Korjausrakentamisen muuttuva lainsäädäntö

Uuden rakentamista ohjaavan rakentamislain ja siihen liittyvien lakien on määrä astua voimaan 1.1.2025. Lakiuudistus tuo mukanaan myös muutoksia korjausrakentamiseen. Rakentamislaki pyrkii parantamaan rakentamisen laatua sekä torjumaan ilmastonmuutosta esimerkiksi kiertotalouden ja digitalisaation avulla. Korjausrakentamiseen liittyvää vähähiilisyyttä ohjaavat rakentamislain lisäksi asetukset ja muut ohjeet. Näidenkin tiedostaminen auttaa ymmärtämään korjausrakentamiseen vaikuttavan lainsäädännön kokonaisuutta.

Korjausrakentamista ohjaavat useat lait ja asetukset. Yleisesti voidaan ajatella, että lait antavat suuremman linjan oikeusnormeja siitä, kuinka tulee menetellä ja asetukset tarkentavat laeissa annettuja oikeusnormeja. Säädöshierarkialla on suuri merkitys siihen, miten lakia tulkitaan. Lakia tulkittaessa alemman tason säädös ei saa olla ristiriidassa ylemmän tason säädöksen kanssa [1].  Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että asetus ei saa olla ristiriidassa lain kanssa.

Suomen oikeusjärjestykseen eli oikeusnormien muodostamaan kokonaisuuteen vaikuttaa vahvasti Euroopan unionin oikeus. Suomen kansallisen lainsäädännön ei tulisi olla ristiriidassa yhteisölainsäädännön eli Euroopan unionilta tulleiden oikeussääntöjen kanssa. Jos ristiriita kuitenkin on olemassa, tulee suomalaisen tuomioistuimen ensisijaisesti soveltaa yhteisön oikeussääntöjä. [1]

Euroopan unionilta tulleilla säädöksillä on suuri merkitys myös rakentamiseen, koska EU-direktiiveillä ohjataan sitä, miten Euroopan unionin jäsenmaat toimivat oman lainsäädäntönsä kanssa. EU:n direktiivit tulee panna täytäntöön Suomen kansallisessa lainsäädännössä. EU:n antamia asetuksia sovelletaan itsessään EU:n jäsenvaltioissa. [2]

Korjausrakentamista ohjaavat lait ja asetukset

Suomen lainsäädännössä on hyvin vähän suoraan korjausrakentamiseen kantaa ottavia lakeja tai asetuksia. Monessa laissa voidaan mainita korjausrakentaminen erikseen, mutta useimmissa tapauksissa säädökset koskevat vahvemmin uudisrakentamista ja niistä tulee osata tulkita ne kohdat, joilla on vaikutusta korjausrakentamiseen. Eduskunnan 1.3.2023 hyväksymässä ja 1.1.2025 voimaan astuvassa rakentamislaissa on pyritty tuomaan esille vahvemmin myös korjausrakentamiseen vaikuttavat säännökset. Ne eivät kuitenkaan ennen voimaan astumistaan vaikuta korjausrakentamiseen.

Korjausrakentamista ohjaavat esimerkiksi seuraavat lait ja asetukset:

  • Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999
    • useat pykälät
  • Jätelaki 646/2021
    • 13 § Jätteestä ja jätehuollosta aiheutuvan vaaran ja haitan ehkäiseminen
    • 121 § Velvollisuus laatia siirtoasiakirja
  • Ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä 4/13
  • Ympäristöministeriön asetus rakennuksen ääniympäristöstä 796/2017
    • 7 § Korjausrakentaminen, muutostyö ja rakennuksen käyttötarkoituksen muutos
  • Ympäristöministeriön asetus kantavista rakenteista 447/2014
    • 10 § Rakennuksen kantavuus rakennuksen korjaus- ja muutostyössä sekä käyttötarkoituksen muutoksessa
  • Useat asetukset, jotka on annettu maankäyttö- ja rakennuslain pykälien nojalla

Luettelossa mainituista laeista maankäyttö- ja rakennuslaki sisältää eniten korjausrakentamiseen liittyviä oikeusnormeja eli tässä tapauksessa pykäliä. Laeille ominaisesti myös maankäyttö- ja rakennuslaissa annetut velvoitteet eivät välttämättä ole aivan yksiselitteisiä, jolloin etenkin suunnittelun kannalta tulee tarve saada tarkkoja arvoja, joiden avulla suunnittelua voidaan viedä eteenpäin. Vähähiilisyyttä ja energiatehokkuutta mietittäessä on ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä tärkeä väline suunnittelun kannalta, koska siinä on annettu tarkkoja raja-arvoja korjaustoimiin liittyen.

