiset periaatteet on linjattu seuraavasti:
- ikääntyneiden työssä jatkaminen niin pitkään kuin mahdollista,
- terveys ja sosiaalinen aktiivisuus niin pitkään kuin mahdollista, ja
- kotona pysyminen niin pitkään kuin mahdollista.
Ikäystävällisyyttä tarkastellaan sekä yksilötasolla, jolloin huomion kohteena on ikäihmisten osallistuminen ja panos yhteiskunnan toiminalle, että järjestelmätasolla, jolloin keskitytään ikäystävällisten yhteisöjen (mukaan lukien yritykset ja muut organisaatiot) kehittämiseen. Osaamiskeskus tukee ikäystävällisyysstrategioiden tekemisessä sekä kehittämistyön käytännöissä. Kuntien kanssa tehdään paljon yhteiskehittämisprojekteja: kootaan eri toimijoita yhteen ja käydään käsiksi tärkeimpinä pidettyihin kehittämiskohteisiin yhteiskehittämisen menetelmillä. Kaupunkikävelyt ovat olleet yksi hyödylliseksi koettu tapa: niitä on tehty sekä valoisalla että pimeällä. Valaistuksen tuoman turvallisuuden tunteen lisäksi ikäihmisten liikkumiseen kaupunkiympäristössä vaikuttavat eniten penkit ja wc-tilat. (Rafoss 2023.)
Ikäihmisten lisäksi yhteiskehittämisen prosesseissa tarvitaan myös tulevaisuuden vanhoja ihmisiä kertomaan omista ikääntymisodotuksistaan. Sukupolvien välistä kehittämistyötä pidetään myös tärkeänä.
Viestintä ja kumppanuusfoorumi
Viestintä on keskeinen osa keskuksen toimintaa: on tärkeä pitää ikäystävällisyyden teemoja esillä ja tuoda esille faktoja esimerkiksi väestörakenteen muutoksesta ja työvoiman ikääntymisestä. Keskus ylläpitää verkkosivuja, jossa viestitään keskuksen toiminnasta ja ikäystävällisyyden kehittämistyöstä laajemminkin. Lisäksi keskus ylläpitää sosiaalisen median tilejä Facebookissa, jossa suurin osa tilin seuraajista on yli 55-vuotiaita, ja Linkedinissä, jossa kohderyhmänä ovat yritykset ja päätöksentekijät. Keskuksen uutiskirjeellä on 2 000 vastaanottajaa, joista 60% avaa uutiskirjeen säännöllisesti. Webinaareista, konferensseista ja seminaareista julkaistaan tallenteet verkkosivuilla. Keskus viestii aktiivisesti sekä paikallisissa ja alueellisissa että valtakunnallisissa medioissa.
Keskus järjestää vuosittain Ikäystävällinen Norja -konferenssin. Lisäksi toteutetaan kampanjoita. Esimerkiksi vapaaehtoistyön teemavuonna järjestettiin kampanja Ryhdy toimimaan eläkeläisille ja tuleville eläkeläisille. Tulevilta eläkeläisiltä kysyttiin, minkälainen on viimeinen työpäivä, ja mitä tapahtuu sen jälkeen, kun aikaa on käytössä enemmän. Tausta-ajatuksena oli, voisivatko tulevat eläkeläiset suunnata aikaansa vapaaehtoistyön tekemiseen. ”Suunnittele hiukan vanhuuttasi” -kampanjassa tuotiin esille oman tulevaisuuden ja vanhuuden suunnittelua: miten haluat elää kun ikäännyt, missä haluat elää, minkälaisia kokemuksia haluat saada, kenen ja minkälaisten asioiden parissa haluat viettää aikaasi.
Yrityksille suunnattu kumppanuusfoorumi Yhdessä ikäystävällisen Norjan puolesta on perustettu vuonna 2021. Foorumi on nähty välttämättömäksi ikäystävällisen työelämän kehittämiseksi. Kumppanuusfoorumin tavoitteena on osaamisen lisääminen ja osaamisen ja kokemusten keskinäinen jakaminen ja yhteistyö sekä asenteisiin vaikuttaminen ja näkyvyyden lisääminen ikäystävällisyydelle. Kumppanuusverkosto toteuttaa yhteisiä projekteja, järjestää konferensseja, työpajoja, seminaareja ja webinaareja.
