Yli kahden vuoden ajan korkeakouluissa on kohdattu säännöllisesti tekoälypalveluilla tuotettua sisältöä. Osa sisällöstä on esimerkillistä osoitusta fiksusta ajankäytöstä. Osa on puolestaan viitannut siihen, että tutut oppimistehtävät eivät aina ole enää sopivia opiskelijoille, jotka käyttävät tekoälypalveluita oikaistakseen opinnoissa. Kahdessa vuodessa moni korkeakoulu on siis taiteillut kannustamisen ja kieltämisen kanssa.
Useimmat korkeakoulut loivat opiskelijoiden ja opettajien tekoälyohjeistuksensa vuoden 2023 aikana. Ohjeistuksia on päivitetty tänä vuonna, viimeksi laajasti Arenen päivitettyä tekoälysuosituksensa lokakuussa 2024. Samalla korkeakoulut ovat pilotoineet uusien palveluiden käyttöä ja luoneet tekoälypalveluita hyödyntäviä käytäntöjä myös yleisiä työelämätaitoja ajatellen.
Kareliassa tekoälyosaaminen on yksi TASO-tavoitesopimuksen osa-alueista. Se tarkoittaa sitä, että tekoälyn osaamiseen ja hyödyntämiseen liittyviä käytäntöjä kehitetään aktiivisesti vuosien 2024 ja 2025 aikana.
Opettajien näkemyksiä tutkittiin Suomen tasolla
Kehitystyössä keskustelu muiden korkeakoulujen kesken on tärkeää, sillä kaikki kohtaavat samankaltaisia hyötykäyttötapauksia ja vilppiyrityksiä. Marraskuussa Korkeakoulujen IT-päivillä Seinäjoella kuultiin, miten Oulussa ja Turussa korkeakoulut ovat pyrkineet lisäämään tekoälyyn liittyvää ymmärrystä ja osaamista.
Valtakunnallista näkemystä saatiin, kun Satakunnan ammattikorkeakoulun erityisasiantuntija Katja Lempinen esitteli korkeakouluille keväällä 2024 tehdyn kyselyn tuloksia.
Kyselyyn vastasi 177 opettajaa ammattikorkeakouluista ja yliopistoista. Vastaukset eivät yleensä eronneet ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opettajien välillä, mutta poikkeuksiakin oli. AMK-opettajat olivat käyttäneet tekoälyä yliopistokollegoitaan enemmän luentomateriaalin tekemiseen ja tehtävien luomiseen. AMK-opettajat kertoivatkin useammin tekoälyn muuttaneen työn luonnetta merkittävästi viimeisen vuoden aikana ja odottivat, että tekoäly tulee myös muuttamaan sitä jatkossa.
Opettajat uskoivat, että opiskelijoille on välttämätöntä opettaa tekoälytaitoja työelämää varten. Opettajat myös näkivät, että tekoälytyökalujen käytön yleistyminen lisää vilppiä opinnoissa.
Eettisistä näkökulmista nousi esiin eniten se, että opettajat kertoivat arvioivansa tekoälyn tuottaman sisällön oikeellisuutta ja huomioivansa tietosuojan ja yksityisyyden suojan käyttäessään tekoälyä. Opettajat mainitsivat kertovansa tekoälyn käytöstä rehellisesti ja läpinäkyvästi, mutta eivät uskoneet opiskelijoiden toimivan aina näin. Tämän tueksi opettajat kertoivat opastavansa opiskelijoita ja kollegoita eettiseen tekoälyn käyttöön etenkin yliopistoissa.
Yhtenä puutteena opettajat kokivat, ettei heillä ole käytännön ohjeita ja taitoja käyttää tekoälyä opetustyössä, vaikka korkeakoulujen yleisohjeet olisivatkin tuttuja.
Oulussa säännölliset ”ihmettelyt” verkossa
Oulun yliopistossa digipedagogiikkaa kehittävät palvelupäällikkö Paula Vaskuri ja suunnittelija Viivi Oikarinen kertoivat, miten Oulun korkeakoulut ovat auttaneet opetushenkilöstöä tekoälyyn liittyvissä asioissa.
Vaskuri kertoi, miten Oulussa luodaan sellaista kulttuuria ja toimintaympäristöä opetushenkilöstölle ja tukipalveluhenkilöstölle, jossa kaikilla on lupa olla oppijoita omasta ammatillisesta roolista käsin. Siitä syntyi ”Ihmetellään yhdessä”-webinaarisarja, jossa ajankohtaisia aiheita, etenkin tekoälyä, sai tietenkin ihmetellä yhdessä.
– Huomasimme pian, että meillä itsellämme ei ole tarpeeksi kokemusta eikä ymmärrystä, eikä kukaan oikeastaan pysty antamaan meille koulutusta. Tilanne muuttuu jatkuvasti, ja aina kun tekoäly nousee esille eri verkostoissa, foorumeilla, tiimeissä ja kahvipöytäkeskusteluissa, siitä puhutaan paljon. Kaikilla on jotain sanottavaa. Halutaan jakaa huolia ja havaintoja. Tultiin siihen lopputulokseen, että tällaiselle keskustelulle ja ihmettelylle on kova tarve.
Webinaarien yhdistäväksi teemaksi valittiin tekoälyn opetuskäytön oppiminen ilman tietämisen taakkaa. Koko henkilöstölle avoimen webinaarisarjan tavoitteena on mahdollistaa yhteinen oppiminen tekoälyn äärellä sekä henkilöstölle että tukipalveluille. Webinaareissa tunnistetaan tapoja, joilla tekoälyä voidaan hyödyntää opetuksessa ja oppimisen tukena. Tilaisuuksiin on osallistunut 30–150 henkeä.
– Webinaarit ovat napakoita, 45 minuutin mittaisia, ja niitä järjestetään noin kerran kuukaudessa. Jokaisella webinaarilla on hyvin valikoitu, ihmisen kokoinen teema. Yleensä webinaarit noudattavat samaa kaavaa: ensin lyhyt alustus teemaan, jonka jälkeen pääsemme konkreettisesti kokeilemaan ja ohjatusti harjoittelemaan tiettyä tekoälytyövälinettä. Lopuksi käydään keskustelua, Oikarinen kertoi
Perusasioihin paneuduttava kaikkien kanssa
Oulun yliopistossa lähdettiin liikkeelle matalalla kynnyksellä. Käytössä on työvälineitä, joita tarjotaan jokaiselle opetushenkilöstön jäsenelle. Moni asia opitaan siksi Microsoftin Copilotia käyttäen.
– Aloitimme perusasioista: mikä se on, mistä se löytyy, kuinka siihen kirjaudutaan ja miksi on tärkeää käyttää organisaation tunnusta. Kävimme läpi, minkälaisia ominaisuuksia sieltä löytyy ja mistä opettaja voi lähteä liikkeelle.
Muista aiheisto on käsitelty esimerkiksi mediatuotannon muuttumista. Yksi tärkeä opeteltu taito on promptaus, joka auttaa hyödyntämään tekoälyä tuotteliaasti.
– Olemme pohtineet, kuinka tekoälyä voidaan käyttää opetuksessa ja harjoitelleet sen käyttöä esimerkiksi OPS-lähtöisesti pilkkomalla tehtäviä pienempiin osiin ja löytämällä tapoja tehdä parempia tehtäviä. Ensi viikolla käsittelemme aihetta ”tekoäly opiskelijan tukijana” ja pyrimme opettajien kanssa tunnistamaan, mitä opettaja voi tehdä tarjotakseen opiskelijalle parempia valmiuksia hyödyntää tekoälyä turvallisesti ja vastuullisesti sekä kehittää työelämätaitoja. Keväälle on suunnitteilla useita teemoja, Oikarinen luetteli marraskuun puheenvuorossaan.
Ihmettelyjen lisäksi Oulun yliopistossa järjestettiin valmennusohjelma Kaswu Oyn kanssa. Ohjelmassa noin 120 osallistujaa sitoutuu pitkäkestoisesti kehittämään ja kokeilemaan tekoälyä opetuskäytössä. Osaamisen toivotaan tietenkin leviävän osallistujilta eteenpäin.
Tuttuja huolia opettajilla
Vaikka kyvykkyyttä ja valmiutta käyttää tekoälyä opetuksessa kehitetään, myös huolia ilmenee. Isoin huoli opettajilla on, kuinka tunnistaa, jos opiskelijat ovat käyttäneet tekoälyä omissa oppimistehtävissään hyödyksi.
– Jos tekoäly on täysin kielletty ja opettajalla herää huoli, että sitä on käytetty tehtävien teossa, meillä ei ole mitään pomminvarmaa tapaa tunnistaa tekoälyn käyttöä. Asia käsitellään normaalia vilppiepäilykäytäntöjen mukaisesti. Toiseksi, meillä ei ole tarpeeksi tietoa siitä, minkälaista tekoälyosaamista tarvitaan työelämässä ja minkälaisia tekoälyn käytön taitoja opiskelijoille tulisi karttua opinnoissa. Tämä on iso huoli. Voimmeko kouluttaa tekoälyn käytön kannalta päteviä akateemisia ammattilaisia, Paula Vaskuri kysyi.
Kolmas iso kysymys on tekoälyn tietosuoja. Käyttäjillä on epävarmuutta siitä, mihin kaikki tekoälylle syötetty materiaali menee, erityisesti sisällöntuotannossa.
– Vaikka tarjoamme työkaluja, joita meillä on organisaationa antaa opettajille ja opiskelijoille käyttöön, käytetään siellä kuitenkin monenlaisia erilaisia tekoälykokeiluja. Niiden tietosuojasta meillä ei ole, eikä voikaan olla vastuuta, mutta meidän pitäisi kasvattaa tietosuojaymmärrystä niin tekoälyn kuin kaiken muunkin nettimaailman osalta.
Vaskuri nostaa esiin myös keskustelun, jota on käyty Karelia-ammattikorkeakoulussakin. Osataanko organisaatiossa käyttää, kehittää ja valita niitä työkaluja ja taitoja, joita muualla jo käytetään? Oulussa tavoitteena on olla maltillisesti jatkuvasti tekemisissä tekoälyasian kanssa.
– Meidän ei tarvitse olla kärkijoukossa ottamassa kaikkea käyttöön, koska maisema muuttuu koko ajan.
Viidentenä huolena Vaskuri ottaa esiin tekoälyn kyvykkyyden. Kyvykkyyttä rajoittaa, että tekoäly hyödyntää materiaalia, joka on kerätty valkoisten ihmisten kulttuureista ja pitkälti englanninkielisestä maailmasta. Esimerkiksi suomalainen kulttuuri ei ole kovin näkyvästi esillä tällaisessa tekoälyssä.
– Tämä on asia, joka täytyy tunnistaa tekoälyä käytettäessä. On tärkeää pitää huolta, että emme kavenna maailmankuvaamme tekoälyn avulla.
Miten haasteisiin vastataaan?
Oulun korkeakoulujen yhteisissä ICT-palveluissa haasteita on ratkottu toiminnan ja tekemisen läpinäkyvyydellä.
– Kun käytämme tekoälyä, kerromme, miten sitä on käytetty ja mitä työkaluja on käytetty. Näin voimme ottaa maiseman haltuun ja tehdä toiminnastamme mahdollisimman turvallista.
Käytännön toimia webinaarien ja valmennuksen lisäksi ovat korkeakoulujen aktiivinen digimentoriverkosto- ja digituutoritoiminta.
– Meidän ymmärryksemme kasvaa ja kehittyy jatkuvasti tiimissämme, yliopistossamme ja ICT-palveluissamme. Voimme rauhassa antaa oman osaamisemme kasvaa ilman, että meidän tarvitsee olla asiantuntijoita tai kaiken osaavia. Meillä on lupa kasvaa rauhassa.
Joka toinen vuosi opettajille kohdistetaan digipedagogisen osaamisen laaja itsearviointikysely.
– Näemme, missä meidän osaamisemme menee ja missä opettajien kysymykset ja toiveet ovat. Kyselyn kautta saamme tietoa siitä, mistä opettajat haluavat koulutusta ja osaamista kartuttaa. Tekoäly on nykyisin yksi isoimmista ja kysytyimmistä teemoista.