Yleisenä sääntönä korjausrakentamisessa voidaan pitää sitä, että korjattaessa rakennusta tai rakennetta sen ominaisuudet eivät saa huonontua.  Jos korjattavassa rakenteessa ei ole toiminnallisesti vikaa, voidaan se korjata vastaamaan alkuperäistä tilannetta. Teknisesti toimimatonta rakennetta ei kuitenkaan voida korjata vastaamaan alkuperäistä tilannetta vaan se tulee korjata vastaamaan annettuja teknisiä vaatimuksia.

Rakennushankkeen osapuolten tulee tehdä erilaisia selvityksiä hankkeeseen liittyen. Näitä rakennusten korjaukseen liittyviä selvityksiä ovat:

  • Selvitys rakennuksen kunnosta
  • Selvitys käyttöön jäävien rakenteiden toiminnasta ja purettavista rakenteista (osa rakennesuunnitelmia)
  • Selvitys korjaus- ja muutostyön energiatehokkuudesta

Laki ei tällä hetkellä pakota tekemään esimerkiksi hiilijalanjälkilaskentaa tai muita ympäristön kuormitukseen liittyviä laskelmia. Rakennushankkeisiin ryhtyvillä voi kuitenkin olla tarve tuoda esille heidän toimintansa ympäristömyönteisyys tai vastuullisuus. Tästä syystä rakennusalalla on kehitetty kiinteistöjen ympäristösertifiointijärjestelmiä, joilla voidaan mitata kiinteistöjen ympäristötehokkuutta [3]. Suomessa käytettäviä ympäristösertifiointijärjestelmiä ovat esimerkiksi BREEAM, LEED, RTS-ympäristöluokitus sekä Joutsenmerkki. Näitä kaikkia voidaan soveltaa korjausrakentamishankkeisiin. Ne eivät ole lain vaatimia, vaan ne voidaan laatia vapaaehtoisesti esimerkiksi tilaajan tahdosta.

Tuleva rakentamislaki asettaa vaatimuksia ja selkeyttää vastuita

Lakiuudistuksen päätavoitteina ovat digitalisaation edistäminen, rakentamisen laadun parantaminen, luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen sekä hiilineutraali yhteiskunta [4]. Tavoitteiden saavuttamiseksi rakentamislaki tuo mukanaan suuren määrän muutoksia maankäyttö- ja rakennuslakiin. Lakiin on muodostettu myös useita täysin uusia säädöksiä, joilla on vaikutusta myös korjausrakentamiseen. Rakentamislain tuomat muutokset astuvat voimaan 1.1.2025. Rakentamislakiin liittyvät asetukset ovat kuitenkin vuoden 2023 lopulla vielä valmisteltavina ja osa asetusten valmisteluista on keskeytetty, koska rakentamislakiin ollaan tekemässä muutoksia Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaisesti. Näistä muutoksista ei kuitenkaan ole vielä vuoden 2023 lopulla tarkkaa tietoa, jolloin niiden vaikutuksia ei voida arvioida.

Maankäyttö- ja rakennuslaista poiketen rakentamislakiin on kirjattu oma pykälä rakennuksen korjaamiseen liittyen. Rakentamislain 30. §:n mukaan ”Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä on otettava huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet eivätkä ne saa ilman painavaa syytä heikentyä korjaus- ja muutostyössä.” Tätä voidaan pitää hyvänä yleisohjeena vietäessä suunnittelua eteenpäin. Tämän lisäksi 30. §:ssä on esitetty milloin rakenteen tai rakennusosan korjaaminen rakennusaikaista rakentamistapaa noudattaen on sallittua ja milloin rakenne tai rakennusosa tulee korjata noudattaen uuden rakennuksen rakentamista koskevia vaatimuksia. [5]

Yksi lakiuudistuksen tavoitteista on energiatehokkuuden parantaminen. Korjausrakentamiseen liittyen rakentamislaki ei kuitenkaan anna selkeitä ohjeita, milloin rakennuksen energiatehokkuutta on parannettava. Laki kuitenkin määrittelee, että energiatehokkuutta on parannettava rakentamisluvanvaraisen korjaus- ja muutostyön tai rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä, jos se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesta mahdollista.

