Alive-hankkeessa kehitetään ikääntyville suunnattuja mikro-opintoja. Hankkeessa on kaksi kohderyhmää, kaupungissa ja maaseudulla asuvat yli 55-vuotiaat asukkaat, joiden edustajat osallistuivat keväällä 2024 hankkeen yhteissuunnitteluun. Nämä maaseudun ja kaupungin erilliset työryhmät kokoontuivat keväällä kaksi kertaa pohtimaan ikääntyvien oppimiseen liittyviä ilmiöitä ja kehittämään yhdessä aihiota ikääntyvien mikro-opinnoista. Työryhmissä tarkasteltiin opiskelijoiden omien kokemusten ja ajatusten kautta oppimismotivaatiota, oppimista edistäviä ja estäviä tekijöitä, oppimisympäristöä ja menetelmiä sekä mahdollisia opiskeltavia aiheita. Näiden pohdintojen pohjalta syntyi mikro-opintojen pilotit. Seuraavassa kerromme ensimmäisestä, kaupunkiryhmälle suunnatusta mikro-opintojen pilotista ja sen toteutuksesta.
Pilotointi perustui yhteiskehittämiseen
Ikääntyneille suunnattujen mikro-opintojen pilotointi syksyllä 2024 perustui kaupungissa asuvien ikääntyneiden yhteiskehittämisen työpajoissa koottuihin havaintoihin ja toiveisiin. Kaupunkiryhmään osallistui keväällä 2024 suunnitteluvaiheessa neljä yli 55-vuotiasta naista, ja ryhmässä tuli vahvasti esille toive itsensä kehittämiseen ja hyvinvointiin liittyvistä opinnoista. Osallistujat toivat lisäksi esille, että yksi motivaatiotekijä osallistua opintoihin on toisten tapaaminen ja kuuluminen ryhmään. Ryhmän jäsenet kokivat, että opiskelua voisi olla erilaisissa ympäristöissä, myös luonnossa. Niinpä päätimme tarttua tähän, monen kannattamaan ehdotukseen, ja toteutimme ensimmäisen mikro-opintojen pilotin Joensuun Kuhasalossa Kalmonkatiskalla syyskuussa 2024, nuotion äärellä.
Yksi motivaatiotekijä osallistua opintoihin on toisten tapaaminen ja kuuluminen ryhmään. Ryhmän jäsenet kokivat, että opiskelua voisi olla erilaisissa ympäristöissä, myös luonnossa.
Tiedotimme pilotista kevään työryhmiin osallistuvia, ja jaoimme ilmoitusta omissa kanavissamme ja Karelian viestinnän kanavassa. Kaikki keväällä olleet eivät päässeet mukaan pilotointiin, mutta mukaan päässeet jakoivat sanaa eteenpäin, ja toivat mukanaan uusia osallistujia. Ensimmäisessä pilotoinnissa oli kaikkiaan kuusi osallistujaa, neljä naista ja kaksi miestä. Ryhmäkoko oli juuri sopiva nuotion äärelle. Lisäksi mukana oli ohjaaja ja kaksi hanketoimijaa.
Mikro-opintopilotoinnin alussa kokoonnuimme Kuhasalon parkkipaikalle, ja keskityimme jo siinä herkistelemään aistejamme, ja keskittymään ajatuksissamme tulevaan iltapäivään. Kodalle päästyämme kyselimme vielä osallistujien odotuksia tulevaan iltapäivään. Tuli esille, että kaikki eivät olleet oikein selvillä siitä, mihin olivat oikeastaan osallistumassa. Kaikki kertoivat olevansa liikkeellä avoimin mielin, mutta puheista tuli voimakkaasti esille hankkeen tavoite pohtia ikääntyneille suunnattuja opintoja. Puheenvuoroissa lenteli heti alkuun monenlaisia ideoita, miten ikääntyneiden hyvinvointia voidaan kehittää luontoympäristössä, miten ikääntyneitä voidaan osallistaa yhteiseen toimintaan ja miten tärkeää se on. Osallistujat olivat ajatelleet, että keväällä alkanut suunnitteluprojekti jatkuu. Olimme kyllä tehneet esittelyn pilotoinnista, ja kertoneet päivän sisällöstä, mutta osallistujat olivat niin vahvasti sisällä kehittämisprosessissa, että he näkivät tämän pilotoinnin olevan jatkoa kehittämisprosessille. Ja sitähän se tavallaan olikin. Tämä alkuhämmennys ei haitannut kuitenkaan sen enempää päivän kulkua.
