Energiamurros korjausrakentamisessa – energiatehokkuutta nykyaikaisella talotekniikalla

Energiasektori on kokemassa valtavaa muutosta globaalisti ja uusiutuvan energian käytön lisäämisellä tavoitellaan jopa täydellistä omavaraisuutta [1]. Esimerkiksi EU:n ilmastotavoitteena on luopua fossiilisista polttoaineista täysin vuoteen 2050 mennessä [2]. Uusiutuvan energian käytön yleistyminen ja muodostuminen systeemitason kokonaisuuksiksi tarkoittaa nykyisen energiantuotannon täydellistä murrosta [1]. Arvioiden mukaan OECD-maiden nykyisestä rakennuskannasta on edelleen 75–90 prosenttia käytössä vuonna 2050 [2].  Vain noin 1–2 prosenttia rakennuskannasta uusiutuu vuosittain [3]. Suurin osa nykyisestä rakennuskannasta ei täytä voimassa olevien standardien vaatimuksia energiatehokkuudelle ja siksi rakennusten energiatehokkuus on keskeinen painopiste sekä eurooppalaisessa että maailmanlaajuisessa ilmasto- ja energiapolitiikassa. Ilmastotavoitteiden saavuttamisen lisäksi energiatehokkaisiin teknologioihin ja uusiutuvaan energiaan panostaminen tukevat myös talouskasvua investointien kautta. [2]

Korjausrakentamisella päästövähennyksiä

Rakennusten energiankulutuksen vähentäminen on rakennetun ympäristön hiilijalanjäljen pienentämisen kannalta yksi korkeimmista prioriteeteista ja korjausrakentamisella on tässä työssä valtava potentiaali [4]. Uudisrakentamisen vaikutukset rakennuskannan energiatehokkuuteen tulevat näkyviin vasta pitkällä aikajänteellä, kun taas korjausrakentaminen on tämänhetkisten päästöjen vähentämisessä keskeistä [3]. Rakennusten ympäristövaikutusten vähentäminen vaatii tiukempia toimia niiden energiatehokkuudelle koskien sekä uusia että olemassa olevia rakennuksia. EU:n komission energiatehokkuusdirektiivi (EED) ja energiatehokkuusstandardit (EPBD) pyrkivät vastaamaan tähän tavoitteenaan saavuttaa energiatehokas ja jopa hiilineutraali rakennuskanta EU:ssa vuoteen 2050 mennessä. Monissa EU-maissa on jo energiatehokkuuteen liittyviä standardeja ja regulaatiota uudisrakentamista koskien, mutta olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuus tuntuu jääneen tarkastelun ulkopuolelle. Vanhempi rakennuskanta on rakennettu ennen nykyisten vaatimusten voimaan tuloa, minkä vuoksi niiden energiatehokkuus on usein huonolla tolalla. [5]

Asuinrakennukset ovat kaupunkiympäristön suurimpia päästölähteitä ja näitä päästöjä voidaan vähentää merkittävästi vanhaa rakennuskantaa uusimalla, jolloin käytönaikaiset vaikutukset vähentyvät useimmiten juuri parantuneen energiatehokkuuden ansiosta [6]. Kustannustehokkaiden energiansäästökeinojen käyttöönotto voi tutkimusten mukaan vähentää energiankulutusta jopa 57 % ja piikkisähkönkulutusta 29 % [5]. Energiatehokkuuden parantamisella voidaan rakennusten käytönaikaisia ympäristövaikutuksia vähentää merkittävästi ja Hasik ym. [7] tutkimuksen mukaan korjausrakentamisella voidaan vähentää ympäristövaikutuksia jopa 53–75 % verrattuna uudisrakentamiseen. Hiilineutraalin rakennuksen keskeinen ominaisuus on hyvin matala energiankulutus ja monissa maissa suunnitellaan jo nollaenergiarakennuksia (Net Zero Energy Buildings, NZEB), joissa matala energiankulutus saadaan aikaiseksi optimoimalla rakennuksen rakenteellista energiatehokkuutta (passiivinen keino) sekä talotekniikalla (aktiivinen keino). [5] Tarkemmin rakennusten rakenteellisen energiatehokkuuden parantamisesta on kerrottu toisessa artikkelissa.