Rakentamislain astuessa voimaan jako toimenpidelupaan ja rakennuslupaan poistetaan. Tilalle tulee yksi rakentamislupa. Tällä on pyritty siihen, että lupakynnyksen noustessa lupaa ei tarvitsisi enää hakea kaikista pienimpiin töihin. Voidaan kuitenkin todeta, että rakentamislain 42. §:n mukaisten kriteerien mukaan suurin osa korjausrakentamisen kohteista tulee tarvitsemaan rakentamisluvan. Näin ollen korjausrakentaminen ei saa suurta hyötyä lupauudistuksesta.

Vastuut ja pätevyydet

Suurena muutoksena vastuisiin on tulossa uusi kirjaus päävastuullisesta toteuttajasta. Rakentamislain 95. §:n mukaan päävastuullinen toteuttaja vastaa toteutuksen kokonaisuudesta ja laadusta. Päävastuullisena toteuttaja toimii rakentamishankkeeseen ryhtyvä, ellei tehtävään nimetä toista osapuolta. [5] Kirjatussa muodossaan vastuu on kokonaisuuden kannalta suuri ja todellisuudessa rakentamishankkeeseen ryhtyvä luultavasti pyrkii nimeämään tehtävään jonkun muun rakentamishankkeen osapuolen. Uusi kirjaus voi olla haastava suurilla hankkeilla, joissa voidaan käyttää urakkamuotona allianssia, koska allianssin toimintamalliin ei sovi antaa yhdelle osapuolelle kokonaisvastuuta urakasta.

Maankäyttö- ja rakennuslaista poiketen jatkossa suunnittelutehtävien vaativuusluokkia on neljän sijasta viisi. Uutena virallisena luokkana on ”erittäin vaativa”, mutta muutoin luokat pysyvät samoina. Erittäin vaativan tason tehtävään ei vaadita ylempää korkeakoulututkintoa. [5] Tämä helpottaa erittäin vaativaan suunnittelutehtävään käytettävien suunnittelijoiden löytämistä. Tämän lisäksi pääsuunnittelijalla ei enää ole maankäyttö- ja rakennuslain mukaista vaatimusta, jonka mukaan pääsuunnittelijan tulisi täyttää kaikkien hankkeessa olevien suunnittelutehtävien vaativuustasot. Tämä mahdollistaa jatkossa uusien henkilöiden käyttämisen pääsuunnittelijana.

Digitalisaation edistäminen ja hiilineutraali yhteiskunta

Myös suunnitteluun on tulossa muutoksia rakentamislain takia. Jatkossa rakennuksen suunnitelmat tulee olla tietomallimuotoisina tai muutoin koneluettavassa muodossa [5]. Ympäristöministeriön asetus tietomallimuotoiseen suunnitteluun on vielä vuoden 2023 loppupuolella kesken, joten nähtäväksi jää, millaiseksi esimerkiksi koneluettava muoto määritellään.

Tietomallien lisäksi suunnittelu saa vahvasti vaikutteita laissa mainitusta vähähiilisyydestä ja elinkaariominaisuuksista. Jatkossa rakennus velvoitetaan suunniteltavaksi ja rakennettavaksi sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla vähähiiliseksi. Tämän lisäksi rakennus tulee suunnitella ja rakentaa käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla ekologiseksi ja tekniseltä käyttöiältään pitkäikäiseksi. Myös korjausrakentamisessa on otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon rakennusosien ja teknisten järjestelmien huollettavuus, muunneltavuus, korjattavuus, purettavuus ja uudelleenkäytettävyys [5]. Nämä kaksi rakentamislain pykälää tuovat konkreettisesti esille lakiuudistuksen tavoitteet. Pykälien vaatimuksia selvennetään tulevilla ympäristöministeriön ja valtioneuvoston asetuksilla.

Myös käyttö- ja huolto-ohje on jatkossa tietomallimuotoinen tai muutoin koneluettavassa muodossa. Maankäyttö- ja rakennuslaista poiketen vastuu käyttö- ja huolto-ohjeen laatimisesta on annettu pääsuunnittelijalle.

Uudet selvitykset

Edellä mainittujen muutosten lisäksi rakentamislain mukana on tullut velvoitteita uusien selvitysten tekemiseksi. Alla on esitetty ne selvitykset, jotka voivat koskea korjausrakentamista tietyissä tapauksissa.