Mikro-opintojen tavoitteena oli hyvinvoinnin vahvistaminen pienryhmässä
Olimme kertoneet pilotointia koskevassa esitteessä, että tämä neljän tunnin mikro-opinto on tarkoitettu yli 55-vuotiaille ja tavoitteena on vahvistaa hyväksyvää itsetuntemusta ja mahdollistaa voimauttavia hyvinvointikokemuksia. Lisäksi mainittiin, että pienryhmän työskentely mahdollistaa vertaiskokemusten jakamisen, ja menetelminä hyödynnetään luovia ja toiminnallisia menetelmiä, kuten tarinallisuutta.
Ryhmä toimi välillä ulkona, kodan lähiympäristössä, ja välillä jaettiin ajatuksia kodan sisällä nuotiotulen ympärillä. Ilma oli puolipilvinen, ja aurinkokin pilkahteli, mutta syksyn viileys tuntui jo ilmassa. Ulkona pyrittiinkin olemaan jatkuvasti pienessä liikkeessä, kun osallistujat tutustuivat toisiinsa erilaisten tehtävien avulla. Luonnon tarjoamien materiaalien avulla jaettiin myös tarinoita itselle tärkeistä asioista. Monet tehtävät tehtiin parin kanssa, pareja vaihdellen, niin että kaikki ennättivät työskennellä päivän aikana toistensa kanssa, ja tutustua näin uusiin ihmisiin. Monet tehtävät kohdentuivat siihen, millaiset asiat lisäävät omaa hyvinvointia, ja kuinka voisin lisätä hyvinvointia tuottavia asioita omaan elämääni.
Luonnon tarjoamien materiaalien avulla jaettiin tarinoita itselle tärkeistä asioista.
Sisällä kodassa pohdittiin esimerkiksi runojen avulla, millainen runo sopii itselle, oli se sitten mieleinen tai hämmentävä. Jokaisen tehtävän jälkeen jaettiin kokemuksia kyseisestä tehtävästä. Moni kertoi, että ensiajatus runoista oli, että “apua, runoja”, mutta tästä pääsi nopeasti yli. Osallistujat kertoivat runojen koskettaneen, melkein johdattaneet itkuun, ja että oli hyvä jakaa runojen herättämiä ajatuksia parin kanssa. Osallistujat kertoivat, että parin kanssa oli turvallista toimia, mutta kaikkia asioita ei olisi ollut valmis jakamaan koko ryhmän kanssa. Välillä jaettiin ajatuksia kuvien avulla, ja kuvien pohjalta kirjoitettiin uusia elämänohjeita.
Pilotointi koettiin onnistuneeksi ja se herätti paljon ajatuksia
Osallistujat kuvasivat päivän päätteeksi, että iltapäivästä jäi ”hyrisevän” hyvä mieli kotiin viemisiksi. Joku oli pelännyt, että koulutus on kauheaa huuhaata, ja metsässä hyppelyä, mutta huomasi, että yhteinen tekeminen ja keskustelut olivatkin olleet mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä. Koettiin, että tämä oli kaukana perinteisestä opiskelusta, pulpetissa istumisesta, ja tässä pääsi itse kokemaan asioita. Suunnittelun taustalla olikin ollut ajatus kokemuksellisesta oppimisesta, jossa oppiminen nähdään tapahtuvan omien kokemusten ja sen jälkeen tapahtuvan reflektoinnin ja käsitteellistämisen kautta. Käsitteellistämistä tehtiin yhdessä, kun mietittiin vastaavanlaisten kurssien merkitystä ja tarjoamista laajemminkin ikääntyneille.