Tietoisuus demografisista muutoksista ja niiden vaikutuksista yritysten toimintaan on ollut vielä vähäistä. Keskeinen viesti foorumille on työvoiman ikääntyminen ja se, että uudet sukupolvet ovat aiempia pienempiä: 20–34-vuotiaat ovat selkeästi aiempia pienempi ikäryhmä. Nuoria työntekijöitä pidetään työmarkkinoilla kiinnostavana työvoimana, eli tarvitaan ajattelutavan muutos uusien työntekijöiden suhteen. Yrityksiltä kysytäänkin, miten ne ovat valmistautuneet väestörakenteen muutoksiin ja miten ne voisivat kehittää ikäystävällisempää yritystoimintaa. Kumppanuusfoorumi on toteuttanut tietoisuuskampanjan sekä seminaarin ikääntyvän työvoiman rekrytoinnista ja yritysten senioripolitiikan kehittämisen merkityksestä. (Kjensli Dyrseth 2013.)
Ikäystävällisyyskoulutusta vanhusneuvostojen toimijoille
Osaamiskeskus on tänä vuonna käynnistämässä kaikille Norjan vanhusneuvostoille suunnatun koulutuskokonaisuuden ikäystävällisyydestä. Tavoitteena on käydä vanhusneuvostojen kanssa keskustelua siitä, mitä muutoksia kunnissa on tarpeen tehdä ikäystävällisyyden vahvistamiseksi. Vanhusneuvostoista on säädetty lainsäädännössä vuonna 1992. Kunnanvaltuustot nimeävät vanhusneuvostojen jäsenet joka neljäs vuosi. Vanhusneuvostoissa on 3-9 jäsentä, joiden tulee olla vähintään 60-vuotiaita. Moninaisuus on vanhusneuvostojen kokoonpanossa tärkeätä, jotta neuvostot edustaisivat kunnan ikäihmisten intressejä.
Vanhusneuvostojen ikäystävällisyyskoulutus koostuu verkko-oppimispolusta sekä face-to-face -koulutuksesta. Verkkokoulutuksessa, joka kestää noin kaksi tuntia, käsitellään vanhusneuvostojen tehtävää ja roolia, lainsäädäntöä ja kunnallisen päätöksenteon prosesseja. Face-to-face -koulutusten tarkoituksena on vaihtaa kokemuksia ja verkostoitua.
Koulutusta järjestetään 16 eri alueella Norjassa, ja sitä tarjotaan kaikkiaan liki 2 000 henkilölle. Vanhusneuvostojen välinen vertaisoppiminen on tärkeä osa koulutusta. Painopiste on ikäystävällisyydessä: kuinka omaa paikkakuntaa voisi kehittää ikäystävällisemmäksi. Sisällöllisiä teemoja ovat mm. kotona asuminen, oman vanhuuden suunnittelu, terveys, viestintä, liikenne, kohtaamispaikat ja aktiviteetit. (Sæbø 2023.)
Ikäystävällisten kuntien kehittämisen käsikirja
Ikäystävällisten kuntien kehittämisen käsikirjan (Gamme & Rafoss (toim.) 2020) on julkaissut Norjan paikallis- ja alueviranomaisten yhdistys Kommunesektorens Organisasjon (KS), joka vastaa lähinnä Suomen Kuntaliittoa. Käsikirja on toteutettu yhteistyössä Ikäystävällinen Norja -osaamiskeskuksen kanssa. Käsikirja on julkaistu norjankielisen version lisäksi myös englanninkielisenä nimellä Handbook for Age-friendly Communities. Käsikirjan tavoitteena on tarjota hyviä esimerkkejä ja uusia ehdotuksia, jotka voisivat olla hyödyllisiä ikäystävällisyyden vahvistamiseen kunnissa. Keskeisiä näkökulmia ovat strateginen ikäystävällisyyden kehittämisen suunnittelu, sektorirajat ylittävä yhteistyö sekä yhteiskehittäminen ja ikäihmisten osallistaminen. Paikalliset vanhusneuvostot nähdään tärkeinä kumppaneina kehittämistyössä. Ikäihmisten moninaisuuden tunnistaminen tulee käsikirjassa vahvasti esille samoin kuin viestinnän merkitys.