  • Purkumateriaali- ja rakennusjäteselvitys (Rakentamislaki 16 §). Ei ole pakollinen, jos purkumateriaalin määrä on vähäinen.
  • Ilmastoselvitys (Rakentamislaki 38 §). Vaaditaan korjausrakentamisessa vain rakentamislupaa edellyttävälle laajamittaisesti korjattavalle rakennukselle.
  • Materiaaliseloste (Rakentamislaki 39 §). Vaaditaan korjausrakentamisessa vain rakentamislupaa edellyttävälle laajamittaisesti korjattavalle rakennukselle.

Selvitysten pakollisuuden kannalta on hyödyllistä ymmärtää laajamittaisen korjauksen määritelmä. Korjausta pidetään laajamittaisena silloin, kun rakennuksen vaippaan tai teknisiin järjestelmiin liittyvät jälleenrakennuskustannukset ovat kokonaisuudessaan yli 25 prosenttia rakennuksen arvosta. Arvoon ei lasketa mukaan rakennusmaan arvoa. [5]

Edellä mainitut selvitykset on useissa tapauksissa laadittava rakentamislupaa haettaessa. Purkumateriaali- ja rakennusjäteselvitystä varten materiaalien määrät arvioidaan ennen hanketta ja selvitys päivitetään hankkeen lopulla vastaamaan todellista tilannetta.

Uusien vaatimusten tuomat mahdollisuudet

Tilaajilla ja rahoittajilla on usein omia vaatimuksiaan siitä, millä tavalla rakennushanke halutaan hoidettavan. Tilaajat ja rahoittajat haluavat usein toimia vastuullisesti ja olettavat myös rakennusalalla toimivien tahojen pystyvän toimimaan vastuullisesti. Rahoittajien näkökulmasta vastuulliset ja ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavat hankkeet ovat mielenkiintoisempia ja he ovat valmiimpia rahoittamaan sellaisia hankkeita. Rahoittajan on kuitenkin saatava konkreettista tietoa siitä, millä tavalla hanketta voidaan pitää vastuullisena tai ilmastoystävällisenä.

Ilmastoselvitys on yksi tapa, jolla rakennuksen hiilijalanjälkeä voidaan havainnollistaa konkreettisesti. Hiilijalanjäljen laskentaohjelmistoilla voidaan myös simuloida erilaisten vaihtoehtojen hiilijalanjälkeä ja hiilikädenjälkeä, jolloin valitun ratkaisun hyötyjä on helpompi perustella esimerkiksi rahoittajille. Ilmastoselvitys pitää sisällään koko rakennuksen elinkaaren, jolloin myös energiatehokkaat ratkaisut ovat sen kannalta tärkeitä.

Mahdollisimman ympäristöystävällinen ratkaisu rakentamisessa on myös monen tilaajan intressi. Rakennushanke on usein suuri ja näkyvä investointi yritykselle. Onnistunut ja ympäristöystävällinen rakennushanke on hyvä mainos yrityksen vastuullisuudesta ja ympäristömyönteisyydestä. Tilaajan kannalta erityisen kiinnostavana voidaan pitää ympäristösertifikaatteja, koska sen avulla voidaan viestiä ulkopuoliselle selkeästi, millä tasolla rakennuksen ympäristötehokkuus on. Osa vuokralaisista voi esimerkiksi suosia paremman ympäristötehokkuustason vaihtoehtoa, jolloin hyvän ympäristösertifikaatin saaminen voi helpottaa liiketoimintaa.

Muuttuva lainsäädäntö vaatii ajan hermolla pysymistä

Rakentamista koskeva lainsäädäntö on käymässä läpi merkittävää uudistusta rakentamislain ja siihen liittyvien lakien takia. Rakentamislakia tullaan varmasti vielä muokkaamaan tavalla tai toisella. Uuden lain ja siihen liittyvien lakien ymmärrys on yksi edellytys hyvin toimivalle rakennustoiminnalle sekä suunnittelulle. Rakentamislaki ei kuitenkaan ole ainut rakentamista ohjaava säädöskokoelma vaan rakentaminen saa vaikutteita myös EU:n direktiiveistä, kuten energiatehokkuusdirektiivistä, sekä yleisesti EU-taksonomiasta.

EU-taksonomia

EU-taksonomia eli EU:n Euroopan vihreän kehitysohjelman mukainen kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä antaa arviointikriteerejä, joiden perusteella voidaan määritellä, nähdäänkö hankkeen olevan kestävä vai ei. [6] Arviointikriteerit keskittyvät enemmän uudisrakentamiseen, mutta myös korjausrakentamiselle on annettu omia arviointikriteerejä, joita noudattamalla voidaan mahdollistaa kestävän rahoituksen kriteerien täyttyminen.

