Uusia digipedagogisia ratkaisuita etsitään jatkuvasti, koska teknologia ja uudet oppimisympäristöt tekevät toimiessaan oppimisprosessista aiempaa sujuvampaa. Euroopan suurimmassa opetusteknologia-alan tapahtumassa, Bett 2024-messuilla, käsiteltiin tätä näkökulmaa useissa puheenvuoroissa.
Oppimisen perusteisiin vaikuttavaa näkökulmaa käsitteli kiinnostavasti englantilaisen Glean-yrityksen perustaja, Dave Tucker. Gleanin ohjelmistopalveluiden fokus on opetusteknologian inklusiivisuudessa, joten oppimisprosessin perustan ymmärtäminen on Gleanin toiminnalle kriittistä.
Dave Tuckerin mukaan opetusteknologian käyttöä kannattaa peilata siihen, mikä vaikutus sillä on sisältöön sitoutumiseen, sisällön ymmärrykseen, tiedon säilymiseen opiskelijan päässä ja opitun tiedon hyödyntämiseen.
Opetusteknologialla ja oppimisympäristöillä voidaan murtaa oppimisen esteitä. Esteet voivat olla haasteita, jotka liittyvät keskittymiseen, tiedon käsittelyyn, kognitiivisen kuormituksen, tiedon jäsentämisen, suunnitteluun ja opiskelukyvykkyyteen.
Joidenkin opiskelijoiden voi olla hankalaa keskittyä luennoilla, eivätkä kaikki ymmärrä ja siksi muista ja osaa hyödyntää opetettua asiaa samassa tahdissa. Se, että oppimateriaaliin voi perehtyä ilman yhtä pakotettua tahtia, on iso etu. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että kukin oppija oppii samaa asiaa yhä useammin erilaisia polkuja pitkin. Dave Tuckerin mukaan isossa kuvassa on kuitenkin tärkeää vähentää oppijalta oppimiseen käytettyä aikaa.
– Kannattaa puuttua ensin vaiheeseen, joka rajoittaa eniten oppimista. Onko oppijoilla mahdollisuus päästä käsiksi olennaisiin tietoihin? Entä kognitiivinen kuormitus? Liittyvätkö haasteet tiedon prosessointiin? Ymmärtävätkö opiskelijat, miten heidän tulee tehdä määrätyt tehtävät, Tucker kertoi konkretisoiden haasteita.
Kun pohditaan, miten oppimisprosessia voisi tehostaa teknologialla, Tucker nojaa Davisin (1989) teknologian hyväksymismalliin (https://www.jstor.org/stable/249008). Kun teknologiasta haetaan apua, ulkoiset muuttujat aiheuttavat ihmisessä kognitiivisen reaktion. Ihminen tulkitsee, miten helppoa teknologiaa on käyttää, ja miten hyödylliseksi se koetaan. Siitä seuraa aikomus muuttaa käyttöä ja lopulta varsinaiseen käyttöön liittyvä käyttäytyminen.
Tucker esitteli oppimista tukevien teknologioiden käytön menestystä ennustavan mallin, joka perustuu Katherine Deibelin (2011) esittelemän avustavien teknologioiden hyväksymismalliin.
Todennäköisyys sille, että teknologiaa tullaan hyödyntämään sen tarkoituksessa, riippuu käyttäjän näkökulmasta motivaatiosta, koetusta tarpeesta, käyttöön kuluvasta ajasta, vaivasta ja stigmasta. Opetusteknologian käytön ja sillä saavutetun hyödyn tulee olla motivoivaa ja tarpeellista, eikä se saa olla liian aikaa vievää tai vaivallista.
Lopuksi Tucker koosti johtopäätöksenä, että opetusteknologia saadaan parhaiten hyötykäyttöön, kun varmistetaan, että opiskelijat ymmärtävät, että käsillä oleva oppiminen on tärkeää, käytettävissä olevat työkalut tuntuvat tutuilta, yksinkertaisilta ja tarkoituksenmukaisilta ja ne ovat käytettävissä helposti.
Tuckerin puheenvuoro oli hyvä osoitus siitä, että kehitettäessä digipedagogisia ratkaisuita on hyvä seurata erilaisia näkökulmia muualtakin kuin tutuilta kollegoita. Usein puheenvuorot, joissa korostuu herkästi unohtuvat ydinasiat, sitovat monia ajatuksia yhteen paremmin kuin ennakoivat, sivistyneet ennustukset. Näin kehitystyön palaset eivät ole irrallisia, vaan niillä on perusteltu tarkoitus.
Kirjoittaja:
Risto Salminen, opetusteknologia-asiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu