Heidi Anttila, fysioterapeuttiopiskelija
Opiskelen nyt toista vuotta fysioterapeutiksi. Valmistuin ylioppilaaksi joulukuussa
2019, jonka jälkeen tein puoli vuotta töitä ja lähdin suorittamaan naisten vapaaehtoista
asepalvelusta, josta kotiuduin kesällä 2021. Aloitin samana syksynä suomen kielen ja
kirjallisuuden opinnot yliopistossa, mutta toisen opiskeluvuoden keväällä hain pitkän pohdinnan
ja uraohjauksen seurauksena fysioterapeuttiopintoihin.
Hain opiskelemaan fysioterapiaa, koska haluan tehdä tulevaisuudessa työtä, jolla on minulle
merkitystä, jossa voin olla yhteiskunnallisesti hyödyksi ja joka tarjoaa minulle riittävästi
vaihtelevia haasteita ja monipuolisen urapolun. Terveyden edistäminen ja liikkuminen ovat
tärkeä osa omaa elämääni ja olen aina ollut kiinnostunut sosiaali- ja terveysalan koulutuksesta
sekä terveystieteistä.
”Palkitsevin hetki opintojen aikana tähän mennessä oli, kun eräs asiakasohjauksessa käynyt, ei
silloin lainkaan liikkumisesta innostunut, henkilö tuli minua kuukausia myöhemmin vastaan
kaupungilla reippaasti sauvakävellen iloinen ilme kasvoillaan.”
Hain yhteishaussa ainoastaan Kareliaan, koska asuin yliopisto-opintojeni vuoksi jo Joensuussa,
johon olin jo kotiutunut hyvin ja tavoitteenani on jatkaa yliopistotutkintoni loppuun.
Fysioterapeuttiopinnot yhdistävät monipuolisesti teoriaa ja käytäntöä ja ohjausta on pienien
ryhmäkokojen ansiosta mahdollista saada henkilökohtaisesti. Opintojen aikana
ohjauskokoonpanot ja teemat vaihtelevat, esimerkiksi moniammatillisilla opintojaksoilla pääsin
työskentelemään yhdessä muiden sotealojen opiskelijoiden kanssa.
Opintojen aikana olen päässyt ohjaamaan erilaisia asiakasryhmiä kuten esimerkiksi lapsia ja
hengitys- ja verenkiertoelimistön sairauksia sairastavia. Opintoihin, ohjauksiin ja tulevaan
työelämään kuuluu kuntoutuksen lisäksi vahvasti myös terveyden edistäminen ja
ennaltaehkäisevä ohjaus.
Palkitsevin hetki opintojen aikana tähän mennessä oli, kun eräs asiakasohjauksessa käynyt, ei
silloin lainkaan liikkumisesta innostunut, henkilö tuli minua kuukausia myöhemmin vastaan
kaupungilla reippaasti sauvakävellen iloinen ilme kasvoillaan. Silloin viimeistään ymmärsin, että
olen matkalla kohti työuraa, jolla on oikeasti merkitystä.