EU-taksonomiaan liittyy yhteensä kuusi tavoitetta. Ensimmäisenä tavoitteena on ilmastonmuutoksen hillintä.  Muita tavoitteita ovat ilmastonmuutokseen sopeutuminen, veden ja merellisten resurssien kestävä käyttö ja suojelu, siirtyminen kiertotalouteen, saastumisen ehkäisy ja kontrollointi sekä biodiversiteetin ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen. [7]

Ilmastonmuutoksen hillintään liittyen korjausrakentamiseen on annettu arviointikriteeri olemassa olevien rakennusten korjauksesta. Tämän mukaan rakennusten korjauksen tulee noudattaa laajamittaisiin korjauksiin sovellettavia vaatimuksia tai vaihtoehtoisesti johtaa primäärienergian kysynnän vähenemiseen vähintään 30:llä prosentilla. [6] Edellä mainitun lisäksi korjausrakentamista voivat ohjata seuraavat taksonomian arviointikriteerit:

  • Energiatehokkuuslaitteiden asennus, huolto ja korjaus
  • Uusiutuviin energialähteisiin liittyvän teknologian asennus, huolto ja korjaus. [6]

Ilmastonmuutoksen hillintään liittyvien arviointikriteerien lisäksi kaikessa rakentamisessa pitää noudattaa DNSH (do no significant harm) sekä ”minimum safeguards” -kriteerejä, jotta taloudellista toimintaa voidaan pitää kestävinä ympäristön kannalta.

EU-taksonomia antaa kestävän rahoituksen mahdollistamiseksi paljon ohjeita, joita monet toimijat pyrkivät mahdollisuuksien mukaan noudattamaan. EU-taksonomiaa ja esimerkiksi tulevaa rakentamislakia ei kuitenkaan ole luotu toisiaan silmällä pitäen. Jatkossa on siis mahdollista, että rakentamislaki ei tue taksonomian kriteerien täyttämistä, mikä voi johtaa ongelmiin rakentamishankkeilla. Uusia haasteita saattaa tuoda myös energiatehokkuusdirektiivin päivitys.

Energiatehokkuusdirektiivi

Uudistettu energiatehokkuusdirektiivi on astunut voimaan lokakuussa 2023. Suomessa toimeenpanon edellyttämä lainsäädäntö tulee olla voimassa viimeistään 2025. [8] Näin ollen myös nykyistä energiatehokkuuslakia tullaan luultavasti päivittämään.

Energiatehokkuusdirektiivin yleisenä tavoitteena on vähentää energian loppukulutusta. Jäsenmaiden loppukulutuksen tulisi vähentyä 11,7 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuonna 2020 tehtyyn kulutusennusteeseen. Kansallisesti tätä tavoitetta lähdetään tavoittelemaan ohjeellisilla kansallisilla panoksilla ja kehityspoluilla. Suuressa roolissa on julkinen sektori, jolle direktiivi antaa erityisiä velvoitteita. Julkisen sektorin tulee vähentää energiankulutusta vuosittain 1,9 prosenttia ja julkisten elimien omistamien rakennusten kokonaispinta-alasta korjataan vuosittain vähintään kolme prosenttia. [9]

Näiden velvoitteiden voidaan olettaa kasvattavan julkisen sektorin korjaushankkeiden määrää. Korjauksien voidaan ajatella kohdistuvan sellaisiin rakennuksiin, joissa energiatehokkuus on helposti parannettavissa tai muutoin korjaus helposti toteutettavissa. Vielä ei kuitenkaan ole selvää näkemystä siitä, miten uudistunut direktiivi tulee todellisuudessa vaikuttamaan korjausrakentamiseen.

Uudistusten aikataulu

Taksonomian, rakentamislain ja energiatehokkuusdirektiivin tuomat uudet velvoitteet eivät kaikki astu voimaan samanaikaisesti. Tästä syystä uusien velvoitteiden voimaantuloa voi olla hankala ymmärtää. Alla olevassa kuvassa 1 on esitetty kuinka taksonomian, rakentamislain ja energiatehokkuusdirektiivin uudet velvoitteet tulevat ajallisesti voimaan. Kuvaus ei ole täysin kattava, mutta antaa lukijalle jonkinlaisen käsityksen tulevasta.