Rakennukset syövät leijonanosan käyttämästämme energiasta

Rakennukset kuluttavat jopa 40 % kaikesta EU:ssa käytetystä energiasta ja nykyisellään alle kolme prosenttia EU:n rakennuskannasta kuuluu energiatehokkuusluokkaan A [2]. Suomessa rakennusten lämmitys vie noin neljäsosan kaikesta käyttämästämme energiasta. Asuinrakennusten käyttämästä energiasta noin kaksi kolmasosaa kuluu tilojen lämmitykseen. Yleisimmät asuinrakennusten lämmitystavat Suomessa ovat kaukolämpö, puu ja sähkö, jotka yhdessä kattavat yli 80 % tilojen lämmitykseen kuluvasta energiasta. Näiden jälkeen suosituin energianlähde ovat erilaiset lämpöpumput, joiden tuottaman lämpöenergian osuus on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2010. Kaukolämpö on Suomen yleisin lämmitystapa ja sen ominaispäästöt ovat laskeneet viime vuosina huomattavasti, kun energiantuotannossa on siirrytty käyttämään enemmän uusiutuvia energialähteitä. Selvimmät muutokset rakennusten lämmitystapojen kehityksessä 2010-luvulta eteenpäin ovat olleet öljylämmityksen nopea väheneminen ja maalämpöpumppujen suosion kasvu. [8]

Uudet energiaratkaisut käyttöön korjausrakentamisen kohteissa

Rakentamisen aikana tehdyt valinnat vaikuttavat vuosikymmeniä eteenpäin ja suunnittelu-, hankinta- ja rakennusvaiheessa tehtyjen ratkaisujen muuttaminen jälkikäteen voi olla hyvin kallista tai jopa mahdotonta. Vanhassa rakennuksessa on usein kustannustehokkaampaa pyrkiä lämmitysinvestoinnin sijaan pienentämään energiankulutusta. Sen sijaan, että vanhassa rakennuksessa investoidaan uusiin lämmityslaitteisiin, kannattaa ensisijaisesti aina tarkastella rakennuksen tiiveyttä ja sitä kautta pyrkiä vähentämään nykyistä energiankulutusta. [3] Tämän jälkeen uusilla energiaratkaisuilla voidaan entisestään parantaa kohteen energiatehokkuutta.

Uusia ratkaisuja rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen perinteisiin vaihtoehtoihin kuten suoraan sähkölämmitykseen verrattuna ovat muun muassa maalämpö, lämpöpumput, aurinkoenergia, automaattinen lämmöntalteenotto ja ilmanvaihto, kulutusjousto, tuottajakuluttajuus ja älykkäät energiajärjestelmät. Hybriditekniikoilla tarkoitetaan yleensä järjestelmiä, joissa yhdistetään uusiutuvan energian ratkaisuja keskenään tai uusiutuvan energian ratkaisuja yhdistetään jo olemassa olevaan vanhempaan tekniikkaan. Hybridiratkaisuilla pystytään usein takaamaan keskeytymätön energiantuotanto huolimatta eri tuotantomenetelmien erilaisista kausivaihteluista ja energian varastointitarpeesta. [1]