Käsikirjassa (emt., 6) esitetään tiekartta ikäystävällisyyden kehittämiseksi seuraavien toimenpiteiden avulla:
- kunnan, poliitikkojen, vanhusneuvostojen sitoutuminen ja sektorirajat ylittävä kehittämistiimi,
- tilannekuva oman kunnan tilanteesta sekä muiden kuntien käytännöistä, tavoitteista ja niiden tärkeysjärjestyksestä,
- ratkaisujen kehittäminen, hyvien ideoiden jatkojalostaminen ja selkeä mandaatti toimijoille asioiden eteenpäinviemiseksi,
- pilotointi ratkaisujen testaamiseksi,
- ratkaisujen vieminen käytäntöön ja aloitteellisuus sekä
- uusien käytäntöjen tunnistaminen ja juurruttaminen päivittäiseen toimintaan.
Käsikirjassa (emt., 13-14) korostetaan viestinnän merkitystä: viestintä ja dialogi ovat välttämättömiä sekä asukkailta kunnan suuntaan että kunnan suunnasta asukkaille. Digitaalisen syrjäytymisen riski on tärkeä tunnistaa, ja tarvitaan sekä selkeätä digitaalista viestintää että koulutusta ja tietokoneiden käytössä avustamista.
Käsikirja (emt., 22-23) tarjoaa vinkkejä yhteiskehittämisen keinoiksi ja areenoiksi, joita ovat esimerkiksi ikäihmisten kutsuminen kaupungintalolle keskustelemaan kehittämistarpeista, yhteiskehittämisen konferenssit, aamiaistapaamiset, työpajat, ajatushautomot ja kaupunkikävelyt. On myös tärkeä tavoittaa ne ihmiset, joiden ääni ei muutoin tule kuuluviin. Näissä tilanteissa esimerkiksi vierailu heidän kotonaan keskustelemassa kehittämistarpeista ja -ideoista voisi olla mahdollistaa osallistumisen ja vaikuttamisen.
Ikäystävällisten yhteisöjen kehittämisessä tärkeänä tavoitteena pidetään sitä, että ikäihmisten pitävät ympäristöään turvallisena, inklusiivisena ja saavutettavana. Käsikirjassa korostetaan sitä, että ikäystävällisyyden kehittäminen on aina paikallista toimintaa, ja se on aloitettava naapurustosta, ikäihmisten asumispaikoista, asiointipaikoista sekä mahdollisuudesta sosiaaliseen kanssakäymiseen ja lähiluontoon. Ikäystävällisen ympäristön kehittämisen tavoitteena tulee olla se, että ikäihmiset pitävät paikallista ympäristöään turvallisena, inklusiivisena ja saavutettavana. (emt., 26) Norjalaisen ikäystävällisyysajattelun punaiset langat – aktiivisuuden ja lähiympäristön merkitys – näkyvät vahvasti käsikirjassa. Konkreettisina keinoina tuodaan esille ulkoilu- ja viheralueet, penkkien sijoittelu, julkiset wc-tilat sekä valaistus turvallisuuden tunteen tuottajana.
Norjan kansallisesta kehittämistyöstä opittua
Viestinnän merkitys tulee vahvasti esille norjalaisessa ikäystävällisyyden kehittämistyössä. Viestintää suunnataan ikääntyville – jo ennen eläköitymistä, ikäihmisille, työnantajille, kunnille ja muille toimijoille niin kansallisella kuin alue- ja paikallistasoilla. Viestinnän tyyli on suoraan vastaanottajaa puhutteleva, asioita pohtimaan haastava, ja osin provosoivakin. Halutaan, että viestintä haastaa ajattelemaan asioita uusista näkökulmista.
Omannäköisen elämän eläminen itsenäisesti myös ikävuosien karttuessa näyttäytyy vahvasti läpileikkaavana teemana sekä ohjelmien että viestinnän tavoitteissa. Pidetään tärkeänä, että ihminen voi ikääntyessään jatkaa häntä kiinnostavien asioiden parissa ja toimia aktiivisesti paitsi oman elämänsä haltijana niin myös yhteisön ja yhteiskunnan hyväksi. Oman tulevaisuuden suunnittelun merkitystä tuodaan vahvasti esille. Tästä painotuksesta voi tehdä erilaisia tulkintoja: toisaalta se antaa tilaa ikääntyvän omille tavoitteenasetteluille ja suunnitelmille, toisaalta sen voi myös tulkita kertovan yhteiskunnan tavoitteesta vähentää tarvetta palvelujen ja muun tuen käyttöön.