Moni toi esille, että ammattikorkeakoulu voi jo sanana herättää pelon, ja nostaa osallistumisen kynnystä. Usein ajatellaan, että ammattikorkeakoulussa pitää jo osata vaikka mitä, ja jatkuvasti tulee uusia teknisiä järjestelmiä ja ohjelmia, ja aina opiskeluun tarvitaan tietokone. Lähdeviitteetkin pitää aina opetella merkitsemään eri tavalla. Moni osallistujista koki, että on paljon asioita, joita haluaisi opiskella, mutta liika akateemisuus estää opiskelua. He toivatkin esille, että jo nuoremmatkin uupuvat nykyisin opiskelussa. Keskustelu lähti siis helposti tarkastelemaan opiskelua laajemmin. Osallistujia pitikin johdatella välillä takaisin nuotiotulen äärelle.
Moni osallistujista koki, että on paljon asioita, joita haluaisi opiskella, mutta liika akateemisuus estää opiskelua.
Kuhasalon päivä koettiin vahvistavana, ja osallistujat kiittelivät, että teemme tämänkaltaista toimintaa. Keräsimme päivän päätteeksi palautetta kyselylomakkeella ja lisäksi loppukeskustelussa tuli esille, että pilotointiin osallistuvien mielestä oli pelkästään positiivista, että kohderyhmä oli rajattu yli 55-vuotiaisiin. Osallistujille tuli mieleen paljon muitakin hyvinvointia tukevia teemoja, joita voisi käsitellä, kuten uni, mielenterveys, eläkkeelle jääminen, alkoholinkäyttö jne. Tarvetta hyvinvointia vahvistavalle koulutukselle koettiin olevan paljon.
Pilotoinnista ikääntyneille suunnattuun jatkuvaan oppimiseen
Mikro-opintojen pilottia ei voinut tarjota avoimen amk:n kautta, koska sen tarjonnassa on minimivaatimuksena yhden opintopisteen kokonaisuus. Pilotoinnin laajuus oli vain neljä tuntia, mutta aiheesta saisi helposti laajennettua yhden opintopisteen kokonaisuuden. Mikro-opintolähitapaamiseen voi liittää esimerkiksi ennakkotehtävän tai välitehtävän, ja järjestää toisen tapaamisen myöhemmin. Pilotointi ’ravisteli’ osallistujien käsityksiä siitä, millaisia ammattikorkeakouluopinnot voivat olla. Ikääntyneiden oppimista motivoi usein enemmän ratkaisu-kuin aihekeskeisyys, mikä näkyi myös meidän kohderyhmässämme. Osallistujat halusivat oppia vahvistamaan omaa hyvinvointiaan sen sijaan, että olisivat halunneet oppia laajemmin tai syvemmin jostakin tietystä hyvinvoinnin teemasta. On tärkeää kiinnittää enemmän huomiota ikääntyneiden omiin tarpeisiin ja kiinnostuksen kohteisiin kuin koulutustarjontaan ja suorituksiin.
Osallistujat halusivat oppia vahvistamaan omaa hyvinvointiaan sen sijaan, että olisivat halunneet oppia laajemmin tai syvemmin jostakin tietystä hyvinvoinnin teemasta.
Alive-hankkeessa kuullaan ikääntyneiden omia kokemuksia jatkuvasta oppimisesta. Ikääntyneet ihmiset nähdään aktiivisina toimijoina. Arvostamme heidän ajatuksiaan ja toiveitaan, kun suunnittelemme ikääntyneille suunnattuja jatkuvan oppimisen palveluja. Seuraavaksi vuorossa on suunnitella ja toteuttaa mikro-opintojen pilotti, joka perustuu maaseudun työpajaan osallistuvien toiveisiin ja ajatuksiin. Tästä pilotoinnista ja molempien pilotointien kautta saamistamme oppimiskokemuksista ja uusista ideoista kirjoitamme myöhemmin.
Kirjoittajat:
Heli Makkonen, yliopettaja, projektiasiantuntija, AliVe-hanke, Karelia-ammattikorkeakoulu
Terhi Myller, yliopettaja, projektipäällikkö AliVe-hanke, Karelia-ammattikorkeakoulu
Artikkeli on osa kansainvälistä Erasmus+-ohjelmaan kuuluvaa AliVe-hanketta.
Artikkelikuva: freepik