Maalämpö

Uusissa pientaloissa maalämpöpumppu on nykyään ylivoimaisesti suosituin lämmitysjärjestelmä [8]. Tavanomainen maalämpöputkisto voidaan asentaa joko vaakatasoon noin 1–1,5 metrin syvyyteen, jolloin se vaatii tonttipinta-alaa tai se voidaan porata myös pystysuoraan kalliokaivoon, jolloin puhutaan kalliolämmöstä. Kalliokaivoja voidaan tarvittaessa porata useampia, jolloin ratkaisun kapasiteetti riittää tarjoamaan sekä lämmitys- että jäähdytysenergiaa kaikenkokoisille rakennuksille. Kalliolämpö onkin suosituin geoenergian hyödyntämismuoto Suomessa. Kalliolämpöjärjestelmän etuja ovat asentamisen helppous, toteutettavuus myös pienellä tontilla sekä järjestelmän toimintavarmuus. Esiintyvät ongelmat liittyvät lähinnä porattavien kaivojen alimitoitukseen rakennuksen tarpeisiin nähden. Myös vesistölämmön hyödyntäminen on mahdollista asentamalla lämmönkeruuputkisto rakennuksen lähellä sijaitsevan vesistön pohjaan, johon putkisto ankkuroidaan paikalleen. Suomessa vesistölämmön haasteina ovat kuitenkin vesistöjen jäätyminen sekä erityisesti jäiden lähtö, jotka herkästi vahingoittavat asennettua putkistoa. Koska lämpöä on usein saatavilla eniten silloin, kun sitä ei tarvita, on kausivarastointi tulossa ratkaisuksi lämmöntarpeen vaihteluihin ja lämpöä voidaan varastoida maan alle esimerkiksi veteen tai kallioon. Tällöin maalämpöratkaisut mahdollistavat myös rakennuksen jäähdyttämisen kesähelteillä. [1] Maalämmön suhteen tulee huomioida, että se ei sovellu kaikille alueille tai korjausrakentamisen kohteisiin, joissa maaperäolosuhteet, kaukolämpöverkko, tunnelit, vesijohdot, sähkökaapelit, pohjavesialueet tms. maanalaiset rakenteet estävät maalämmön asentamisen. Lisäksi maalämmön keruuputkiston asentaminen niin maaperään kuin vesistöön on aina luvanvaraista ja vaatii tarvittavan toimenpideluvan hakemisen kunnan rakennusvalvonnasta.

Ilmalämpöpumppu ja ilma-vesilämpöpumppu

Ilmalämpöpumppu koostuu ulkoyksiköstä ja yhdestä tai useammasta sisäyksiköstä. Ulkoyksikkö kerää lämmitysenergiaa ulkoilmasta ja siirtää sen sisäyksikön kautta huoneilmaan. Lämmityksen lisäksi ilmalämpöpumppua voidaan käyttää myös rakennuksen jäähdyttämiseen. Ilmalämpöpumpun etuna on, että se on helppo asentaa kaikentyyppisiin rakennuksiin, niin uusiin kuin vanhoihin, eikä se vaadi rakenteilta erikoisratkaisuja. Lisäksi hinnaltaan se on lämpöpumppuvaihtoehdoista edullisin. Ilmalämpöpumpun hyötysuhde ja tehontuotto pienenevät ulkoilman viilentyessä, jolloin kovilla pakkasilla ilmalämpöpumpun hyötysuhde voi laskea lähes suoran sähkölämmityksen tasolle. Siksi ilmalämpöpumppu ei sovellu rakennuksen ainoaksi lämmitysmuodoksi ympärivuotisesti. Ilmalämpöpumppu soveltuu hyvin esimerkiksi öljy- tai suoran sähkölämmityksen rinnalle. [9]

Ilma-vesilämpöpumppu ottaa lämmitysenergiaa ulkoilmasta ja siirtää sen vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään. Ilma-vesilämpöpumppu soveltuu hyvin kohteisiin, joissa ei voida toteuttaa maalämmön vaatimaa vaakaputkistoa tai lämpökaivoa tai kun maalämpöinvestointi on kustannukseltaan energiantarpeeseen nähden liian suuri. Kuten ilmalämpöpumpulla, myös ilma-vesilämpöpumpun hyötysuhde ja tehontuotto heikkenevät ulkoilman viilentyessä ja kaikkein kylmimmillä pakkaskeleillä pumppu sammuttaa itsensä automaattisesti ja lämmitys tehdään sähkövastuksella. Siksi myös ilma-vesilämpöpumppu tarvitsee rinnalleen muita lämmitysmuotoja tukemaan ja tarvittaessa kattamaan koko rakennuksen lämmitystarpeen. [10]

Aurinkoenergia

Suomessa saatavan auringon vuorokauden keskiteho vaihtelee voimakkaasti vuodenajan ja vuorokauden mukaan ja jonkin verran myös leveysasteen mukaan ollen korkeampi Etelä-Suomessa kuin pohjoisessa. Aurinkoenergiaa hyödynnetään yleensä passiivisesti auringon lämmittäessä rakennusten ulkoseiniä ja säteilemällä sisätiloihin ikkunoiden kautta. Aurinkoenergian passiivista hyödyntämistä voidaan tehostaa sijoittamalla rakennuksen isot ikkunat kaakkoon, etelään ja lounaaseen suuntautuville seinustoille. [1]