Ikäystävällisyyden kehittämisessä korostuu paikallisuus: lähiympäristön ja asumisen ikäystävällisyys. Lähiympäristön ikäystävällisyyden osalta tuodaan esille konkreettisia ja arkisia asioita kuten penkkien ja wc-tilojen riittävä määrä sekä valaistuksen merkitys turvallisuuden tuottajana. Ikäystävällisyyden kehittämistyötä arvioineet Menec, Means, Keating, Parkhurst ja Eales (2011) toteavat, että ikäystävällisyyden osa-alueita, kuten esimerkiksi fyysisen tai sosiaalisen ympäristön tai asumisen ikäystävällisyyttä, ei voida tarkastella erillään yksilöllisistä tekijöistä kuten iästä, sukupuolesta, tuloista ja toimintakyvystä. Ikäihmisten moninaisuus vaikuttaa siis ikäystävällisyyden toteutumiseen.
Moninaisuuden tunnistaminen ja huomioiminen onkin välttämätön edellytys inkluusion toteutumiselle. Inkluusio on ikäystävällisyyden kehittämisen kannalta keskeistä, koska ikä on jo sinällään yksi sosiaalista ekskluusiota aiheuttavista tekijöistä (Chung, Kim, Auh ja Park 2021). Myös Meeks (2022) pitää inklusiivisuutta suurimpana haasteena ikäystävällisyyden kehittämiselle: onnistuakseen ikäystävällisyyden kehittämisessä yhteiskunnan on edistettävä kaikkien ikäihmisten asumista, liikenneyhteyksiä, palvelujen saatavuutta ja sosiokulttuurista hyvinvointia. Inkluusion edistämisestä ei Yarkerin ja Buffelin (2022) mukaan ole riittävästi tutkimusnäyttöä.
Norjassa noin kymmenen vuoden aikana tehdyn kansallisen ikäystävällisyyden kehittämistyön vertaileminen Suomen tilanteeseen edellyttäisi perusteellista analyysia, johon tässä artikkelissa ei ole mahdollisuutta. Norja on ollut ikäystävällisyyden kehittämistyössä aktiivinen Suomea aikaisemmin.
Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto antoivat vuonna 2020 hyvän ikääntymisen turvaamista ja palvelujen parantamista koskevan laatusuosituksen vuosille 2020-2023 (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020). Laatusuosituksen alaotsikko on ”Tavoitteena ikäystävällinen Suomi”. Laatusuosituksessa painotetaan ikääntyneiden hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämistä, vapaaehtoistyön merkitystä, digitalisaation ja uusien teknologioiden merkitystä hyvinvoinnille, asumisen ja asuinympäristöjen ikäystävällisyyttä sekä palvelujen toteuttamista sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla.
Laatusuosituksen kanssa samana vuonna Suomessa julkaistiin vuosille 2020-2030 kohdistuva ikäohjelma, jonka ensimmäinen toimenpideohjelma on toteutettu vuosina 2020-2023. Laatusuosituksen ja ikäohjelman yhteisiä painotuksia ovat mahdollisimman toimintakykyisen ikääntymisen turvaaminen sekä taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän palvelujärjestelmän rakentaminen.
Ikäohjelmassa painotetaan ennaltaehkäiseviä ja toimintakykyä parantavia toimia ikääntyneille ja riskiryhmille. Tavoitteet liittyvät ikääntyvien työikäisten työkyvyn parantumiseen ja työurien pidentymiseen sekä ikäihmisten toimintakykyisen ajan pidentämiseen. Ikäohjelmassa korostetaan hyvinvointiteknologian käyttöönottoa, asumisen ja asuinympäristöjen ikäystävällisyyttä sekä palvelujen tuottamista kestävällä tavalla. Vapaaehtoistoimintaa halutaan lisätä.
Ikäohjelman vuosien 2020-2023 loppuraportissa (Valtioneuvosto 2023) ohjelman vahvuutena pidetään poikkihallinnollisuutta ja suositellaan poikkihallinnollisen yhteistyön vahvistamista edelleen, myös aluetasolla samoin kuin yhdyspintatyötä hyvinvointialueiden, kuntien ja järjestöjen kesken. Ikäihmisten laajempaa toimintakyvyn, osallisuuden ja aktiivisen toimijuuden tukemista suositellaan, samoin kuin oikea-aikaisten, joustavien ja palvelutarpeeseen vastaavien palvelujen kehittämistä. Työhyvinvoinnin edistäminen ja työurien pidentäminen ovat edelleen keskeisiä toimia työvoimapulaan vastaamiseksi.