Vuonna 2023: Uusi rakentamislaki hyväksytään tulevaksi voimaan 1.1.2025,  CSRD-direktiivi
voimaan, uudistettu energiatehokkuusdirektiivi astuu voimaan
Vuonna 2024: Taksonomian raportointivelvoite laajenee koskemaan kaikkia suuria yrityksia.
Vuonna 2025: Rakentamislaki sekä tähän liittyvät asetukset (niiltä osin kun valmiita) astuvat voimaan, Energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanon edellyttämä lainsäädäntö tulee olla voimassa.
Vuonna 2027: Taksonomian raportointivelvoite laajenee koskemaan myös PK-yrityksiä, Julkisten
rakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten energiatehokkuus- luokka E.
Vuonna 2028: Uudet rakennukset päästöttömiä ja varustelu aurinkoenergiatekniikalle.
Vuonna 2030: Asuinkerrostalojen saavutettava energiatehokkuus- luokka E, julkisten rakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten energiatehokkuus- luokka D.
Vuonna 2032: Peruskorjattavissa asuinrakennuksissa varustelu aurinkoenergiatekniikalle
Vuonna 2033: Asuinkerrostalojen saavutettava energiatehokkuus- luokka D
Kuva 1. Energiatehokkuusdirektiivin, rakentamislain ja taksonomian tuomat vaikutukset.

Kuten edellä on jo ilmennyt, rakentaminen on vahvasti säädeltyä toimintaa. Eri asetusten ja lakien kokonaisuutta voi olla vaikea hahmottaa, mutta niiden tunteminen auttaa toimimaan erilaisissa rakennusalan tehtävissä. Lainsäädäntö onkin yksi rakennusalan ammattilaisten työkaluista, joilla rakentamishankkeita saadaan jatkossakin vietyä onnistuneesti loppuun asti.


Lähteet:

  1. Eduskunta. (2023). Lainsäädäntö. Saatavilla: https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/kotimainen_oikeus/kotimaiset-oikeuslahteet/Sivut/Lainsaadanto.aspx [Viitattu 29.9.2023]
  2. Euroopan unionin viralliset verkkosivut (2023a). Suomen kansallinen lainsäädäntö. Saatavilla: https://e-justice.europa.eu/6/FI/national_legislation?FINLAND&member=1 [Viitattu 29.9.2023]
  3. Green Building Council (2023a). Ympäristöluokitukset. Saatavilla: https://figbc.fi/ymparistoluokitukset [Viitattu 29.9.2023]
  4. Hallituksen esitys eduskunnalle rakentamislaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 139/2022). Annettu Helsingissä 15.9.2022. Saatavilla: https://finlex.fi/fi/esitykset/he/2022/20220139 [Viitattu 10.8.2023]
  5. Rakentamislaki 751/2023. Annettu Helsingissä 21.4.2023. Saatavilla: https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20230751?search%5Ball%5D=laitteiden&search%5Bkohdista%5D=koko&search%5Btype%5D=tekstihaku [Viitattu 2.10.2023]
  6. Green Building Council (2023b). EU-taksonomia. Saatavissa: https://figbc.fi/opi-lisaa/eu-taksonomia [Viitattu 3.10.2023]
  7. Euroopan unionin viralliset nettisivut (2023b). EU-taksonomia. Saatavilla: https://ec.europa.eu/sustainable-finance-taxonomy/ [Viitattu 4.10.2023]
  8. Työ- ja elinkeinoministeriö (2023b). Energiatehokkuusdirektiivin uudistaminen. Saatavilla: https://tem.fi/energiatehokkuusdirektiivin-uudistaminen [Viitattu 4.10.2023]
  9. Euroopan unionin neuvosto (2023). Neuvosto hyväksyi energiatehokkuusdirektiivin. Saatavilla: https://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2023/07/25/council-adopts-energy-efficiency-directive/ [Viitattu 4.10.2023]

Kirjoittajat:

Tommi Salonen, Tero Leppänen, Beata Rantaeskola, Pinja Kasvio ja Jarmo Mäkelä, Welado Oy

Tämä artikkeli on tuotettu osana Karelia-ammattikorkeakoulun Vähähiilinen ja energiatehokas korjausrakentaminen EAKR-projektin toimenpiteitä. Projektin tavoitteena on tuottaa uuttaa tietoa ja menetelmiä vähäpäästöiseen, energiatehokkaaseen sekä rakentamisen kiertotaloutta edistävään korjausrakentamiseen. Tutkimus- ja kehittämisprojektin rahoituksesta vastaa Etelä-Savon Elinkeino-, Liikenne- ja Ympäristökeskus EAKR-ohjelmasta.

ELy-keskus, Business Joensuu, Vipuvoimaa EU:lta

Artikkelikuva: Freepik