Aurinkopaneelien asentamisen on todettu olevan tehokas keino täyttämään rakennuksien energiantarvetta ja vähentämään niiden hiilijalanjälkeä [5,6]. Aurinkoenergiaa voidaan hyödyntää lämmön muodossa aurinkokeräimillä tai sähkönä aurinkopaneeleilla. Aurinkokeräimet keräävät lämpöä auringosta, joka siirtyy välittäjäaineena toimivan nesteen tai kaasun välityksellä keräimistä ja sitä voidaan varastoida tai käyttää suoraan rakennuksen taikka käyttöveden lämmitykseen. Nykyisin markkinoilla on kattopeltejä ja seinämateriaaleja, joihin aurinkokeräimet ovat jo valmiiksi integroituina ja näin aurinkokeräimien asennustyöstä tulee vain vähän lisäkustannuksia rakennusvaiheessa, ja aurinkokeräimet vaikuttavat mahdollisimman vähän rakennuksen ulkonäköön. Aurinkolämpö voidaan varastoida esimerkiksi maalämpöä varten porattuihin kalliokaivoihin. Kun aurinkokeräinten tuottama ylijäämälämpö kesällä lämmittää kalliokaivoa ympäröivää peruskalliota, saadaan kaivosta lämpöä maalämpöpumpulla paremmalla hyötysuhteella seuraavana talvena. Aurinkolämmön kanssa välivarastointi esim. lämminvesivaraajaan on merkittävä osa järjestelmää, sillä auringonpaistetta on lämmityskäyttöön saatavilla eniten silloin, kun sitä ei juuri kuluteta. [1]

Auringon säteilyä voidaan lämmön lisäksi hyödyntää muuttamalla sitä suoraan sähköksi valosähköisen ilmiön avulla aurinkopaneeleilla. Aurinkopaneeleja valmistetaan nykyään erilaisista materiaaleista, mutta piipohjaset paneelit ovat osoittautuneet luotettaviksi, ja niitä on ollut käytössä jo 20–30 vuotta. Kuten aurinkokeräimiä, myös aurinkopaneeleita saa valmiiksi rakennusmateriaaleihin integroituina, jolloin paneelien asennuskustannukset voivat pääosin sisältyä normaaleihin rakentamiskustannuksiin. [1]

Automaattinen lämmöntalteenotto ja ilmanvaihto  

Kun rakenteelliset energiatehokkuuden asiat ovat kunnossa, ilmanvaihdon merkitys energiatehokkuuden parantamisessa on merkittävä, sillä jopa 30 % lämmitetystä huoneilmasta haihtuu hukkalämpönä ilmanvaihdon mukana kiinteistöstä. Tämä poistoilman lämpöenergia on hyödynnettävissä lämmöntalteenotolla eli LTO:lla. Talteen otetulla lämpöenergialla voidaan lämmittää rakennuksen tuloilmaa. Toimivalla lämmöntalteenotolla voidaan säästää lämmityskustannuksissa merkittävästi, kun lämmin ilma ei poistu rakennuksesta ilmanvaihdon mukana. Lämmöntalteenotto mahdollistaa ilmanvaihdon lämmönhukan vähenemisen ja säästää jopa kymmenestä kolmeenkymmeneen prosenttiin kiinteistön lämmitysenergiassa, kun ilmanvaihto uusitaan koneelliseksi tulo−poisto- järjestelmäksi lämmöntalteenotolla. [11] Lämmöntalteenotto on kustannuksiltaan kohtuullinen ja optimoituna sen käyttö on automatisoitua ja energiaa säästävää. Uusimmissa lämmöntalteenottolaitteissa lämmöntalteenoton vuosihyötysuhde on yleisesti yli 90 % ja koneen puhaltimien sähkönkulutus voi olla puolet verrattuna 20 vuotta vanhaan laitteeseen. Automatisoitu ja optimoitu lämmöntalteenotto toimii ilman käyttäjän vaivannäköä ja sen avulla saadaan merkittäviä säästöjä lämmitystarpeessa ja lämmityskustannuksissa. LTO:ta voidaan soveltaa erilaisissa kiinteistöissä, mikä tekee siitä monipuolisen ja sovellettavissa olevan ratkaisun. Lämmöntalteenottojärjestelmät vaativat kuitenkin asiantuntevan suunnittelun toimiakseen optimaalisesti.