Vanhuuteen varautumiseen on myös Suomessa alettu kiinnittää huomiota. Vanhustyön keskusliitto on tuottanut verkkosivuston https://vanheneminen.fi, jossa vanhuuteen varautumista tarkastellaan mm. talouden, asumisen, mielekkään elämän, terveyden ja asiakirjojen näkökulmista. Tarjolla myös verkkokurssi ikääntymisen ennakoinnista.
Kiinnostava jatkotarkastelun aihe olisi Norjan ja Suomen ikäystävällisyyden kehittämistä pohjustavien ohjelma-asiakirjojen ikäystävällisyysajattelun ja esitettyjen kehittämistoimien vertaileminen.
Kirjoittaja:
Tuula Kukkonen, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Blix, B.H. & Ågotnes, G. 2023. Aging Successfully in the Changing Norwegian Welfare State: A Policy Analysis Framed by Critical Gerontology. The Gerontologist, Volume 63, Issue 7, September 2023, Pages 1228–1237, https://doi.org/10.1093/geront/gnac177. 2.10.2023.
Chung, S.; Kim, M.; Auh, E.Y.Y. & Park, N.S.S. 2021. WHO’s Global Age-Friendly Cities Guide: Its Implications of a Discussion on Social Exclusion among Older Adults. International Journal of Environmental Research and Public Health. 18(15), 8027 https://doi.org/10.3390/ijerph18158027. 2.10.2023.
Gamme, A. & Rafoss, A.B. (toim.) 2020. Handbook for Age-Friendly Communities. Kommunesektorens Organisasjon – The Norwegian Association of Local and Regional Authorities.
Halsen, W. 2023. Centre for an Age-friendly Norway. Esitys 22.8.2023. Centre for an Age-friendly Norway, Ålesund. Julkaisematon lähde.
Handler, S. (2014). An Alternative Age-Friendly Handbook. The University of Manchester Library. UK Urban Ageing Consortium.
Jacobsen, F.F. & Ouahyb Sundsbø, A. 2020. Leve hele livet – En kvalitetsreform for elder. Beskrivelser av eksisterende kunnskap om reformens utfordringsområder. Et aldersvennlig Norge. Senter for omsorgsforskning. Oppsummering nr 14. https://omsorgsforskning.brage.unit.no/omsorgsforskning-xmlui/bitstream/handle/11250/2654396/Leve%20hele%20livet_1_Et%20aldersvennlig%20Norge-web.pdf?sequence=1&isAllowed=y. 2.10.2023.
Jämsén, A. & Kukkonen, T. 2020. Ikäystävällinen yhteiskunta tukee aktiivista ikääntymistä. Karelia-ammattikorkeakoulu, julkaisusraja B. Oppimateriaaleja ja kokoomateoksia: 60. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/333296/B60.pdf?sequence=2&isAllowed=y. 20.10.2023.
Kjensli Dyrseth, T. 2013. Communication. Esitys 22.8.2023. Centre for an Age-friendly Norway, Ålesund. Julkaisematon lähde.
Det kongelege helse- og omsorgsdepartement. 2023. Fellesskap og meistering. By trygt heime. Melding til Stortinget 24. https://www.regjeringen.no/contentassets/a8280e2548c04d3ea6898078480bfa0c/nn-no/pdfs/stm202220230024000dddpdfs.pdf. 17.10.2023.
Meeks, S. 2022. Age-Friendly Communities: Introduction to the Special Issue. The Gerontologist, Volume 62, Issue 1, February 2022, Pages 1–5, https://doi.org/10.1093/geront/gnab163. 14.9.2023.
Menec, V.H.; Means, R., Keating, N., Parkhurst, G.P. & Eales, J. 2011. Conceptualizing Age-Friendly Communities. Canadian Journal on Aging. 30(3), 479-93. https://doi.org/10.1017/S0714980811000237. 15.9.2023.
