Tässä artikkelissa kuvataan työelämälähtöinen ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyöprosessia, jossa käytettiin tutkimuksellisen kehittämisen lähestymistapaa konstruktivistista kehittämistyön menetelmäprosessia noudattaen (Toikko & Rantanen 2009). Kehittämistyö toteutettiin työelämä- ja korkeakouluyhteistyössä sekä osallistaen kohderyhmää.
Kehittämistyön tarkoituksena oli suunnitella, toteuttaa ja arvioida tukiperhevanhempien käsikirja hyödyntäen tukiperhevanhempien kokemuksia ja tukityöntekijöiltä ja tukiperhevanhemmilta kerättyä palautetta. Tavoitteena oli helpottaa tukiperhevanhempien tiedonsaantia ajasta ja paikasta riippumatta kehittämällä toimeksiantajan asiakasohjausmateriaalia. Kehittämistyö toteutettiin Karelia- ja Savonia-ammattikorkeakoulujen sosionomi ylempi AMK opiskelijoiden yhteistyönä ja sen toimeksiantaja oli lastensuojelupalveluita tarjoava järjestö.
Kehittämisessä olennaista ovat osallistaminen ja ratkaisun merkityksellisyys
Kehittämistyön tietoperusta perustui sosiaalihuollon tukiperhetoimintaan, sosiaalihuollon asiakasohjaukseen sekä vaikuttavan työn johtamiseen sosiaalihuollon asiakasohjauksessa. Menetelmäprosessiksi valikoitu konstruktivistinen malli, mikä soveltuu konkreettisen tuotoksen, kuten käsikirjan suunnitteluun jatkuvan kehittämisen ideologiaa hyödyntäen. Työelämälähtöisessä kehittämistyössä keskeistä on ratkaisun merkityksellisyys ja hyödynnettävyys käytännössä todettuun ongelmaan.
Kehittämistyön kohderyhmä, tukiperhevanhemmat, otettiin mukaan kehitysprosessiin jo varhaisessa vaiheessa ja toimeksiantajan edustajat osallistuivat aktiivisesti koko prosessin ajan käsikirjan kehittämiseen. Kohderyhmää ja tukityöntekijöitä osallistettiin kehittämistyöhön kartoittamalla heidän tarpeitaan verkkokyselyllä käsikirjan suunnitteluvaiheessa. Konstruktivistisen mallin mukaisesti, heiltä pyydettiin lisäksi välipalaute käsikirjan ensimmäisestä versiosta ennen sen viimeistelyä lopulliseen muotoonsa. Kehittämistyössä yhdistettiin aikaisempaa teoriatietoa, kohderyhmältä kerättyä tietoa, sekä hyödynnettiin yhteistyötä ja vuorovaikutusta työn toimeksiantajan kanssa. Kehittämistyö johti asetetun tarkoituksen ja tavoitteen saavuttamiseen ja tuotoksena syntyi sähköisesti julkaistava asiakasohjausmateriaali, tukiperhevanhempien käsikirja.
Opiskelijoiden kokemukset kehittämisprosessista
Kehittämisprosessi vaatii monipuolista osaamista, yhteistyötä sekä itsenäistä päätöksentekoa omaan asiantuntijuuteen luottaen. Teoriaperustainen menetelmäprosessi varmistaa näyttöön perustuvan ja toisaalta käytännönläheisen lopputuotoksen. Opinnäytetyöprosessin aikana prosessipäiväkirja voi toimia tärkeänä arviointityökaluna. Sen avulla voidaan seurata ja arvioida kehittämistyön etenemistä vaihe vaiheelta, mikä helpottaa sekä aikataulun hallintaa että työn kriittistä arviointia.
Kehittämisprosessi on haastava mutta opettavainen, se tarjoaa arvokasta oppia sekä kehittämistyön prosessista että työelämästä. Yhteistyö toimeksiantajan ja ohjaajien kanssa tukee prosessin etenemistä, mutta myös asiantuntijuuden kehittymistä. Opinnäytetyöprosessissa parityöskentely on merkittävä etu, sillä se mahdollistaa työn reflektoinnin ja eri näkökulmien yhteisen pohdinnan. Vaikka kehittämistyö vaati paljon aikaa ja resursseja, se on antoisa kokemus, joka vahvistaa asiantuntijuuden kehittymistä.
Kirjoittajat:
Jenni Heikkinen, sosionomi (YAMK), Savonia-ammattikorkeakoulu
Milla Räsänen, sosionomi (YAMK), Karelia-ammattikorkeakoulu
Elina Turunen, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Pirjo Turunen, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Heikkinen, J. & Räsänen, M. 2024. SOS-Lapsikylän käsikirja tukiperhevanhemmille. Opinnäytetyö. Sosiaali- ja terveysalan ylempi ammattikorkeakoulututkinto, Karelia-ammattikorkeakoulu, Savonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024090724854
Toikko, T. & Rantanen, T. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Tampere: University Press.
Artikkelikuva: Freepik