Kulutusjousto, tuottajakuluttajuus ja älykkäät energiajärjestelmät

Sähkön merkitys rakennusten lämmityksessä kasvaa tulevaisuudessa, kun energiantuotannossa siirrytään pois fossiilisista polttoaineista ja yhä suurempi osa energiasta tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä kuten tuuli- ja aurinkoenergialla. Tuuli- ja aurinkoenergia ovat tuotannoltaan vaihtelevia, jolloin energian tuotanto ja kysyntä eivät aina kohtaa. [8] Kun uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen johtaa tarjolla olevan sähkön määrän vaihteluun, heijastuu tämä vaihtelu voimakkaasti myös hintoihin, mikä tekee kulutusjoustosta kannattavaa ja välttämätöntä kaikenkokoisille rakennuksille. Automatiikalla ohjattu rakennusten kulutusjousto tekee niistä autonomisempia ja rakennuksen käyttäjille rakennuksen älykkyys ei välttämättä näy mitenkään, koska sisäolosuhteet pysyvät hyvinä riippumatta muutoksista käyttäjämäärässä, säässä, energian hinnassa tai sen saatavuudessa. Vaikka älykkäät talotekniset järjestelmät toimivat autonomisesti, vaatii kulutusjousto myös rakennusten käyttäjiltä ennen kaikkea ajattelutavan muutosta; miten voisin muuttaa omaa kulutustani kulutuspiikkien tasaamiseksi. EU on kehittänyt älyindikaattorin eli SRI (Smart Readiness Indicator) kuvastamaan rakennusten kykyä optimoida energiankäyttöään suhteessa rakennuksen käyttäjien tarpeisiin ja sähköverkon tilaan. SRI tulee mahdollisesti tulevaisuudessa energiatodistuksen rinnalle, mutta se koskisi aluksi vain suuria rakennuksia. [12]

Rakennuksiin asennettavat uusiutuvan energian ratkaisut kuten pientuulivoimalat ja aurinkopaneelit mahdollistavat myös tuottajakuluttajuuden, mikä tarkoittaa sitä, että energian kulutuksen lisäksi kuluttaja myös tuottaa energiaa ja voi syöttää ylijäämäenergiansa takaisin verkkoon. Tämä vaatii investointeja kaksisuuntaisen sähkö- tai kaukolämpöverkon rakentamiseen ja myös EU:n ja maakohtaisten tuottajakuluttajuutta koskevien lakien ja määräysten ymmärtämistä. [2]. Muun muassa uusiutuvan energian vaihtoehtojen mahdollistama energian takaisinmyynti on nostettu yhdeksi keinoksi vähentää rakennusten hiilijalanjälkeä [5]. Kuvassa 1 on esitetty yhteenveto talotekniikan ratkaisujen merkittävimmistä hyödyistä ja haasteista.

Aurinkoenergia: Hyödyntää uusiutuvaa energiaa, Keskitehon vaihtelu vuodenajan ja vuorokauden
mukaan, Saatavilla eniten aikoina, jolloin tarve lämmitykselle ei ole suuri.
Ilma- ja ilma-vesi- lämpöpumppu:Asennus uusiin ja vanhoihin kohteisiin ilman rakenteiden erikoisratkaisuja, Helteillä jäähdyttäminen mahdollista, kovilla pakkasilla hyötysuhde laskee.
Älykkäät energiajärjestelmät: Automaatio tuo helppokäyttöisyyttä, Ohjaa energiankäyttöä ja kulutuskäyttäytymistä halvemmille tunneille, Ei saa isoa muutosta aikaan ilman muita talotekniikan investointeja
Maalämpö: Toimintavarmuus läpi vuoden, Asentaminen on luvanvaraista ja vaatii tonttipinta-alaa,
Asentaminen voi estyä erilaisten maanalaisten rakenteiden takia
Kuva 1. Talotekniikan ratkaisujen merkittävimmät hyödyt ja haasteet.