Myller, T. 2022. Ikäystävällisyystekijöitä harvaan asutulla maaseudulla. Teoksessa Kukkonen, T. (toim.) Ikä- ja muistiystävälliset elinympäristöt. Pohjois-Karjalan ikäihmisillä on asiaa. Karelia-ammattikorkeakoulu, julkaisusarja B: Oppimateriaaleja ja kokoomateoksia: 76. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/703270/B76_Ik%C3%A4_ja_muistiyst%C3%A4v%C3%A4lliset_elinymp%C3%A4rist%C3%B6t.pdf?sequence=2&isAllowed=y. 19.10.2023.
Norwegian Ministry of Health and Care Services. 2020. Public Health Report – A Good Life in a Safe Society. White Paper No. 19. https://www.regjeringen.no/contentassets/84138eb559e94660bb84158f2e62a77d/nn-no/sved/publichealthreport.pdf. 10.10.2023.
Norwegian Ministry of Health and Care Services. 2019. A Full Life – All Your Life. A Quality Reform for Older Persons. https://www.regjeringen.no/contentassets/196f99e63aa14f849c4e4b9b9906a3f8/en-gb/pdfs/stm201720180015000engpdfs.pdf. 15.9.2023.
Norwegian Ministry of Health and Care Services 2016. The Norwegian Government’s strategy for an age-friendly society. https://unece.org/fileadmin/DAM/pau/age/WG9/Presentations/6_2_Norway_Ageing-strategy.pdf. 10.10.2023.
Norwegian Ministry of Local Government and Modernisation. 2019. National expectations regarding regional and municipal planning 2019–2023. https://www.regjeringen.no/contentassets/cc2c53c65af24b8ea560c0156d885703/nasjonale-forventninger-2019-engelsk.pdf. 11.10.2023.
OECD 2015. Ageing in Cities. Paris: OECD Publishng. https://doi.org/10.1787/9789264231160-en. 12.10.1023.
Oslo City Government. 2017. Action plans for: Age-friendly City & Safe and diversified care of older people. Oslo City Government Propositions 174/17 and 175/17. https://extranet.who.int/agefriendlyworld/wp-content/uploads/2015/03/Action-plan-age-friendly-Oslo.pdf. 11.10.2023.
Rafoss, A.B. 2023. National network for Age-friendly Communities. Centre for an Age-friendly Norway, Ålesund. Julkaisematon lähde.
Sosiaali- ja terveysministeriö. 2020a. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020-2023: Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. Helsinki. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162455/STM_2020_29_J.pdf?sequence=1&isAllowed=y. 19.10.2023.
Sosiaali- ja terveysministeriö. 2020b. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:31. Helsinki. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162462/STM_2020_31_j.pdf?sequence=4&isAllowed=y. 20.10.2023.
Sæbø, O. 2023. The training program for councils for the older people. Centre for an Age-friendly Norway, Ålesund. Julkaisematon lähde.
Valtioneuvosto. 2023. Kansallisen ikäohjelman vuosien 2020-2023 loppuraportti. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:54. Helsinki. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165006/VN_2023_54.pdf?sequence=4&isAllowed=y 20.10.2023.
World Health Organization. 2023. National Programmes for Age-friendly Cities and Communities. A guide. https://iris.who.int/bitstream/handle/10665/366634/9789240068698-eng.pdf?sequence=1. 20.10.2023.
World Health Organization. 2018. The Global Network for Age-friendly Cities and Communities. Looking back over the last decade, looking forward to the next. Geneva: WHO. https://www.who.int/publications/i/item/WHO-FWC-ALC-18.4. 2.10.2023.
World Health Organization. 2017. Age-friendly environments in Europe. A handbook of domains for policy action. World Health Organization & European Commission. https://extranet.who.int/agefriendlyworld/wp-content/uploads/2018/01/AFEE-handbook-FINAL.pdf. 2.10.2023.
World Health Organization. 2007. Global Age-friendly Cities: A Guide. https://iris.who.int/bitstream/handle/10665/43755/9789241547307_eng.pdf?sequence=1&isAllowed=y. 19.10.2023.
Yarker, S. & Buffel, T. 2022. Involving Socially Excluded Groups in Age-Friendly Programs: The Role of a Spatial Lens and Co-Production Approaches. Journal of Aging and Social Policy. 34(2), 254-274. https://doi.org/10.1080/08959420.2022.2049571. 13.9.2023.
Artikkelikuva: cottonbro studio