Kyselyn tuloksista tehdään raportit tiedekunnille, ja niitä hyödynnetään tiedekunnissa. Tulokset menevät myös esihenkilöille, jotka voivat ottaa esille asioita omissa tiimeissään sen mukaan, mitä osaamistarpeita on noussut esille.
Turussa ohjeita ja tavoitteita kaikille toimijoille
Turun ammattikorkeakoulussa oppimisympäristöjen kehityksestä vastaava Mika Suutari (Head of Learning Environment) oli keskeisessä roolissa Arenen tekoälysuosituksien laatimisessa. Turussa suosituksista onkin jalostettu omat suositukset oppimiseen, opetukseen ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan. Suutari esitteli suosituksia ja Turun AMK:n tekoälyn käyttöönoton alkutaipaleita Seinäjoen IT-päivillä.
– Johdolle on asetettu tavoitteeksi ymmärtää tekoälyn mahdollisuudet organisaation digikyvykkyyden kehittämisessä ja varmistaa ja mahdollistaa henkilökunnan ja opiskelijoiden valmiudet hyödyntää tekoälyä vastuullisesti, Suutari kertoi.
Näihin tavoitteisiin Turussa on vastattu suosituksilla, ohjeistuksilla ja niiden päivittämisellä. Lisäksi johtajia ja päälliköitä on ollut mukana tekoälykoulutuksissa, joissa on paneuduttu organisaatioiden näkökulmaan.
Henkilöstön perusvalmiuksia tekoälysovellusten parissa on kohennettu ohjeistuksilla, suosituksilla, opastusvideoilla, Teams-yhteisöllä sekä online- ja läsnäolotilaisuuksilla. Opettajien kohdalla tavoitellaan, että he ymmärtäisivät, mitä hyvää ja pahaa opiskelijat voivat tehdä tekoälyn avulla. Opetusta tulisi kehittää vastaamaan tekoälyaikakautta työelämälähtöisesti ja samalla tulisi miettiä myös miten oma työelämä voisi hyötyä tekoälysovelluksista.
Tehdään selväksi, mitä sovelluksia suositellaan
Turun AMK:ssa tuetaan tekoälyä voimakkaasti hyödyntävistä sovelluksista Microsoftin Copilotia, Adoben Expressiä, Photoshopia ja Fireflyta sekä Thinglinkiä. Copilotin saralla Turussa toteutettiin kokeilu, jossa oli mukana 25 työntekijää. Palautekysely osoitti, että käyttäjät ovat ovat hyvin erilaisia, ja osa koki saavansa selvästi enemmän hyötyä kuin toiset käyttäjät.
Vaikka muitakin tekoälysovelluksia voi käyttää, muissa palveluissa voi olla tietoturvaan ja tietosuojaan liittyviä riskejä. Suutari korosti, että opiskelijoita ei voi velvoittaa rekisteröitymään sovelluksiin, joihin korkeakoululla ei ole sopimusta. Henkilöstön on syytä huomioida TKI-hankkeissa rahoittajan asettamat rajoitteet ja ohjeistukset, ja muussa työssä se, että työsähköpostia ei tulisi käyttää, mikäli kirjautuu muihin kuin suositeltuihin sovelluksiin.
Tarkka ohjeistus on saanut hyvää palautetta. Yleisesti henkilöstöä ja etenkin opettajia suositellaan jakamaan omaan työhön tai koulutusalaan liittyviä kokemuksiaan.
– On mahdotonta pysyä muuttuvan maailman mukana yksin. On jaettava kokemuksia ja autettava muita, Suutari päätti esityksensä.
Kirjoittaja:
Risto Salminen, opetusteknologia-asiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Artikkelin kuvituskuva on luotu M365 Copilotilla promptilla “A photo-realistic illustration of the use of AI in Finnish universities of applied sciences, set in a classroom where not every seat is occupied by students, without robots, holograms, or other such elements, inspired by the photos on the karelia.fi website, with fewer students”.