Paikallisella yhteistyöllä symbioottisia hyötyjä ja riskienjakoa

Vaikka rakennusten energiatehokkuudesta on annettu lukuisia ohjeistuksia ja rakennusten energiatehokkuutta valvotaan, on työhön ryhdytty hitaasti ja epäröiden. Tiedon puute ja se, että eri energiatehokkuusratkaisuista ei ole vielä saatu riittävää näyttöä ja kokemusta, saavat hankkeiden riskit vaikuttamaan suuremmilta ja kasvattavat niiden kustannuksia. Energiatehokkuushankkeissa sijoitetun pääoman tuotto saadaan aikaan energiansäästöillä eikä tulojen kasvulla, kun taas rahoitusta on perinteisesti tarjottu toteuttajan kasvun tueksi eikä niinkään kulujen optimointia varten. Tämä osaltaan hankaloittaa energiatehokkuushankkeiden toteuttamista. Taloudelliset kannattavuuslaskemat ovat erittäin tärkeitä energiainvestointeja perusteltaessa, koska investointipäätöksillä on pitkän aikavälin seurauksia. Yleisimmin käytetty laskentamenetelmä on takaisinmaksuajan laskeminen, mikä ei kuitenkaan ota huomioon teknisen käyttöiän tai kannattavuuden näkökohtia. Uutta energiatehokkuusinvestointia suunniteltaessa onkin hyödyllistä arvioida hankkeen elinkaarikustannuksia. [2] Tarkemmin elinkaarikustannusten laskennasta on kerrottu artikkelissa ”Korjausrakentamisen monitavoiteoptimointi elinkaarisuunnittelun avulla”.

On huomioitava, että yksittäisen rakennuksen hiilineutraaliuden saavuttaminen voi olla kallista ja haastavaa, mutta asuinalueen mahdollisuudet onnistua tässä yhdessä ovat huomattavasti paremmat [5]. Asuinalue voi investoida yhdessä esimerkiksi uusiutuvan energian ratkaisuihin, jotka palvelevat kaikkia alueen rakennuksia. Esimerkiksi pien-CHP-laitokset (Combined Heat and Power) voisivat soveltua laajemman asuinalueen yhteiseen energiantuotantoon. Pullonkaulana pien-CHP-laitoksille on ollut aiemmin sähkön hinnan halpuudesta johtuva huono kannattavuus, minkä takia pienet yksiköt ovat soveltuneet pääasiassa käyttöön tuottajan omassa taloudessa esimerkiksi maatiloilla [1]. Yksi mahdollisuus on myös hyödyntää hukkalämpöä teollisuuslaitoksista tai vaikkapa datakeskuksista teollisten symbioosien kautta. Teollisuuslaitoksen tuottama hukkalämpö voidaan ohjata sen läheisyydessä sijaitsevan asuin- tai toimistorakennuksien lämmittämiseen alueellisen kaukolämpöverkoston avulla. Näiden ratkaisujen toteuttaminen vaatii kuitenkin niiden suunnittelua hyvissä ajoin ennen teollisen toiminnan käynnistämistä, koska ratkaisujen toteutus jälkikäteen jo olemassa oleviin rakennuksiin on haastavaa ja kallista [13]


Lähteet

  1. Peura P., Hiltunen E., Haapanen A., Auvinen K., Soukka R., Törmä H., Kujala S., Pohjola J., Mäkiranta A., Välisuo P., Grönman K., Kumar R., Rasi S., Lehtonen E. & Anttila P. 2017. Hajautetun uusiutuvan energian mahdollisuudet ja rajoitteet (HEMU). Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 35/2017. Saatavilla: https://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/35_hajautetun-uudiutuvan-energian-mahdollisuudet-ja-rajoitteet.pdf
  2. EFFECT4buildings. 2020. Työkalut ja välineet rakennusten energiatehokkuuden parantamisessa. Saatavilla: https://www.effect4buildings.se/wp-content/uploads/EFFECT4buildings-combined-guide-for-printing-Finnish.pdf
  3. Motiva. 2022. Rakentaminen ja rakennukset. Saatavilla: https://www.motiva.fi/julkinen_sektori/kestavat_julkiset_hankinnat/tietopankki/rakentaminen_ja_rakennukset [Viitattu 19.10.2023]
  4. Mastrucci A., Marvuglia A., Benetto E. & Leopold U. 2020. A spatio-temporal life cycle assessment framework for building renovation scenarios at the urban scale. Renewable and Sustainable Energy Reviews, Vol. 126. Saatavilla: https://doi.org/10.1016/j.rser.2020.109834
  5. Garriga S.M., Dabbagh M. & Krarti M. 2020. Optimal carbon-neutral retrofit of residential communities in Barcelona, Spain. Energy and Buildings, Vol. 208. Saatavilla: https://doi.org/10.1016/j.enbuild.2019.109651
  6. Luo X., Ren M., Zhao J., Wang Z., Ge J. & Gao W. 2022. Life cycle assessment for carbon emission impact analysis for the renovation of old residential areas. Journal of Cleaner Production, Vol. 367. Saatavilla: https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2022.132930
  7. Hasik V., Escott E., Bates R., Carlisle S., Faircloth B. & Bilec M.M. 2019. Comparative whole-building life cycle assessment of renovation and new construction. Building and Environment, Vol. 161. Saatavilla: https://doi.org/10.1016/j.buildenv.2019.106218
  8. SYKE. 2022. Rakennusten lämmitys kuluttaa runsaasti energiaa. Saatavilla: https://www.ilmasto-opas.fi/artikkelit/rakennusten-lammitys-kuluttaa-runsaasti-energiaa [Viitattu 19.10.2023]
  9. Motiva. 2023. Ilmalämpöpumppu (ILP). Saatavilla: https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/remontoi_ja_huolla/energiatehokas_sahkolammitys/lampopumpun_hankinta/ilmalampopumppu [Viitattu 19.10.2023]
  10. Motiva. 2023. Ilma-vesilämpöpumppu (IVLP). Saatavilla: https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/remontoi_ja_huolla/energiatehokas_sahkolammitys/lampopumpun_hankinta/ilma-vesilampopumppu [Viitattu 19.10.2023]
  11. Motiva. 2023. Korjaushankkeet ja energiatehokkuuden huomioiminen. Saatavilla: https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/taloyhtiot_-_yhdessa_energiatehokkaasti/korjaushankkeet_ja_energiatehokkuuden_huomioiminen [Viitattu 12.10.2023]
  12. Ketomäki J. 2022. Uusiutuvat energialähteet edellyttävät kulutusjoustoa myös rakennuksilta. Saatavilla: https://www.rakennamme.fi/kiinteistot/uusiutuvat-energialahteet-edellyttavat-kulutusjoustoa-myos-rakennuksilta/ [Viitattu 19.10.2023]
  13. Leppänen T., Romka R. & Tervonen P. 2020. Utilization of Data Center Waste Heat in Northern Ostrobothnia. Tehnički glasnik, Vol 14, No 3. Saatavilla: https://doi.org/10.31803/tg-20200706172649

Kirjoittajat:

Tero Leppänen, Beata Rantaeskola, Jarmo Mäkelä ja Pinja Kasvio, Welado Oy

Tämä artikkeli on tuotettu osana Karelia-ammattikorkeakoulun Vähähiilinen ja energiatehokas korjausrakentaminen EAKR-projektin toimenpiteitä. Projektin tavoitteena on tuottaa uuttaa tietoa ja menetelmiä vähäpäästöiseen, energiatehokkaaseen sekä rakentamisen kiertotaloutta edistävään korjausrakentamiseen. Tutkimus- ja kehittämisprojektin rahoituksesta vastaa Etelä-Savon Elinkeino-, Liikenne- ja Ympäristökeskus EAKR-ohjelmasta.

ELy-keskus, Business Joensuu, Vipuvoimaa EU:lta

Artikkelikuva: Vecteezy